Blogi

Hämeenkyrön Sanomat tiesi kertoa heinäkuussa 1925, että entisen torpparin tytär Elsa Lyydia Salomäki Kalkunmäestä oli pyytänyt muuttokirjaa Kangasalle. Tavallinen seurakunnallisten ilmoitusten pikkutieto, ei muuta. Paitsi, että Elsa Lyydia Ihantola (Salomäki) oli tuohon aikaan jo avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Silti hän seurakunnan kirjanpidossa oli edelleen entisen torpparin tytär. Henkikirjoittaja puolestaan merkitsi hänet irtolaiseksi. Miten tämä oli mahdollista?

Selitys on tietysti se, että Elsa muutti 1914 Kanadaan. Hän avioitui siellä 1916, ja myös tytär ja poika syntyivät siellä. Tieto avioliitosta ei ehkä kantautunut Hämeenkyrön seurakunnalle ainakaan dokumentin muodossa. Siirtolaisiksi lähteneet pysyivät Suomessa kotiseurakuntansa jäseninä, tosin heidät kai jossain vaiheessa alettiin merkitä poissaoleviksi. Vielä 60-luvun kuolleiden luettelossa näkee Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuolleita entisiä hämeenkyröläisiä. Tieto heidän kuolemastaan on jotain kautta (omaiset, ulkoministeriö) tullut Suomeen ja Hämeenkyröön.

Elsa perheineen palasi Suomeen toukokuussa 1925. Muistitieto kertoo, että he viettivät jonkin aikaa Haukijärvellä. Elsan veljenpoika muisti kuulleensa puhuttavan hankaluuksista saada avioliitto virallistettua Suomessa. Mahdollisesti he kävivät myös Pöytyältä lähtöisin olleen puolison Kalle Anttilan kotiseudulla. Uusi koti löytyi Kangasalta Leivin kylästä. Vihittiinkö heidät uudestaan Suomessa? Ei sentään. Kangasalan Sanomien mukaan avioliitto Kanadassa on kirjattu Kangasalan seurakunnan tietoihin.

 

Lähteenä on tekstissä mainittujen lisäksi käytetty Elsan ja Kallen kanadalaista vihkitodistusta sekä Empress of Scotland-laivan matkustajaluetteloa. Ne lienen joskus tallentanut Ancestry.com:sta, sillä en löydä linkkiä niihin esimerkiksi FamilySearch-palvelusta.

Vanhojen sanomalehtien lisäksi on Kansalliskirjasto digitoinut myös aikakauslehtiä. Huvikseni etsin niistä tietoja haukijärveläisistä. Kovin paljoa en löytänyt, mikä oli odotettavissakin. Tänään hiukan siitä, mitä nuo lehdet kertovat Kerttu Lehtosalon elämästä. Jokainen voi itse miettiä, kuinka oikea tuo satunnaisten mainintojen antama kuva on. 

Kerttu Lehtosalo näyttää olleen uransa alkupuolella aktiivinen toimija paikallisessa opettajayhdistyksessä. Hän oli varajäsenenä yhdistyksen ensimmäisessä toimikunnassa 1906, valittiin jossain vaiheessa varsinaiseksi jäseneksi ja tuli ainakin vielä 1919 valituksi erovuoroisena uudestaan johtokuntaan. Hänet valittiin 1917 edustamaan paikallisyhdistystä Helsingissä pidettyyn kokoukseen. Hän osallistui 1922 valtakunnalliseen opettajakokoukseen Viipurissa ja tuli valituksi ohjesääntövaliokuntaan. Matka Viipuriin onnistui varmaan hyvin, koska oli kesäaika. Jäin kuitenkin miettimään, miten hän kulki eri kouluilla pidetyissä paikallisyhdistyksen kokouksissa. Jossakin mainittiin niitä pidetyn neljä vuoden aikana. Ainakin talviaikaan tarvittiin varmaan ennakolta varattu hevoskyyti. 

Hän pyrki myös kehittämään ammattitaitoaan. 1920 hän sai 400 markan kuunteluapurahan. Termi on outo, ehkä se kuitenkin tarkoitti luennoille osallistumista. 1923 hän sai apurahan osallistuakseen Raahen seminaarissa pidettyihin luentokursseihin. Virkistyksen puolelle taisi mennä kouluylihallituksen 1917 mahdollisesti myöntämä vapaakylpypaikka. Palkankorotus (ikälisä) tuli viiden vuoden työskentelystä. Niitä hänelle myönnettiin myöhemminkin työvuosien karttuessa.

Harrastuksista löytyy pari mainintaa. Lehtosalo oli Suomen matkailijayhdistyksen jäsen. Aiemmin olenkin maininnut hänen matkoistaan parissakin tekstissä. Kun hän lisäksi matkusti opettajayhdistyksen edustajana, hän varmaan tarvitsi tietoa matkakohteistaan, majoittumisesta ja aikatauluista. Ehkä yhdistyksen tuottamia materiaaleja saattoi käyttää hyväksi myös opetuksessa. Suomen Lähetyssanomat vuodelta 1916 puolestaan kertoo, että hän toimitti Suomen Lähetysseuralle toukokuussa yhdeksän markka ja viisi penniä. Summa vaikuttaa jonkinlaiselta keräystuotolta. Ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa siitä, oliko lähetystyö lähellä Lehtosalon sydäntä.

Jatketaanpa taas tätä sarjaa, kuten isommatkin julkaisut näkyvät tekevän. Mitä kylässä tapahtui 1928?

Aloitetaan niistä, joiden maallinen matka päättyi. Toisilla jo iäkkäinä, joillakin kovin nuorena. Elämästä erkanivat Toini Haukipää, Vilhelmiina Keskinen, Juho Hellsten (Kahila) ja Evert Laaksonen Hämeenkyrössä. Olga Peltomäki kuoli Uudessakaupungissa, Lyyli Mustajärvi Suodenniemellä ja Jaakko Kaunisto Helsingissä.

Avioliittoon kuulutettiin Arvo Mustajärvi ja Martta Erkkilä sekä luultavasti myös Svantte Perttu ja Elli Karhiniemi. Svantte nimittäin otti naimakirjan Mouhijärvelle lokakuussa.

Seurakunnasta muuttivat Sylvi Mäkelä Tampereelle ja Hilja Mäkelä Pohjois-Pirkkalaan, Laina Mustasilta Kuusankoskelle sekä Martti Erkkilä perheineen Tyrväälle. Aika vähän oli kyläläisiä mainittu tuon vuoden kirkollisissa ilmoituksissa.

Muuta mainittavaa tuolta vuodelta oli ainakin Erkkilän huutokauppa, josta olen joskus aiemmin kirjottanut erikseen. Erkkilässä myös pidettiin lokakuussa kokous talon vuokra-alueiden järjestelytoimitusta varten. 1928 pidettiin kunnallisvaalit. Valtustoon tulivat valituiksi Frans Mustasilta, Kalle Haukipää ja Toivo Mäkinen. Edellisen vuoden maidontuotannosta laatupalkintoja saivat I sarjassa G. Estlander, II sarjassa F. Yliviidanoja, H. Sillanpää ja K. Haukipää sekä III sarjassa K. Ketola ja M. Mäkelä. Viimeksi mainitun henkilöllisyydestä ei tietenkään ole täyttä varmuutta. Pakkaselle tehtiin uusi heinäsuuli.

Vuoden 1928 Hämeenkyrön Sanomat on nykyisin vapaasti verkossa luettavissa. Aionkin joskus käydä nuo lehdet ajan kanssa läpi. Kun niitä aikoinaan katsoin nopeasti mikrofilmiltä, saattoi jokin asia mennä ohi silmien. Täydennetään siis juttua myöhemmin, jos aihetta on.

Olen näissä teksteissä toisinaan käsitellyt lähdeaineistoja, joita sivustolla on hyödynnetty. Tässä taas yksi sellainen.

Vanhemmat lukijat varmaan muistavat vielä, kuinka aiemmin piti täyttää vuoden alussa henkikirjoituslomake. Tiedot niistä koottiin asiakirjaksi, jota sanotaan henkikirjaksi. Kansallisarkisto on pari vuotta sitten digitoinut vuosien 1960, 1965, 1970 ja 1975 henkikirjojen aakkoselliset hakemistot. Niitä tosin pääsee selaamaan vain arkistolaitoksen sisäisessä verkossa käyttöluvan saatuaan. Sinänsä paikallishistoriaa tutkivan kannalta hakemiston selaaminen on hullun hommaa. Varsinainen henkikirja olisi erittäin todennäköisesti tehty kylittäin (ainakin 50-luvun henkikirjat on), jolloin haukijärveläisten etsiminen sieltä olisi paljon yksinkertaisempaa. Kun en kuitenkaan tiedä, milloin henkikirjat digitoidaan, päätin aloittaa selaamisen. Lisäksi 1960 on sivuston rajavuosi, on siis hyvä katsoa, ketä kylässä tuolloin asui. Sain tehtyä hiukan sukututkimustakin.

Hakemistoon on kirjattu henkilön koko nimi, naisilla myös tyttönimi, syntymäaika, puolison nimikirjaimet, äänestysalueen, kylän, talon ja perheen numero sekä joitakin huomautuksia. Olen nyt edennyt M-kirjaimeen saakka. Ensin katsoin vain tuttuja sukunimiä. Sitten huomasin, että hukkaan sillä tavalla ne kylässä asuneet, joita mahdollisesti en nimestä tunnista. Niinpä rupesin katsomaan myös äänestysalueen ja kylän numeroa. Haukijärveläiset kuuluivat tuohon aikaan pääsääntöisesti ensimmäiseen äänestysalueeseen. Osa Mustajärvenkulmaa kuitenkin kuului toiseen äänestysalueeseen ja osa lisäksi yhdeksänteen alueeseen. Nämä taas tunnistaa siitä, että kylän numero on neljä.

No, mitä sitten olen tähän mennessä löytänyt? Muutamia syntymävuosia on selvinnyt, kylästä/kylään muuttojen ajankohta on tarkentunut ja joitakin aviopuolisoita voin lisätä aiemmin kylässä asuneille. Muutamia avioliittoja olen jättänyt aiemmin kirjaamatta, koska olen arvellut niiden solmimisajaksi 60-lukua. Koska asianomaiset on kuitenkin merkitty puolisoina vuoden 1960 henkikirjaan, ovat he selvästikin käyneet vihillä jo 50-luvun puolella. Joitakin tietoja tarkistelen vielä. Lisäyksiä tulee sivustolle vähitellen. Jatkan selaamista taas jonakin päivänä, kun ehdin piipahtaa arkistossa.

Kansalliskirjasto on digitoinut sanomalehtien ohella myös aikakauslehtiä. Hiljattain löysin niiden joukosta Tampereen osoitekalenterin vuodelta 1926. Aiemmin olen näitä kalentereita selannut Tampereen kaupunginarkistossa. Taisin kirjoittaakin vuoden 1930 kalenterista. Nyt siis vuoden 1926 kalenteri on vapaasti verkossa luettavissa. Siihen pätevät samat huomautukset, jotka aiemmassa kirjoituksessa tein. Ihan kaikki eivät välttämättä ole mukana, ja Pispala oli vielä tuohon aikaan Pirkkalaa. Monet Haukijärveltä muuttaneet asettuivat sinne. Mutta jos arvelet sukulaisesi asuneen 1926 Tampereella, ryhdy ihmeessä selaamaan kalenteria. Voit löytää paitsi hänet, myös kartalta jo kadonneita kadunnimiä.

Kalenterin alussa on yrityksiä, kuten kauppaliikkeitä. Niiden joukosta en tuttuja nimiä löytänyt. Käy ilmi, että radiolähetyksiä oli tuolloin Tampereelta. Puhelinkioskeja oli peräti kuudessa paikassa. Mitähän ihmettä saattoi ostaa leikkelyliikkeestä? Liikkeiden jälkeen tulevat talonomistajat. Soukkakadulla talon omistanut K. A. Mäkinen voisi olla lähtöisin Haukijärveltä. Varsinkin kun osoitekalenterin aakkosellinen osuus kertoo hänen olleen nimeltään Kalle Alfred.  Silti Mäkinen on aika toivottoman yleinen nimi.

Aakkosellisessa osuudessa tuli joitakin tuttuja nimiä vastaan. Useimmat niistä on tosin varustettava kysymysmerkein. Oliko Järvensivulla asunut pika-ajuri Juho V. Jokinen lähtöisin Ristilästä, vaikka vaimon etunimi ei ihan täsmääkään? Tai oliko kalenterissa mainittu palvelija Lydia Kahila sama kuin sivuston Lydia Kahila? Ehkä ei. Sen sijaan Kuninkaankadulla asunut Lempi Koskipää saattoi olla Peltoniemestä. Emma Susanna Lehtinen ehkä asui Tampereella jo 1926, vaikka muuttikin kirjansa kaupunkiin vasta seuraavana vuonna. Nalkalankadulla asunut sähkötyömies Karl Vihtori Salo oli todennäköisesti Linnusmäestä. Vaimon etunimi ainakin täsmää. Muitakin esimerkkejä olisi, mutta selatkaapa itse kalenteria.

Lisätietoja