Vuoden 1918 tapahtumista ei ole vieläkään helppo kirjoittaa yksilötasolla. Joutuu miettimään, että joku pahoittaa mielensä. Josefiinasta kuitenkin uskallan kertoa, koska hänen lapsensakin ovat varmasti jo kuolleet. Kesällä 1918 alettiin punakaartiin jollain tavalla osallistuneiden asioita käsitellä valtiorikosoikeuksissa. Niiden asiakirjat (ns. aktit) ovat Kansallisarkistossa. Aika monta silloista tai aiempaa kyläläistä on saanut syytteen avunannosta valtiopetokseen. Mitä siis Josefiina oli tehnyt?
Josefiina Jokela asui 1918 Viialassa tai Akaan Viialassa kuten tuolloin sanottiin. Olen tarkistanut, että henkilötiedot täsmäävät. Josefiina oli muuttanut Haukijärveltä joskus vuoden 1912 jälkeen, mutta pysynyt edelleen kirjoilla Hämeenkyrössä. Mahdollisesti joku lapsista asui tuolloin Viialassa. Kauppiaaksi hän ei enää ruvennut, vaan toimi ompelijana. Viialan suojeluskunta kertoi lausunnossaan hänen tehneen neulomatyötä kotonaan sekä olleen rauhallinen ja työteliäs. Ilmeisesti sota kuitenkin vei ansiomahdollisuudet. Josefiina itse ilmoitti kuulustelussa, että rupesi rahaa saadakseen ompelemaan Viialan punakaartille. Lieneekö kaartilla ollut jotenkin yhtenäinen asu vai riittikö vaatteissa muuten vain korjailtavaa?
Josefiina ei tiettävästi lähtenyt punakaartin mukana pakoon eikä siten tullut vangituksi sodan loppuvaiheessa, mikä saattoi olla hänen onnensa. On luultavaa, että hän on saanut syytteen, koska hänen nimensä on esiintynyt kaartin palkkalistoilla. Vaihtoehtoisesti joku on voinut ilmiantaa hänet kaartille työskentelystä. Kun hänen asiansa tuli käsittelyyn, elettiin jo syksyä ja enin kiihko oli laantunut. Valtiorikosoikeuden 19. osasto, joka toimi Tampereella, vapautti Josefiinan syytteestä. Viialasta hän ilmeisesti sai tarpeekseen ja muutti pian Pispalaan.
Josefiinalle siis kävi lopulta hyvin. Sodan molemmilta puolilta olisi myös monta surullista tarinaa kerrottavana. Ehkä niistä sitten, kun sata vuotta on kulunut noista traagisista tapahtumista.