Blogi

Sivustolla mainitut syntymävuodet ovat useimmiten peräisin rippikirjoista, koska joka ainoan syntymäajan tarkistaminen erikseen kastettujen luettelosta olisi ylivoimainen urakka. Nyt huomasin eräästä asiakirjasta, että Eliina Mariaana Viitaniemen sanottiin olevan omaa sukuaan Sankari. Arvelin, että on helppoa varmistaa asia kastettujen luettelosta. Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt 13.3.1863 Hämeenkyrössä. Valitettavasti tuolla päivämäärällä ei seurakunnassa ole kastettu ketään Eliinaa. Piti siis seurata hänen jälkiään taaksepäin Viitaniemen torpasta. En linkitä tuota polun alkua, koska linkit veisivät SSHY:n jäsensivuille.

Eliina ja Kaarle vihittiin 1886. Kaarle oli tuolloin renkinä Hillulla ja sinne Eliinakin asettui toukokuussa 1886. Hämeenkyrön muuttaneiden luettelo kertoo, että talontytär Eliina Mariaana Sankari muutti tuolloin seurakuntaan Viljakkalasta. Siispä sinne. Viljakkalan Sankarilta Eliina ja hänen perheensä löytyvätkin. Mutta nyt hänen syntymäaikansa onkin 13.3.1860. Hämeenkyrön kastettujen luettelon mukaan tuona päivänä on kastettu Mahnalan Honkaniemen torppari Heikin ja hänen vaimonsa Miinan tytär, joka sai nimen Elina Mariana. Perhe löytyy myös rippikirjasta. Lähtö Hämeenkyröstä 1869 näkyy vain SSHY:n jäsensivuilla, mutta tulo Viljakkalaan on tässä.

Eliina oli siis avioituessaan Viljakkalan Sankarin talon tytär. Syntynyt hän oli Mahnalan Honkaniemen torpassa. Syntymävuosi vaihtui, kun hän tuli Viljakkalasta Hämeenkyröön. Aiemmin tämä oli hyvinkin yleistä, mutta ei enää 1880-luvulla. Niin, ja Viitaniemeen he tulivat 1888. Kaarlen isä oli tullut sinne torppariksi 1883.

Länsi-Suomi-lehti kertoi 22.9.1910 seuraavaa: "Kuristustautia liikkuu Hämeenkyrön Haukijärven kulmalla. Useampia lapsia on jo kuollut. Useammissa paikoissa on lapsia monta yhtäaikaa ollut sairaana. Nyt on Hämeenkyrön kunta tuottanut paikkakunnalle erään diakonissan tautia ehkäisemaan." Asia piti  tietenkin tarkistaa tuon vuoden kuolleiden luettelosta (en linkitä, koska SSHY:n jäsensivut ovat maksulliset).

Aika harva varmaan nykyään tietää, mikä tarkoittaa kuristustauti. Se on kurkkumädän toinen esiintymismuoto. Rokotusta tautiin ei vielä 1910 ollut olemassa, mutta melko tehokkkaasti kuolleisuutta vähentävä lääke oli hiljattain keksitty. Oliko sitä kyläläisten - tai mainitun diakonissankaan - saatavilla, on sitten jo toinen kysymys.  Kurkkumätää näyttää liikkuneen Hämeenkyrössä joka vuosi noina aikoina. Vuonna 1909 siihen kuoli kolme lasta, samoin 1911. Heistä kukaan ei ollut Haukijärveltä. Sen sijaan 1910 kylässä kuoli tautiin kuusi lasta, iältään kuuden kuukauden ja  kuuden vuoden väliltä.

Epidemia näyttää tulleen kylään loppukeväällä 1910. Silloin kuoli Kalle Mustajärven viisivuotia tytär. Perhe menetti vielä toisen lapsen, kun kaksivuotias tytär kuoli elokuussa. Myös Juho Söderlingin lapsia kuoli tautiin kaksi, viisivuotias poika ja seitsemän kuukauden ikäinen tytär, molemmat elokuussa. Lisäksi menehtyivät Edvard Mäkelän puolivuotias tytär ja Pakkasella vähän aikaa muonarenkinä toimineen Ville Sirenin viisivuotias tytär kesäkuussa. Useimmille heistä kuolinsyyksi on merkitty kurkkumätä eikä ole tiedossa, oliko heillä kuristustaudin oireita. Koko pitäjässä kurkkumätään menehtyi 21 lasta vuonna 1910.

Toisinaan tahtoo unohtua, miten paljon rokotukset ja lääkkeiden kehitys ovat vähentäneet lapsikuolleisuutta viimeisen sadan vuoden aikana.

Kuuluisimmat kyläläiset F.E. Sillanpää (joka ei ehkä itse katsonut olleensa varsinaisesti haukijärveläinen) ja Frans Mustasilta ovat varmasti saaneet monenlaisia kunnianosoituksia ja palkintoja elämänsä aikana. Unohdamme tällä kertaa kuitenkin heidät. Kalle Linnusmäki oli ainakin paikallisesti tunnettu. Mutta kyllä hän joskus sai huomiota ihan valtakunnallisellakin tasolla. Satakunta-lehti kertoi 17.11.1908 Societas pro Fauna et Flora Fennica-yhdistyksen pitäneen Helsingissä kuukausikokoustaan. Siellä oli muiden ilmeisten harvinaisuuksien lisäksi professori Th. Salcan esitellyt torppari K. Linnusmäen Hämeenkyröstä löytämiä multasienen (Elopohomyces granulatus) nystyröitä. Mahtoikohan Linnusmäki itse olla selvillä saamastaan huomiosta? Hänestä joskus toisen kerran enemmän.

Emma Halla ja Eufrosiina Forsell saivat 1907 Keisarillisen Suomen Talousseuran kunniamerkin. Molemmat olivat tuolloin olleet 10 vuotta Tättälässä palveluksessa. Ilmeisesti talon isäntäväki esitti heitä palkittaviksi. Eufrosiina oli jo tuolloin lähdössä pois talosta.  Hän avioitui vielä samana vuonna Taavetti Koiviston kanssa. Emma Halla puolestaan siirtyi 1908 Pakkasen kartanon palvelukseen. Hän alkoi pian käyttää sukunimeä Niemi. Palkitsemisesta on kertonut Työmies-lehti 28.6.1907 melko ilkeämieliseen sävyyn. Valitettavasti en löytänyt siitä uutista muista lehdistä. Ehkäpä juttu kuitenkin kuvastaa oman aikansa asenteita.

Kolmas huomionosoitus on hiukan myöhemmältä ajalta. Lyydia Kinkki sai 1937 rahapalkkion Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle lähettämästään aineistosta. Hän ei ollut ainoa, rahapalkkioita annettiin tuolloin kaikkiaan 79 henkilölle.  Palkkion määrä jää hiukan epäselväksi. Suomi-julkaisussa on nimen perässä merkintä 4 1/2 a. 25 mk. Jos oikein muistan, on Lyydia lähettänyt aineistoa useamman kerran. Kävin hänen lähettämästään materiaalista ainakin osan läpi joskus  SKS:n arkistossa, mutta en löytänyt mitään Haukijärveen liittyvää. Se onkin luonnollista, hän oli aineistoa kerätessään  jo asunut jonkin aikaa Sirkkalassa.

Tällä kertaa lopetellaan isojakoa koskeva juttusarja. Aloitetaan Mustajärvenkulmalta. Sen Parilaan kuuluva osa tuli jo viime kerralla käsitellyksi. Ehkä mielenkiintoisempi alue on kuitenkin se, joka kuului Pukaran kylään. Kartta kertoo, ettei sielläkään juuri asutusta vielä ollut. Kovasti kuvaa suurentamalla saa näkyviin yhden talon. Kun isojakoa on kylässä tehty 1783 - 1795, täytyy rakennuksen olla Mustajärven torppa. Myös teksti mainitsee torpan. Melko kauaksi järvestä se on piirretty. Niittyjä on jo aika monta. Nimistö liittyy pääosin järveen. Mahtaneeko Persolammin tai Ukonmäen sijainnista olla nykyään tietoa? Kirmon niitty on ennen isojakoa ilmeisesti ollut Herttualan Kirmon hallussa. Markku Kuronen kertoi ystävällisesti hiukan myöhemmistä paikannimistä: Rysäniitty (näkyy kartalla) kuului Kahilan talolle, Piippukoskessa oli Kalliomäellä mylly ja Tervahaudansilta ylittää Mustajärvestä tulevan joenuoman.

Mustajärvenkulmaa on myös Herttualan kylän puolella. Siellä isojakoa tehtiin vasta 1803. Kartta näyttää, että sielläkin oli vain muutamia niittyjä. Torpat perustettiin vasta myöhemmin. Nimistö liittyy pääasiassa järveen ja Herttualan taloihin. Mutta mikä mahtaa olla sana, jonka ruotsiksi kirjoittanut maanmittari tai hänen sihteerinsä on kirjannut muotoon Pilo? Piilo? Olisiko isovihan aikaisia piilopaikkoja ollut noilla seuduilla? Riuku Pilo ja Nappa Pilo ovat isojaossa tulleet Kirmolle. Valkaman alue on kuulunut Heinijärveen, mutta en sitä kylän isojakokartasta löytänyt.

Lamminkulma ja Viidanojankulma kuuluivat Heinijärven taloille. Siellä isojako oli vuorossa 1799. Viidanoajankulmalle oli rippi- ja henkikirjojen mukaan jo perustettu Palomäen, Haukipään ja Viidanojan torpat (Viidanojalla ei tosin ilmeisesti asuttu 1799), mutta karttoihin on merkitty vain Haukijärven torppa. Onko se Haukipää vai Palomäki? Noilla alueilla oli lähinnä metsää ja suota. Viidanojankulma näkyy kylän neljännessä ja kuudennessa kartassa, Lamminkulman aluetta taas on toisessa karttakuvassa. Sakasti, Pahaoja ja Haukikosken niitty lienevät Viidanojankulmaa.

Kalkunmäessä isojako tehtiin 1802. Kartta kertoo, että kylän talojen niittyjä oli nykyisen Haukijärven alueella melko paljon. Niitä oli Porrassuon, Heinoonsuon ja Mustasuon alueilla. Kiviniitty kuului niin ikään Kalkunmäen alueeseen. Koivisto on nimenä outo. Asutuksesta Mettä-Tiipiä oli tuolloin jo olemassa. Ainoa karttaan piirretty talo (vaatii suurentamista) on mielestäni jossain Heinoonkylän paikkeilla. Lieneekö talo siirretty myöhemmin toiseen paikkaan?

Haukijärvellä oli myös Kyröspohjan talojen maita. Ainakin osa niistä näkyy edellä linkitetyissä kartoissa. Näin voimme katsoa saaneemme isojaon Haukijärvellä suoritetuksi.

Katsellaan tällä kertaa hiukan, mitä isojakokartta kertoo Parilasta 1700-luvun loppuvuosina. Kartta ei taida olla ihan pohjois-eteläsuunnassa ja sitä on siksi hiukan vaikea hahmottaa. Sitä kannattaa taas suurentaa. Hetken etsimisen jälkeen sieltä erottuvat kylän kolme taloa. Tässä vaiheessa nousee kysymys talojen sijainnista. Ovatko ne todella olleet samalla puolella tietä vierekkäin? Vai onko tiet piirretty karttaan jotenkin todellisuudesta poikkeavasti? Hahmajärven suuntaan kun näyttäisi olevan peräti kaksi reittiä, jotka kyllä yhtyvät ennen pitäjänrajaa. Jos talojen vanhasta sijainnista on olemassa perimätietoa, olisi siitä mukava kuulla. Tiedossa on, että Parri (A) oli 1800-luvulla vastapäätä Äärilää (C) tien toisella puolella.

Lue lisää...

Lähde: Digitaaliarkisto

Ei Parila toki olisi ainoa kylä, jossa taloja on siirretty pois tiiviistä kyläkeskuksesta. Heinijärvellä ja Herttualassakin on menetelty näin, jälkimmäisessä tosin vasta 1900-luvun puolella. 1700-luvun lopussa ei Parilan taloilla ollut torppia, joten niiden puuttumista kartalta ei pidä ihmetellä. Kelhäjärven ja Mustajärven rannoilla oli lähinnä niittyjä, joilta ilmeisesti kerättiin niittyheinää. Mäkelän torppa lienee perustettu juuri kartanteon vuosina, mutta sekään ei erotu. Vaikea tosin ymmärtää, miten se olisi taloryppääseen sopinut. Joka tapauksessa kartasta näkee, missä Parilan pellot ja niityt ovat sijainneet 1790-luvulla.

Sitten nimistöstä. Reksevä, Kuolemaisten moisio ja Linnanseinä ovat tuttuja jo sivustolta. Myös Kelhäjärven ja Mustajärven mukaan nimetyt niityt on helppo löytää. Mustasuon, Porrassuon ja Heinoonsuon alueella oli niin ikään Parilan niittyjä. Mustasuolta, Heinoonsuolta ja Mustajärven ranta-alueelta on omat karttansa, kuten myös Haukipään alueelta, josta Äärilä on saanut maata. Löytämäinenkin (63) on nimenä tuttu.

Lammasuo (92, 93) on peltojen keskellä lähellä taloja. Isonkivenaro (89) talojen lähellä, Lahonsilta (53), Levonperko (54) Kelhäjärven suunnalla ja Marsin ja Holman niityt (74, 85) Parilanjärven takana vaativat jo hiukan etsimistä. Entä löydättekö kartoilta Kujanmoision (19), Aroniityn (90), Niidenmaanperkoon ( 86), Siltasuon (65), Karhunperkoon (98), Naulaniityn (76), Rottanladon (83) tai Korpiniitun (35)?

 

Lisätietoja