Blogi
Juho ja Lydia
Juho Valentin Kahila ja Lydia Maria Pirttijärvi avioituivat elokuussa 1896. Seuraavana vuonna syntyi poika, Ivar Valentin. He asuivat Kahilassa kunnes 1899 muuttivat Tampereelle. Vielä samana vuonna perhe kasvoi kaksospojilla, jotka saivat nimet Emil Engelbert ja Karl Viktor. Seuraava lapsi, Arvo Jalmari, kuoli pienenä. Vuonna 1906 syntyi vielä nuorimmainen, Arvo Johannes. Rippikirjassa Juho merkittiin työmieheksi. Tarkempaa tietoa työpaikasta ei ole. 1914 perhe muutti Messukylään Vehmaisten Soinilaan, missä Juho työskenteli muonarenkinä.
1917 matka jatkui Kangasalle Mutikon Liljekullaan. Lapsista mukaan tuli vain nuorimmainen Arvo. Ivar ja Emil olivat muuttaneet Tampereelle. Kallen vaiheista ei ole kovin tarkkaa tietoa. Mahdollisesti hän asui perheineen myöhemmin 20- ja 30-luvuilla ainakin Urjalassa, Akaalla ja Parkanossa. Juho, Lydia ja Arvo palasivat 1919 Messukylään. On kuitenkin epävarmaa, ehtikö Juho asettua paikkakunnalle, sillä hän kuoli jo maaliskuussa 1919. Haudattujen luettelossa kuolinsyyksi on merkitty aivohalvaus ja kuume, kuolintodistuksessa puhutaan aivotulehduksesta.
Lydia muutti 20-luvulla Tampereelle. Vuoden 1929 osoitekalenterin mukaan hän asui Satakunnankadulla samassa osoitteessa kuin Arvo. 20- ja 30-lukujen vaihde oli murheellista aikaa Lydian elämässä. Kolmen vuoden sisällä hän menetti pojistaan kaksi. Ensin kuoli Ivar 1929 tapaturmaisesti. Marraskuussa 1931 oli vuorossa Arvo. Hänen kuolemastaan ja sitä seuranneista oikeudenkäynneistä julkaistiin lehdissä useita kertomuksia. Lydia Kahilan maallinen matka päättyi 1944. Hautahaku-palvelun mukaan Lydia, Arvo, Emil ja tämän vaimo Eeva on haudattu samaan hautaan Tampereen Kalevankankaalle.
Linkeissä mainittujen lisäksi on lähteinä käytetty Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan sekä Hämeenkyrön ja Messukylän seurakuntien kirkonkirjoja (SSHY:n jäsensivuilla).
Tehtaaseen töihin (blogi)
Taannoin kirjoitin Tampellan tehtaalla työskennelleistä kyläläisistä. Jatketaan nyt Finlaysonin ja Nokian puunjalostusteollisuuden väestä. Lähde on sama, Suomen Sukututkimusseuran Sukuhaku-palvelu. Valitettavasti nämä listat avautuvat vain seuran jäsenille. Tein hakuja syntymäpaikan ja sukunimen perusteella. Menetelmä voi jättää pois joitakin entisiä haukijärveläisiä, mutta on uskoakseni silti kohtuullisen kattava.
Finlaysonilta on taulukkomuotoon viety työstä eronneiden luettelot 1869 - 1926. Listalta löytyi viisi työntekijää, joilla oli kytkentä Haukijärveen. Aina Matilda Kinkki meni tehtaan kehräämöön töihin syyskuussa 1900. Pois hän lähti kesäkuussa 1912, todennäköisesti avioitumisen yhteydessä. Huomautuksia-sarakkeessa on merkintä "orl&pb". Listat ovat ruotsinkielisiä, ja arvaukseni on, että hän erosi omasta pyynnöstään ja työtodistuksen kera. Hilda Mariaana Kinkki viipyi tehtaalla (karderi, ehkä karstaamo) lyhyemmän aikaa. Hän tuli töihin maaliskuussa 1897 ja lähti pois jo toukokuussa seuraavana vuonna. Josefiina Vilhelmiina Rajala työskenteli Finlaysonin kutomossa kesäkuusta 1904 lokakuuhun 1910. Anna Adolfiina Vileniuksen työskentelystä olen kirjoittanut aiemmin, samoin Samuel Viktor Petterssonin. Anna teki töitä kutomossa, Samuel kehräämössä.
Sitten siirrytään Nokialle, puunjalostusteollisuuuden henkilökortteihin. Seuraavassa luetteloa siellä työskennelleistä.
Alfred Laine toimi tehtaalla työmiehenä ja porttivahtina 1919 - 1937. Työskentely loppui hänen kuolemaansa.
Anselm Metsänen (nuorempi) oli töissä kirvesmiehenä 1947. Hän lähti omasta pyynnöstään.
Kalle Johannes Kivelä oli töissä puuhiomossa 1915 - 1944. Työura päättyi hänen kuollessaan. Hänen työtehtävänsä kuulostavat mielenkiintoisilta: työmies, yliajaja, mokanvetäjä.
Matilda Peltoniemi toimi lämmittäjän apulaisena 1930 - 1945. Työ loppui sairauteen.
Matti Vilhelm Salminen oli mokansiirtäjä ja hylkypaperinjauhaja 1907 - 1949. Hän siirtyi eläkkeelle.
Svantte Vilho Salminen (edellisen poika) oli merkkipoika ja myöhemmin työnjohtaja 1920 - 1950, aina kuolemaansa asti.
Juho Iivari Antila oli keittäjän apulaisena lyhyen aikaa marraskuusta 1941 tammikuuhun 1942, jolloin irtisanoutui.
Haukijärveläisiä löytyisi ainakin Nokian kumitehtaalta. Toivottavasti työtekijäluetteloita julkaistaan muiltakin teollisuuslaitoksilta.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Koululaisia (blogi)
Sivuston galleriaan on saatu kaksi Esteri Peltomäen todistusta, toinen Haukijärven kansakoulusta ja toinen Leineperin puutarha- ja emäntäkoulussa suoritetulta kurssilta. Kiitokset Esteri Peltomäen perikunnalle ja Kaija Valkamalle! Todistukset saivat minut taas pohtimaan, mitä mahdollisuuksia kyläläisillä oli kouluttautua. Tutkimusten tuloksena täydennystä aiemmin kirjoittamaani.
Aloitetaan kansakoulusta. Kun koulu tuli omaan kylään, laitettiin lähes jokaisen talon, torpan tai mökin lapset kouluun. Entä aiemmin? Opiskeliko kukaan toisen kylän kansakoulussa? Rippikirja kertoo neljästä tällaisesta henkilöstä. Hilma ja Emma Ojaniemi kävivät kansakoulua, samoin koulun oli käynyt Selma Perttu. Jälkimmäinen todennäköisesti jossakin Mouhijärven kouluista, edellisten koulua on vaikeampi tietää. Lisäksi Peltoniemessä oli piikana Ida Packalen, jolla on merkintä kansakoulusta. Hän oli asunut lapsuutensa Kyröspohjassa, mikä viittaisi opiskeluun Hämeenkyrön kirkonkylän koulussa. Kansakoulun käyneiden vähäistä määrää selittänee se, että kylän talollisten lapset ikänsä puolesta ehtivät oman kylän kouluun.
Sitten ammatillisesta opiskelusta. Aiemmin olen kertonut Taavetti Vihtori Jokisen vaiheista. Jokisaaren maanviljelyskoulussa Nivalassa opiskeli 1900-luvun ensimmäisinä vuosina rippikirjan mukaan myös Efraim Viktor Virtanen (Kivimäki). Hänen myöhemmistä vaiheistaan kertoo lehtitieto muutosta Kangasalta Tottijärvelle. Hänen veljensä Hjalmar Kivi toimi niin ikään maataloustyönjohtajana, joten hänkin lienee opiskellut maanviljelyskoulussa, mahdollisesti juuri Jokisaaressa. Lisäksi Lauri Suoja oli maatalousteknikko. Hänen opiskelustaan ei ole tarkempaa tietoa. Hän tuli 1915 Hämeenkyröön Mahnalan tai Lemmakkalan alueelle. Ehkä hän suoritti silloin harjoittelunsa opintoja varten. Osaran maanviljelyskoulu oli jo tuolloin olemassa. Maatalousteknikon oppiarvo voi viitata opiskeluun myös Mustialassa.
Elli Peltoniemi valittiin 1916 karjanhoitoharjoittelutilalle, 1918 Toijalan tietopuolisen karjanhoitokoulun karjakkokurssille, ja hän sai 1922 tarkastuskarjakkopäästötodistuksen mainitusta koulusta. Hänen uraansa tarkastuskarjakkona pystyy seuraamaan vanhoista sanomalehdistä. Fanni Söderling sai päästötodistuksen Tyrvään tietopuolisen karjanhoitokoulun karjakkokurssilta 1927. Pakkasen kartanossa työskennelleet karjakot lienevät olleet karjakkokoulun käyneitä, muuten nimitystä saatettiin käyttää myös sellaisista, joilla ei ollut koulutusta alalle.
Sairaanhoitajia ja mielisairaanhoitajia luettelin jo aiemmassa tekstissä. Lehdistä löytyy hiukan tarkempia aikoja Heikki Pertun opiskelulle. Hän sai päästötodistuksen yksivuotiselta mielisairaanhoitokurssilta Pitkäniemen keskuslaitoksessa lokakuusssa 1929. Kovin pitkään hän ei liene alalla toiminut, sillä jo 1933 hänet valittiin seitsemän viikkoa kestäneille poliisiopetuskursseille, jotka pidettiin Turussa. Silloin hän oli jo poliisikonstaapeli Hämeenkyrössä ja todennäköisesti myös suorittanut asevelvollisuutensa. Emma Anttila mainitaan muuttoilmoituksessa diakonissana, mutta myöhemmin hän näyttää toimineen sairaanhoitajana. Hänen opiskelustaan ei ole tarkempaa tietoa. Opettajia on kylästä tullut vuosisadan alkupuolella hämmästyttävän vähän. Olga Peltomäki valmistui opettajaksi, mutta toimi ammatissa vain lyhyen aikaa, jos ollenkaan.
Kun Karkussa oli kansanopisto, lienee kyläläisiä Esteri Peltomäen tapaan osallistunut erilaisille kursseille siellä ja muualla. Tästä on kuitenkin hyvin vähän tietoa olemassa. Haukijärvellä on järjestetty ainakin kutoma- ja puutyökurssit. Kaikki lisätieto on tervetullutta.
Vielä häistä (blogi)
Vihittyjen luetteloon ei enää 1890-luvulla merkitty, oliko morsian "hopeissa"/"hopeetoinna". Käytäntö päättyi Hämeenkyrössä ja lähiseurakunnissa nälkävuosien aikaan. Loppuiko vain merkintä vai luovuttiinko koristeen käytöstä, sitä emme tiedä.
Seuraavaksi tarkastelemme vuoden 1917 jälkeen pidettyjä hääjuhlia. Luetteloja ei ole käytettävissä, mutta avuksi tulevat valokuvat. Seuraavassa luetteloa valokuvista, jotka on otettu Haukijärvellä pidetyissa häissä. Jos linkki vie albumiin, on kuvia useampia.
Matti ja Martta Tuomiston häät Peltoniemessä 1920
Viljo ja Lyyli Uusikulkun häät Metsäkirmolla
Hugo ja Lempi Selkeen häät Mäkelässä 1924
Kaksoishäät Kallioniemessä 1943
Martti ja Hilkka Luukkasen häät Koivistolla (Selkeellä) 1948
Aulis ja Marja Sunin häät Mustajärvellä 1954
Toivo ja Helena Lehtisen häät Santamäessä
Pauli ja Martta Kanervan häät Koivulassa 1955
Monia muitakin vihkiäisiä vietettiin kylässä. Kutsuja-albumissa on säilyneitä hääkutsuja.
Häiden yhteydessä sulhanen ja morsian usein kuvattiin myös kahdestaan. Tällaisia kuvia on ainakin Arvo ja Martta Mustajärvestä, Pentti ja Rauni Kanervasta sekä Aulis ja Marja Sunista,
Galleriassa on pariskunnista myös muita kuvia, jotka saattavat olla vihkikuvia. Niistä ei ole säilynyt tietoa, ovatko ne hääkuvia, kihlajaiskuvia vai muusta syystä otettuja. Ainakaan morsian ei ole niissä pukeutunut varsinaiseen hääpukuun. Kenties ei ole pidetty isoja hääjuhlia tai sitten kuva voi olla häiden toiselta päivältä, jolloin yleensä vaihdettiin asua. Esimerkkinä tällaisista kuvista olkoon vaikka Aleksi ja Anna Koiviston kuva.
Häitä (blogi)
Erääällä sukututkijoiden palstalla joku kyseli, missä avioparit ennen vihittiin. Uteliaisuuttani kävin läpi Hämeenkyrön seurakunnan vihittyjen luettelot vuosilta 1891 - 1917. Ne ovat viimeiset digitoidut (SSHY:n jäsensivuilla). Katsoin sellaisten parien vihkipaikat, joilla oli selkeä kytkentä Haukijärvelle. Pareja löysin kaikkiaan 86 kappaletta. Eniten, 37 paria, sai avioliitolleen siunauksen pappilassa. Tähän pitänee vielä lisätä neljä Knuutilassa vihittyä paria. Kirkossa vihittyjä pareja oli yhdeksän kappaletta. Samoin yhdeksän paria vihittiin morsiamen kotona ja kuusi sulhasen kotona. Jossakin kylän talossa tai torpassa (ei kummankaan kotona) alkoi kahdeksan avioliittoa, kylän ulkopuolella puolestaan yhdeksän. Neljän parin vihkipaikkaa ei ollut merkitty.
Voisi olettaa, että ne jotka vihittiin pappilassa, eivät todennäköisesti pitäneet isoja hääjuhlia. Jos pappi pyydettiin jommankumman kotiin, naapuriin tai palveluspaikkaan, oli vieraita luultavasti paikalla ja ainakin kahvia tarjolla. Morsiamen kotona vihittyjä olivat esimerkiksi Juho Mäenpää ja Aina Palomäki sekä Juho Kahila ja Lydia Pirttijärvi. Sulhasen kotona sanoivat tahdon Isak Palomäki ja Miina Hujulahti sekä Frans Ihantola ja Hilda Joenmaa. Taavetti Juusela ja Maria Mäkelä vihittiin Pertulla, Kaarle Ristilä (Hakala) ja Aina Keskinen Hillun Mäkelässä, Frans Mustasilta ja Anna Takala Maatialassa sekä Kaarle Valtonen ja Aina Niemi Pakkasella. Hugo Perttu ja Lydia Valkama vihittiin Tampereella, Vilho Kinkki ja Lydia Tilkkunen taas Pispalassa.
Muistitieto kertoo useita päiviä kestäneistä hääjuhlista. Kalle Haukipään ja Fanny Ihantolan häitä vietettiin toukokuussa 1903 kolme päivää Ihantolan torpassa. Timanttihäitään juhlinut pari muisteli tilaisuutta lehtihaastattelussa. Galleriassa puolestaan on kuva Hugo ja Lempi Selkeen häiden kolmannelta päivältä 1924. Vielä sodan jälkeen pidettiin kaksipäiväisiä hääjuhlia. Kerrotaan, että Erkki ja Eila Sillanpään häitä vietettiin Sillanpäässä kahtena päivänä. Seuraavalla kerralla ehkä jatkoa vuoden 1917 jälkeisistä vihkiäisistä.