Tientekoa ja ojitusta-sivulla on kerrottu tienpitoon liittyvistä asioista ja Haukijärven alueen tiestöstä yleisemmin. Katsotaan tällä kertaa, mitä tuolla saralla tapahtui vuonna 1915. Valtionteiden tielautakunta piti kokouksen ja jakoi teiden suvikunnossapidon viideksi vuodeksi seuraavasti. Ellei toisin mainita, olivat osuudet puolen kilometrin mittaisia. Vanhimmat lukijat muistanevat kiviset kilometripylväät teiden varsilla. Niitä apuna käyttäen jako oli varmaan helppo suorittaa.

Santaveräjältä (Kirmon metsässä olleelle soranottopaikalle vieneen tien alussa, Salomäestä hiukan Herttualaan päin) Maatialaan osuuden saivat Kalle Laine ja Oskari Lammi sekä Taavetti Pussi kaksi osuutta. Siitä Myllytörmän kilometripylväälle on merkitty vain yksi osuus Kalle Selkeelle. Ilmeisesti muille ei ollut ottajia tai sitten Pakkasen kartano huolehti tiestä tuolla välillä. Myllytörmästä Hiirikallion ahteeseen sai osuuden Frans Viitaniemi. Siitä Keskisen kilometripylväälle kunnostuksesta huolehtivat Vihtori Kukkola ja Malakias Mäkelä. Tästä eteenpäin Kelhäjärven tolppaan oli Vihtori Niemen osuus. Lopuksi pitäjänrajaan saakka tehtävä kuului Iivari Antilalle.

Myös Parilantie oli yleinen maantie, jonka kunnossapito jaettiin samassa kokouksessa. Taavetti Pussi otti hoitaakseen osuuden Suojalta Erkkilään. Erkkilästä pitäjänrajaan tiestä huolehti Martti Erkkilä. Kaikkien kohdalle on merkitty korvaus, jonka he tienpidosta saivat. Yleensä puolen kilometrin osuudesta korvaus oli noin 40 markkaa. Parilantie oli mahdollisesti kapeampi, koska korvaukset sen hoidosta olivat pienempiä.

Soranottopaikkoja - tai sannanottopaikoiksi niitä tuolloin kutsuttiin - mainitaan kaksi, tosin vasta 20-luvun pöytäkirjoissa. Herttualan Kirmon maalla oli 5000 neliömetrin laajuinen alue, varmaankin sama, josta saatiin ns. mustaa santaa. Toinen pienempi, vain 500 neliömetrin suuruinen, oli Parilan Erkkilän maalla.

 

Lisää kommentti




Kun viet kursorin laatikon yläpuolelle, näet ohjekuvan oikeassa yläkulmassa.

Lisätietoja