Kalastus lienee Haukijärvellä merkinnyt vain pientä lisää ihmisten ravintoon. Kovin arvostettua se ei ruuanhankintakeinona koskaan ole ollut. Katiskoja ja vastaavia pieniä pyydyksiä on kutuaikana pidetty vedessä ja ainakin lapset ovat kesäaikaan onkineet. Mustajärvellä lienee kalastettu hiukan muita järviä innokkaammin. Jonkinlaista virkistyskalastustakin on jo 1900-luvun alussa harrastettu. Ainakin toimittaja F.O. Viitanen mainitsee Taavetti Antilan ja muut haukijärveläiset kalastajat eräässä ihan muuta asiaa käsitelleessä jutussaan. Todennäköisesti Viitanen on joskus ollut heidän kanssaan kalalla.

Hiukan ammattimaisemmin kalastusta harjoitti sodan jälkeen Albert Matikainen. Hän kävi taloissa myymässä saalistaan. Tavallisesti kalat - ahvenet, hauet ja lahnat, miksei särjetkin - jauhettiin lihamyllyssä ja paistettiin kalapihveiksi tai -pulliksi. Kerrotaan, että Hämeenkyrössä kiersi siihen aikaan myös ostajia, jotka välittivät tällaisten kalastajien saalista eteenpäin. Tarkkaa tietoa kalojen määränpäästä ei ole, mahdollisesti niitä myytiin kaupunkien toreilla.

Ravinnon kannalta merkittävin kala lienee kuitenkin ollut silakka. Jaakko Valkama on kertonut, että sitä käytiin aikoinaan hevosella hakemassa rannikolta, ilmeisesti Merikarvialta. Dramatiikkaakin näihin reissuihin joskus liittyi. Kalle Valkaman hevonen oli kuollut yhdellä kalanhakumatkalla Siikaisissa. Onneksi matkassa oli mukana myös Iivari Kallio hevosineen. Osa kyläläisistä lienee hakenut silakkansa Kyröskosken torilta. Kotona silakat sitten suolattiin, jolloin ne säilyivät pitkään. Niitä syötiin sellaisinaan, halstrattuina, suutarinlohena ja rosollissa (sallatissa, kuten ennen sanottiin). Sodan jälkeen alkoi kiertää kauppiaita, jotka myivät silakkaa autosta. Tarina Salomäestä kertoo, että Tyyne Ihantola sattui tapaamaan kalakauppiaan Herttualassa ja osti tältä kaksi kilogrammaa silakoita. Sama kauppias poikkesi Salomäkeen, jossa tytär Eeva äitinsä ostoksista tietämättä osti saman määrän kalaa. Vielä kauppias kohtasi kyntöhommissa olleen Eero Ihantolan, joka hänkin osti kaksi kiloa silakoita. Koko kuusi kiloa kuulemma syötiin.

Yksittäisiä ravustajia on kylällä myös ollut. Ainakin ns. Simpunojassa (Lehdon ja Luukkasen ohi kohti Heinijärveä kulkeva oja) on joskus pidetty mertoja. Tiettävästi joitakin rapuja siitä saatiinkin. Enimmäkseen haukijärveläisten juhlat ovat kuitenkin olleet muita kuin rapujuhlia.

© Leila Niemenmaa

Sivuston julkaisua ovat tukeneet Haukijärveläiset ry ja

Haukijärven seudun maa- ja kotitalousseura ry.