Oli syyskuun 26. päivä 1944. Jatkosota oli juuri päättynyt. Muistitieto kertoo, että olisi ollut jo hämärää tai pimeää, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta. Eräs kyläläinen oli hevosella matkalla Herttualan kohdalla, kun hänen hevosensa joutui kosketuksiin tielle pudonneiden sähköjohtojen kanssa ja kuoli saamansa sähköiskun vuoksi. Myöhemmin todettiin, että kaksi sähköpylvästä tien molemmin puolin oli kaatunut, koska ne olivat mädäntyneitä.
Hevosen menettäminen ei ollut mikään pikkujuttu. Mies halusi tietenkin korvauksia. Osakeyhtiö Hieru, jolle pylväät kuuluivat, ei ollut halukas maksamaan. Asia eteni oikeuteen ja lopulta käytiin läpi kaikki oikeusasteet. Hieru määrättiin maksamaan korvauksena hevosesta 45 000 markaa. Sen arvoksi arvioitiin 60 000 markkaa, mutta korvaussummaa alennettiin neljänneksellä. Katsottiin, että miehen olisi pitänyt tajuta johtojen vaarallisuus. Mahtoiko hän ehtiä havaita johdot?
Kaksi korkeimman oikeuden tuomaria oli ratkaisusta eri mieltä. He olisivat halunneet alentaa korvaussumman puoleen hevosen arvosta. Tätä he perustelivat poikkeuksellisilla oloilla ja työvoimapulalla. Niin se kyläläinen, hän oli Arvi Heikkinen. Tiedot löytyvät korkeimman oikeuden tuomiotaltioista.