Blogi

Lue lisää...

Yllä oleva pieni ilmoitus Kansan Lehdessä 13.11.1906 hämmästytti minua. En muista koskaan kuulleeni Frans Mustasillan käyttäneen sukunimeä Hakala. Perhe tuli Haukijärvelle Ristimäki-nimisenä, mutta alkoi pian käyttää Mustasiltaa ilmeisesti asuinpaikan mukaan. Kirkolliset lähteet eivät häntä Hakalana tunne. Vuosina 1904 - 1907 Frans Mustasilta oli perheellinen Suojan itsellinen Haukijärvellä. Sitä ennen hän oli ollut muonarenkinä Pakkasella. Selitykseksi ei oikein käy Parrin Hakalan torppakaan. Se ensinnäkin oli rippikirjoissa Parilassa ja kuului Pakkaselle. Lisäksi siellä asui tuohon aikaan Viktor Mäensivu perheineen. Olisiko jossakin Suojan maalla ollut Hakala-niminen mökki, jonka mukaan Mustasilta ei kuitenkaan halunnut tulla nimetyksi ja ilmoitti siksi asiasta oikein lehdessä?

Nimenmuutoksista ilmoittivat lehdessä muutkin, esimerkiksi Kaarle Linnusmäki, josta ensin tuli Viitaoja ja 1906 Salo. Ensimmäisestä muutoksesta en ilmoitusta löytänyt. Lehdessä ilmoittaminen tuskin kuitenkaan oli vielä 1900-luvun alussa pakollista. Matti Huippulasta tuli Matti Salminen vuosien 1903 ja 1906 välillä. En ole löytänyt muutoksesta lehti-ilmoitusta. Rippikirjassa se näkyy vanhan nimen yliviivauksena. Ehkä papille tiedottaminen riitti.

Kun Otto Söderling halusi 1931 muuttaa sukunimensä Sarjoksi, tarvitsi hän läänin maaherran luvan. Suomeen oli nimittäin 1920 säädetty laki, jonka mukaan kaikilla piti olla sukunimi, jota voi muuttaa vain tietyin edellytyksin ja tietyllä menettelyllä. Siihen saakka nimet vaihtuivat usein asuinpaikan mukaan. Tai niitä muutettiin eri syistä. Vuosi 1906 oli suuri nimenvaihtovuosi, silloin erityisesti ruotsinkielisiä nimiä muutettiin suomenkielisiksi.

Kylässä oli toki muitakin sukunimensä vaihtaneita. En käy heitä tässä luettelemaan. Uudet ja vanhat nimet löytyvät sivustolta.

Eri lähteistä on löytynyt hiukan lisätietoa Pakkasella joskus töissä olleista. Kirjaan ne nyt tähän, etteivät pääse unohtumaan. Aloitetaan Adolf (Aatte) Vähäsestä. Muistokirjoitus (kiitos sen löytäjälle) Karjatalous-lehdessä 5.6.1942 vahvistaa, että Lotinanpellossa 1941 kaatunut Vähänen oli toiminut lyhyehkön ajan karjakkona Hämeenkyrön Pakkasella. Vähänen oli suorittanut  Toijalan tietopuolisen karjanhoitokoulun 1933. Häntä luonnehdittiin hiljaiseksi, vaatimattomaksi ja tehtävissään tunnolliseksi. Hän oli perheetön.

Karjakkona Pakkasella oli myös Vilho Siren. Hänestä tietävät vanhat sanomalehdet kertoa seuraavaa. Uusi Aura-lehdessä julkaistiin 1915 Mustialan kaksivuotiseen käytännöllistietopuoliseen karjanhoitokouluun päässeiden nimet, joukossa Vilho Siren Hartolasta. Aamulehti kertoi 1921 Vilho Sirenin valmistuneen tarkastuskarjakoksi Tyrvään tietopuolisesta karjanhoitokoulusta ja tulleen määrätyksi Euraan. Tyrvään Sanomat julkaisi heinäkuussa 1926 Tyrväällä avioliittoon kuulutettujen nimet. Tarkastuskarjakko Vilho Siren Hartolasta ja talon tytär Hely Irene Kaarle Vihattulan kylästä olivat mukana. Pian avioitumisensa jälkeen pariskunta tuli Pakkaselle. Pois he lähtivät vuoden 1930 aikoihin. Valitettavasti heidän myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa. En myöskään saanut selville, oliko Vilho syntynyt Hartolassa. Hely oli syntynyt Tyrväällä 1895.

Omia vanhoja muistiinpanojani selaamalla löysin tiedon, että palvelija Emma Eriika Niemi Haukijärveltä oli 1930 kuulutettu avioliittoon työmies Josef Virtasen kanssa. Tämä oli Kyröskoskelta. Emma Niemi oli tuolloin 58-vuotias. En löytänyt Josef Virtasta kirkonkirjoista, mikä ei monen kylän alueelle levittäytyneestä Kyröskoskesta välttämättä ole kovin ihmeellistä. Kenties hän oli sama Josef Virtanen, jonka vaimo kuoli 1925.

Kun kävin rippikirjoja läpi tätä tekstiä varten, tuli jotenkin tunne, että olen kertonut saman jutun jo aiemmin. En ole, Taavetti Oskari Koiviston vaiheista en ole kirjoittanut aiemmin. Mutta niin se vain on, että aika samanlaisia kyläläisten elämäntarinat olivat 1800-luvun lopussa ja seuraavan vuosisadan alussa. Ehkä niistä on kuitenkin hyvä muistuttaa, onhan meidän nykyinen elämänmenomme aika erilaista.

Taavetti Oskari Juhonpoika syntyi Kiikoisissa 12.10.1856. Sukunimeä hänellä ei tuolloin ollut. Isä Juho Aaponpoika oli renkinä Kuorsumaan kylässä. Vaimonsa Justiina Isakintyttären kanssa hänellä oli tuolloin viisi lasta. Heitä syntyi vielä kolme lisää, nuorin Juhon kuoleman jälkeen 1861. Ilmeisesti Juho ehti ennen kuolemaansa alkaa Tanhuanpään itselliseksi. Joka tapauksessa Justiina asui Tanhuanpäässä uuden puolisonsa Taavetti Antinpojan kanssa. Tämä kuoli 1867. Heille syntyi yksi lapsi, joka kuoli pienenä. Justiina asui lastensa kanssa, kunnes nämä muuttivat aikanaan pois kotoa. Hän kuoli 1918.

Taavetti lähti rengiksi 1874. Hän ehti olla palveluksessa useammassa lähiseudun torpassa ennen kuin 1878 muutti Mouhijärvelle. Renginpaikka löytyi Karin Hannulasta. Sieltä matka jatkui seuraavana vuonna Hämeenkyröön, Tokoisten Rossalle. Hän siirtyi Kyröspohjan Haimalan kautta Haukijärven Suojalle ja sieltä edelleen Pakkaselle 1882. Viimeistään Haukijärvellä hän tapasi Kierikkalasta lähtöisin olleen Matilda Kustaavantyttären. He avioituivat 1883. Parrin Koivistolta lähti samana vuonna torppari Tuokkolaan. Ilmeisesti Richter katsoi Taavetin ja Matildan sopiviksi torppareiksi. Niinpä he tulivat Koivistolle jo 1883. Loppu onkin sivustolla.

Joskus aiemmin käsittelin kyläläisten kuolinsyitä ajanjaksolla 1913 - 1922. Tarkoitukseni oli jatkaa aiheesta joillakin myöhemmillä, esimerkiksi sotaa seuranneilla vuosilla. Valitettavasti kuolinsyitä alettiin Hämeenkyrössä koodata 1940-luvun puolivälistä lähtien. Toki näiden koodilukujen merkitys löytyy verkosta, mutta toistaiseksi en ole saanut motivoitua itseäni kuolinsyiden läpikäymiseen koodilistan avulla. Mouhijärvellä ei koodeja käytetty, vaan kuolinsyyt kirjattiin suomeksi.

Tällä kertaa hiukan siitä, mitkä syyt veivät lapsia ja nuoria hautaan vuosina 1923 - 1967. Nuoriksi olen laskenut kaikki alle 30-vuotiaat, niin vastasyntyneet kuin nuoret aikuisetkin. Taas rajoitutaan Haukijärvellä asuneisiin. Kaikkiaan löysin 20 nuorena kuollutta kyläläistä noilta vuosilta. Lapsikuolleisuus väheni vuosien mittaan. Vuosi 1927 oli erityisen synkkä. Silloin kuoli neljä lasta kylästä, yksi heistä tosin asui Helsingissä. Lisäksi yksi lapsi syntyi kuolleena. Vuoden 1948 jälkeen en huomannut nuorena kuolleita kyläläisiä. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä oikeampia kuolinsyyt ovat. Sairaita lapsia ja nuoria käytettiin lääkärissä avun saamiseksi.

Sitten kuolinsyistä. Kolmelle nuorelle on tuberkuloosi aiheuttanut kuoleman, samoin kolme kuoli jonkinlaiseen influenssan tai flunssan jälkitautiin. Lisäksi yhdelle on kuolinsyyksi merkitty yskä. Kahdelta pieneltä lapselta ja yhdeltä nuorelta aikuiselta kuolinsyy puuttui kokonaan, aikuiselta varmaan siksi, että hän kuoli muualla. Kaksi kuolemaa aiheutui verenmyrkytyksestä, aivokalvontulehduksesta ja heikkoudesta. Viimeksi mainitut olivat vastasyntyneitä. Myös alkoholi päätti kaksi elämää. Toisen kuolinsyyksi on merkitty alkoholimyrkytys, toinen kuoli viinaan. Molemmat kuolivat kieltolakiaikana. Yksittäisiä pikkulasten kuolinsyitä olivat kramppi ja mahaportin kouristus.

Tämänkertainen aihe oli aika synkkä. Lasten kuolinilmoitusten teksteissä lohduttauduttiin usein sillä, että lapsena kuollut välttyi elämän mukanaan tuomilta suruilta ja kärsimyksiltä. Ensi kerralla toivottavasti jotain valoisampaa.

Aamulehti uutisoi 16.6.1929 Hämeenkyrössä pidetystä karjanäyttelystä. Näyttely pidettiin Laitilassa ja osallistujat olivat kaikki hämeenkyröläisiä. Lehti kertoo tietenkin palkintojen saajat, lisäksi jutusta käy selville, että näyttelyssä oli mukana 84 eläintä, joista noin 50 oli lehmiä ja 22 sonneja. Haukijärveläisiä ei palkittujen eläinten omistajien joukossa näytä olevan. Sen sijaan ansiomerkkejä heillekin myönnettiin.

Näyttelyssä jaettiin Maatalousseurojen Keskusliiton muistorahoja ansioituneille maatyöntekijöille. Hopeisen ansiomerkin saivat muiden muassa työnjohtaja Taavetti Vihtori Kivelä ja palvelijatar Emma Eriika Niemi. Pronssisen ansiomerkin saaneita kyläläisiä olivat ainakin hevosmies Kalle Vihtori Pajunen, työmies Martti Emil Tonttila, hevosmies Vihtori Lehtinen ja työmies Armas Alfred Viidanoja. Kaikki eivät toki enää tuossa vaiheessa asuneet kylässä. Katsotaan palkittuja hiukan tarkemmin.

Taavetti Vihtori Kivelän tunnemme paremmin nimellä Kalliopohja. Hän toimi myöhemmin postinkuljettajana. Emma Niemi käytti aiemmin sukunimeä Halla. Hän tuli Pakkaselle töihin 1908 ja viihtyi siellä ainakin 20-luvulle saakka. Kalle Pajunen oli myös töissä Pakkasella. Hänet mainitaan joissakin lähteissä kuskiksi. Perhe, jossa lapsia oli ainakin kuusi, tuli Haukijärvelle viimeistään 1916 ja muutti pois 30-luvun alussa. Tonttilan, Lehtisen ja Viidanojan perheet on esitelty sivustolla. Martti Tonttila oli palkitsemisen aikaan jo pitkään asunut Mahnalassa.

Lisätietoja