Maaliskuussa 1920 Aamulehti (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) julkaisi jutun Juho Peltoniemestä tämän täyttäessä 70 vuotta. Lainaan artikkelista kaksi ensimmäistä kappaletta tähän suoraan:
"70 vuotta täyttää tänään vanha isäntä Johan Peltoniemi Hämeenkyrön Parilan kylän Peltoniemen tilalla. Mainittu tila perustettiin v. 1853. Silloin oli pienen Mustajärven ympäristö erämaata, jonka asukkaina olivat sudet ja karhut. Tienoilta kaadettiin suuria mastopuita, joita kuljetettiin Turkuun myytäväksi. Mastojen pituus voi olla 150 jalkaa ja tyven läpimitta n. 8 - 9 jalkaa. Näitä jättiläisiä vetämään tarvittiin 18 hevosta ja matka Turkuun kesti 7 - 8 päivää.
Metsää pelkäämättä löi Johan Peltoniemen isä, Matti Peltoniemi konttinsa puunoksaan ja ryhtyi rakentamaan saunaa perheensä suojaksi. Sitten kuokin ja kirvein korven kimppuun. Kaskiruis, eli niin sanottu juureinen ja nauriit antoivat ensi vuosien ravinnon. Isän ja pojan yhteisillä voimilla kasvoi sarka saran viereen, korvet ja rämeet kuivattiin reheviksi niityiksi. Elämä olikin silloin kuokan ja kirvesvarren varassa, ei kelloa katsottu työhön mennessä eikä sieltä tullessa. 34-vuotisen isännyytensä aikana Johan Peltoniemi saikin useita palkinnoita ja kunniakirjoja tilan mallikelpoisesta hoidosta."
Seuraaksi jutussa kerrotaan torpan itsenäiseksi ostamisesta ja siitä, miten ahkera ja vaatimaton päivänsankari oli. Hän vietti tervettä elämää ja oli 70-vuotiaana täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Peltoniemeä tai Mustajärvenkulmaa on nykyisin vaikea ajatella susien ja karhujen asuttamaksi erämaaksi, vaikka muut kyläläiset korpikulmasta joskus puhuvatkin. Aikaa torpan raivaamisesta on toki kulunut jo reippaat 150 vuotta ja noista syntymäpäivistäkin pian 100 vuotta.