Blogi

Jatkamme nyt matkaa vuoden 1915 henkikirjassa Parilaan. Kylän talolliset ja torpparit ovat sivustolta tuttuja, joten heistä ei sen enmpää. Matti Huippulasta ja Santeri Rajalasta on tullut entisiä torppareita eivätkä kummankaan lapset näytä jatkavan torpanpitoa. Ilmeisesti Matti ja Santeri puolisoineen kuitenkin asuivat kotimökeissään, samoin Hulda Huippula lienee asunut kotonaan. Linda Rajala on merkitty itselliseksi, mutta Parilassa hänkin asui. Pertulla olivat palveluksessa Lauri Merivirta ja Emma Hakala. Edellinen taisi olla jossakin vaiheessa renkinä myös Herttualassa, jälkimmäinen oli ehkä kotoisin Heinijärveltä. Hugo ja Lyydia Perttu asuivat tuohon aikaan mäkitupalaisina Pertun maalla. Elina Antila on merkitty vielä Parilaan, joten hänen mökkinsä Heinoonkylässä ei liene vielä ollut valmis. Tieto Kalle Keskisen kuolemasta Kanadassa ei nähtävästi ole saavuttanut henkikirjoittajaa, koska hänet on edelleen kirjattu Parilaan Amerikkaan muuttaneena.

Jatketaan sitten Mustajärvenkulmalle, jonka asukkaat löytyvät Hämeenkyrön Parilan, Pukaran, Heinijärven ja Herttualan sekä Mouhijärven Pukaran kylistä. Kallioniemessä oli vielä elossa vanhaemäntä Tilda. Ida Ahola oli palveluksessa Riukulassa, Juho Knall näyttäisi merkinnöistä päätellen asuneen mäkituvassa Ojaniemen maalla. Lempi Ahonen oli palveluksessa Kirmolla. Samassa talossa oli renkinä Taavi Heikkilä. Väinö ja Toivo Mustajärvi on merkitty itsellisiksi, ilmeisesti he ovat asuneet kotonaan.

Mouhijärven puolella Taavetti ja Rosa Peltomäki on merkitty kanssa-asukkaiksi Kourille, ilmeisesti tilan erottaminen itsenäiseksi oli kesken. Juho Vilhem ja Laina Lähteenkorva eivät olleet vielä hankkineet Mustalahden tilaa. He asuivat Kourilla tai Peltomäessä. Kourille on merkitty myös sisarukset Taavetti Näppi ja Lyydia Ahola. Koskisen perhettä asui mäkitupalaisina Ylinapan maalla. Peltomäkiä lukuunottamatta kaikki viimeksi mainitut asuivat Mustajärvenkulman ulkopuolella.

Kun kylän ulkopuolelle jouduttiin, niin poimitaan tähän loppuun vielä muutama tuttu nimi Herttualasta. Kalle ja Ida Rajala olivat palveluksessa Alakeskisellä. Frans ja Olga Mäkinen on merkitty Alakeskisen itsellisiksi. Asuinpaikka ei selviä. Se ei välttämättä enää ollut Ruskeemäki. Toisaalta pojat Toivo ja Aimo on kirjattu Haukijärven kouluun jo 1913, joten Haukijärvelle siirtymässä perhe varmasti noihin aikoihin oli. Tilda Mäenpää oli henkikirjan mukaan myös Herttualassa, mutta on mahdollista, että hän kuitenkin oli töissä muualla.

Vuoden 1915 henkikirja on nyt vapaasti luettavissa verkossa, koska 100 vuoden raja on tullut täyteen. Katsokaamme siis hiukan, keitä kylässä tuolloin asui. Oikeastaan tässä on tarkoitus etsiä sellaisia asukkaita, joista ei ole sivustolla kerrottu tai jotka ovat jääneet vain vähälle huomiolle. Myös muutokset asuinpaikoissa kiinnostavat. Nykyisen Haukijärven alueen kuuluminen moneen kylään aiheuttaa tässäkin tarkastelussa omat hankaluutensa.

Pakkasella olivat tuolloin palveluksessa Emma ja Aina Niemi, Sandra Mäki sekä Aina Jokinen. Niemen sisarukset olivat aiemmin käyttäneet nimeä Halla. Humppilassa 1888 syntynyt ja sieltä Hämeenkyröön 1910 muuttanut Aleksandra Mäki oli viihtynyt kartanossa siis ainakin viisi vuotta. 1920 hän ei enää kylässä ollut. Melkein kaikki mäkitupalaiset ja itselliset ovat tulleet sivustolla esitellyiksi, samoin Selkeen torppariperhe. Eeva Juhontytär (s. 1840) ei tunnu heti tutulta, mutta paljastuu Anttilan aiemmaksi asukkaaksi. Missä lienee ollut hänen mäkitupansa, Anttila kun kuului Parilaan ja oli jo saanut uudet asukkaat?

Muonarenkejä Pakkasella oli kaikkiaan 12, useimmat heistä perheellisiä. Sivustolla ei taida olla esittelyä Nestor ja Hilja Hummarkoskesta, Juho ja Iida Laaksosta eikä August ja Aina Lahtisen perheestä. Hummarkosket muuttivat kylästä jo 1917 yhdessä Nestorin sisaren Aliina Mäensivun perheen kanssa. Kartanon työnjohtajana 1915 toimi Johan Weckström, jolla vaimonsa Agneksen kanssa oli kaksi poikaa. Niin Laaksot, Lahtiset kuin Weckströmitkin ovat muuttaneet kylästä vuoteen 1920 mennessä.

Heinijärveen kuuluneet osat kylää ovatkin sitten vaikeampi juttu. Torpat tiedetään, itsenäistyneet Yliviidanoja ja Alaviidanoja samoin, mutta muu väki on vaikeammin tunnistettavissa. Tyyne Ristilä oli palveluksessa Ruusilla ja Anna Rintala Hillulla. Juho ja Linda Lehtinen (henkikirjassa virheellisesti Lehtonen) asuivat mahdollisesti Tättälässä, jossa Juho oli muonarenkinä. Kalle Huhtala asui yksinään mäkitupalaisena Tättälän maalla. Santamäessä ja Palomaassa ei ollut nimettyjä asukkaita. Myöhemmin Ritalassa asuneet Frans ja Anni Laine löytyvät Hillulta, missä Frans oli muonarenkinä.

Irtolaisiksi merkittyjen suurta määrää ei kannata ihmetellä. Ilmeisesti sellaisiksi merkittiin muualle töihin muuttaneet ja myös Amerikan mantereelle siirtolaisiksi lähteneet. He olivat edelleen kirjoilla kotiseurakunnassaan. Muutamien iäkkäiden ihmisten kirjaaminen irtolaisiksi hiukan hämmästyttää. Kenties he asuivat lastensa luona muualla tai olivat hoidettavina kunnalliskodissa.

Ensi kerralla jatketaan Parilan ja Mustajärvenkulman asukkaista.

 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Kun tämä sivusto on ollut olemassa näinkin monta vuotta, kuvittelisi ehkä, että kaikki kylän historian kannalta oleelliset tietolähteet on jo käyty läpi. Niin ei kuitenkaan ole. Voin heti nimetä kaksi tärkeää lähdettä, nimittäin 1900-luvun alkupuolen perukirjat ja henkikirjat, joita olen tutkinut vain osittain. Henkikirjat vuosilta 1905, 1910 ja 1915 (ilmeisesti nyt vuoden alusta) on digitoitu ja vapaasti verkossa luettavissa. Vuoden 1920 henkikirjoja voi digitoituna tutkia arkistolaitoksen toimipisteissä. Muut, kuten myös perukirjat, löytyvät alkuperäisinä Turun maakunta-arkistosta. Sinne pitäisi siis suunnistaa. Muutakin kiinnostavaa aineistoa arkistoissa olisi.

Lisätetoja olisi myös vanhoissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Niiden suhteen on pakko vain toivoa, että Kansalliskirjasto pääsisi sopimukseen tekijänoikeuksista ja voisi digitoida niitä lisää. Sanomalehtien kaikkien numeroiden läpikäyminen mikrofilmiltä on toivoton urakka. Mahdollisuus tehdä hakuja tekstistä helpottaisi tehtävää. Kotuksen nimiarkistosta löytyisi varmasti lisää haukijärveläistä nimistöä. Helsinkiinkin olisi siis hyvä ehtiä tutkimaan.

Tätä blogia on tarkoitus jatkaa myös alkaneena vuonna. Tekstien aiheet valikoituvat aika satunnaisesti sen mukaan, mitä kulloinkin eteen tulee. Aion jatkaa vielä torppien syntyhistorian tarkastelua. Viidanojankulman laaja torppariasutus on kokonaan käsittelemättä, samoin Parilan ja Mustajärvenkulman torpat. Niistä siis vuoden mittaan.

Vuoden alussa saa esittää toiveita. Minun uuden vuoden toiveeni kohdistuvat entisten ja nykyisten kyläläisten kotiarkistoihin. Löytyisikö niistä vielä vanhoja valokuvia tai asiakirjoja? Galleriaan mahtuu edelleen lisää kuvia. Vanhat asiakirjat voivat sisältää jonkin tärkeän lisätiedon. Käyn myös mielelläni tallentamassa muistoja kylältä. Yhteyttä voi ottaa kommentti- ja palautelomakkeella tai sähköpostilla.

Lamminkulman torpat ovat syntyneet varsin lyhyenä ajanjaksona 1800-luvun alkupuolella. Kun ne ovat sijainneet Mustasuon ja Lamminsuon lähettyvillä, voisi kuvitella, että niiden pellot on raivattu suota kuokkimalla.

Mäenpää-niminen torppa on ollut sekä Alaraukolalla että Hillulla. Vuoden 1827 aikoihin Matti Matinpoika ja vaimonsa Maria Johanna Antintytär rupesivat Alaraukolan Mäenpään torppareiksi. Mahdollisesti Matti ehti tätä ennen olla renkinä talossa jonkun vuoden. Messukylässä ja Karkussa syntyneen pariskunnan tie oli kulkenut ainakin Ikaalisten kautta. Maria Johanna kuoli 1841. Matti Mäenpää jatkoi torpparina 1850-luvulle saakka, jolloin hänestä tuli itsellinen. 1854 hän muutti torpasta. Hillun torppana Mäenpää ilmestyy rippikirjaan vuoden 1876 aikaan, jolloin sivustollakin mainittu Noak Matinpoika vaimonsa Amandan kanssa muutti sinne Haukijärven Pakkaselta, jossa hän oli ollut muonarenkinä ja itsellisenä. Todennäköisesti kyseessä on sama Mäenpää. Emme tiedä, miten se oli siirtynyt Hillulle.

Juho Juhonpoika vaimonsa Kaisa Riitta Esaiaksentyttären kanssa tuli Hillun Mustasuon eli Mäkelän torppaan 1830-luvun alussa. Vuoden 1830 henkikirjassa heitä ei vielä näy. Juho kuitenkin kuoli jo 1836. Kaisa Riitta jatkoi kuitenkin Mäkelässä uuden puolisonsa Juho Mikonpojan kanssa. 1851 he muuttivat Suojan itsellisiksi. Seuraava torppari Juho Vilhelm Matinpoika sai 1878 seuraajan sivustolla esitellystä Kaarle Fredrik Juhonpojasta.

Lamminsivun torpparipariskunta Juho Juhonpoika ja Leena Kustaantytär on ollut 1834 aikeissa muuttaa Mouhijärvelle. He kuitenkin jäivät kotiseurakuntaansa. Mahdollisesti he pääsivät tuolloin aloittamaan Alaraukolan Lamminsivussa. Vävy Heikki Matinpoika jatkoi torpparina puolisonsa Anna Leenan kanssa. Heidän vävynsä Kalle Kustaa Benjamininpoika ehti myös olla torpparina ennen Tampereelle muuttoaan 1878. Samana vuonna tuli sivustolla esitelty Juho Heikinpoika Lamminsivun torppariksi.

On hiukan tulkinnanvaraista, mihin kulmakuntaan Kataisto pitäisi lukea. Kun sen ensimmäisestä torpparista Emanuel Esaiaksenpojasta käytetään ensin nimeä Lammi, voinee Kataistonkin laskea Lamminkulmaan kuuluneeksi. Lammi muuttui Kataistoksi vuosien 1851 - 1857 rippikirjassa. Amanda Mäenpää oli Emanuelin ja hänen vaimonsa Eeva Yrjöntyttären tytär. Emanuel ja Kaisa Riitta Mäkelä olivat sisaruksia. Emanuel kuoli 1864. Välissä ehti olla parikin torpparia ennen kuin sivustolla esitelty Kaarle Kustaa Kustaanpoika vaimonsa Anna Eunikan kanssa tuli 1867 tuli Kataistolle.

Torppien aloitusvuodet voivat eri lähteissä vaihdella. Edellä olevassa on käytetty lähteenä Hämeenkyrön rippikirjoja. Niissä ei kuitenkaan välttämättä näy torpan perustaminen vuoden tarkkuudella. Tarkemman kuvan saisi henkikirjoista, joita kuitenkin on 1810 alkavalta ajanjaksolta digitoitu vain viiden vuoden välein.

 

Näin itsenäisyyspäivän alla tekee mieli kurkistaa vuoteen 1917, jolloin Suomi itsenäistyi. Millainen mahtoi olla tuonaikainen Haukijärvi? Ainakin asumuksia oli vähemmän, koska karjalaisasutus ja muut sodan jälkeen rakennetut talot puuttuivat. Toisaalta vanhoja mökkejä on hävinnyt vuosikymmenten saatossa. Nykyisin lienee vielä pystyssä joitakin senaikaisia rakennuksia: Salomäki, Tuomisto?, Laine?, työväentalo, Kanerva?, Niemi?, Mäkelä, Mustasilta, ... Ei ole tiedossa, oliko sähkölinja jo ehtinyt Haukijärvelle saakka. Herttualan sähkömylly oli valmistunut 1914, joten on mahdollista, että muutamissa taloissa luettiin jo lehteä sähkölampun valossa. Ainakin Pakkasella oli puhelin.

Työllisyystilanne ei ollut kovin hyvä. Metsätöitä oli tarjolla talvisaikaan. Piian ja rengin paikkoja oli taloissa. Monet kuitenkin lähtivät hakemaan töitä muualta. Koska oli sota-aika, piti kotipaikkakunnan ulkopuolella liikuttaessa olla passi. Vuoden 1917 aikana 15 kyläläistä anoi matkapassia toiselle paikkakunnalle töihin menoa varten. Sellainen ilmeisesti tarvittiin, vaikka olisi vain tehnyt lyhyen työkeikan Mouhijärven puolelle.

Koska melkein kaikilla mökeillä oli hiukan maata, ei suoranaista nälkää varmaan kylässä nähty, vaikka elintarviketilanne olikin huono. Sokeri oli kortilla, mahdollisesti muutamat muutkin ruokatavarat. Koulun johtokunnan pöytäkirjoista selviää, että viisi perhettä sai avustusta lasten koulunkäyntiä varten.

Elettiin levottomia aikoja. Kesän maatalouslakot koskettivat ainakin Pakkasen kartanoa. Frans Mustasillan talosta hakattiin ikkunoita sisään marraskuussa. Koululla oli kiistaa keisarin kuvan poistamisesta. Opettaja Lehtosalosta tehtiin valitus, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Syksyllä Haukijärvelle perustettiin järjestyskaarti, joka sitten muuttui punakaartiksi. Kylään lienee  myös puuhattu suojeluskuntaa, jota ei tiettävästi vielä 1917 perustettu. Ainakin Taavetti Kallioniemen kerrotaan olleen aloitteellinen asiassa.

Niukkuuden ja poliittisten intohimojen keskelläkin ihmisillä riitti auttamishalua. "Sydämelliset kiitokset lausun täten sekä kerääjille että kaikille niille arvoisille kansalaisille, jotka ovat minua muistaneet rahalahjoillaan minulle tapahtuneen vahingon johdosta." Näin kiitteli Amanda Lamminsivu Kyrön Sanomissa huhtikuussa 1917. Tarkempaa tietoa tuosta vahingosta ei ole.

Lisätietoja