Blogi
Kyröskoskelta Haukijärvelle (blogi)
Vilhelm Joel Kaarlenpoika syntyi elokuussa 1863 Mahnalan Isokauppilan Sillanpään torpassa. Hänellä oli ainakin kolme veljeä ja neljä sisarta. Myöhemmin hänen äitinsä Amalia kuoli, vanhemmasta veljestä Kaarlesta tuli torppari ja isä Kaarle nuorempien lasten kanssa asui edelleen torpassa. Torpassa varmasti tarvittiin työvoimaa, ja Ville asuikin lapsuuskodissaan aina vuoteen 1895 asti. Silloin hänet merkittiin itselliseksi Kostulan Poussan maalle, mutta todennäköisesti hän asui Kyröskoskella. Hänen sukunimensä oli Sillanpää. Seuraavana vuonna hän vaihtoi asuinpaikkaa. Hänet kirjattiin Kyröskoskelle, ja sukunimeksi korjattiin Grönvall. Luultavasti viimeistään tässä vaiheessa hän alkoi työskennellä Hammarenin (myöh. Kyron) tehtaalla, vaikka rippikirja kertoo edelleen itsellisestä. Tuskin hän kuitenkaan olisi itse keksinyt sukunimeä Grönvall, ja Hämeenkyrön papeillekin olisi varmaan kelvannut Sillanpää. Huhtikuussa 1899 hänet vihittiin avioliittoon Anna Adolfiina Kaarlentytär Vileniuksen kanssa. Molemmat olivat Kyröskoskelta, jossa heidät myös vihittiin.
Anna Adolfiina oli tullut Kyröskoskelle elokuussa 1898. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1873 Pirkkalan Viikin Hakalan torpassa, jossa hänen isänsä oli renkinä. Perhe muutti kuitenkin pian Kankaantaan Ollilaan itsellisiksi. He saivat sukunimen Hirsimäki. Kalle ja Loviisa Hirsimäen perheessä oli ainakin kolme poikaa ja kahdeksan tytärtä. Muistitieto kertoo, että Anna asui tätinsä Anna Vileniuksen luona, vaikka hänet virallisesti merkittiin Hirsimäkeen. 1891 Anna siirtyi Tampereelle. Hän käytti sukunimeä Vilenius. Seitsemän vuotta hän työskenteli tehtaassa Tamperella ennen kuin muutti Hämeenkyröön, jonne myös hänen sisarensa oli muuttanut. Luultavasti molemmat olivat tehtaalla töissä. Emme tiedä, tutustuivatko Ville ja Anna Kyröskoskella vai oliko Ville Annan Hämeenkyröön muuton syy. Nuoripari asettui asumaan Poussan maalle. He muuttivat sukunimensä Kanervaksi. Lapset nuorinta lukuunottamatta syntyivät Kyröskoskella. Taunon syntyessä 1911 Ville merkittiin entiseksi tehtaalaiseksi. Suunnitteilla oli muutto Haukijärvelle.
Matilda Maatiala myi edellisen miehensä kanssa ostamansa Maatialan palstatilan Ville ja Anna Kanervalle kesäkuussa 1912 päivätyllä kauppakirjalla. On mahdollista, että kaupasta oli suullisesti sovittu jo hiukan aiemmin, sillä Matilda Maatiala kuoli saman vuoden lopussa ja oli sairaana sitä ennen. Maatialat kuitenkin korjasivat vielä kesän 1912 sadon tilan pellolta ja puutarhasta. Kauppaan kuului 4,6 hehtaaria maata ja rakennuksista pakari, sauna, navettarakennus, kellari ja riihirakennus. Ilmeisesti Maatialan päärakennus oli työväenyhdistyksen omaisuutta.
Mikä sai Kanervat muuttamaan Haukijärvelle? Emme varmaan saa koskaan kysymykseen vastausta. Ehkä mahdollisuus saada isolle perheelle ruokaa omilta pelloilta painoi vaakakupissa. Tilan ulkopuolista työtä oli kylässä tarjolla ainakin Pakkasella. Kansakoulun johtokunnan pöytäkirjoissa Ville Kanervan mainitaan hakanneen puita koululle. Erkki Kanervan haastattelun mukaan tomeentulo ei ollut mitenkään hyvä, mutta samanlainen tilanne oli monilla perheillä niin Haukijärvellä kuin Kyröskoskellakin.
Lähteinä on linkkien lisäksi käytetty Hämeenkyrön, Pirkkalan ja Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjoja (SSHY:n jäsensivuilla) sekä Helena Laurinsalon kirjaa Talot piipun juurella.
Krahi ja kota (blogi)
Pari viikkoa sitten kirjoittelin vanhoista sanoista ja sanonnoista, joita olen kuullut Haukijärvellä. Sen jälkeen sain tietää vielä yhden vanhan sanan, krahi. Salomäen vanhan mummun Josefiina Ihantolan kerrotaan toisinaan sanoneen: "Niin sitä mentiin krahit kaulassa". Mitä heillä sitten oli kaulassa? Irtokaulus, ja tässä tapauksessa nimenomaan naisen tai tytön käyttämä irtokaulus. Kertoja ei muistanut miesten irtokauluksesta käytetyn tätä sanaa. Suomen murteiden sanakirja tuntee sanan ja sen lukuisat eri muodot. Voisi kuvitella, että krahi on väännös ruotsin kaulusta tarkoittavasta sanasta krage. En muista krahia koskaan aiemmin kuulleeni, mutta eipä lapsuudessani enää näkynyt irtokauluksiakaan.
Kolme edellisen polven edustajaa on kertonut Salomäen pihassa olleesta kodasta tai kesäkodasta. Sana tuli vastaan myös muutamissa vuokralautakunnan katselmuspöytäkirjoissa. Aloitetaan Salomäen kodasta. Sen kerrotaan olleen lautarakenteinen, katettu tila, jossa oli jonkinlaiset penkit ja mahdollisesti tulisija ja pata. Muurista tai savupiipusta ei ole tietoa. Tilan käyttötarkoitus ei kovin hyvin ole selvinnyt. Mahdollisesti siellä pestiin pyykkiä ja tehtiin muita taloustöitä, ehkä aiemmin myös valmistettiin ruokaa kesäisin. Tilapäisesti siellä saattoi joku myös yöpyä. Oma arveluni sahdinvalmistuksesta jäi vahvistamatta. Kota lienee tehty joskus 1910-luvulla. Se purettiin pois 30-luvun lopussa, ja sen tilalle rakennettiin sauna, kun savusaunan käytöstä luovuttiin.
Mäkelän kota oli hirsirakenteinen ja varustettu pärekatolla. Vuonna 1910 sen kerrottiin olleen tyydyttävässä kunnossa. Alaviidanojan kodan kerrottiin 1911 olleen kooltaan 3,60 m x 3,60 m. Se oli maassa kiinni, pärekatolla, päädyt avonaiset. Se oli tyydyttävässä kunnossa, mutta akkunaa ja permantoa puuttui. Myös Palomäessä oli kotarakennus. Lamminsivun ja Koiviston katselmuspöytäkirjoissa sellaista ei mainittu. Sivuston galleriassa en muista nähneeni kuvaa kodasta. Verkosta sellaisia löytyy esimerkiksi Kalvolasta ja Ikaalisista.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
1932 tapahtunutta (blogi)
Jatketaanpa sarjaamme "Uutisia 90 vuoden takaa". Tiedot perustuvat Hämeenkyrön Sanomien kyseisen vuoden numeroihin. Aloitetaan kirkollisista tiedoista. Maallisen matkansa pään saavuttivat Juho Perttu, Iida Marjamäki, Vihtori Jokinen, Airi Lamminsivu, Matilda Koivisto, Vilhelmiina Mäkelä sekä Otto Lahtinen (Linden), joka kuoli Amerikassa. Avioliittoon kuulutettiin Erkki (Paavo) Linnusmäki ja Aune Tuominen sekä Onni Karhiniemi ja Helmi Järvelä. Seurakunnasta muuttivat Frans Rintala Viljakkalaan, Otto Sarjo Pohjois-Pirkkalaan, Emma Anttila Ruovedelle sekä Alma Söderling, Helmi Karhiniemi (os. Järvelä) ja Lilja Hautala Mouhijärvelle. Seurakuntaan muuttivat Elli Lystilä Parkanosta, Risto Haukipää Karjalohjalta, Aune Tuominen Mouhijärveltä, Irma Viitaniemi Tampereelta, Eero Katajisto Jämijärveltä, Onni Lammi perheineen Pohjois-Pirkkalasta ja Fanni Söderling Halikosta.
Alaviidanojalla pidettiin tuon vuoden kinkerit. Lastenkodissa oli hartaustilaisuus tammikuussa ja helmikuussa, koululla huhtikuussa. Alakansakoulun kevätlukukausi alkoi helmikuun alussa, syyslukukausi 17. päivä elokuuta. Yläkansakoulu aloitti syyslukakutensa 29.8. Rokotus suoritettiin lastenkodissa 9. kesäkuuta alkaen klo 14. Työväenyhdistys järjesti iltamia ja muita juhlia tammikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, syyskuussa ja joulukuussa. Ryhdin iltamat olivat maaliskuussa, heinäkuussa ja lokakuussa.
Pyöreitä vuosia täyttivät kylässä monet. Ei ole tiedossa, kuinka moni järjesti pula-aikana juhlat. Lehdessä huomioitiin seuraavat päivänsankarit: Kalle Linnusmäki 75 vuotta, Elina Palomäki ja Juho Söderling 70 vuotta, Serafia Rintala, Hilma Tuominen ja Hilma Niemi 60 vuotta sekä Selma Perttu 50 vuotta.
Lopuksi linkkilista kylän muihin kylän tapahtumiin vuonna 1932. Lista ei ole täydellinen, jotain on varmasti mennyt ohi silmien.
Haukijärveläistä puhetta (blogi)
"Älä vaan lankee", sanoi mummuni toisinaan. Ei, kyse ei ollut mistään vakavammasta, hän vain varoitti minua kaatumasta, kun lähdin juoksemaan. Mummu (s. 1885) oli sitä ikäpolvea, jonka puheessa oli paljon ruotsista väännettyjä sanoja, kuten tooli ja hantuuki. Yritän tähän nyt hiukan muistella sanoja ja sanontoja, joita kuulin lapsuudessa, mutta jotka sittemmin ovat ainakin osittain hävinneet. Niitä ei tietenkään käytetty pelkästään Haukijärvellä. Haukijärveläisten puhetta ne silti olivat. Olen asunut useammalla murrealueella, joten pyydän etukäteen anteeksi, jos niin sanotusti sekoan sanoissani. Korjatkaa ja kertokaa omista muistoistanne.
Otatteko pyyhkeen mukaan saunaan? Meillä otettiin pyhje tai pyheliina. Jos henkilö ryäkii, niin mitä hän tekee? Röyhtäilee tietysti. 96-vuotias tätini kysyi, tiedänkö mikä on paija? En tiennyt, mutta se tarkoittaa lelua. Sana ei tainnut olla enää 50-luvulla käytössä. Pihalla kasvoi rautalehteä, kasvimaalta piti kitkeä naattaa, ja kukkapenkissä kukkivat joriinit. Kylässä kasvatettiin ja syötiin pernaa ja tuotettiin meijeristä joppia. Klimppisopasta, papusopasta ja sallatista on tainnut olla aiemminkin puhetta. Kerran viikossa leivottiin kakkoo. Mutta tiedättekö, mitä tarkoittaa, kun kakko tulee missiltä?
Haukijärveläisten "ree oli hukassa" eivätkä muutkaan hienot kirjaimet aina sujuneet. Frans Fredrik Lehto oli Lehron Pransi. Muistelen, että osa ihmisitä käytti d:n tilalla puhdasta r-kirjainta, osa taas onnistui tuottamaan ihmeellisen välimuodon, jota en edes yritä kirjoittaa. Vanhoissa teksteissä olen nähnyt nimen Viilanoja (joskus Viilonoja), joten ilmeisesti myös l-kirjain kelpasi tarkoitukseen, vaikka en sellaista muista kuulleeni kenenkään puheessa. Kylän Hugot saivat tottua Huuko-nimeen. Herttualassa asunut Vihtori Aalto puhui haastattelunauhalla Estlanterin Kustaasta. Söterlinki on jossain ihan paperille kirjoitettuna. Ehkä joku sanoi Fannia Vanniksi, mutta useimmat tuntemani kyllä puhuivat Peltolan Fannista tai Rintalan Fiiasta. Fiinimpikin kirjain siis onnistui, kun niin haluttiin.
Äitini sanonta "... vaikka satas sitte ämmiä kotatoolit seläsä" ihmetytti jo lapsena. Google toki kertoo, missä yhteydessä kotatooli-sanaa käytetään. Mutta mikä ihme on kotatooli? Kertokaa!
Iso tilakauppa
Helmikuussa 1912 tehdyllä kauppakirjalla Vihtori Hillu myi Gustav Estlanderille suurimman osan Kelhäjärvenmaasta. Tila nimettiin Kelhäjärveksi. Sen pinta-ala oli noin 180 hehtaaria. Kauppakirjasta voi olla hiukan vaikea hahmottaa tilan rajoja. Vuoden 1908 kartasta löytyy mielestäni tekstissä mainittu Parkkisen (2) polvi. Mäenpään torppaa ei kartalla ole, mutta aika lailla noilla paikkeilla sen maiden on täytynyt olla. Siitä tilan alue jatkui lopulta melkein suorakulmion muotoisena Kelhäjärveen saakka. Hakalan tilan Hillu oli jo aiemmin myynyt Kalle Hakalalle (Ristilälle) eikä se siis sisältynyt tähän kauppaan. Hakalasta joskus myöhemmin lisää.
Tilaan kuului kaksi torppaa, Haukipää ja Kukkola. Kuten tiedämme, Haukipään torppari luopui myöhemmin torpasta ostettuaan oman tilan. Kukkola sen sijaan itsenäistyi. Palomäen torppari oli jo ennen kauppaa siirtynyt viljelemään Heinijärven Marttilaa. Torpan rakennukset näyttävät kuuluneen Hillulle, ja niitä oli melko paljon: asuinrakennus, talli, navettarakennukset, sauna, kotarakennus, makasiini, kaksi riihirakennusta, puuvaja ja rehulato. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin rakennukset kuljetettiin. Jos hirret olivat kunnossa, ne varmaan käytettiin uudelleen. Yksi riihirakennus oli myytävänä elokuussa 1917. Toista riihirakennusta kaupattiin myöhemmin Kyrön Sanomissa huonokuntoisena. Myös Kinkin mäkitupa kuului myytyyn tilaan. Ainakin Kinkillä asuttiin vielä 20-luvulla, mahdollisesti Haukipäässäkin oli tilapäisiä asukkaita.
Kauppakirjassa mainitaan myös tilaan kuulunut alue, jota Mäkelän torpparilla oli oikeus viljellä elämänsä loppuun asti. Tämä oikeus säilyi kaupassa. Missä tuo Mäkelän alue mahtoi olla? Vuokralautakunnan välikatselmuspöytäkirjaan on 1910 kirjattu Mäkelän viljelemät pellot. Parhaiten myytävään alueeseen osuu Kulonpalo, jossa Mäkelällä oli 140 aaria kylvettynä katselmuksen aikaan kevätviljalle. Pöytäkirjassa mainitaan myös hiukan pienempi Viilonojanvainio. Sen sijainnista ei ole tietoa. Hämärä muistikuva kertoo, että maanjako-oikeus olisi käsitellyt tätä Mäkelän aluetta torppien itsenäistymisen aikaan. Ilmeisesti Kalle Mäkelä ei saanut lunastaa sitä itselleen, vaan se jäi Pakkaselle. Hillulle kuuluneet torpan maat Kalle Mäkelä osti 1919.