Yleisesti ottaen Haukijärvi on ollut suhteellisen rauhallinen paikka. Aivan ilman poliisia ei kylässä kuitenkaan ole selvitty. Kirjoitin joskus aiemmin kieltolakirikoksista, puukotuksista ja varkauksista. Kun niitä taas vanhoja Hämeenkyrön Sanomia selatessa sattui silmiin, mainittakoon tässä muutama lisää.
Kieltolakia vastaan rikottiin lähes koko sen voimassaoloajan. Voin helposti luetella neljä kyläläistä, jotka on mainittu käräjäuutisissa rangaistuna viinan laittomasta valmistuksesta tai myynistä. Rikokset lienevät aikaa sitten vanhentuneet, joten ei mainita nimiä tässä. Kova kilpailija heille oli Herttualan kylän puolella. Valmistus ei täysin loppunut, vaikka alkoholin myynti sallittiin Oy Alkoholiliike Ab:n myymälöissä. Vielä sodan jälkeen poliisi hävitti alan tuotantolaitoksen kylästä ja yrittäjät saivat haasteen käräjille. Juopumuksesta annettiin sakkoja, mutta siihen syyllistyneiden nimiä ei lehdessä yleensä julkaistu. Emme siis tiedä, oliko joukossa kyläläisiä. Se lienee kuitenkin todennäköistä.
Runsaalla alkoholinkäytöllä on taipumus johtaa väkivaltaan. Edellä mainitun blogitekstin lisäksi kylässä sattuneista puukotuksista on kerrottu ainakin Mäntysalon ja työväentalon sivuilla. Kaikissa tapauksissa tekijät olivat kyläläisiä. Myös Herttualassa töissä ollut Arvo Leivo joutui puukotuksen uhriksi. Tapaus sattui 1928 ja tekijä oli Kyröskoskelta. Jostain syystä lehti kertoi myös, että puukottaja oli ollut kunnan varoilla hoidettavana keuhkotautiparantolassa. 20-luvulta on niin ikään juttu, jonka mukaan eräs kyläläinen pahoinpiteli inkeriläisen, ilmeisesti Heinijärvellä asuneen mihen.
Kun ennen vanhaan lähdettiin pois kotoa, pantiin luuta oven päälle merkiksi, ettei ketään ole kotona. Varkauksia tapahtui harvoin eikä paljon vietävääkään tainnut olla. Maanviljelijä A. Heikkiseltä varastettiin kuitenkin 1928 naisten polkupyörä. Pyörä löytyi, kun sitä ruvettiin etsimään. Varas oli jo ehtinyt myydä sen ja ostaa saamillaan rahoilla viinaa. Lehtijuttu ei kerro, saiko vesajärveläinen ostaja rahansa takaisin.