Blogi

Seurakuntien arkistoissa on jonkun verran perukirjoja ja huutokauppaluetteloita. Jos leskeksi jäänyt aikoi avioitua, piti todistaa, että edellisen puolison kuoleman jälkeen oli asiat selvitetty. Hämeenkyröstä näitä on digitoitu vuoteen 1869 saakka. Vilkaistaan nyt muutamaa kylään liittyvää. Perukirjan ja huutokauppaluettelon muoto säilyi samanlaisena 1900-luvun puolelle.

Aloitetaan Lamminkulman Mäkelästä. Torppari Juho Vilhelm Matinpojan vaimo Edla Vilhelmiina Taavetintytär kuoli lokakuussa 1864. Seuraavan vuoden helmikuussa kokoontuivat Karl Parkkinen alaikäisten lasten etujen valvojana, Abraham Haimala ja Mikko Valin uskottuina miehinä sekä Carl Ahlgren pyydettynä toimitusmiehenä ja kirjurina Mäkelään suorittamaan "kalunkirjoituksen", kuten ennen vanhaan sanottiin. Juho ja Edla olivat asuneet torpassa jo toistakymmentä vuotta, joten heille oli ehtinyt kertyä jonkun verran omaisuutta, joka nyt siis tarkasti kirjattiin perukirjaan. Torpassa tarpeellisia työkaluja, hevonen, pari lehmää, nuorta karjaa, lampaita, vaatteita, huonekaluja ja astioita. Pientä ylellisyyttä kahvivälineiden ja merivahapiipun muodossa. Kaikki melko selvästi kirjoitettuna. Mutta mitä mahtoivat olla tulappi (talappi?) ja sortuti, joiden  yhteinen arvo ylitti hevosen hinnan?

Toukokuussa 1855 kuoli Metsäkirmon renki Joel Malakias Eskonpojan vaimo Ester Loviisa Jaakontytär. Myös hänen jälkeensä suoritettiin perunkirjoitus. Rengin perheen omaisuus oli selvästi vähäisempi. Kirves ja sirppi löytyi heiltäkin, samoin jalkapannu ja vaatetta. Arvokkain oli  50 kopeekan hintaiseksi arvioitu "waimowäjen pälsy", mikä se sitten lieneekään. Ilmeisesti jokin naisten vaate.

Edelliset perukirjat olivat suomenkielisiä. Kun mennään ajassa 10 vuotta taaksepäin, tulee vastaan Leena Juhontytär Äärilän kuoleman jälkeen pidetyn huutokaupan ruotsinkielinen luettelo. Hän oli Äärilän eli Erkkilän isännän veljen vaimo. Vaikka kyse ei ole isäntäparista, on omaisuutta selvästi palvelusväkeä ja torppareita enemmän. Hopeasormuksia, kangaspuita tai kirjoja ei muilla ollut. Jos ruotsinkieliset termit eivät aukene, kannattaa katsoa ostajien nimiä. Leski (enklingen, "englingen") on huutanut selvästi eniten, mutta väkeä huutokaupassa on ollut ainakin Parrilta, Pertulta ja Haukijärveltä (Pakkanen, Suoja). Myös Pukarasta, Herttualasta ja Heinijärveltä on tultu huutokauppaan.

Huutokauppaluetteloita on myös sivustolla. Suku vaihtui sekä Erkkilässä että Mäkelässä 1800-luvun loppupuolella, joten edellä olevat eivät liity sivustolla käsiteltyihin henkilöihin.

Henkilö, jota sivuston tarkastelemana aikana (1890 - 1960) varmaan sanottiin vanhaksi tervaskannoksi, oli Noak Mäenpää. Seuraavassa hiukan hänen vaiheistaan.

Noak syntyi 1830 Kierikkalan Pylsyn talon syytinkiläisen, isännän veljen Matti Matinpojan ja hänen vaimonsa Riitta Juhontyttären neljäntenä lapsena. Perheen isä kuoli jo 1837. Perhe asui Pylsyllä joitakin vuosia, mutta muutti sitten Heinijärven Hämylän Sillanpäähän, jonne Noakin sisko oli avioitunut. Kun Noak lähti rengiksi Heinijärven Kokkoselle, oli hän jo ehtinyt avioitua. Puoliso Amanda Karoliina Emanuelintytär oli syntynyt 1833 Jumesniemessä. Heidät vihittiin 1856Pakkaselle Noak siirtyi 1857 ja siellä kuluikin sitten parikymmentä vuotta, ensin renkinä, sitten muonarenkinä ja lopuksi itsellisenä. (Linkit loppuvat tähän, koska on siirryttävä SSHY:n maksullisille jäsensivuille). 

Mäenpäähän perhe muutti 1876. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kaksi kuoli pienenä. Heistä Karoliina Vilhelmiina perheineen asettui Haukijärvelle Mäenpäähän 1884. Kaarle Ivar asui perheineen joitakin vuosia AlaviidanojallaJuho Vilhelm oli töissä Pakkasella. Amanda kuoli 1888 keuhkokuumeeseen. Ilmeisesti sen jälkeen Noak luovutti torpan vävylleen Juholle. Todennäköisesti hän asui Mäenpäässä kuolemaansa saakka.

Vuonna 1901 oli Noak Mäenpää todistajana maanjako-oikeudessa. Siellä käsiteltiin muun muassa Heinijärven ja Salmin kylien jakokuntien välistä kiistaa Linnuksen niitystä. Noak kertoi, mitä hän lapsuusajalta muisti kyseisestä niitystä. Mahdollisesti hän oli Sillanpäässä asuessaan ollut siellä joskus töissä. Ainakin hän oli käynyt paikalla, koska muisti siellä olleen aidan. Näin siis oikeudessa hyödynnettiin 70-vuotiaan, ilmeisesti hyvämuistisen Noakin tietoja 50 vuoden takaisesta tilanteesta. Todistajapalkkiota hän sai kaksi markkaa, Kaarle Hämylä velvoitettiin tämä summa maksamaan todistajiksi pyytämilleen henkilöille. Itse rajakiistasta enemmän ehkä joskus myöhemmin.

Lue lisää...

 Maanjao-oikeuksien pöytäkirjat ja päätökset 1779 - 1963, Turun maakunta-arkisto

Hyvää uutta vuotta kaikille sivuston ystäville!

En anna vuoden alussa mitään lupauksia, mutta suunnitelmia toki teen. Vuosi sitten kirjoittelin suunnitelmistani vuodelle 2015. Suurelta osalta ne ovat toteutuneet. Hämeenkyrön perukirjat ja henkikirjoja eteenpäin kävin selaamassa Turun maakunta-arkistossa. Tänäkin vuonna sinne pitää suunnistaa. Henkikirjoista löytyy vielä tutkittavaa ja Mouhijärven puoli on kokonaan tarkistamatta. Helsingissä kävin Kotuksen nimiarkistossa ja Kansallisarkistossa. Niiden annin hyödyntäminen on vielä kesken, mutta näkynee jossakin vaiheessa ainakin näissä blogiteksteissä. En matkustele pelkästään saadakseni tietoja Haukijärveltä. Kyse on aina myös sukututkimuksesta. Kyläläisten kuolinvuosia etsin edelleen useammastakin lähteestä. Onhan hyvä saada ihmisten koko elinkaari näkyviin.

Loppuvuodesta lisäsin sivustolle kaksi uutta taloa, Kurosen ja Ketolan. Kylän rajojen edelleen laajentamiseen ei nyt taida olla tarvetta. On tietenkin mahdollista, että itsellisten asuinpaikoista löytyy uutta tietoa. Tai että selviää, onko koulun lähellä metsikössä (?) todella ollut jokin asumus ja viittaako Viidanojankulman Siukola paikalla sijainneeseen pirttiin. Myös Huhtalan perheen asuinpaikoissa ja Parilan Rajalan mailla sijainneissa mökeissä lienee tarkentamisen varaa. Kaikki nämä menevät kuitenkin toiveiden puolelle. Muistitietoa ei enää ole ja dokumenttien löytyminenkin on onnekkaan sattuman varassa. Toivotaan sellaisia.

Blogiteksteissä käsittelen edelleen monenlaista eteen sattunutta tietoa, jota en ole voinut hyödyntää varsinaisilla sivuilla. Kerron myös vanhoista kyläläisistä, varsinkin sellaisista, jotka ovat tulleet muualta kylään. Voin joskus myös kaivella hiukan vanhempia asioita kuin mihin sivusto keskittyy. Digitoituja sanomalehtiä näyttää tulleen hiukan lisää, ne ovat pikku-uutisineen blogikirjoittajan aarreaitta. On siis aika suunnistaa yliopiston kirjastoon.

Lopuksi toiveosastolle. Olisi mukava, jos blogikirjoittajien piiri laajenisi. Jos kirjoittaminen ei suju, myös aiheita otetaan mieluusti vastaan. Kylä on laaja enkä välttämättä tiedä mitään toisen reunan kiinnostavista asioista tai henkilöistä. Muuten voin yhtyä edellisvuoden toiveisiin kotiarkistoista ja muistoista.

Aiemmassa tekstissä käsittelin kyläläisten opiskelua. Myöhemmin huomasin, että opiskelleiden joukosta puuttui ainakin Lauri Suoja. Hänestä on Hämeenkyrön Sanomissa julkaistu 2008 perusteellinen artikkeli, joten en käy tässä läpi hänen elämänvaiheitaan. Tämä MTK:n tehtävissä toiminut ja omalta alaltaan useita kirjoja kirjoittanut entinen kyläläinen opiskeli Mustialan maatalousopppilaitoksessa Tammelassa ja valmistui sieltä maatalousteknikoksi.

Muutama viikko sitten kyselin tietoja Eero Järventaustasta, joka toimi Haukijärven kirjekerhon vastuuhenkilönä. Hän oli ilmeisesti Suoniemellä kansanperinnettä kerännyt ja siitä useita kirjoja julkaissut opettaja, joka sai kotiseutuneuvoksen arvonimen. Hän oli syntynyt 1919, joten Haukijärven kirjekerhoa luotsatessaan hän oli nuori, mahdollisesti opiskelija. Kenties tehtävien tarkistaminen tarjosi mahdollisuuden ansaita hiukan rahaa. Kirjeopiskelu oli varhainen etäopiskelun muoto.

Lue lisää...Viikon päästä on jouluaatto. Sen kunniaksi yritin vanhoista lehtileikkeistä selvittää, oliko kylässä yhteisiä jouluperinteitä. Joulu on kuitenkin aiemmin vielä enemmän tainnut olla perheen ja suvun kesken vietetty juhla. Kyläillä sopi vasta tapaninpäivänä ja sen jälkeen. Koulun joulujuhla tietysti kokosi väkeä yhteen. Vanhoissa lehdissä näkyivät myös tapaninpäivän ja loppiaisen tanssit, joita järjestettiin työväentalolla ja sodan jälkeen muuallakin. Nuuttipukkiperinteestä olivat omassa lapsuudessani jäljellä vielä lähinaapureissa vierailleet lapsipukit. Aiempina vuosikymmeninä meno kuuluu joskus olleen railakastakin.

Blogi jää joulutauolle ja palaa verkkoon loppiaisen jälkeen. Toivotan kaikille lukijoille oikein Rauhallista Joulua.

 

Kukaan teistä lukijoista ei ole tainnut kuulla Kalle ja Matilda Ojalasta. He ovat kuitenkin asuneet Haukijärvellä, Kalle vajaat kaksikymmentä vuotta, Tilda ainakin kymmenen vuotta pitempään. Kerron tällä kertaa heidän tarinaansa. Kalle Juhonpoika syntyi 1873 Kalkunmäessä. Hänen perheensä oli pitkään itsellisenä siellä. 1887 he muuttivat Sirkkalan Hietikon Ojalan torppaan, josta Kallelle tarttui mukaan sukunimi, vaikka hän ei siellä pitkään asunutkaan. Jo parin vuoden kuluttua hän lähti rengiksi Kalkunmäkeen. Hän ehti palvella siellä eri taloissa, samoin Herttualan Alakeskisellä, Laitilassa ja Heinijärven Ruusilla ennen kuin 1904 siirtyi Pakkaselle.

Matilda Pauliina Malakiaantytär syntyi 1874 Suodenniemellä. Hänen isänsä oli työmiehenä eri taloissa. Myöhemmin perhe asettui Iso-Sävin Kalliomäen torppaan. Matilda ei enää silloin asunut kotona, mutta hänestäkin käytettiin toisinaan Kalliomäki-nimeä. Taavetti Kalliomäki oli Matildan veli. Matildankin piti lähteä palvelukseen pian ripille päästyään. Tie vei Suodenniemen Ylikalhunmaan ja Suoniemen kautta Sirkkalan Sirkalle. Luultavasti nuoret tutustuivat silloin. Naimisiin he menivät 1898, kun Kalle oli renkinä Alakeskisellä. Yhteisiä lapsia syntyi vain yksi. Lisäksi Matildalla oli ennen avioliittoa syntynyt tytär. Molemmat lapset kuolivat pieninä perheen asuessa Herttualassa.

Pakkasella Kalle oli muonarenkinä. Jossain lähteessä hänet taidettiin mainita myös renkivoudiksi, siis jonkinlaiseksi työnjohtajaksi. Luultavasti myös Tilda teki tarvittaessa töitä kartanossa. Monien muiden tavoin Kalle lähti 1918 sotaan punaisten puolella. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion avunannosta valtiopetokseen. Suojeluskunta totesi lausunnossaan hänen olleen syksyyn (1917) saakka hyvä ja uskottu mies, sen jälkeen pääkiihottaja. Hänen katsottiin vaikuttaneen siihen, että kartanon työväestä niin moni liittyi punakaartiin. Hänet lienee armahdettu viimeistään 1920.

Kalle siis todennäköisesti selvisi hengissä vankileirillä. Ainakaan häntä ei ole mainittu missään sodan yhteydessä kuolleiden luettelossa. Hänen elämänsä kuitenkin päättyi vuosien 1920 ja 1924 välillä. Vuoden 1924 henkikirjassa Tilda mainitaan itsellisen leskeksi ja köyhäksi. Hänet oli vapautettu henkirahan maksamisesta. Hän asui edelleen Haukijärvellä, käytännössä jossain kartanolle kuuluneessa rakennuksessa. Hänestä on merkintä Haukijärvellä vielä 1933 henkikirjassa. Tuolloin hän oli melkein 60-vuotias. Emme tiedä, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen.

Lisätietoja