1900-luvun alkupuolella kirje oli tärkeä tapa pitää yhteyttä kauempana asuviin. Vanhoja kirjeitä ei kovin paljon liene säilynyt. Tässä tarkastellaan kolmea kirjettä, jotka jollakin tavalla liittyvät Haukijärveen.

Svantte Ojaniemi oli pitkiä aikoja tuberkuloosiparantolassa. Sieltä hän kirjoitti Aatto ja Suoma Roitolle, jotka hoitivat tilaa. Olojaan Takaharjun parantolassa Punkaharjulla hän kuvasi tammikuun alussa 1926 näin: "Kiitos kirjeestä monet terveiset taas täältä aika menee eteenpäin vaan täälläkin ilman muutoksita. Toisia menee ja toisia tulee. Nyt on kyllä oltu hyvin vähissä väissä niitä lähti paljon pois Joulun edellä. Uusia on kyllä jo taas tullut vähän, paikkoja on vielä tyhjänä minäkin asun vaan yksin toinen sänky on vapaa." Kotitilan hoitoa varten tuli ohjeita: "Kyllä siellä se palovakuutus kirja on, en sitä muista missä loodassa, ei sen viemisen kiire ole. Tappurin vakuutus se on josta on kysymys. Kyllä pahnoja myydä saa." Ohjeet jatkuivat: "Sitten se meijeri juttu. 7 lehmää siihen minä merkitti viime talvena sen saa nytkin tällätä. Saa nähdä tuleeko siihen vaan meijeri, kai se vielä liippaa." Mihin meijeriä mahdettiin tuolloin suunnitella?

Selkeen poikien kirjeistä on katkelmia sivustolla. Kirjattakoon tähän vielä ote Väinö Selkeen kirjeestä vuodelta 1929. Selvitettyään ensin perheensä voivan hyvin hän kertoi työtilanteesta: "Nyt taas olen ollut töissäkin vaikka aika huonookin on, keväällä olin joitakin viikkoja jouten kyllä kai niitä töitä taas kesän aikana vähän enempi ilmaantuu vaikka ei mitään parantumisen toiveita ole sillä tekijöitä on paljon." Laman merkit alkoivat näkyä.

efff01a69cf5b083d227f4aa9a27ded9.jpg

Väinö Selkeen kirjeen alku. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

Haukijärvelle löysi tiensä myös kirje Venäjältä, ilmeisesti 30-luvulla. Lähettäjä ei ollut haukijärveläisiä, mutta hänen sukulaisiaan asui kylässä. Hänkin kyseli sukulaisten kuulumisia ja kertoi omistaan. Hänestä oli hiljattain tullut isoäiti. Yhteydenpitoa on tapahtunut harvakseltaan, koska hän kertoi ilmeisesti ensimmäistä kertaa tyttärensä pari vuotta aiemmin tapahtuneesta avioitumisesta. 1920-luvulla kuolleen sukulaisensa menehtymisestä hän kuitenkin tiesi, joten kirjeitä on kulkenut myös Haukijärveltä Venäjälle.

Lisää kommentti


Lisätietoja