Blogi

Hämeenkyrön Sanomat on aina silloin tällöin julkaissut uutisia 90 vuoden takaa. Haukijärveä koskevia juttuja ei ole montaa kertaa ollut joukossa. Korjataan asia nyt muutamassa blogiteksitissä. Kaikki tässä kerrotut tiedot ovat peräisin Hämeenkyrön Sanomista. Mitä siis kylässä tapahtui vuonna 1922, jolloin lehti alkoi ilmestyä?

Seurakunnallisissa ilmoituksissa oli mukana muutamia kyläläisiä. Maallisen matkansa päähän tulivat Taavetti Kivelä, Matti Huippula, Kustaava Mäensivu ja pienenä kuollut Antti Valkama. Avioliittoon kuulutettiin Lauri Vilhelm Mustasilta ja Aino Agaatta Virtanen, Väinö Salomäki ja Aina Jokinen sekä Niilo Jaakkola ja Iida Martta Linnusmäki. Lisäksi naimakirjan Mouhijärvellä avioitumista varten otti Vilho Mäkelä (Kivelä). Seurakunnasta muuttivat Hilma Martta Rajala Tampereelle ja Aina Keskinen Suoniemelle. Viimeksi mainittu lienee ollut Juho Vilhelm Keskisen leski.

Pikku-uutiset käsittelivät moninaisia asioita. Huutokauppoja pidettiin tuolloin ahkerasti. Sellainen oli Viitaniemessä ja Peltomaassa, lisäksi Teliniemessä pidettiin Poutalaa koskeva huutokauppa. Hugo Sillanpää tuli valituksi kirkkovaltuustoon. Arvi Heikkinen lunasti Peltomaan torpan itselleen. Karoliina Matintytär sai sukunimen Vuorenmaa, sukunimi kun piti kaikilla vuoden 1921 jälkeen oleman. Kiertokoulua pidettiin ainakin Yliviidanojan talossa. Jopa Sigrid Estlanderin ja Arvo Emil Antilan isorokkorokotuksesta tai paremminkin sen puuttumisesta muistutettiin lehdessä.

Sivusto toivottaa kaikille lukijoilleen aurinkoista pääsiäisaikaa tämän maatalouskerholehdestä peräisin olevan kuvan myötä.

Lue lisää...

Parin viikon takaiseen tekstiin maatalouskerholaisista on tullut hiukan lisätietoa. 30-luvun kerhoneuvojista on muistettu yksi. Hän oli kylässä asunut Pentti Kanerva, josta myöhemmin tuli puutarhuri. Tiettävästi hän tuolloin sai kerhosta lehtikuusentaimen, jonka istutti Koivulan pihaan. Puu kasvoi siinä pitkään.

40-luvun loppupuolella kerhoneuvojana toimi Kalli-niminen Kuustenlatvan koulun opettaja. Hänen aikanaan kaikilla Haukijärven kerholaisilla oli palstat Pakkasen maalla. Toisiaan kerholaiset tapasivat palstoilla ja retkillä. Taiteilija Emil Danielssonin Kivilinna Karkussa tuntuu olleen suosittu retkikohde. Sen muistavat sekä 30- että 40-luvulla kerhossa toimineet. Myös Selkeen maatalouskoetilalla käytiin. Lisäksi kerhossa muistetaan opitun säilömistä ja puuston iän selvittämistä. Eräs entinen kyläläinen kertoo mehupullon etiketin paikkaa määritetyn tulitikkulaatikon avulla. Tarkkaa hommaa!

Lopuksi ihailemme vielä kerholehteä. Kevään kunniaksi runo "Auringon paiste".

Lue lisää...

Tällä kertaa jatketaan Väinö Lehtisen albumin parissa. Nostan esiin kuvan, jossa kaksi naista nojaa kesäisissä tunnelmissa koivuun. Todennäköisesti heillä on jokin kytkentä Pakkaseen.

Lue lisää...

Oikeanpuoleisen on joku kuvaa katselleista arvellut olevan Mirja Rantanen. Toinenkin henkilöistä vaikutti tunnistajasta tutulta, mutta nimi ei tullut mieleen. Jos kuvassa on Mirja Rantanen, voi sen ajoittaa 40-luvun loppuvuosiin. Asutkin sopinevat ajankohtaan.

Onko siis kuvassa Mirja Rantanen? Ja kuka on toinen henkilö? Tunnistustehtävän ei pitäisi olla ihan mahdoton. 40-luvun lopun ja 50-luvun alun muistavia on lukijoissakin sentään kai joitakin. Tunnistuksia voi lähettää alla olevan kommenttilomakkeen kautta.

Seuraavalla kerralla palaamme taas maatalouskerholehden pariin.

Useampikin entinen ja nykyinen kyläläinen on kertonut kuuluneensa maatalouskerhoon. Monilla on muistikuvia kerhoneuvojalta saaduista taimista tai siemenistä. Joku muistaa olleensa kerhon retkellä tai leirillä. Ja kaikki tietävät kertoa kerhoneuvojasta, joka poikkesi tarkastamassa viljelykset ja antamassa neuvoja. Siitä, toimiko kerho kylässä vai oliko se koko kunnan yhteinen, ei oikein ole löytynyt tietoa. Mukana kyläläisiä on kuitenkin ollut jo 30-luvulta lähtien.

Nyt asiaan on kuitenkin saatu lisävalaistusta. Kaija Liisanantti oli löytänyt arkistoistaan maatalouskerhon lehden, jonka toimittajat olivat kylän lapsia. Lehti on ilmestynyt vuoden 1950 aikoihin. Toimituskuntaan kuuluivat Telmu Kurikka (päätoimittaja), Sointu Sulin, Irja Halonen, Mirja Rekonen ja Sonja Matikka. He kuitenkin kirjoittivat ja piirsivät nimimerkeillä. Ainakin tuolloin kerho on siis selvästi toiminut Haukijärvellä.

Tällä kertaa julkaistaan kuva lehden kannesta. Muusta sisällöstä saamme näytteitä myöhemmin. Jos joku toimituskunnasta ei halua tekstejään julkaistavan, pyydän ottamaan yhteyttä alla olevalla kommentointilomakkeella tai palautesivun kautta. Omia kerhomuistoja voi myös kertoa mainittuja kanavia käyttäen.

 Lue lisää...

Tientekoa ja ojitusta-sivulla on kerrottu tienpitoon liittyvistä asioista ja Haukijärven alueen tiestöstä yleisemmin. Katsotaan tällä kertaa, mitä tuolla saralla tapahtui vuonna 1915. Valtionteiden tielautakunta piti kokouksen ja jakoi teiden suvikunnossapidon viideksi vuodeksi seuraavasti. Ellei toisin mainita, olivat osuudet puolen kilometrin mittaisia. Vanhimmat lukijat muistanevat kiviset kilometripylväät teiden varsilla. Niitä apuna käyttäen jako oli varmaan helppo suorittaa.

Santaveräjältä (Kirmon metsässä olleelle soranottopaikalle vieneen tien alussa, Salomäestä hiukan Herttualaan päin) Maatialaan osuuden saivat Kalle Laine ja Oskari Lammi sekä Taavetti Pussi kaksi osuutta. Siitä Myllytörmän kilometripylväälle on merkitty vain yksi osuus Kalle Selkeelle. Ilmeisesti muille ei ollut ottajia tai sitten Pakkasen kartano huolehti tiestä tuolla välillä. Myllytörmästä Hiirikallion ahteeseen sai osuuden Frans Viitaniemi. Siitä Keskisen kilometripylväälle kunnostuksesta huolehtivat Vihtori Kukkola ja Malakias Mäkelä. Tästä eteenpäin Kelhäjärven tolppaan oli Vihtori Niemen osuus. Lopuksi pitäjänrajaan saakka tehtävä kuului Iivari Antilalle.

Myös Parilantie oli yleinen maantie, jonka kunnossapito jaettiin samassa kokouksessa. Taavetti Pussi otti hoitaakseen osuuden Suojalta Erkkilään. Erkkilästä pitäjänrajaan tiestä huolehti Martti Erkkilä. Kaikkien kohdalle on merkitty korvaus, jonka he tienpidosta saivat. Yleensä puolen kilometrin osuudesta korvaus oli noin 40 markkaa. Parilantie oli mahdollisesti kapeampi, koska korvaukset sen hoidosta olivat pienempiä.

Soranottopaikkoja - tai sannanottopaikoiksi niitä tuolloin kutsuttiin - mainitaan kaksi, tosin vasta 20-luvun pöytäkirjoissa. Herttualan Kirmon maalla oli 5000 neliömetrin laajuinen alue, varmaankin sama, josta saatiin ns. mustaa santaa. Toinen pienempi, vain 500 neliömetrin suuruinen, oli Parilan Erkkilän maalla.

 

Lisätietoja