Blogi

Kun nuoret miehet Haukijärveltä lähtivät siirtolaisiksi Amerikkaan 1900-luvun alussa, oli heillä kokemusta maatalous- ja metsätöistä. Pientä rakennushommakin ehkä osattiin ja erilaiset aputyöt olivat varmasti tuttuja. Kotimaassakin ammattiin opittiin työskentelemällä kokeneempien johdolla. Kielitaidon puute asetti omat rajoituksensa työnsaannille. Samoilla työmailla olleet, kieltä jo hiukan oppineet, lienevät toimineet tulkkeina.

Kalle Valkama ehti olla Kanadassa puolitoista vuotta ennenkuin palasi kotitilaansa hoitamaan. Hän on Jaakko Valkaman mukaan kertonut olleensa metsätöissä ja rautateitä sekä vesijohtoverkostoa rakentamassa. Työt lienevät olleet aika tyypillisiä hiljattain maahan tulleelle. Yrjö Järvelä oli tiettävästi ensin kaivoksilla ja siirtyi sitten rakennustöihin. Kaivoksilla oli töissä myös Kaarle Mäkelä Parilasta. Vaikka kyläläisiä matkusti uudelle mantereelle yhdessä, eivät he - ehkä veljeksiä lukuunottamatta - useinkaan työskennelleet samoissa porukoissa. Kalle Valkama on kertonut Yrjö Yliraukolan olleen samoissa töissä kanssaan.

Lue lisää...

Neljä haukijärveläistä nuorta miestä laivan matkustajaluettelossa matkalla Kanadaan

Osa valtameren taakse menneistä pyrki hankkimaan itselleen maatilan. Ihantolan veljekset Emil ja Frans ostivat tilat Intolasta nykyisen Thunder Bayn alueelta. Erland ja Hulda Maatiala viljelivät maata Minnesotassa, Juho Heino Oregonissa ja Taavetti Kinkki Washingtonin osavaltion Winlockissa. Tuskinpa kukaan heistä pystyi heti maata ostamaan, muita töitä piti tehdä ensin. Tosin siirtolaisten homesteadin hankinta lienee ollut tuohon aikaan edullista tai joissakin tapauksissa täysin ilmaista.

Osa entisistä kyläläisistä päätyi hiukan harvinaisempaan ammattiin. Frans Heino työskenteli ainakin jossain vaiheessa laivalla, mahdollisesti kalastusaluksella. Selkeen veljekset olivat kirvesmiehinä New Yorkissa. Jeremias Vuorenmaa, myöhemmin Mäkinen, opiskeli hammaslääkäriksi.

Alla olevaa kuvaa olen esitellyt monille entisille ja nykyisille haukijärveläisille. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, ettei kuvan rakennus ole Haukijärveltä eikä edes naapurikylästä Herttualasta. Kuva on jälleen Väinö Lehtisen albumista. Saman albumilehden muut kuvat ovat Pakkaselta. Eiväthän ihmiset tietysti välttämättä liimaa valokuviaan loogiseen järjestykseen, mutta useimmat kai kuitenkin jotenkin lajittelevat niitä albumiin kiinnittäessään.

Lue lisää...

Nuorten naisten takana näkyvä rakennus on aika erikoinen. Laitan nyt toivoni siihen, että se on tullut kuvatuksi muidenkin valokuviin ja joku lukijoista tunnistaa sen. Kuisti on harvinaisen koristeellinen. Myös ikkunat poikkeavat tavanomaisesta. Rakennus näyttää melko pieneltä, mutta ei kuitenkaan ihan tavalliselta mökiltä. On mahdotonta sanoa, onko siinä ollut yläkerta. Katto näyttäisi nousevan melko jyrkästi.

Kuvan nuorista naisista on tullut joitakin epävarmoja tunnistuksia, jotka ovat lisäksi menneet ristiin. On arveltu siinä olevan palvelusväkeä Haukijärveltä. En ole ollenkaan muodin asiantuntija, mutta jostakin syystä yhdistän naisten asut 30-lukuun.  On tietysti muistettava, että vaatteita käytettiin ennen pitempään. Näillä naisilla asut ovat kuitenkin aika yhtenäiset. Voisi kuvitella, että jonkin juhlan kunniaksi on laitettu kesämuotia päälle.

Tunnistukset saa kätevästi lähetetyksi alla olevalla kommenttilomakkeella. Arvaillakin voi.

Turun maakunta-arkistossa selailin erilaisia lupaluetteloita 1900-luvun alkupuolelta. Paikallishistorian harrastaja on tietysti kiitollinen kaikista säilyneistä dokumenteista. Aikalaiset eivät lupamenettelystä aina välttämättä ole olleet kovin innoissaan. Se, että asetta varten tarvitaan lupa, lienee aika yleisesti hyväksyttyä. Silti luvan hakeminen on saattanut joltakin unohtuakin. Seuraavassa pieni katsaus 1910- ja 1920-lukujen aselupiin Haukijärvellä.

Metsästystä varten tarvittiin ase. Herttualan aseseppä Ahlfors teki sellaisia, mutta vuosisadan alussa niitä varmaan jo valmistettiin myös teollisesti. Jaakko Mäenpäällä oli luettelon mukaan maasepän tekemä haulikko. Muiden aseiden alkuperästä ei ole mainintaa. Haulikoita ja luodikoita oli noilla vuosikymmenillä ainakin Väinö Selkeellä, Kalle Virtasella, Jalmari Leivolla, Taavetti Kallioniemellä, Taavetti Heikkilällä, Hugo Kukkolalla, Svantte Suomisella, Yrjö Mustajärvellä, Frans Viidanojalla, Hugo Pertulla ja Sakari Metsäraukolalla. Joillakin oli lupa useampaan aseeseen, esimerkiksi Taavetti Kallioniemellä luodikkoon ja kahteen haulikkoon. Listasta ei voi päätellä, oliko Julius Estlanderin salonkikivääri tarkoitettu metsästykseen vai urheiluammuntaan. Luettelo ei varmaankaan ole täydellinen. Lupia saattoi olla voimassa jo aiemmilta vuosilta. Lisäksi joiltakin vuosilta tiedot ilmeisesti puuttuivat.

Käsiaseiden määrää hetken aikaa ihmettelin. Sitten huomasin, että Pakkasella karjanhoitajina toimineilla Josef Liukkosella ja Vilho Sirenillä oli kummallakin lupa taskuaseeseen. Ilmeisesti ainakin heidän aseensa liittyivät eläinten teurastukseen, joka tapahtui tuohon aikaan tiloilla. Samasta syystä ase oli varmaankin myös Svantte Ojaniemellä, Artturi Kallioniemellä, Yrjö Mustajärvellä, Uuno Sampakoskella ja Arvo Koskisella.

Aikoinaan viljaa jauhettiin pienissä vesimyllyissä. Niitä oli rakennettu ojiin tai puroihin, joissa virtaus riitti myllyn pyörittämiseen vain syksyisin ja keväisin. Tällaisia pieniä myllyjä tiedetään Haukijärven alueella olleen ainakin neljä. Haukijärven ja Parilanjärven välisessä ojassa lienee ollut joskus mylly, koska muutamissa asiakirjoissa mainittu Myllysilta sijoittunee vanhalle Häijääntielle. Myllyveroluettelo mainitsee Haukipäänojan myllyn, joka muistitiedon mukaan sijaitsi Viidanojankulmalla lähellä nykyistä Halosen (Viita) taloa. Mylly on ollut olemassa jo 1700-luvun lopussa, mahdollisesti paljon aikaisemminkin. Kumpaakaan myllyä tai edes merkkejä niistä ei kukaan enää muista.

Mustajärvenkulmalla oli kaksi myllyä vielä 1900-luvun puolella. Toinen myllyistä kuului Kallioniemen talolle ja se sijaitsi Pukaronjoessa. Mahdollisesti joessa riitti vettä jauhattamiseen muulloinkin kuin syksyllä ja keväällä. Mylly purettiin 30-luvun puolivälissä ja sen hirret vietiin Tampereelle. Saman kohtalon kokivat Mustajärven päässä sijainneen myllyn hirret joskus ennen sotia. Väinö Suni käytti niitä rakentaessaan taloa Nekalaan.

Herttualaan rakennettiin sähkömylly 1915. Sitä käyttivät myös naapurikylien asukkaat. Osa Haukijärven talollisista oli myllyn omistaneen Hierun osakkaita. Kun vehnän viljely alkoi yleistyä 1930-luvulla, suunnattiin myllymatka Siuroon tai Ikaalisiin, sodan jälkeen myös Häijään vehnämyllylle. Nykyisin voi vain kuvitella, millainen tuo matka hevosella tehtynä oli.

Joissakin taloissa oli myös käsikivet, joilla voitiin jauhaa pienempiä määriä viljaa. Muistitieto kertoo, että niillä saatiin melko karkeaa jauhoa. Raskastakin käsikivien pyörittäminen varmaan oli. Otsansa hiessä piti haukijärveläistenkin ennen vanhaan leipänsä hankkia.

Vuonna 1907 syntyi Ruotsin alamaiselle kuski Axel Larssonille ja hänen vaimolleen Fannylle poika Erik Vilhelm Pakkasen kartanossa Haukijärvellä. Kummeina olivat Pakkasen työnjohtaja Arndt Lindström vaimonsa Vilhelmina Etholenin kanssa. Samaan perheeseen syntyi vielä 1911 Gottfrid Birger, kummeina sillä kertaa Kristian Larsson ja vaimonsa Anna sekä neiti Tekla Stark. Perheen vanhemmat lapset Axel (s. 1899) ja Ingeborg (s. 1901) kävivät koulua Haukijärvellä vuosina 1910 - 1914. Perhe siis asui Haukijärvellä ainakin vuodet 1907 - 1914. Axel oli kirjoilla Hedvig Eleonoran seurakunnassa Tukholmassa.

Miksi Pakkasella oli ruotsalainen kuski vuosisadan alussa? Kartanossa lienee ollut komeat vaunut, mutta tuskin niitä ajamaan olisi tarvittu erillistä kuskia. Kartanon oma työväki varmaan pystyi sellaiseen. Mieleen tulee, että Gustav Estlander olisi hankkinut auton jo tuossa vaiheessa, mahdollisesti tuonut sellaisen mukanaan kartanoon tullessaan. Auto oli vielä sellainen harvinaisuus, että sitä kuljettamaan olisi saatettu palkata ammattilainen. Axel Larsson (s. 1873) ei kuitenkaan tullut suoraan Pakkaselle. Hän saapui Suomeen jo 1897. Täällä hän avioitui suomalaisen Fanny Starkin (s. 1875) kanssa. Lapset olivat kaikki syntyneet Suomessa.

Millaista mahtoi olla Tukholmasta tulleen elämä Haukijärvellä? Varmaan ainakin perheen äiti ja lapset osasivat jonkun verran suomea, vaikka lienevätkin olleet ruotsinkielisiä. Aikuisille ruotsia puhui ainakin isäntäväki ja osa heidän vieraistaan. Tosin kanssakäyminen ei liene ollut mitenkään läheistä, kun Estlanderia ei ole pyydetty kummiksi lapsille. Kartanossa oli lisäksi työnjohtaja, joka mahdollisesti puhui ruotsia, koska oli kotoisin Helsingistä, tullut Kirkkonummelta ja muutti Paraisille. Ruotsin arkistoista ehkä selviäisi, mikä sai Axel Larssonin alunperin tulemaan Suomeen.

 

Lisätietoja