Kukaan teistä lukijoista ei ole tainnut kuulla Kalle ja Matilda Ojalasta. He ovat kuitenkin asuneet Haukijärvellä, Kalle vajaat kaksikymmentä vuotta, Tilda ainakin kymmenen vuotta pitempään. Kerron tällä kertaa heidän tarinaansa. Kalle Juhonpoika syntyi 1873 Kalkunmäessä. Hänen perheensä oli pitkään itsellisenä siellä. 1887 he muuttivat Sirkkalan Hietikon Ojalan torppaan, josta Kallelle tarttui mukaan sukunimi, vaikka hän ei siellä pitkään asunutkaan. Jo parin vuoden kuluttua hän lähti rengiksi Kalkunmäkeen. Hän ehti palvella siellä eri taloissa, samoin Herttualan Alakeskisellä, Laitilassa ja Heinijärven Ruusilla ennen kuin 1904 siirtyi Pakkaselle.
Matilda Pauliina Malakiaantytär syntyi 1874 Suodenniemellä. Hänen isänsä oli työmiehenä eri taloissa. Myöhemmin perhe asettui Iso-Sävin Kalliomäen torppaan. Matilda ei enää silloin asunut kotona, mutta hänestäkin käytettiin toisinaan Kalliomäki-nimeä. Taavetti Kalliomäki oli Matildan veli. Matildankin piti lähteä palvelukseen pian ripille päästyään. Tie vei Suodenniemen Ylikalhunmaan ja Suoniemen kautta Sirkkalan Sirkalle. Luultavasti nuoret tutustuivat silloin. Naimisiin he menivät 1898, kun Kalle oli renkinä Alakeskisellä. Yhteisiä lapsia syntyi vain yksi. Lisäksi Matildalla oli ennen avioliittoa syntynyt tytär. Molemmat lapset kuolivat pieninä perheen asuessa Herttualassa.
Pakkasella Kalle oli muonarenkinä. Jossain lähteessä hänet taidettiin mainita myös renkivoudiksi, siis jonkinlaiseksi työnjohtajaksi. Luultavasti myös Tilda teki tarvittaessa töitä kartanossa. Monien muiden tavoin Kalle lähti 1918 sotaan punaisten puolella. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion avunannosta valtiopetokseen. Suojeluskunta totesi lausunnossaan hänen olleen syksyyn (1917) saakka hyvä ja uskottu mies, sen jälkeen pääkiihottaja. Hänen katsottiin vaikuttaneen siihen, että kartanon työväestä niin moni liittyi punakaartiin. Hänet lienee armahdettu viimeistään 1920.
Kalle siis todennäköisesti selvisi hengissä vankileirillä. Ainakaan häntä ei ole mainittu missään sodan yhteydessä kuolleiden luettelossa. Hänen elämänsä kuitenkin päättyi vuosien 1920 ja 1924 välillä. Vuoden 1924 henkikirjassa Tilda mainitaan itsellisen leskeksi ja köyhäksi. Hänet oli vapautettu henkirahan maksamisesta. Hän asui edelleen Haukijärvellä, käytännössä jossain kartanolle kuuluneessa rakennuksessa. Hänestä on merkintä Haukijärvellä vielä 1933 henkikirjassa. Tuolloin hän oli melkein 60-vuotias. Emme tiedä, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen.