Blogi

Aiemmin rippikoulua käytiin syksyllä ja keväällä, kaksi viikkoa kerrallaan. Muistitiedon mukaan koulupäivään sisältyi useita oppitunteja. Ripille päästiin kesän alussa. Vuonna 1940 ripille päässyt muistaa vieläkin päivämäärän: toinen päivä kesäkuuta. Vuonna 1937 ripille päästiin jo toukokuun puolivälissä. Haukijärveltä kuulemma kuljettiin rippikoulussa seurakuntatalolla päivittäin joko polkupyörillä tai kävellen. Joku saattoi hyödyntää kirkonkylässä asuneita sukulaisia. Ennen (vanhan) seurakuntatalon rakentamista rippikoulua on pidetty ainakin hautausmaan kappelissa.

Hämeenkyröstä ei ole digitoitu rippilasten luetteloita 1900-luvun puolelta. Mouhijärveltä niitä on vuoteen 1912. Nopea vilkaisu niihin kertoo, että rippikoulu suoritettiin useimmiten omassa seurakunnassa. Muutama hämeenkyröläinenkin joukossa oli, mutta kyläläisiksi en heitä tunnistanut. Aiemmin 1800-luvun puolella kylästä muutama pääsi ripille Mouhijärvellä. Peltomäen, Aholan ja Ketolan lapsia luetteloissa oli, mutta hehän asuivatkin seurakunnan alueella. Opin luetteloista myös, että tarvittaessa järjestettiin erityisrippikoulu. "Warsinaisen rippikoulun jälkeen käytyänsä erityisesti rippikoulua laskettiin Herran pyhälle Ehtoolliselle..." luki lähes jokaisen luettelon lopussa.

Rippikoulu ja ripille pääsy oli nuorelle mieleen jäävä kokemus. Valokuviakin otettiin. Monet ovat myös jakaneet toisille koululaisille pieniä pahvisia kortteja. Sellainen on säilynyt kotiarkistossa.

Lue lisää...

 

Johonkin aikaan rippikoulusta ja ensimmäisestä ehtoolliskäynnistä annettiin todistus. Jaakko Valkaman 1937 saama on säilynyt hänen arkistossaan.

Lue lisää...

Elettiin ensimmäisen maailmansodan vuosia. Töihin toiselle paikkakunnalle meneville ja kotimaassa matkaaville myönnettiin tuolloin matkapassi. Luettelo myönnetyistä passeista on säilynyt Hämeenkyrön nimismiehen arkistossa. Olen tehnyt siitä kirjauksia kyläläisten reissuista vuosilta 1917 ja 1918. Hämärän mielikuvan mukaan luetteloa olisi ollut vielä seuraavalle vuodelle, mutta aika loppui tuolloin kesken. Pitää joskus Turussa käydessä tarkistaa asia. Mutta katsotaan nyt hiukan, mihin haukijärveläiset matkustivat.

Töihin menneet ovat yleensä ottaneet/saaneet vuoden passin. Sellaisia on 1917 myönnetty Emilia Varinille, Frans Mustasillalle, Nikolai Mäkelälle, Väinö Selkeelle, Martti Antilalle, Edvard Mäkelälle, Tyyne Jokelalle, Samuli Petterssonille, Tilda Mäenpäälle, Vilho Kanervalle, Matti ja Vihtori Palomaalle (Aro), Juho Lehtiselle, Hilma Rajalalle, Emma Hakalalle ja Kaarle Kukkolalle. Useimpien kohdalla luettelo ei kerro, mistä töitä oli löytynyt. Hilma Rajala meni Tampereelle, Kaarle Kukkola samoin ja Emma Hakala suuntasi Parkanoon. Tilda Mäenpää oli saanut töitä Toijalasta. Samuli Pettersson mahdollisesti aloitteli postinkuljetusta ja tarvitsi passia Häijäässä käyntiin. Aivan vuoden lopussa ovat Väinö Selkee ja Nikolai Mäkelä ottaneet passit matkustaakseen Venäjälle. Ainakin ensin mainittu ehti työskennellä siellä jonkin aikaa rakennustöissä ennen kuin sota alkoi.

Matkalle ilmoittivat 1917 passia tarvitsevansa Kalle Alaviidanoja (Laine), Frans Yliviidanoja (Mäkinen), Martti Valkama, Kalle Hakala, Iida Valkama, Hugo Perttu ja Frans Söderling. Luultavasti myös Kerttu Lehtosalo teki matkan, vaikka luettelo (tai oma virheellinen kirjaukseni) kertoo työpassista. Määränpää ei kenenkään kohdalla ole tiedossa.

Miksi Josefiina Salomäki (Ihantola) mahtoi matkustaa Poriin kesäkuussa 1918? Luultavasti joku läheinen oli siellä vangittuna, ja hän vei tälle ruokaa tai todistuksen asianomaisen kunnollisuudesta. Tuolloin matkat tapahtuivat aika surullisissa merkeissä. Samoilla asioilla liikkuivat luultavasti myös Aino Keskinen, Hanna Kukkola, Tilda Viitaniemi, Lempi Anttila, Iida Jokinen, Lydia Kinkki ja Aina Järvelä. Lista olisi todennäköisesti pitempi, mutta muiden matkustamisen syy ei ole yhtä selkeä.

Toki ihmiset alkoivat sodan päätyttyä liikkua myös muilla asioilla. Estlanderit saivat kesällä 1918 passit matkustaakseen kotimaassa. Hugo Sillanpää kävi Helsingissä, mahdollisesti työasioissa. Myös Frans Yliviidanoja liikkui Suomessa. Martta Peltoniemi matkusti Ilmajoelle. Kirjaukseni päättyvät elokuuhun 1918. Myöhemmin matkustelleista ja muista tuolloin myönnetyistä luvista mahdollisesti joskus toisen kerran.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut Amerikan mantereelle "kadonneista" kyläläisistä. Viikonvaihtessa olivat Findmypast-palvelun tietokannat vapaasti käytettävissä. Pakkohan ne oli tarkistaa. Tällä kertaa keskityin etsimään erityisesti Taavetti Oskari Huhtalaa. Kuten arvata saattaa, on Huhtala-nimisiä siirtynyt Amerikkaan paljon, erityisesti Pohjanmaalta. Lisäksi tulevat vielä väärin kirjoitetut nimimuodot. Huntala on todennäköisesti jotain muuta, mutta onko se Huhtala, Hautala vai jokin muu. Oli siis pakko ottaa etunimi mukaan. Niinpä etsin Taavetti, David ja Oscar Huhtalaa. 

Työmies Taavetti Oskari Huhtala Heinijärveltä (s. 13.4.1887) on ottanut esteettömyystodistuksen passia varten 29.10.1913. Tämä selviää Hämeenkyrön nimismiehenarkiston luettelosta. Määränpääkseen hän on ilmoittanut USA:n. Passi on varmasti annettu juuri tuolla nimellä eikä esimerkiksi Kataistolla tai Lammilla, jotka asuinpaikan mukaan myös olisivat mahdollisia. Hänen on täytynyt matkustaa vuoden 1913 lopulla tai alkuvuodesta 1914. Mutta lähtikö hän matkaan?

Ketään Taavetti (tai David) Huhtalaa eivät matkustajaluettelot tunne. Oskar Huhtala-nimisiä on liikkeellä ollut useampia, mutta heidän matkustusaikansa ei sovi meidän Oskarimme passin hankintaan. Oletetaan nyt kuitenkin, että hän matkusti, mutta ei jostain syystä - esimerkiksi nimen kirjoitusasun takia - ole luetteloista löydettävissä. Yhdysvalloista parhaita lähteitä ovat avioliittoasiakirjat ja maailmansotien aikaan laaditut kutsuntakortit, joita tehtiin myös siirtolaisista. Edellisissä on usein vanhempien nimet mainittu, jälkimmäisissä taas tarkat syntymäajat. Kenenkään tarkistamani Oskarin tiedot eivät täsmänneet. Minnesotassa on 1915 avioitunut Oscar Huhtala Aino Marttilan kanssa. Olen kuitenkin näkevinäni nimikirjoituksessa J-kijaimen toiseen etunimeen viitaten. 

Alan yhä enemmän kallistua sille kannalle, ettei Taavetti Oskari syystä tai toisesta lähtenyt Amerikan mantereelle. Sen puolesta puhuu myös, ettei häntä ole merkitty vuoden 1915 henkikirjassa Heinijärvelle. Tuohon aikaan henkikirjaan kirjattiin myös Amerikkaan siirtyneet. Mahdollista tietysti on, että hän teki vain pikavisiitin ja palattuaan asettui muualle. Tai jos hänellä kävi oikein huono tuuri, hän sairastui ja kuoli ehtimättä jättää jälkiä amerikkalaisiin rekistereihin. Niinhän tapahtui Keskisen veljeksille Kanadassa.

 

Seurakuntien arkistoissa on jonkun verran perukirjoja ja huutokauppaluetteloita. Jos leskeksi jäänyt aikoi avioitua, piti todistaa, että edellisen puolison kuoleman jälkeen oli asiat selvitetty. Hämeenkyröstä näitä on digitoitu vuoteen 1869 saakka. Vilkaistaan nyt muutamaa kylään liittyvää. Perukirjan ja huutokauppaluettelon muoto säilyi samanlaisena 1900-luvun puolelle.

Aloitetaan Lamminkulman Mäkelästä. Torppari Juho Vilhelm Matinpojan vaimo Edla Vilhelmiina Taavetintytär kuoli lokakuussa 1864. Seuraavan vuoden helmikuussa kokoontuivat Karl Parkkinen alaikäisten lasten etujen valvojana, Abraham Haimala ja Mikko Valin uskottuina miehinä sekä Carl Ahlgren pyydettynä toimitusmiehenä ja kirjurina Mäkelään suorittamaan "kalunkirjoituksen", kuten ennen vanhaan sanottiin. Juho ja Edla olivat asuneet torpassa jo toistakymmentä vuotta, joten heille oli ehtinyt kertyä jonkun verran omaisuutta, joka nyt siis tarkasti kirjattiin perukirjaan. Torpassa tarpeellisia työkaluja, hevonen, pari lehmää, nuorta karjaa, lampaita, vaatteita, huonekaluja ja astioita. Pientä ylellisyyttä kahvivälineiden ja merivahapiipun muodossa. Kaikki melko selvästi kirjoitettuna. Mutta mitä mahtoivat olla tulappi (talappi?) ja sortuti, joiden  yhteinen arvo ylitti hevosen hinnan?

Toukokuussa 1855 kuoli Metsäkirmon renki Joel Malakias Eskonpojan vaimo Ester Loviisa Jaakontytär. Myös hänen jälkeensä suoritettiin perunkirjoitus. Rengin perheen omaisuus oli selvästi vähäisempi. Kirves ja sirppi löytyi heiltäkin, samoin jalkapannu ja vaatetta. Arvokkain oli  50 kopeekan hintaiseksi arvioitu "waimowäjen pälsy", mikä se sitten lieneekään. Ilmeisesti jokin naisten vaate.

Edelliset perukirjat olivat suomenkielisiä. Kun mennään ajassa 10 vuotta taaksepäin, tulee vastaan Leena Juhontytär Äärilän kuoleman jälkeen pidetyn huutokaupan ruotsinkielinen luettelo. Hän oli Äärilän eli Erkkilän isännän veljen vaimo. Vaikka kyse ei ole isäntäparista, on omaisuutta selvästi palvelusväkeä ja torppareita enemmän. Hopeasormuksia, kangaspuita tai kirjoja ei muilla ollut. Jos ruotsinkieliset termit eivät aukene, kannattaa katsoa ostajien nimiä. Leski (enklingen, "englingen") on huutanut selvästi eniten, mutta väkeä huutokaupassa on ollut ainakin Parrilta, Pertulta ja Haukijärveltä (Pakkanen, Suoja). Myös Pukarasta, Herttualasta ja Heinijärveltä on tultu huutokauppaan.

Huutokauppaluetteloita on myös sivustolla. Suku vaihtui sekä Erkkilässä että Mäkelässä 1800-luvun loppupuolella, joten edellä olevat eivät liity sivustolla käsiteltyihin henkilöihin.

Henkilö, jota sivuston tarkastelemana aikana (1890 - 1960) varmaan sanottiin vanhaksi tervaskannoksi, oli Noak Mäenpää. Seuraavassa hiukan hänen vaiheistaan.

Noak syntyi 1830 Kierikkalan Pylsyn talon syytinkiläisen, isännän veljen Matti Matinpojan ja hänen vaimonsa Riitta Juhontyttären neljäntenä lapsena. Perheen isä kuoli jo 1837. Perhe asui Pylsyllä joitakin vuosia, mutta muutti sitten Heinijärven Hämylän Sillanpäähän, jonne Noakin sisko oli avioitunut. Kun Noak lähti rengiksi Heinijärven Kokkoselle, oli hän jo ehtinyt avioitua. Puoliso Amanda Karoliina Emanuelintytär oli syntynyt 1833 Jumesniemessä. Heidät vihittiin 1856Pakkaselle Noak siirtyi 1857 ja siellä kuluikin sitten parikymmentä vuotta, ensin renkinä, sitten muonarenkinä ja lopuksi itsellisenä. (Linkit loppuvat tähän, koska on siirryttävä SSHY:n maksullisille jäsensivuille). 

Mäenpäähän perhe muutti 1876. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kaksi kuoli pienenä. Heistä Karoliina Vilhelmiina perheineen asettui Haukijärvelle Mäenpäähän 1884. Kaarle Ivar asui perheineen joitakin vuosia AlaviidanojallaJuho Vilhelm oli töissä Pakkasella. Amanda kuoli 1888 keuhkokuumeeseen. Ilmeisesti sen jälkeen Noak luovutti torpan vävylleen Juholle. Todennäköisesti hän asui Mäenpäässä kuolemaansa saakka.

Vuonna 1901 oli Noak Mäenpää todistajana maanjako-oikeudessa. Siellä käsiteltiin muun muassa Heinijärven ja Salmin kylien jakokuntien välistä kiistaa Linnuksen niitystä. Noak kertoi, mitä hän lapsuusajalta muisti kyseisestä niitystä. Mahdollisesti hän oli Sillanpäässä asuessaan ollut siellä joskus töissä. Ainakin hän oli käynyt paikalla, koska muisti siellä olleen aidan. Näin siis oikeudessa hyödynnettiin 70-vuotiaan, ilmeisesti hyvämuistisen Noakin tietoja 50 vuoden takaisesta tilanteesta. Todistajapalkkiota hän sai kaksi markkaa, Kaarle Hämylä velvoitettiin tämä summa maksamaan todistajiksi pyytämilleen henkilöille. Itse rajakiistasta enemmän ehkä joskus myöhemmin.

Lue lisää...

 Maanjao-oikeuksien pöytäkirjat ja päätökset 1779 - 1963, Turun maakunta-arkisto

Lisätietoja