Blogi

Viimeksi lupasin katsoa hiukan tarkemmin Siukolaa ja Alaviidanojaa löytääkseni niille sellaisen yhteyden, joka selittäisi Alaviidanojan pellon nimen. Tuon ajan tärkeimmät lähteet, rippi-, historia- ja henkikirjat, ovat valitettavan epätarkkoja. Rippikirjoissa jaksot ovat pitkiä, muuttoja on merkitty puutteellisesti, samoin syntymäaikoja. Myös kastettujen ja vihittyjen luetteloissa on aukkoja. Henkikirjoissa käytetään pelkkiä etunimiä eikä torppien nimiä ole aina mainittu. Lisäksi isojako aiheutti muutoksia tilojen rajoihin ja saattoi siirtää torppia talolta toiselle. Seuraavassa kuitenkin joitakin havaintoja edellä mainittujen lähteiden pohjalta. Käytän vuosilukuja henkikirjojen mukaan, todellisuudessa muutokset ovat usein tapahtuneet jo edellisenä vuonna, koska henkikirjat tehtiin alkuvuodesta.

Matti Juhonpoika ryhtyi vaimonsa Marketta Antintyttären kanssa Raukolan torppariksi jo 1784. Torpan nimeä ei mainita missään. Viimeisen kerran heidät merkittiin torppaan 1788. Seuraavana vuonna torppareiksi ilmestyivät Mikko Matinpoika ja Kaisa Mikontytär. Myöhemmin he saivat "sukunimen" Siukola. Jostain syystä heidän torppansa on henkikirjoissa merkitty joko Pentille tai kylän loppuun, rippikirjoissa Raukolaan. Mikä Matin ja Marketan torppa oli, jää epäselväksi. Mahdollisesti he aloittivat Siukolassa ja joutuivat lähtemään, kun Raukolan poika Mikko halusi torpan perheelleen. Mahdotonta ei ole sekään, että he asuivat jo tuolloin Viidanojalla. Tosin torppa ei ole merkitty isojakokarttaan vuodelta 1799. Jotain niittyä siinä lienee, mutta sekin on Alaraukolan maalla.

Matti oli syntynyt Viljakkalan Särkällä, varttunut aikuiseksi Karhen Kyyhkysen torpassa ja tullut Ylöjärven (silloin Pirkkalaa) ja Karhen kautta Heinijärvelle. Marketta oli Ruusilta. Naimisiin he menivät vuoden 1780 aikoihin. 1789 he siirtyivät Laitilan Rajalan torppaan, sieltä 1799 Mahnalan Kotille ja viimeistään 1802 Heinijärvelle, nyt Viidanojalle. Marketta nimittäin merkittiin haudattujen luetteloon 1802 torppari Matti Viidanojan vaimona. Henkirjoihin Viidanojan torppariksi merkittiin ensin 1802 Simo Antinpoika, joka oli Marketan veli, hänestä tuli Yliviidanojan torppari. Matti näkyy niissä Viidanojalla vasta 1805. Seuraavana vuuonna hänellä oli puolisona Riitta Kaapontytär.

Riitta kuoli 1809, Matti 1823. Siukolassa Mikon elämä päättyi jo 1794, Kaisa eli vuoteen 1824. Alaviidanoja säilyi samalla suvulla 1860-luvulle, Siukola vuoteen 1909, jolloin sen olemassaolo torppana päättyi. Alaviidanojalla asui myös aika ajoin itsellisiä. Kukaan heistä ei kuitenkaan näytä liittyvän Siukolaan. Joukossa oli tosin muutama äiti aviottomine lapsineen, joten ihan poissuljettua yhteys ei ole. 

Siukolan viimeinen torppari, seppä Taavetti Nymalm kuoli 1896. Todennäköisesti leski Maria Vilhelmiina Siukola sai asua torpassa 1909 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Hänen kanssaan asui poika Kaarle Oskari Siukola. Kirjoihin heidät merkittiin itsellisiksi. On mahdollista, että Kaarle olisi äitinsä kuoleman jälkeen pystyttänyt pienen mökin tuolloin jo tilaksi erotetun, mutta edelleen Yliraukolan omistuksessa olleen Alaviidanojan lähelle ja asunut siinä muutaman vuoden. Kovin todennäköistä se ei ole.

Selkeää yhteyttä Siukolan ja Alaviidanojan välille en löytänyt. Pidän todennäköisimpänä, että nimitys tuli jo ensimmäisen torpparin mukana. Koska muutkaan vaihtoehdot eivät ole mahdottomia, jääköön Siukola toistaiseksi sivustolle.

Lähteet:

Hämeenkyrön kirkonkirjat 1750 - 1911 (vapaasti käytettävissä vaihtelevasti vuosiin 1864- 1890)

Hämeenkyrön henkikirjat 1780 - 1806

Hämeenkyrön henkikirjat 1912 - 1919

 

Kun aiemmin tuli mietityksi Mustajärvenkulman Virran mahdollisia asukkaita, koetetaan tänään selvittää, mikä voisi olla Viidanojankulman Siukolan nimen taustalla. Siukola on pellon nimi eikä asumuksesta ainakaan tässä vaiheessa ole tietoa. Siukolan torppa ja myöhemmin tila oli ja on varsinaisessa Heinijärven kylässä, ei Haukijärvellä. Joku kuitenkin on Alaviidanojan peltolohkon Siukolaksi nimennyt. Tässä muutamia mahdollisuuksia, edetään suurin piirtein aikajärjestyksessä:

1. Siukolan torppa on perustettu hiukan aiemmin kuin (Ala)Viidanoja. Kenties sillä oli tuolla kohtaa niitty, johon sitten Alaviidanojan ensimmäinen torppari raivasi peltoa. Myös Siukolan torpparin oikeus ottaa poltto- ja rakennuspuuta metsästä myöhemmän pellon paikalta voisi tulla kyseeseen.

2. Viidanojan ensimmäinen torppari Matti Juhonpoika asui perheineen ensin Siukolassa itsellisenä ja toi sieltä nimen mukanaan. Rippikirja ei tätä vahvista, mutta ei kumoakaan.

3. Joku Siukolan torpan lapsista asui noilla main mökissä, joka on jo kauan sitten purettu. Tämän on täytynyt tapahtua 1800-luvun puolella.

4. Siukolan viimeisen torpparin poika Kaarle Oskari Siukola asui paikalla sen jälkeen kun oli lähtenyt torpasta vuoden 1909 aikoihin. Asuminen on kuitenkin ollut lyhytaikaista, koska muistitieto ei hänestä kerro. Hän kuoli 1945.

5. Siukola pellon nimenä ei liitykään Heinijärven Siukolan torppaan, vaan sen on tuonut mukanaan joku muualta tullut torpan asukas. Suku torpassa vaihtui 1860-luvulla ja uudestaan 1900-luvun alkuvuosina.

Yritän seuraavassa tekstissä hiukan tarkentaa Siukolan ja Alaviidanojan vaiheita. Tarkoitus on myös katsoa, vahvistaako tai kumoaako mikään asiakirjoista löytyvä yllä lueteltuja vaihtoehtoja.

Katsotaan tällä kertaa taas muutamia sodassa kaatuneiden kyläläisten kantakortteja. Vuorossa ovat Aleksi Koivisto, Sulo Koivisto ja Lauri Laine. Jostain syystä kantakortteihin on tallentunut heistä kovin erilaiset määrät tietoa. 

Aleksi Koivisto astui maaliskuussa 1930 suorittamaan asevelvollisuuttaan konekiväärikomppaniaan. Paikkakunta ei asiaan vihkiytymättömälle kortista selviä. Vuoden kuluttua hän vapautui täysin palvelleena. Kertausharjoituksissa hän kävi 1933 ja 1935. Lokakuussa 1939 hänet määrättiin JR 65:n palvelukseen. Jos oikein tulkitsen kortin merkintöjä, vapautettiin hänet marraskuussa palveluksesta, mutta määrättiin tammikuussa 1940 takaisin. Hän osallistui Suomussalmen ja Kuhmon taisteluihin. Kortti kertoo,että hänen molemmat peukalovarpaansa paleltuivat Suomussalmella. Kesäkuussa 1941 tuli lähtö jatkosotaan. Hänet määrättiin konekivääriampujaksi JR 36:n riveihin. Hän haavoittui elokuun alussa 1941 Pajarin taistelussa ja kuoli haavoihinsa sairaalassa 26.8.1941. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies.

Sulo Koivisto vietti lapsuutensa lastenkodissa. Myöhemmin hän oli töissä ainakin Mustajärvenkulmalla ja Peltolassa. Hän lähti kesäkuussa 1940 suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hän sai pioneerin koulutuksen. Rintamalle hän joutui kesällä 1941. Hän palveli pioneerina kolmessa joukko-osastossa, viimeksi Esik. K/JR 2:ssa. Taisteluihin hän osallistui Nuijamaalla, Hiitolassa, Räisälässa, Taipaleenjoella, Pasurinkankaalla, Valkjärvellä, Lempaalanjärvella ja Syvärin voimalaitoksella. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Sulo Koivisto kuoli ilmapommituksessa Nurmoilassa kesäkuussa 1944. Hänen ruumiinsa jäi kentälle. Hänet siunattiin Hämeenkyrössä.

Lauri Laineen kantakortti sisältää hyvin vähän tietoja. Hänen kotipaikkansa oli tuolloin jo Mouhijärvi. Hän oli avioitunut ja osoitteeksi merkittiin Hahmajärvi. Hänen joukko-osastonsa oli I/JR 38. Hän kaatui Pitkärannassa Impilahdella 10.3.1940, vain muutama päivä ennen talvisodan päättymistä. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hänet on haudattu Mouhijärvelle.

 

Pari viikkoa sitten kirjoittelin Lopotista. Katsoin Nimisampo-palvelusta Lopotti-nimisiä paikkoja. Niitä löytyi Suomesta ja luovutetusta Karjalasta yhteensä 108 kappaletta. En tiedä, kuinka virallisia nimet ovat. Ainakin Kotuksen Nimiarkistossa voi olla myös epävirallisesti käytettyjä nimiä. Luettelossa on taloja, peltoja, kyliä, kulmakuntia, kaupunginosia ym. Maantieteellisesti nimet keskittyvät Itä-Suomeen ja Karjalaan. Muutamia on myös Keski-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Jos tunnetumpaa esikuvaa Mustajärvenkulman Lopotille etsii, tulee lähinnä mieleen kaupunginosa Viipurissa, se on voinut jossain vaiheessa olla esillä lehdissä.

Mustajärvenkulmalta jatketaankin. Taannoin oli puhetta Virran mökistä Kallioniemen ja Keskisen välissä. Sen jälkeen löytyi muistitietoa (kiitos tiedoista!), että mökissä on asunut Frans Evert Ahosen veli. Tieto sai minut tarkistamaan, olisiko hänellä ollut Ville-nimistä veljeä. Ei ollut, mutta Taavetti Vihtori löytyi. Hän syntyi 1863, jolloin vanhemmat Taavetti Juhonpoika ja Eeva Heikintytär (myöhemmin Keskinen) asuivat vielä Maurilla. Mahdollisesti Taavetti Vihtori ei koskaan asunutkaan Keskisellä, sillä hän oli ensin Maurilla renkinä ja muutti sitten Mouhijärvelle. Olisiko hän voinut asua Virralla? Käytettävissä olevat lähteet liittävät hänet vahvasti Hahmajärvelle. Siellä hän asui 1919 henkikirjan mukaan ja siellä hän asui vielä kuollessaan 1941. Hänen sukunimensä oli Tuominen.  On kuitenkin pieni mahdollisuus, että hän olisi asunut Pukarassa 1920-luvun loppupuolella. Hänellä nimittäin oli Alli Kerttu-niminen tytär ja samanniminen henkilö Pukarasta avioitui 1928. Lisäksi joku Taavetti Tuominen on saanut 1922 lainhuudon tilalleen Pukarassa. Taloa rakentaessaan hän olisi voinut asustella Virralla vähän aikaa.

Myös toinen veli Kaarle Erland Keskinen on mahdollinen Virralla asuja. Hänen tiedetään henkikirjojen mukaan olleen vuokraajana Pukaran Ruskeella vielä 1919. Hänen on kuitenkin täytynyt muuttaa sieltä pois viimeistään 20-luvun puolivälissä, sillä Ruskee myytiin ja sinne tuli uudet asukkaat. Melko pian tämän jälkeen hän muutti Hämeenkyröön, jossa sai yhdessä vaimonsa Hildan kanssa lainhuudon tilalleen Mahnalassa 1929. Henkikirjatietojen mukaan Kalle Keskinen Hämeenkyröstä on omistanut tilan Uusi-Pukarassa suunnilleen 20-luvun puolivälistä lähtien. Aikaikkuna Virralla asumiseen jää kapeaksi, mutta on silti olemassa.

Olisi tietysti mahdollista, että Virran asukki olisi ollut kolmas veli, Ivar Emil. Silloin Virran vaihe ajoittuisi vuosien 1903 ja 1917 väliin, ts. avioliiton solmimisen ja Aholaan muuton väliin. Asiakirjojen mukaan he näyttäisivät asuvan tuohon aikaan Keskisellä ja Iivarin sukunimeksi on merkitty Keskinen. Se ei tosin sulje Virtaa täysin pois. Ville Siren ei siinä tapauksessa voinut olla Virran Ville. Hän tuli perheineen Pukaraan 1914. Jotenkin kuitenkin kuvittelisi, että muistitieto olisi tunnistanut kylässä pitkään asuneen Iivarin.

Arvoitus ei vielä näillä tiedoilla ratkea. Mutta jatketaan, onhan arkistoissa asiakirjoja.

Kansallisarkisto on digitoinut lisää kaatuneiden sotilaskantakortteja. Katsotaan tällä kertaa, mitä ne kertovat Viljo Huhtalan, Matti Järvelän ja Jaakko Kallioniemen sotapolusta.

Viljo Huhtala lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan helmikuussa 1940. Hän oli ammatiltaan maatyömies.  Joukko-osastoa en pysty merkinnästä tunnistamaan, mutta ilmeisesti hän sai koulutusta sotakoirien käsittelyyn. Kantakortista ei käy ilmi, milloin asevelvollisuus päättyi. Talvisotaan hän ei varmaankaan osallistunut. Jatkosotaan käsky kävi kesäkuussa 1941. Hän oli kiväärimiehenä rajajääkäripataljoonassa. Hänen sotansa päättyi jo syyskuun alussa 1941 Voitajoella Vienan Karjalassa.

Matti Järvelän kantakortista onkin jo ollut sivustolla omaisilta saatu kuva. Hänet määrättiin astumaan vakituiseen palvelukseen huhtikuussa 1941. Hänen ammatikseen ilmoitetaan kivimies ja kirvesmies. Koulutuksen hän sai 6. Jalkaväkiprikaatissa. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Kantakorttiin ei ole merkitty, milloin hän joutui rintamalle. Kovin pitkä koulutusaika ei ollut, sillä hän kaatui jo syyskuussa 1941 Aleksandrowkassa Jalkaväkirykmentti 6:n riveissä.

Jaakko Kallioniemi ehti suorittaa asevelvollisuutensa jo ennen sotaa. Hän palveli 1938 Tampereen rykmentissä, joka lienee tuolloin ollut Lahdessa. Kantakortista näemme, että hänen sotilaalliset taitonsa arvioitiin hyviksi. Hän oli kuulunut Mouhijärven suojeluskuntaan vuodesta 1934 lähtien. Hän oli ammatiltaan maanviljelijä. Talvisodassa hän toimi kiväärimiehenä ja ryhmänjohtajana. Häni taisteli Sakkolan lohkolla. Sodan päätyttyä hänet ylennettiin korpraaliksi. Toukokuussa 1940 hänet vapautettiin palveluksesta. Jatkosodassa hän taisteli  JR 36:n ja JR 15:n riveissä panssarintorjuntatykkimiehenä. Hän osallistui Simpeleen, Hiitolan, Kaarlahden, Suvannon, Taipaleen ja Raudun taisteluihin. Hän myös kävi aliupseerikoulun ja sai 1944 ylennyksen alikersantiksi. Hän sai myös kunniamerkkejä. Kesäkuussa 1944 hän haavoittui ja kuoli myöhemmin sotasairaalassa.

Lisätietoja