Blogi

Olen aiemminkin kirjoitellut vuokralautakunnan suorittamista katselmuksista. Muutamien valokuvien ohella ne tarjoavat mahdollisuuden katsoa, miltä kylän torpat näyttivät 100 vuotta sitten. Tällä kertaa matkaamme Lamminsivulle. Katselmuksen suorittivat Anselm Nuuti, Herman Lehtiniemi ja Kalle Haukipää 26.9.1912. Paikalla olivat myös isäntä Viktor Tättälä ja torppari Kalle Lamminsivu. Erityistä syytä katselmukselle ei mainittu. Se tapahtui Tättälän pyynnöstä.

Aloitetaan päärakennuksesta. Se oli 15 metriä pitkä, kuusi ja puoli metriä leveä ja viisi metriä korkea. Hirsirakennus oli katettu päreillä. Sisällään se piti pirtin, pakarin, kamarin ja eteisen. Rakennuksen kuntoa lautakunta piti tyydyttävänä, mutta määräsi sen nostettavaksi ja samalla kivitolpat laitettaviksi alle. Ensimmäinen hirsikerta kun oli lahonnut. Työt piti suorittaa seuraavana vuonna.

Muita rakennuksia oli paljon, kuten tuolloin oli tapana. Pöytäkirjassa luetellaan luhtirivi, ratashuone ja lato, talli ja lato, vanha navetta ja sen yhteydessä sikahuone, navetta, sauna, aitta, riihi, riihilato sekä niittyladot. Kaikki oli rakennettu hirsistä ja varustettu pärekatolla, paitsi sikahuoneen etu- ja takaseinä oli tehty pölkyistä. Vanhan navetan kunto oli huono, muut rakennukset olivat tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Korjausmääräyksiäkin annettiin. Kattoja piti uusia ja joitakin rakennuksia nostaa kivien päälle.

Peltoja oli pohjoispuolella, eteläpuolella, huoneitten ympärillä sekä Huhdan vainiot, joiden sijaintia ei kerrottu. Lisäksi oli hiukan luonnonniittyä. Pelloilla kasvoi ruista, kevätviljaa ja heinää. Eteläpuolinen vainio oli kynnettynä. Pinta-aloja ei valitettavasti mainittu.

Mitään rakennusta ei ilmeisesti ollut maalattu, ainakaan sellaisesta ei ole mainintaa. Voimme kuvitella harmaat rakennukset pihan ympärille. Ainakin riihi lienee ollut hiukan kauempana. Aikamatka menneisyyten tämäkin.

Mustajärven torppari Kaarle Verner Lindegrenillä oli kaksi Amanda Vilhelmiina-nimistä vaimoa. Kerron heistä lyhyesti kirkonkirjojen, henkikirjojen ja Hämeenkyrön ilmoitusasiain pöytäkirjojen pohjalta.

Ensimmäinen Amanda syntyi Karkussa 1857. Hänen isänsä oli muurarimestari Antti Vilhelm Boksberg. Äiti oli Maria Vilhelmiina Heikintytär Kojolan Akukselta. Sinne perhe myös asettui asumaan. Isä kuitenkin kuoli jo 1867. Amanda lähti kotoa 14-vuotiaana. Hän muutti 1875 Pirkkalaan. Hän avioitui Korvolan Einolan leski-isännän Kaarle Alfred Kaarlenpojan kanssa 1889. He saivat Väinö Emil-pojan samana vuonna. Kaarle kuoli 1892. 1896 Amanda avioitui Kaarle Verner Lindegrenin kanssa. Tämä oli kotoisin Korvolasta. Kaarle ja Amanda muuttivat Karkkuun 1897. Siellä heistä tuli Kutalan Paunukosken torppareita. Poika Tuure syntyi seuraavana vuonna. 1903 tie vei Mouhijärvelle ja Mustajärven torppaan. Amanda kuoli vuoden 1913 aikoihin. Valitettavasti Mouhijärven seurakunnan haudattujen luetteloita on digitoitu vain vuoteen 1912, joten Amandan tarkka kuolinajankohta ei ole tiedossa.

Toinen Amanda Vilhelmiina syntyi Kullaalla 1869. Hänen vanhempansa Matti Antti Antinpoika ja Edla Karoliina Iisakintytär muuttivat jo samana vuonna Mouhijärvelle. Mukana seurasivat myös Edlan vanhemmat. Ensin he asuivat Kiilin talossa, jonka vuokraajana Edlan isä toimi. Sieltä matka jatkui Häijääseen, jossa Matista ja Edlasta tuli Rouhun Kiviniemen torppareita. Häijäässä he ottivat käyttöön sukunimen Grönfors, jota myös Amanda käytti. Amanda lähti palvelukseen jo 15-vuotiaanna. Hän ehti olla piikana monessa talossa ja asua välillä kotitorpassaankin ennen kuin 1900 avioitui Kaarle Vihtori Salmenin kanssa. Heille syntyi 1902 poika, joka sai nimen Kaarle Oskari. 1905 he muuttivat Kiviniemeen ja Kaarlesta tuli torppari appensa jälkeen. Samalla sukunimi muuttui muotoon Salmi.

Amanda jäi leskeksi 1912, kun Kaarle kuoli. Kaarle Lindegrenin kanssa hän avioitui 1914. Silloin hän muutti Mustajärvelle poikansa Kaarlen kanssa. Tämä käytti sukunimeä Salmi. Tarinan loppu onkin sivustolla. Hämäävän monta Kaarlea (joka toki oli tuolloin yleinen nimi) ja kaksi Amandaa.

 

Useimmat lukijat lienevät huomanneet uutisen, joka kertoo Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) poistavan ensi vuonna yhdistysrekisteristä noin 40 000 yhdistystä, mikäli se ei saa ilmoitusta niiden toiminnan jatkumisesta. Etsin PRH:n sivuilta luettelon noista yhdistyksistä katsoakseni, minkä verran joukossa on hämeenkyröläisiä ja erityisesti Haukijärvellä toimineita yhdistyksiä.

Olihan niitä. Luettelon sivulta 226 alkavat Hämeenkyrön kotipaikakseen ilmoittaneet yhdistykset. Haukijärven pienviljelijäin osasto, Haukijärven Työväenyhdistys, Suomen Maaseudun Puolueen Haukijärven kirkonkylän puolueosasto sekä Voimistelu- ja urheiluseura Haukijärven Ryhti. Epäilemättä kaikkien toiminta on loppunut, joten tammikuun 2017 jälkeen ne poistuvat yhdistysrekisteristä. Kuten myös naapurikylän Herttualan VPK, jonka toiminnassa aikoinaan oli myös haukijärveläisiä mukana.

Ilmeisesti PRH on suorittanut vastaavan operaation vuoden 1991 aikoihin. Sen sivuilla on lista tuolloin rekisteristä poistetuista yhdistyksistä. Lista sisältää myös yhdistyksiä, jotka ovat itse ilmoittaneet toimintansa loppumisesta. Haukijärveen liittyvät Saaprun Marttayhdistys, Haukijärven Marttayhdistys, Hämeenkyrön Haukijärven Marttayhdistys (nimenvaihdoksia), Hämeenkyrön Läntinen Sos. -dem. Yhdistys (ainakin perustamisvaiheessa useita kyläläisiä mukana) sekä ennen sotaa perustettu Suomen Pienviljelijäin Puolueen Mustajärven osasto.

On kai luonnollista, että yhdistys tulee joskus tiensä päähän. On se silti myös hiukan surullista. Paikallishistoriaa harrastavan kannalta asiassa on se hyvä puoli, että lakanneen yhdistyksen mahdolliset PRH:lle toimitetut asiakirjat siirtyvät jollain aikataululla Kansallisarkistoon, jossa niiden tutkiminen on kohtuullisen helppoa. Ehkä siis joskus tulevaisuudessa on luvassa uutta tietoa haukijärveläisistä yhdistyksistä.

Kylässä toimineista yhdistyksistä lisää sivustolla.

Hämeenkyrön seurakunnan rippikirjojen mukaan Juho Kustaa Antinpoika Ristilä oli syntynyt Kangasalla ja hänen vaimonsa Eeva Karoliina Jaakontytär Karkussa. Jälkimmäinen tieto pitää paikkansa, mutta Juhon syntymäpaikka oli Teisko. Hän syntyi 1840 Teiskon Tuhrian Keski-Frantsilla. Hänen isänsä oli tullut sinne vävyksi Kangasalta, ensimmäinen vaimo oli kuollut ja isä oli edellisenä vuonna avioitunut toisen kerran. Perhe asui Keski-Frantsilla aina vuoteen 1858, jolloin se muutti Kangasalan Riunvaivan (Lempoisten) Skraatarlaan. Syy muuttoon ei selviä kirkonkirjoista.

Vuonna 1864 Juho haki itselleen vaimon Karkusta. Miten nuoret olivat tutustuneet? Kirkonkirjat eivät anna mitään vinkkiä  tästä. Välimatkaa oli aika lailla sen ajan kulkuneuvoille. Puhemiestä tietysti voitiin käyttää, mutta tämänkin olisi luullut löytävän morsianehdokkaan lähempää. Eeva Karoliina muutti Kangasalle. Juho merkittiin tilan nuoreksi isännäksi. Ilmeisesti sukupolvenvaihdos oli  tuolloin tapahtumassa. Perheeseen ehti syntyä kaksi lasta Kangasalla ennen kuin se muutti 1867 Karkun Kiuralan Puljukselle, joka oli Eeva Karoliinan kotitalo.

Eeva Karoliinan isä kuoli 1867. Juhosta ei kuitenkaan tullut isäntää Puljukselle. Kirkonkirjoissa hänet merkittiin vävyksi ja perhe muutti 1873 Hämeenkyröön, Hillun Ristilän torppaan. Ei ollut mitenkään tavatonta, että talollisten lapsista tuli torppareita. Tilan peri yleensä yksi lapsista ja muiden oli etsittävä elantonsa muualta. Juhon ja Eevan tapauksessa erikoista on se, että kotitilat siirtyivät vieraiden omistukseen. Ristilään siirtyminen kertoo, että yhteyksiä pidettiin yli pitäjänrajojen. Ristilään he sitten asettuivat vuosikymmeniksi.

Näin itsenäisyyspäivän aikaan on perinteisesti muisteltu Suomen käymiä sotia. Edellisessä tekstissä katsottiin, mitä vuonna 1902 syntyneen Lauri Niemen sotilaspassista selviää. Jatketaan sotilaspassin tutkimista sotien osalta.

Lokakuussa 1923 päättyneen varusmiespalveluksen jälkeen sotilaspassissa ei ole merkintöjä kertausharjoituksista.

Seuraava merkintä on Tampereella 14.10. - 4.11.1939 järjestetystä Satakunnan-Hämeen sotilasläänin ylimääräisestä kertausharjoituksesta. Ilmeisesti Lauri palasi harjoituksen jälkeen kotiin valtaosan miehistä jatkaessa kohti itärajaa. Olisiko ikä ollut syynä?

Talvisota alkoi 30.11.1939. Useimmat hämeenkyröläiset miehet olivat talvisodassa Kannaksella. Laurin tie vei kuitenkin pohjoiseen, hän saapui 8.12.1939 Jääkärirykmentti 65:een Ouluun. Kotikontujen tienoita tervehtien -kirjan mukaan JR65 oli "täydennysporukka", jossa oli miehiä eri puolilta, mm. Tampereella koottuja viimeisiä reserviläisiä. Kantakortista saa hieman tarkennusta sotilaspassin merkintöihin, joukko-osastoksi on merkitty I/JR65 Esik. komppania eli Jääkäärirykmentti 65:n ensimmäisen pataljoonan esikuntakomppania. JR65 ei lähtenyt heti rintamalle vaan odottelua Oulussa kesti jonkin aikaa. Rintamalle siirryttiin vasta juuri ennen joulua. Laurin taistelupaikaksi on sotilaspassiin merkitty Suomussalmi ja tehtäväksi satulaseppä. Em. kirjan mukaan JR65:n ensimmäinen pataljoona osallistui Juntusrannan puolustustaisteluihin. Kantakortissa on merkintä "tammik. 40 Suomussalmella sair. kuulovikaan", olisiko lähelle osunut kranaatti? Pysyvää kuulovauriota tästä ei kuitenkaan ilmeisesti jäänyt. Kotiutus talvisodasta tapahtui vasta 6.5.1940. Kotikontujen tienoita tervehtien -kirjassa on kuvattu tuota lähes kahden kuukauden odotusta ennen siviiliin pääsyä.

Lue lisää...

Kuva on mahdollisesti otettu kevättalvella 1940, henkilöt tuntemattomia.

Jatkosota alkoi Laurin osalta saapumisella 10/JR36:een 18.6.1941. Jalkaväkirykmentti 36 hyökkäsi heinäkuun lopussa kohti itää. Sotilaspassin kohdassa osanotto taisteluihin on lueteltu Simpele, Pajari, Hiitola, Kilpala, Suvanto-Taipale ja Metsäpirtti. Tehtäväksi on merkitty kiväärimies.

Lue lisää...

Kuva on mahdollisesti otettu talvella 1941-42, paikka tuntematon. Harmittavasti talon kulmassa olevasta kadunnimikyltistä ei saa selvää. Lauri Niemi kuvassa toinen vasemmalta.

Asemasotavaiheessa jalkaväessä tai kevyissä osastoissa palvelleet vuonna 1911 tai aiemmin syntyneet kotiutettiin syksyllä 1941 tai vuoden 1942 alkupuolella. Maaliskuun 24. vuonna 1942 Lauri siirrettiin 10/Kev. os. 16:een ja vajaan viikon kuluttua hän kotiutettiin.

Heinäkuussa 1944 kävi käsky astua vielä kerran palvelukseen, Lauri saapui 13.7.1944 HTK/E. Sat. skp (Henkilötäydennyskeskus/Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiiri). Seuraava merkintä on siirto 23.7.1944 3/täyd. P1:n. Täydennyspataljoona 1:n kolmannen komppanian sotapäiväkirjasta löytyy tuolta päivältä merkintä "Komppaniaan tuli 300 täydennysmiestä eri ikäluokkia. Noudettiin Lappeenrannasta". Ilmeisesti Lauri oli tuossa joukossa. Joukko-osasto ei osallistunut enää taisteluihin vaan teki kenttätöitä ja harjoitteli.

Lauri siirrettiin Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiiriin 5.10.1944 ja vapautettiin palveluksesta 7.10.1944. Viimeinen merkintä sotilaspassissa on 14.10,1944 päivätty Hämeenkyrön suojeluskunnan päällikön Väinö Karen kuittaus ilmoittautumisesta Kyröskoskella.

Yhteensä sodissa kertyi palvelusaikaa 18 kuukautta 14 päivää.

 

 

 

 

Lisätietoja