Jatketaan vielä Haukijärvelle tulleiden tai sieltä lähteneiden kirjeiden tarkastelua. Vuoden 1918 traagiset tapahtumat näkyivät kirjeissä. Hugo Selkeen Lahden vankileiriltä kotiväelleen lähettämiä kirjeitä on säilynyt useita. Niissä kuvastuu koti-ikävä, huoli omasta kohtalosta ja puute ruuasta. Pari katkelmaa:
"Rakas äiti, No nyt minä sain juuri paketin ja siinä oli mitä pyysin voi rakas äiti ette usko mikä oli minun miäleni kun sen avasin nyt istun sen viäressä ja kirjotan teitille ... tiättekö mitä aattelin kun sitä piimää sain aattelin että muisti äite minua vissiin sillon kun piimää leiliin pani..."
Ote Hugo Selkeen kirjeestä äidilleen. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.
"...Kun tulis se päivä että pääsis lähtee kotiin ette usko kuinka hauskaa se olis minulle ja teitille samaten kun tulla kömpisin rappuja ylös pirttii ja äite istus keinutualilla kyllä minä luulen ettette tunne minua..."
Sitten vähän kepeämpi kirje. Se on sikäli mysteeri, ettei kirjekuorta eikä kirjeen viimeistä sivua ole säilynyt. Lähettäjä ja vastaanottaja ovat siis tuntemattomia. Kirje on kirjoitettu 1914 ja osoitettu rakkaalle siskolle. Kirjoittaja on nuori nainen. Ensin käsitellään kuulumisia.
"... sillä sillon se aina sentäs menee ku on nuori ja terve on sitä sitte missä vaan. ...Niin se lause sopii hyvin ihmiselle että hetken kestää elämä ja sekin synkkää ja ikävää. Niin täältä kanssa se Ojaniemen Väinö on jo kotirannan saavuttanut..."
Kirjoittajan sisko on luultavasti vaihtanut palveluspaikkaa hiljattain ja kirjeessä on aistittavissa lievää paheksuntaa.
"Aina oli siitä niin harmillansa. Ei se olisi sinua päästänyt sieltä pois....ja mitäs sillä on väliä missä sitä on jos sielläkin on hyvä olla ja saa niin paljo enempi palkkaa vaan ei sunkas siellä niin vapaata ole kun niemessä olis se ollut. Mukava kun olisit ollu siellä edes nyt kesän aijan minäkin aina ajattelin että minäkin tulen sinua kurkistaan ja olisin nähnyt paljo muutakin ja se yksi poika, kai arvaat, sano että hänki tulee yhden kerran sinne..."
Niemi? Ojaniemi, Kallioniemi vai kenties Pitkäniemen sairaala, jossa useampia kyläläisiä oli töissä. Joka tapauksessa kirjoittaja vihjailee tekstin jatkossakin tiettyyn nuoreen mieheen, jota ei kuitenkaan nimeä. Tässä suhteessa maailma ei ainakaan liene kovin paljon muuttunut.