Blogi

Blogiteksteihin on tullut muutamia kommentteja joko suoraan tekstin perässä olevalla lomakkeella tai sähköpostitse. Niiden avulla olemme saaneet tietää petojen aiheuttamista vahingoista, aseista ja viimeksi kuvan henkilöistä. Haluan kiittää kaikkia kommentteja lähettäneitä ja rohkaista blogin lukijoita edelleen kirjoittamaan niitä. Varmasti teksteihin on jotain lisättävää tai korjattavaa.

Pakkasella Estlanderin aikaan olleista aseista vielä sen verran lisätietoa, että myös Paul (Paavo) Richterin aseet olivat kartanossa. Nekin lienevät olleet hyvin piilotettuina 1918 ja siten välttyneet takavarikolta. Aseiden etsintä tuolloin ei varmaan tullut yllätyksenä. Piilopaikan on kuitenkin täytynyt olla hyvä, sillä Pakkasen työväestä ja alustalaisista varsin moni osallistui kapinaan (kuten aiemmin sanottiin) ja olisi varmaan ollut valmis paljastamaan asekätkön, jos olisi sen paikan tiennyt.

Sitten vielä petoasiaa. Useammalta taholta on tullut tietoa, että Huippulasta olisi susi vienyt lapsen 1800-luvulla. Tarkistin asian kirkonkirjoista. Pitää paikkansa, että Matti ja Eeva Huippulan lapsista yksi, kolmevuotias Hilda Maria,  katosi metsään 1876 todennäköisesti suden viemänä. Perhe ei kuitenkaan vielä silloin asunut Haukijärvellä. He olivat siinä vaiheessa torppareina Palon Makkaruksen Rajakosken torpassa. Haukijärvelle perhe tuli 1880-luvun puolivälissä.

 

Ensimmäinen Hämeenkyrössä ilmestynyt paikallislehti oli nimeltään Hämeenkyrön Lehti. Se ilmestyi vuonna 1895 toukokuulta marraskuulle, maaliskuussa tosin tuli jo yksi koenumero. Ilmestymiskertoja oli kaikkiaan 17. Lehti ei kovin paljon kosketellut Haukijärven asioita, mutta jotain kylästä sentään löytyy sen sivuilta.

Aloitetaanpa kunnallispolitiikasta. Kuntakokous oli ollut koolla syyskuussa ja valinnut talollinen Josua Suojan Haukijärveltä "vaivaishoidon jäseneksi". Uutisesta ei oikein käy selville, mihin tehtävään hänet valittiin. Koska valituksi tuli kaikkiaan 23 miestä eri kyliltä, voisi ajatella, että käytössä oli jo tuohon aikaan jonkinlainen piirimiesjärjestelmä.

Hiukan yllättävää oli, että Pakkasella oli vuokrattavana tonttimaita tuohon aikaan. Isäntänä oli Richter, joka oli laajentanut tilaa merkittävästi. Ehkä maanostojen mukana oli tullut myös sellaista maata, jonka viljeleminen ei ollut järkevää. Ilmoitus ei kerro tarkemmin, missä tontit sijaitsivat.

Lue lisää...

Taavetti Kinkin ilmoitus oli kesän lehdissä.

Jotain uutta kyläläisistä selviää, kun katsomme Taavetti Kinkin ilmoitusta. Hän näyttää tuohon aikaan tehneen aktiivisesti levysepän töitä. Ilmeisesti tarkoitus oli saada lisää asiakkaita ja näin ollen parempi toimeentulo perheelle. Pojista Taavetti oli jo 16-vuotias ja pystyi varmasti auttamaan töissä. Ammatti periytyi Ville-pojalle, jota mainitaan läkkisepäksi.

Marraskuun numerossa lehti kertoi, että telefoonijohto Tampereelta Hämeenkyröön oli valmistunut. Tilaajia oli yhdeksän kappaletta. Kukaan heistä ei asunut Haukijärvellä. Johdon rakentaminen kylään jäi luultavasti uuden vuosisadan puolelle. Tiettävästi Pakkasella oli puhelin jo 1900-luvun alkuvuosina.

 

 

 

 

Tuolla otsikolla ilmestyi nimimerkki Hiskian kirjoitus Kyrön Sanomien numerossa 9 vuonna 1917. Aikaisemmassa tekstissä jo käsiteltiin Hiskian Haukijärven kirjekorttia. Tästäkään tekstistä ei paljastu, kuka nimimerkin taakse kätkeytyi. Kun lehden toimitus on voinut jossain määrin muokata tekstiä, on tekijän päätteleminen sitäkin vaikeampaa. Aiempien ehdokkaiden Frans Mustasillan ja Johannes Jokisen joukkoon tekisi mieli lisätä Kalle Haukipää, joka oli asunut Viidanojankulmalla.

Heinijärven perämaa rajataan kirjoituksessa seuraavasti: "käsittää vastakkain Mouhijärven pitäjän ja Heinijärven kylän, sekä taasen vastakkain Haukijärven ja Sirkkalan kylät." Ainakin Viidanojankulma sopii tuohon kuvaukseen, kenties osa Lamminkulmaakin. Luultavasti tekijä otti mukaan myös Lissunkulmaa. Hän nimittäin kertoi parikymmentä vuotta aiemmin torpasta taloksi ostetusta tilasta, joka oli ollut useaan kertaan myynnissä ja jonka hinta oli joka kerta noussut reippaasti. Tähän kuvaukseen sopivaa taloa ei Viidanojankulmalta tai Lamminkulmalta löytynyt vuonna 1917. Maa oli siis tuolloin arvossaan perämaassakin.

Ilmeisesti työväenliiketaustainen Hiskia valitteli kulmakunnan takapajuisuutta ja vanhoillisuutta. Yhdeksi syyksi tähän hän mainitsi huonot tiet. "Varsinkin pahan kelin aikana tarvitsisi ihminen siivet päästäksensä lentämään yli pahimpien paikkojen." Vielä kertoi Hiskia, että paikkakunnalla oli useita torppia, joissa ei ollut vakituisia asujaimia ja joita maanomistajat itse viljelivät. Niissä pidettiin hänen mukaansa nk. hyyryläisiä asumassa. Nämä olivat satunnaisten töiden varassa eläviä työläisiä. Aika synkältä vaikutti Hiskian näkemys Heinijärven perämaasta.

Jatketaan vielä Haukijärvelle tulleiden tai sieltä lähteneiden kirjeiden tarkastelua. Vuoden 1918 traagiset tapahtumat näkyivät kirjeissä. Hugo Selkeen Lahden vankileiriltä kotiväelleen lähettämiä kirjeitä on säilynyt useita. Niissä kuvastuu koti-ikävä, huoli omasta kohtalosta ja puute ruuasta. Pari katkelmaa:

"Rakas äiti, No nyt minä sain juuri paketin ja siinä oli mitä pyysin voi rakas äiti ette usko mikä oli minun miäleni kun sen avasin nyt istun sen viäressä ja kirjotan teitille ... tiättekö mitä aattelin kun sitä piimää sain aattelin että muisti äite minua vissiin sillon kun piimää leiliin pani..."

Lue lisää...

 Ote Hugo Selkeen kirjeestä äidilleen. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

 "...Kun tulis se päivä että pääsis lähtee kotiin ette usko kuinka hauskaa se olis minulle ja teitille samaten kun tulla kömpisin rappuja ylös pirttii ja äite istus keinutualilla kyllä minä luulen ettette tunne minua..."

Sitten vähän kepeämpi kirje. Se on sikäli mysteeri, ettei kirjekuorta eikä kirjeen viimeistä sivua ole säilynyt. Lähettäjä ja vastaanottaja ovat siis tuntemattomia. Kirje on kirjoitettu 1914 ja osoitettu rakkaalle siskolle. Kirjoittaja on nuori nainen. Ensin käsitellään kuulumisia.

"... sillä sillon se aina sentäs menee ku on nuori ja terve on sitä sitte missä vaan. ...Niin se lause sopii hyvin ihmiselle että hetken kestää elämä ja sekin synkkää ja ikävää. Niin täältä kanssa se Ojaniemen Väinö on jo kotirannan saavuttanut..."

Kirjoittajan sisko on luultavasti vaihtanut palveluspaikkaa hiljattain ja kirjeessä on aistittavissa lievää paheksuntaa.

"Aina oli siitä niin harmillansa. Ei se olisi sinua päästänyt sieltä pois....ja mitäs sillä on väliä missä sitä on jos sielläkin on hyvä olla ja saa niin paljo enempi palkkaa vaan ei sunkas siellä niin vapaata ole kun niemessä olis se ollut. Mukava kun olisit ollu siellä edes nyt kesän aijan minäkin aina ajattelin että minäkin tulen sinua kurkistaan ja olisin nähnyt paljo muutakin ja se yksi poika, kai arvaat, sano että hänki tulee yhden kerran sinne..."

Niemi? Ojaniemi, Kallioniemi vai kenties Pitkäniemen sairaala, jossa useampia kyläläisiä oli töissä. Joka tapauksessa kirjoittaja vihjailee tekstin jatkossakin tiettyyn nuoreen mieheen, jota ei kuitenkaan nimeä. Tässä suhteessa maailma ei ainakaan liene kovin paljon muuttunut.

 

 

 

 

1900-luvun alkupuolella kirje oli tärkeä tapa pitää yhteyttä kauempana asuviin. Vanhoja kirjeitä ei kovin paljon liene säilynyt. Tässä tarkastellaan kolmea kirjettä, jotka jollakin tavalla liittyvät Haukijärveen.

Svantte Ojaniemi oli pitkiä aikoja tuberkuloosiparantolassa. Sieltä hän kirjoitti Aatto ja Suoma Roitolle, jotka hoitivat tilaa. Olojaan Takaharjun parantolassa Punkaharjulla hän kuvasi tammikuun alussa 1926 näin: "Kiitos kirjeestä monet terveiset taas täältä aika menee eteenpäin vaan täälläkin ilman muutoksita. Toisia menee ja toisia tulee. Nyt on kyllä oltu hyvin vähissä väissä niitä lähti paljon pois Joulun edellä. Uusia on kyllä jo taas tullut vähän, paikkoja on vielä tyhjänä minäkin asun vaan yksin toinen sänky on vapaa." Kotitilan hoitoa varten tuli ohjeita: "Kyllä siellä se palovakuutus kirja on, en sitä muista missä loodassa, ei sen viemisen kiire ole. Tappurin vakuutus se on josta on kysymys. Kyllä pahnoja myydä saa." Ohjeet jatkuivat: "Sitten se meijeri juttu. 7 lehmää siihen minä merkitti viime talvena sen saa nytkin tällätä. Saa nähdä tuleeko siihen vaan meijeri, kai se vielä liippaa." Mihin meijeriä mahdettiin tuolloin suunnitella?

Selkeen poikien kirjeistä on katkelmia sivustolla. Kirjattakoon tähän vielä ote Väinö Selkeen kirjeestä vuodelta 1929. Selvitettyään ensin perheensä voivan hyvin hän kertoi työtilanteesta: "Nyt taas olen ollut töissäkin vaikka aika huonookin on, keväällä olin joitakin viikkoja jouten kyllä kai niitä töitä taas kesän aikana vähän enempi ilmaantuu vaikka ei mitään parantumisen toiveita ole sillä tekijöitä on paljon." Laman merkit alkoivat näkyä.

Lue lisää...

Väinö Selkeen kirjeen alku. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

Haukijärvelle löysi tiensä myös kirje Venäjältä, ilmeisesti 30-luvulla. Lähettäjä ei ollut haukijärveläisiä, mutta hänen sukulaisiaan asui kylässä. Hänkin kyseli sukulaisten kuulumisia ja kertoi omistaan. Hänestä oli hiljattain tullut isoäiti. Yhteydenpitoa on tapahtunut harvakseltaan, koska hän kertoi ilmeisesti ensimmäistä kertaa tyttärensä pari vuotta aiemmin tapahtuneesta avioitumisesta. 1920-luvulla kuolleen sukulaisensa menehtymisestä hän kuitenkin tiesi, joten kirjeitä on kulkenut myös Haukijärveltä Venäjälle.

Lisätietoja