Blogi

Nykyisen Haukijärven tiloista valtaosa on syntynyt 1900-luvulla. Vuosisadan alkukymmeninä itsenäistyivät torpat ja sodan jälkeen syntyi karjalaisasutus. Tällä kertaa ajattelin hiukan tarkastella niitä tiloja, jotka olivat olemassa jo 1890. Alueen torppien syntyvaiheista jonkun toisen kerran.

Itsenäisiä tiloja 1890 olivat Pakkanen, Suoja, Perttu, Äärilä, Parri (muodollisesti, kuului Pakkaseen), (Metsä-)Tiipiä (muodollisesti, kuului Purttuun), Maatiala ja Ojaniemi. Miten ne olivat syntyneet? Ensimmäiset luotettavat tiedot tiloista saamme vuoden 1540 maakirjasta. Silloin noista tiloista olivat olemassa Haukijärvi, Perttu ja Parri. Ne ovat siis vanhempia kuin kirjalliset lähteet. Äärilä näyttää ilmestyvän vuoden 1621 veroluetteloon. Mahdollisesti Perttu jaettiin tuolloin kahteen osaan. Suoja ja Pakkanen olivat syntyneet vuoden 1729 aikoihin, kun Haukijärven tila jaettiin.

Lue lisää...

Maakirjaa vuodelta 1606. Pukara, Parila ja Haukijärvi olivat maakirjoissa usein samassa. Varhaiset 1500-luvun veroluettelot ovat melko hankalia lukea. Lähde: Digitaaliarkisto

Uusia tiloja syntyi siis kylään harvakseen. Seuraava oli kuitenkin vuorossa jo 1740, kun Kalkunmäen Tiipiän talosta muodostettiin Kylä-Tiipiä ja Metsä-Tiipiä. Metsä-Tiipiä oli nykyisen Peltolan talon paikalla. Missään edellä mainitussa tapauksessa ei voi varmaksi sanoa, että tila olisi jaettu veljesten tai lähisukulaisten kesken. Pertun ja Äärilän tapauksessa se on nimien perusteella mahdollista, muissa sukulaisuuden täytyy alla kaukaisempaa, jos sitä on lainkaan.

Maatiala ja Ojaniemi poikkeavat muista sikäli, että ne olivat ensin torppia. Ojaniemi mainitaan Pussin torppana 1798 ja perintötilana ensimmäisen kerran 1865 alkavassa rippikirjassa. Maatiala (Metsä-Märri) esiintyy vuosien 1805 - 1814 rippikirjassa, jossa Märrin talon poika Tuomas on saanut tämän nimen. Seuraavassa rippikirjajaksossa hän on Maatialan torppari. Itsenäinen Maatialasta tuli 1840-luvulla, sillä vuosien 1844 -1850 on torppa-sana vedetty yli ja viereen on kirjoitettu tila.

Kun ensimmäiset torpat perustettiin alueelle 1700-luvun loppupuolella, on asutus vielä tuon vuosisadan puolivälissä ollut melko vähäistä. Pakkasen, Suojan, Parrin, Pertun, Äärilän ja Tiipiän mailla oli varmaan jonkin verran itsellisten ja sotilaiden mökkejä. Laajat alueet, kuten Viidanojankulma ja Mustajärvenkulma, olivat vielä ilman asukkaita.

Tämän tekstin lähteinä on käytetty erilaisten veroluetteloiden pohjalta myöhemmin koottua Suomen asutuksen yleisluetteloa (SAY) sekä Hämeenkyrön seurakunnan rippikirjoja.

Jos tämä blogi olisi ollut olemassa vuonna 2007, olisimme voineet onnitella 100-vuotiasta kyläläistä ensimmäisen kerran. Silloin nimittäin Mustajärvenkulman Kahilassa asunut Tuovi Suominen vietti 100-vuotispäiviään. Muita yhtä vanhaksi eläneitä kyläläisiä en tiedä. Jos joku muu tietää, olisi kiva kuulla asiasta. Onhan nimittäin paljon sellaisia, jotka ovat aikuisiksi tultuaan muuttaneet pois kylästä. Myös vinkit tulevista 100-vuotisjuhlista otetaan mielellään vastaan.

90-vuotiaat eivät enää nykyään ole harvinaisia. Elossa olevia 90 vuotta täyttäneitä entisiä tai nykyisiä kyläläisiä pystyn ulkomuistista luettelemaan puolenkymmentä. Saman verran löytyy sellaisia, jotka ovat jo kuolleet ehdittyään kuitenkin sitä ennen tuohon korkeaan ikään. Määrät ovat todellisuudessa varmasti paljon suurempia, kun nuo aikoinaan muualle muuttaneet otetaan mukaan.

Miten oli niinä vuosina, joita tämä sivusto varsinaisesti käsittelee, siis 1890 - 1960? Kuinka moni ehti täyttää sata vuotta? Tai vaikka "vain" 90 vuotta? Satavuotiaita kyläläisiä en tiedä tuolta ajanjaksolta yhtään ja 90 vuotta täyttäneitäkin vain kaksi, joista toinen on hiukan epävarma. Noak Mäenpää oli syntynyt 3.8.1830. Hän oli elossa vielä, kun vuoden 1920 henkikirjoja kirjoitettiin. Tiettävästi ne kuitenkin tehtiin vuoden alussa, joten ihan täyttä varmuutta ei ole siitä, ehtikö hän täyttää 90 vuotta. Hän lienee kuollut 20-luvun alkuvuosina. Se oli  aikaa, jolloin seurakunnan ilmoitukset eivät vielä ilmestyneet paikallislehdessä ihan säännönmukaisesti ja lehden ilmestymisessäkin oli katkoksia. Matilda Josefiina Ihantola sen sijaan ehti varmasti täyttää 90 vuotta. Hänestä on olemassa juhlan kunniaksi otettu valokuvakin. Tiedot muista 90 tai 100 vuoden ikään vuosina 1890 - 1960 ehtineistä kyläläisistä otan kiitollisena vastaan.

Blogiteksti ilmestyy tällä kertaa jo keskiviikkona. Tänään nimittäin Asta Niittymäki täyttää 100 vuotta Punkalaitumella. Haluan lähettää hänelle lämpimät onnitteluni ja tiedän, että monet entiset ja nykyiset kyläläiset yhtyvät niihin. Useat ovat hänestä ja hänen voinnistaan kyselleet vuosien varrella.

Lue lisää...

Asta Niittymäki tuli alaluokkien opettajaksi Haukijärven kouluun 80 vuotta sitten. Monet ovat kuvanneet eroa tiukkana pidettyyn Lehtosaloon suureksi. Elämäntyönsä Asta Niittymäki teki Haukijärven lasten opettajana. Opimme lukemaan ja kirjoittamaan sekä muita elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Työ oli vaativaa aikana, jolloin kouluavustajia tai erityisopetusta ei tunnettu. Meitä, jotka edustimme toista sukupolvea hänen oppilainaan, lienee useampia. Eläkkeelle hän jäi Mahnalan koulusta, kun Haukijärven koulu oli sitä ennen muuttunut kaksiopettajaiseksi.

Asta Niittymäki oli aktiivinen maamiesseuran ja maatalousnaisten toiminnassa. Hän lienee myös laittanut useammat häät ja muut pidot kylässä. Sota-aikana hän oli kesäisin mukana lottatyössä ainakin Äänislinnassa ja Paateneessa. Vielä yli 90-vuotiaana hän jaksoi antaa tietoja tälle Haukijärven historia-projektille. Toivotamme hänelle voimia ja iloa tuleviin elonpäiviin.

 

Moni lähti Haukijärveltä etsimään itselleen työtä ja toimeentuloa. Tampere ja Nokia olivat suosituimmat kohteet, mutta kyllä muuttajia oli muuallekin. Muutamat nuoret miehet olivat 1900-luvun alkuvuosina töissä Venäjällä saakka. Usein apuna työpaikan hankkimisessa oli joku aiemmin kylästä lähtenyt. Sanomalehtiäkin käytettiin työn etsimisessä.

Lue lisää...

Ilmoitus Aamulehdessä 31.10.1905

Lue lisää...

 Uusi Suometar-lehti 24.1.1909

Olisiko noissa ilmoituksissa ollut sama henkilö työnjohtajan paikkaa etsimässä? Se on mahdollista. Haukijärvellä oli ainakin Taavetti Jokinen (Poutala) saanut maatalousalan koulutuksen, tosin hän toimi myöhemmin poliisina. Hän muutti 1906 Sieviin ja palasi sieltä 1908 Haukijärvelle. Hänen ammattinsa oli tuolloin työnjohtaja.  Pakkasella oli työnjohtajia, mutta heidän muualle muuttonsa eivät oikein sovi ilmoitusten ajankohtiin.

Lue lisää...

Aamulehti 1.7.1911

Ovat naisetkin etsineet työtä lehti-ilmoituksen avulla. Tätä työnhakijaa on kuitenkin miltei mahdotonta jäljittää. Haukijärvellä oli ainakin kahdeksan vuosina 1891 - 1892 syntynyttä tyttöä. Luultavasti myös tämä hakija löysi itselleen työpaikan jostakin.

Vuorossa on jälleen valokuva. Vaikka kuviin ei kovin paljon ole tullut tunnistuksia, jatkan silti niiden julkaisemista, koska arvelen vanhojen valokuvien kiinnostavan muitakin. Tälläkin kertaa kuva on otettu Hanna Kanervan albumista ja sen on sivuston käyttöön antanut Tarja Ahonen. Kuva on sikäli erilainen, että se on otettu talviaikaan.

Lue lisää...

Tunnistan kuvasta vain Erkki Kanervan, joka on kolmas vasemmalta, kun takana ja edessä seisovia ei lasketa. Hänen vasemmallla puolellaan on Kanervan veljeksistä joku, mahdollisesti Reino tai Tauno. Kuva on siis otettu viimeistään 1933. Isä Ville Kanerva kuoli 1922. Voisiko Erkki olla tässä vasta 20-vuotias? Olisiko vasemmalla siinä tapauksessa Ville Kanerva? Hannaa ei kuvassa mielestäni ole, mutta voisiko Esteri Kanerva olla mukana? Myöskään Anna Kanervaa en tunnista.

Kuva ei taida olla Haukijärvellä otettu. En ainakaan keksi tuollaista rakennusta kylästä. Näyttää, että siihen on kuulunut kaksi kuistia, joten se on ollut hiukan tavallista mökkiä isompi. Vaalea väri kertoo maalipinnasta. Kuka mahtaa olla mies, joka on halunnut koiransakin kuvaan? Talon isäntä?

Lisätietoja