Blogi

Näitä sivuja kirjoitellessa on tullut tunne, että Suodenniemeltä on muuttanut monta ihmistä Haukijärvelle. Lisäksi muistikuva kertoo kylään tulleista suodenniemeläissisaruksista. No, kumpikin näkemys on suurimmaksi osaksi väärä. Suodenniemellä syntyneitä löytyy sivustolta toistakymmentä, mikä ei ole paljon, kun kyseessä oli naapurikunta. Seuraavassa hiukan sisaruksista.

Ainoat pysyvämmin Haukijärvelle Suodenniemeltä muuttaneet sisarukset olivat lähtöisin Lahdenperän kylän Hujulahden talosta. Kun vanhin poika jatkoi tilan viljelemistä, lähtivät muut etsimään muualta elantoa. Jo perheen perustanut Ville Ferdinand tuli Metsäraukolaan 1891. Vihtori-veli seurasi parin vuoden kuluttua perässä. Hänkin asui Metsäraukolassa. Viidanojankulmalle tuli 1902 vielä kolmas saman sisarussarjan edustaja, kun Vilhelmiina Hujulahti ja Isak Palomäki avioituivat. Tosin Vihtori kuoli pian tämän jälkeen ja Palomäet muuttivat Heinijärvelle.

Muistelin, että olin nähnyt myös Forssellin sisaruksia rippikirjoissa. Se pitääkin paikkansa. Vuosina 1893 - 1896 kylässä asui  Johanna Taavetintytär Forssell. Hän oli suurimman osan ajasta palveluksessa Pakkasella. Hän kuitenkin muutti ensin Vanajan Kaupille ja palasi sieltä Suodenniemelle. Kaupilla oli samaan aikaan myös hänen sisarensa Eufrosiina, joka siirtyi sieltä Heinijärven Tättälään. Hän avioitui 1907 Taavetti Koiviston kanssa.

Oletin niin ikään, että Taavetti Kalliomäki ja Josefiina Kalliomäki olivat sisaruksia. Ensin mainittu avioitui Ida Keskisen kanssa ja jälkimmäinen Matti Huippulan kanssa. Nyt tarkistin asian. He eivät olleet sisaruksia. Taavetti oli kotoisin Sävin Kalliomäen torpasta, Josefiina taas Lahdenperän samannimisestä torpasta. Kannattaa siis tarkistaa, ennen kuin julistaa ketään toistensa sukulaisiksi pelkän sukunimen perusteella.

 

Haukijärven postipysäkin hoitajana toimi 1900-luvun alkuvuosina opettaja Kerttu Lehtosalo (tuolloin vielä Linden). Hän päätti ottaa virkavapaata tästä toimesta joulun aikaan 1903. Kenties hän matkusti joulunviettoon jonnekin, vaikka Turkuun, josta oli kotoisin. Virkavapautta piti tietenkin anoa. Hän toimitti anomuksen Mouhijärven (Häijään) postitoimiston hoitajalle. Tämä lähetti sen edelleen Porin piirin postitarkastajalle, joka hyväksyi hakemuksen.

Lue lisää...

F.E. Sillanpää oli tuolloin lyseolainen. Ehkä hän oli jo päässyt joululomalle tai oli muuten käymässä kotonaan. Sijaispalkkiolle hänellä oli varmasti käyttöä. Arkistosta ei löytynyt tietoa virkavapauden kestosta tai palkan suuruudesta. Jos Lehtosalo oli vapaalla loppiaiseen saakka, kertyi sijaiselle parin viikon palkka. Lyseolainen selvisi varmaan hyvin kirjelähetysten käsittelystä. Vuosikymmentä myöhemmin postilla oli jo jonkinlaista pankkitoimintaakin. Jos sellaista oli 1903, sitä ei ehkä uskottu alaikäiselle.

1900-luvun alussa oli mahdollista matkustaa Tampereelle nousemalla laivaan joko Laitilassa tai kirkonkylässä. Siurosta matka jatkui junalla. Aikaa Tampereen reissuun kului paljon, tosin vielä enemmän sitä meni perinteisellä hevoskyydillä tai jalan kulkien. 1920-luvulla alkanut linja-autoliikenne nopeutti matkantekoa.

Linja-autoliikennöitsijöiden liitto julkaisi 20-luvun lopusta lähtien Suomen maantieturisti- tai Suomen tieturisti-nimistä kirjasta, johon oli koottu tietoja virallisista linja-autovuoroista. Seuraavassa yhteenveto siitä, miten kaupunkiin tuolloin matkattiin:

  Haukijärveltä Mahnalan kautta Haukijärveltä Jumesniemen kautta Haukijärvelle Mahnalan kautta Haukijärvelle Jumesniemen kautta
1929  6.15 (Hkyrö, Haukijärvi)*    15.00*  
1930        
1931        
1932    6.40 M, K, L**    15.00 M, K, L
1933  6.25 A, 18.10 S    15.00 A, 20.00 S  
1934  6.55 A, 18.10 S    15.00 A, 20.00 S  
1935        
1936  6.55 A, 18.10 S    15.00 A, 20.10 S  
1937  7.05 A, 18.10 S, 6.55 A, 18.10 S***  6.55 Ti, To, L, 18.10 S  15.00A, 20.10 S ****  15.00 Ti, To, 18.30 S *****
1938  7.05 A, 18.10 S  7.05 Ti, To, L, 18.10 S  15.00 A, 20.10 S  14.40 Ti, To, 18.30 L
1939    6.55 Ti, To, L, 18.10 S   14.40 Ti, To, 18.30 L

* Reitistä ja matka-ajasta ei tietoa, Haukijärvi suluissa

** Linja kulki Herttualasta joka päivä

*** Useita vuoroja?

**** Matka-aika 1 h 25 min - 1 h 35 min

***** Matka-aika 1 h 50 min

Osa vuoroista päättyi Haukijärvelle, osa jatkoi Hahmajärvelle tai Hyynilään. Joiltakin vuosilta tiedot puuttuvat, mutta on todennäköistä, että silloinkin linja-autoja kulki. Liikennöistijöistä ja heidän vuoroistaan on kerrottu myös Kulkuneuvoja-sivulla.

 

Taannoin kirjoittelin haukijärveläisten autoista 50-luvulla. Turun maakunta-arkiston rekisterikortistoa on nyt digitoitu lisää, joten tässä vielä hiukan jatkoa aiempaan. Nämäkin rekisterinumerot olivat entuudestaan tiedossa joko valokuvien välityksellä tai muista lähteistä. Itse kortisto on niin laaja, että sieltä on muuten lähes mahdotonta etsiä kyläläisten ajoneuvoja.

Eero Ala-Maakalan Austin on tallentunut valokuvaan. Rekisterikortisto tietää kertoa, että se oli mallia 5 ton LWB III Buldog ja varustettu kipillä. Se rekisteröitiin 1956, ilmeisesti uutena. Omistaja oli autoilija Vilho Leppänen Ikaalisista. Eero Ala-Maakala, autoilija Mouhijärveltä, osti auton 1957, jolloin siihen nähtävästi tehtiin muutoksia.  EP-873 kuului myöhemmin Antti ja Jorma Ala-Maakalalle. Sen myöhemmistä vaiheista ei rekisterikortti kerro mitään.

Vuonna 1957 autonsa hankki myös Leo Haukipää. Se oli De-Soto-merkkinen henkilöauto, mallia Diplomat Custom 4D Sedan. Se oli aiemmin kuulunut porilaiselle autoilijalle. Leo Haukipää oli ammatiltaan kirvesmies ja asui ilmeisesti vielä kotonaan, koska osoitteeksi on merkitty Kalkunmäki. Vuonna 1960 auto siirtyi uudelleen Poriin.

Autoilija Sulo Niemi hankki 1956 Pobeda-merkkisen henkilöauton, joka oli mallia 4D Sedan. Auto oli hänellä ilmeisesti taksiajossa vuoteen 1959, jolloin se myytiin Valkeakoskelle ja sai Hämeen läänin rekisterikilvet.

Jalmari Halosen Calthorpe-moottoripyörän rekisterikilpeä näkyy valokuvasta juuri sen verran, että sen rekisterikortti on mahdollista löytää. Nakkilalainen myymälänhoitaja osti pyörän 1951. Pyörä oli ollut jo aiemmin rekisterissä toisella tunnuksella. Seuraavana vuonna sen osti Jalmari Halonen. Hän myi sen 1954 Toijalaan.

Ala-Maakalan kuorma-auton polttoaineeksi on merkitty kaasuöljy, muut ajoneuvot toimivat bensiinillä.

Rekisterikortteja digitoidaan tulevaisuudessa ilmeisesti vielä lisää. Ehkä joskus palaamme aiheeseen.

Kalle Paulinus Salo syntyi pari päivää enen juhannusta 1886 Harjavallassa. Isä Anton (Antti) Ylander oli ammatiltaan työmies. Emme tiedä, työskentelikö hän taloissa muonamiehenä vai oliko hänellä jokin muu ammatti. Äiti oli Loviisa Juhontytär. Lapsia perheessä oli kahdeksan. Heistä ainakin yksi kuoli pienenä. Perheen äiti oli kotoisin Eurajoelta ja vanhimmat lapset olivat syntyneet siellä. Kalle oli lapsista toiseksi nuorin. Ainakin kaksi perheen pojista toimi puusepän ammatissa.

Kalle pääsi ripille kesällä 1901 ja jo saman vuoden lopussa hän muutti Lohjalle. Siellä hän ei pitkään viihtynyt, mutta ehti kuitenkin suutarin oppiin. Suutarinoppilas Kaarle Paulinus Ylander (Salo) muutti jo seuraavana vuonna Poriin. Vuoden kuluttua matka vei Vaasaan. Ilmeisesti hän työskenteli edelleen jonkun suutarin oppilaana. Vaasassa hän asui ainakin vuoteen 1906 saakka. Noihin aikoihin hän muutti Helsinkiin (mahdollisesti Helsingin maalaiskuntaan eli nykyiselle Vantaalle), nimittäin Helsingistä palasi lokakuussa 1907 Harjavaltaan jalkinetyöntekijä Kalle Salo Ylander. Molemmat sukunimet näkyvät tuon ajan lähteissä.

Tammikuussa 1908 Kalle Salo ja Selma Palomäki hakivat kuulutukset ja helmikuussa heidät vihittiin. Tytär Elsa Maria syntyi vielä samana vuonna. Perhe asettui asumaan Selman kotiin Mämminmäen Palomäkeen, joka lienee ollut mäkitupa. Oliko Harjavallassa huonosti suutarintöitä vai oliko Kalle tottunut liikkuvaan elämään? Joka tapauksessa eräs lehtijuttu kertoo, että jo 1910 hän oli ehtinyt olla jonkun aikaa Haukijärvellä suutarina. Hän lienee tuolloin ollut edelleen kirjoilla Harjavallassa, kuten myös 1918. Virkatodistus nimittäin tiesi kertoa, että muonitusmestarina Haukijärven punakaartissa toiminut Salo oli sotaa edeltävät vuodet asunut Hämeenkyrössä erossa perheestään.

Selmakin tuli jossain vaiheessa Hämeenkyröön, mutta luultavasti vain lyhyeksi ajaksi. Tytär ilmeisesti jäi Harjavaltaan. Kalle ja Selma on 20-luvulla merkitty henkikirjoissa Parilaan. Kun 1931 piti olla kirjoilla siellä, missä todellisuudessa asui, muutti Selma kirjansa Harjavaltaan. Todellinen muutto lienee tapahtunut jo aiemmin, sillä Selmasta ei kenelläkään muistelijalla ole ollut minkäänlaista mielikuvaa. Niin jäi Kalle kiertämään Haukijärveä ja muutakin Hämeenkyröä suutarintöitä tehden.

Olen pahoillani, ettei edeltävässä tekstissä ole linkkejä lähteisiin. Ne kuitenkin veisivät SSHY:n maksullisille jäsensivuille. Lähteinä on myös käytetty vain vapaakappalekirjastoissa näkyvää digitoitua lehtijuttua sekä valtiorikosylioikeuden aktia, joka puolestaan on luettavissa vain arkistolaitoksen sisäisessä verkossa.

Lisätietoja