Blogi
Lastenkoti Erkkilään (blogi)
Viime kerralla kirjoittelin siitä, millaisen talon kunta osti 1928 lastenkodiksi. Erkkilän muuttaminen tuohon tarkoitukseen alkoi näkyä kunnanvaltuuston päätöksissä seuraavan vuoden alussa. Hämeenkyrön Sanomat kertoo alkuvaiheista seuraavaa:
15.1.1929 kunnanvaltuusto päätti antaa rakennusten järjestelyn rakennuslautakunnalle. Sen tuli tilata hyväksytyt piirustukset ja laittaa mitä pikimmin rakennukset kuntoon.
5.2.1929 esiteltiin sosialiministeriön laatima suunnitelma Erkkilän päärakennuksen korjauttamisesta lastenkotia varten ja annettiin rakennuslautakunnan tehtäväksi laatia suunnitelmat ja kustannusarviot sekä yksi- että kaksikerroksiselle vaihtoehdolle.
5.3.1929 valtuusto hyväksyi T. V. Koskisen tekemät piirustukset. Niiden mukaan lastenkotiin mahtuisi 34 lasta. Taloon tulisi myös sairashuone, yläkertaan henkilökunnan huoneet sekä yksi huone kulkutauteihin sairastuneita varten. Kustannusarvio oli 209 000 mk. Lisäksi Erkkilään haluttiin pienempi maa- ja karjatalous, puhe oli viidestä tai kuudesta lehmästä.
10.4.1929 päätti valtuusto jättää sosialiministeriön hyväksymät piirustukset rakennuslautakunnalle, jotta se ryhtyisi rakentamaan.
14.5.1929 valtuusto hyväksyi kirvesmies T. Mäkisen 193 900 mk:n urakkatarjouksen Erkkilän päärakennuksen korjauksesta lastenkodiksi. Saman sivun juttu kertoo, että kyseessä oli kirvesmies Toivo Mäkinen Haukijärveltä.
9.7.1929 päätettiin jakaa Erkkilän navettarakennus kahtia, talliksi ja navetaksi. Lisäksi sovittiin lastenkodin hoitoon tulevan maa-alan suuruudesta.
1.11.1929 lykättiin urakoitsija T. Mäkisen anomus rakennusajan pidentämisestä käsiteltäväksi sitten, kun työ on valmistunut.
17.12.1929 päätettiin ottaa lastenkodin yhteydessä viljeltäviksi kaikki Erkkilän maat lukuun ottamatta Järventaustan maalohkoa. Lisäksi lastenkotiin päätettiin rakentaa heinäsuuli, jota varten menoarvioon otettiin 5 000 mk. Samassa kokouksessa valtuusto hyväksyi lastenkodin uudisrakennukset kunnalle vastaanotetuiksi. Työnjohtaja T. Kivelän (myöh. Kalliopohja) anomus saada ostaa itselleen tonttialaa Erkkilän maista hyväksyttiin 3 000 mk:n kauppahinnasta.
Lisää lastenkodin rakennuksista sivustolla.
Hyvämetsäisen talon huutokauppa (blogi)
Kuten tiedetään osti kunta Erkkilän talon lastenkotia varten 1928. Millainen tila Erkkilä oli tuolloin? Siitä kertoo huutokauppailmoitus, joka julkaistiin ainakin Hämeenkyrön Sanomissa ja Paikallissanomissa. Huutokauppa pidettiin 27.6.1928 klo 12 alkaen Erkkilässä. Ilmoituksen otsikossa puhutaan hyvämetsäisestä maanviljelystalosta ja irtaimistosta.
Tila sijaitsi kauniilla paikalla järven rannalla. Se oli perintötila. Sen pinta-alaksi ilmoitettiin 300 tynnyrinalaa eli noin 150 hehtaaria. Tästä viljeltyä oli noin 32 hehtaaria. Kyseessä oli savi- ja suomultamaa. Metsää ei oltu hakattu vuosikymmeniin. Edellisenä vuonna oli metsässä arvioitu olleen noin 10 000 runkoa tukkipuita. Kaupunkilaistuneen entisen kyläläisen silmissä määrä vaikuttaa isolta. Kommentoikaapa metsäasioita paremmin tuntevat.
Tilan päärakennuksessa oli kahdeksan huonetta. Valokuvia vanhasta Erkkilästä ei ole säilynyt, tai ainakaan niitä ei ole saatu sivustolle. Rakenteilla olleesta lastenkodista on kuva galleriassa. Sen perusteella talo on tehty alusta saakka uudestaan. Ehkä kuitenkin vanhan rakennuksen hirsiä hyväksi käyttäen. Uuden rakennuksen suunnitteli rakennusmestari T. V. Koskinen. Hämeenkyrön Sanomien jutuista saa kuitenkin käsityksen, että vanhaa päärakennusta olisi vain uudistettu. Erkkilän navetta ja talli olivat kivestä. Myös muut talousrakennukset mainittiin ilmoituksessa.
Erkkilään oli 1928 jo vedetty sähköt, sillä myynnissä oli myös 15 hevosvoiman sähkömoottori. Lisäksi mainitaan tappuri, niittokone, heinäharava sekä työ- ja ajokalut. Voisi olettaa, että ilmoituksessa mainittu tappuri tarkoittaa puimakonetta, jota on käytetty sähkömoottorin avulla.
Katsotaan kunnan Erkkilässä tekemiä muutoksia toisen kerran.
Salapoliisityötä (blogi)
Kuten sivustolta käy ilmi, muutti Hilma Maria Mäensivu 1904 Pirkkalaan. Pirkkalan rippikirjoja on digitoitu (SSHY:n jäsensivuilla) vuoteen 1909. Niiden mukaan Hilma oli piikana ensin Kohmalassa ja sitten Haikalla, jonne seuranta näiltä osin päättyy. Pirkkalan Uutiset tietää kertoa, että entinen palvelija Hilma Maria Mäensivu muutti 1920 Viikistä Kymiin. Kouvolan Sanomien mukaan Hilma Maria Mäensivu kuulutettiin 1922 avioliittoon Adam Liukkosen kanssa Kuusankoskella. Oliko kyseessä Haukijärveltä lähtenyt Hilma Mäensivu? Sukunimi on kohtalaisen yleinen, toki kahden etunimenkin täsmääminen uutisissa mainittuihin lisää todennäköisyytta huomattavasti.
Avuksi tuli ensin Kansaneläkelaitoksen henkilökortisto. Sieltä löytyneen Kuusankoskella asuneen Hilma Maria Liukkosen syntymäajaksi on merkitty 6.8.1878. Syntymäpaikkaa ei hänen korttiinsa ole kirjattu. Nyt tulee vastaan ongelma: Hämeenkyrössä ei tuolla päivämäärällä ole syntynyt yhtään Hilma Mariaa. Eri henkilö siis? Vilkaistaan vielä Pirkkalan rippikirjaa. Kohmalassa Hilman syntymäaika on selvästi 16.8.1878, Haikalla ensimmäinen ykkönen on aika himmeä, mutta toki nähtävissä. Mutta, mutta. Ei Hämeenkyrössä ole syntynyt tuonnimistä lasta myöskään 16.8.1878. Tämä Pirkkalan Hilma on kuitenkin lähtöisin Haukijärveltä, muuttoajat ja rippikirjan sivut pitävät paikkansa.
On siis aika palata Hämeenkyröön ja edetä rippikirjoissa taaksepäin. Taas liikutaan SSHY:n jäsensivuilla, siksi ei linkkejä. Hilman tie Pirkkalaan kulki kotoa Hillun, Purtun, Ruusin, Parkkisen, Hämylän ja taas Parkkisen kautta. Palveluspaikoissa syntymäajaksi oli selvästi merkitty 16.8.1878. Kotitorpassa kuukautta osoittava numero voisi olla myös viitonen tai kuutonen. Erikoista on niin ikään se, että Mäensivussa hänet on ensin merkitty Helenaksi, mikä oli sitten vedetty yli ja korjattu Hilmaksi. Vielä on mentävä rippikirjoissa taaksepäin, jotta arvoitus selviää.
Vuosien 1881 - 1890 rippikirjassa Mäensivussa on taas Hilma/Helena Maria, jonka syntymäaika on 16.8.1878. Perhe kuitenkin tuli sinne 1887 Mahnalan Lehtiniemen Laurilan torpasta, jonka kohdalla Helenan syntymäaika on 16.6.1878. Samoin on sitä edeltävissä merkinnöissä. Kastettujen luettelo kertoo, että tuolla päivämäärällä syntyi Mahnalan Lehtiniemen torppari Viktor Laurilan ja vaimonsa Kustaava Mikontyttären tytär Helena Maria.
Virheet, erityisesti syntymäaikojen muutokset, eivät ole kirkonkirjoissa kovin harvinaisia. Syntymäkuukauden muutos tapahtui selvästi jo Hämeenkyrössä muuttojen yhteydessä. Ykkösen tippuminen syntymäpäivästä pois on tapahtunut myöhemmin, aikaisintaan Pirkkalassa, ehkä vasta Kymiin muutossa. Väärän nimen kirjaaminen kastettujen luetteloon on harvinaisempaa, mutta selvästi tässä tapahtunut ja korjattukin rippikirjaan. Sen verran moni asia tässä on kohdallaan, että uskalsin avioitumisen Kuusankoskella kirjata sivustolle.
Tämän tarinan myötä toivotan lukijoille aurinkoista pääsiäisaikaa.
Marssin ensiesitys Pakkasella (blogi)
Rintamamies-lehti julkaisi 21.12.1938 jutun nimeltä "Marssilaulujen historiaa" (kiitos jutun löytäjälle). Yrjö Pitkäsen artikkeli käsitteli Oulun suojeluskuntapiirin kunniamarssia. Hän kertoo tekstissä kuulleensa kyseisen marssilaulun ensimmäistä kertaa soitettuna Hämeenkyrön Pakkasella 1918, laulettu sitä oli valkoisten joukoissa jo aiemmin. Laulun säveltäjä Martti Similä pyysi talon naisväeltä lupaa soitella salissa olleella pianolla. Lupa irtosikin pienen soittonäytteen jälkeen. Tilaisuudessa kuultiin myös marssilaulu, jolla ei vielä ollut virallista nimeä. Sitä oli sanottu "Kuularuiskukomppanian marssiksi", mutta se lienee myöhemmin omistettu Oulun suojeluskuntapiirille. Laulun sanat on kirjoittanut Toivo Kaitera. Laitan tähän näytteeksi pari ensimmäistä säkeistöä:
"Pyhä määrämme on, usko horjumaton:
Väkivallan me kaadamme, lyömme.
Emme nukkua voi, sotatorvet kun soi
ja pilvess' on päivät ja yömme.
Sulo Suomeni maa, veren, henkemme saa,
sen kummuille tahdomme kuolla.
Ja jos kentälle jään, niin muistaos tään:
me tapaamme tähdissä tuolla."
Lehtijutussa oli myös marssin nuotit, mutta en tekijänoikeussyistä uskalla niitä julkaista. Sanoittajan kuolemasta on jo kulunut vaaditut 70 vuotta. Äänitearkisto tietää kertoa, että oululainen laulukuoro Pohjan Laulu on levyttänyt marssin 90-luvulla.
Vielä takaisin Pakkaselle. Jutun kirjoittaja puhuu Pakkasen neideistä ja neitokaisista. Jäin miettimään, keitä he mahtoivat olla. Richterin tyttäret olivat kaikki jo tuolloin muuttaneet pois. Estlanderien lapset taas olivat pieniä. Ehkä pianolla soitetun marssin kuuntelijat olivat Julia tai Gustav Estlanderin sukulaisia, jotka olivat käymässä kartanossa.
Reissattiin sitä ennenkin (blogi)
Väinö Selkee meni 1917 rautatietöihin Hiitola - Raasuli-radalle. Saman vuoden heinäkuussa hän siirtyi Venäjän puolelle. Hän työskenteli Lempaalan asemalla maaliskuun alkuun 1918. Silloin hän meni/joutui punakaartiin. Hän oli plutoonan päällikkönä vahtipalveluksessa ja taisteluissa ainakin Raasulissa, Kivennavalla ja Kaukamossa. Sitten hän pakeni Venäjälle. Sieltä hän siirtyi Inkerin kautta Viroon, joutui siellä pidätetyksi ja passitetuksi Suomeen marraskuussa 1919. Suomessa seurasi ilmeisesti karanteeniaika ja sen jälkeen vankeus Tammisaaressa. Linkin lehtijutun lisäksi tiedot ovat peräisin valtiorikosylioikeuden aktista. Seurauksena oli pitkä tuomio, mutta armahdus lienee tuonut vapauden viimeistään 1921.
Tammisaaresta Väinö Selkee todennäköisesti palasi vähäksi aikaa Haukijärvelle. Kuitenkin lehtijuttu vuodelta 1922 kertoo, että hän oli saanut tehtäväkseen Karkun ja Suoniemen yhteisen kunnalliskodin päärakennuksen puutyön ja tilkkimisen yhdessä Frans Mäen kanssa. Noihin aikoihin (1921 tai 1922) hän myös avioitui Alina Välkin kanssa. Heille syntyi poika Olavi 1922. Alina oli ollut Pakkasen meijerillä töissä vuoteen 1918. Nuoret olivat varmaankin tutustuneet Haukijärvellä. Helmikuussa 1923 Väinö kirjoitti veljelleen Hugolle olevansa kylpylaitostyössä Palvialassa.
Väinön mielessä oli kuitenkin Amerikkaan lähtö. Hän pohdiskeli kirjeessä mahdollisuuksiaan päästä sinne. Punakaartilaisuus ei ollut mikään meriitti Yhdysvaltojen konsulaatin silmissä. Hän harkitsi myös mahdollisuutta, että lähtisi ensin yksin matkaan ja Alina tulisi Olavin kanssa myöhemmin perässä. Väinö lienee saanut konsulaatista myönteisen päätöksen keväällä, koska talo Karkun Kutalassa pantiin myyntiin toukokuussa 1923. Yhdessä perhe uudelle mantereelle lähti. Höyrylaiva Stockholm lähti Göteborgista 9. päivänä syyskuuta 1923 matkustajinaan muiden muassa Väinö, Alina ja Olavi Selkee.
Niin liikkuivat kyläläiset jo sata vuotta sitten sekä Venäjällä että USA:ssa. Mistään huvimatkoista ei kuitenkaan ollut kyse. Työn ja paremman elämän perässä matkattiin.