Kohti Hahmajärveä

Pertun jälkeen lähtee pieni tie vasemmalle. Vajaan puolen kilometrin päässä tien oikealla puolella on Ketola, joka kuuluu Mouhijärven Venetmäen kylään. Se oli Ylivenetmäen torppa. Vuosisadan vaihteessa torpassa asuivat Vihtori Adrian Heikinpoika (s. 1858, k. 1919), hänen vaimonsa Hilma Karoliina Kustaantytär (os. Lähteenmäki, s. 1858 Suodenniemellä, k. 1944 Mouhijärvellä) sekä lapset

  • Fanny Maria, s. 1885 Mouhijärvellä, k. 1893 Mouhijärvellä,
  • Lempi Aliina, s. 1887 Mouhijärvellä,
  • Juho Vihtori, s. 1889 Mouhijärvellä,
  • Väinö Iivari, s. 1891 Mouhijärvellä, k. 1957,
  • Kaarle Fabian, s. 1893 Mouhijärvellä, k. 1954,
  • Fanni Maria, s. 1895 Mouhijärvellä, k. 1940 Nokialla,
  • Anna Matilda, s. 1898, k. 1898 Mouhijärvellä ja
  • Anna Katri, s. 1899 Mouhijärvellä.

Perhe asui aiemmin Uotsolassa ja käytti nimeä Jokela. Ketolaan he tulivat 1893. Ketola jäi heidän sukunimekseen.

Lapsista Lempi avioitui 1910 Vihtori Nurmisen (s. 1885 Mouhijärvellä) kanssa. Perhe asui myöhemmin Nokialla. Juho avioitui 1910 Hilja Palosen (s. 1891) kanssa. He muuttivat Amerikkaan.  Väinö avioitui Tyyne Virtasen (s. 1897, k. 1976) kanssa ja asui perheineen Herttualassa. Kaarle (Kalle) avioitui Jenny Mäkelän (s. 1885, k. 1956) kanssa. Perhe asui Lamminkulman Ketolassa. Fanni (myöh. Mäkinen) asui perheineen Nokialla. Katri muutti 1926 Viipuriin ja sieltä myöhemmin Vilppulaan.

Toivo ja Hanna Ylivenetmäki myivät Ketolan 1914 tehdyllä kauppakirjalla Juho ja Aleksiina Haapaniemelle. Vihtori ja Hilma Ketola asuivat sen jälkeen ainakin Katajistolla, mahdollisesti myös Peltomaassa. Miehensä kuoleman jälkeen Hilma Ketola asui ensin tyttärensä luona Nokialla ja lopuksi Lamminkulman Ketolassa.

Asukkaat Ketolassa vaihtuivat vuoden 1915 aikoihin. Juho Juhonpoika (s. 1868 Mouhijärvellä, k. 1938 Mouhijärvellä) ja Aleksiina Pauliina Kallentytär (s. 1858 Mouhijärvellä, k. 1942 Mouhijärvellä) Haapaniemen perheeseen kuuluivat lapset Aleksiinan ensimmäisestä avioliitosta

  • Olga Aleksandra, s. 1880 Mouhijärvellä ja
  • Frans Vihtori, s. 1884 Mouhijärvellä

sekä yhteiset lapset

  • Impi Pauliina, s. 1891 Mouhijärvellä,
  • Katri Johanna, s. 1893 Mouhijärvellä,
  • Johannes, s. 1895 Mouhijärvellä, k. 1898 Mouhijärvellä,
  • Paavo Rikhard, s. 1898 Mouhijärvellä ja
  • Laina Matilda, s. 1901 Mouhijärvellä.

Vuoden 1920 henkikirjoihin on Ketolaan merkitty Juho ja Pauliina sekä lapsista Olga, Frans, Paavo ja Laina. Ilmeisesti Frans käytti sukunimeä Haapaniemi. Katri (Kaisa) asui myöhemmin Tampereella. Pisimpään talossa asuivat Paavo ja Laina.

Kun kunta oli ostanut Erkkilän, teki valtuusto päätöksen päärakennuksen kunnostamisesta ja laajennusosan rakentamisesta. Piirustukset teki rakennusmestari T.V.Koskinen. Niiden mukaan lastenkoti oli mitoitettu 34 lapselle. Urakan sai kylässä asunut kirvesmies Toivo Mäkinen. Kuvan  perusteella näyttää siltä, että rakennus uusittiin tuolloin melko täydellisesti.

Varsinaisten Erkkilän, Porrassuon ja Ritalan alueiden lisäksi lastenkotiin kuuluivat myöhemmin lisäksi Mäkelän ja Katajiston tilat. Myös näillä sijainneet rakennukset olivat ainakin osittain lastenkodin vastuulla.

Korjaus- ja muutostarpeita oli vuosien varrella paljon. Myös muuttuneet paloturvallisuusmääräykset ja henkilökunnan määrän kasvu aiheuttivat näitä korjauksia rakennuksiin. Uusiakin rakennuksia tarvittiin. 1932 päätettiin rakentaa heinäsuuli Ritalaan ja jatkaa puintisuulia. Ensimmäisen urakan sai Kalle Holmala, jälkimmäisen Virtanen. 1933 rakennettiin kuivausriihi, 1934 uusi sauna. 1937 päärakennus sai lautavuorauksen, urakoitsijana Kanerva ja 1938 rakennettiin Reksevän mäkeen heinäsuuli. Navettarakennuksen korjaamista suunniteltiin moneen otteeseen 30-luvulla ja vuosikymmenen lopussa rakennus lieneekin uusittu. Kaivo rakennettiin 1947 ja sen jälkeen päärakennus sai vesijohdon. Seuraavana vuonna rakennettiin tilanhoitajan asunto entisen Mäkelän rakennuksen paikalle. Rakennuksen urakoi Toivo Kanerva. Tilanhoitajan asuntona lienee aiemmin ollut jokin Erkkilän vanhoista rakennuksista. Entinen asunto purettiin myöhemmin.

Lastenkodissa oli sähkö ja puhelin alkuvuosista alkaen. Sähkölinja ei sodan jälkeen enää vastannut ajan tarpeita. Johtokunnan pöytäkirjassa mainitaan, ettei pesukonetta ja valoja pystynyt pitämään samanaikaisesti päällä. Johtokunta toivoikin, ettei uusia tiloja liitettäisi samoihin linjoihin lastenkodin kanssa. Halkoja ja koksia käyttänyt keskuslämmitys mainitaan pöytäkirjoissa 1954.

Kun lastenkoti siirtyi Haukijärvelle, kuuluivat sen henkilökuntaan johtajatar, apulaisjohtajatar, keittäjä ja palvelija. Viimeksi mainittu ilmeisesti teki myös navettatöitä. Maatilan hoitoon palkattiin tilanhoitaja. Siivooja mainitaan johtokunnan pöytäkirjoissa sodan jälkeen. Vuoden 1950 jälkeen apualaisjohtajatarta ei enää valittu, vaan laitokseen palkattiin kaksi lastenhoitajaa.  Työaikalainsäädännön muutokset näkyivät talossa niin, että keittäjiä tarvittiin myöhemmin kaksi.  Maatilan töissä oli tilanhoitajan ja karjakon lisäksi ajoittain työmiehiä. Välillä heitä sanottiin muonamiehiksi, koska he saivat osan palkastaan elintarvikkeina. Muonamiesperheitä asui ainakin Kivimäessä.

Myös isommat lapset osallistuivat talon töihin. He tekivät maatilan töitä kesäisin, mutta tyttöjä käytettiin apuna myös kotitöissä, erityisesti silloin, kun henkilökunnassa oli vajausta. Lomasijaisina oli välillä isompia tyttöjä. Osa tytöistä näyttää myös kouluttautuneen lastenhoitajiksi. Joku pojista on työskennellyt lastenkodin maatalouspuolella senkin jälkeen, kun ei enää ole ollut laitoksen kirjoissa.

Lastenkodin toimintaa johti johtajatar, jonka lautakunta valitsi. Johtokunnan edustajat olivat valintaa tehtäessä lautakunnan kokouksessa paikalla. Johtajatar vastasi kodin antamasta kasvatuksesta, tilinpidosta, hankinnoista yhdessä johtokunnan jäsenten kanssa ja monenlaisista käytännön asioista.  Kun laitos siirtyi Haukijärvelle, oli johtajattareksi juuri tullut Elli Katainen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1931. Uudeksi johtajattareksi valittiin Anna Suoma Eronen, joka oli johtajattarena vain vähän aikaa. Seuraava johtajatar, Toini Aho (s. 1907), valittiin loppuvuodesta 1931. Hän lähti pois 1934. Pitkäaikaisen kodin hengettären laitos sai, kun Elsa Ojanen (s. 1903) valittiin ensin apulaisjohtajattareksi 1931 ja Ahon jälkeen johtajattareksi. Hän toimi tehtävässä eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1962 asti. Seuraava ja samalla viimeinen johtaja (nimitys muuttui 60-luvulla) oli Pirkko Aasla.

Lastenkodilla oli myös apulaisjohtajatar. Johtokunta valitsi hänet, mutta kaikki valitut eivät ottaneet tehtävää vastaan. Ainakin seuraavat henkilöt ovat toimineet apulaisjohtajattarina: Elli Ala-Marttila, Elsa Ojanen, Hilja Ester Siren, Aino Salonoja, Anna Siren, Esteri Hongisto, Marjatta Pyysilta ja Eila Fränti.

Lastenhoitajina ovat toimineet ainakin Eeva Nieminen, Anita Nieminen, Toini Nurmisto, Aune Kulmala, Raili Saarinen, Ritva Karikko, Aila Jokilehto, Liisa Kulmala, Hertta Laakkonen, Soilikki Suvanto, Orvokki Ukkola, Maija Kivelä ja Helinä Brotkin (myöh. Heinäkoski).

Keittäjistä on heikommin tietoa pöytäkirjoissa. Seuraavat nimet on mainittu: Hilma Palomaa, Eloniemi, Aino Kujansuu, Saara Majanen, Maila Vehkaoja (myöh. Jalonen), Ritva Holmala, Bertta Matikainen, Eeva-Liisa Siren ja Marjatta Ahoniemi (myöh. Koivuniemi). Myös tiedot siivoojista ovat puutteelliset, mutta ainakin E. Välimäki, Irja Keskinen, Eila Rintala, Lea Keskinen, Elsa Toiviainen ja Tuula Perttu ovat olleet tässä tehtävässä johtokunnan pöytäkirjojen mukaan. Alkuvuosien palvelijoista on nimeltä mainittu Aleksandra Rajala ja Lyydia Virtanen.

Muutamat kyläläiset näyttävät työskennelleen lomittajina lastenkodilla eri tehtävissä. Ainakin Irma Vanhatalo, Elsa Toiviainen, Bertta Matikainen, Tuula Perttu, Bertta Puolamäki ja Raili Kopperoinen mainitaan pöytäkirjoissa.

Lastenkodille haettiin lehti-ilmoituksella tilanhoitajaa vuonna 1929. Melko pian sellainen lieneekin valittu, koska hänet mainitaan vuodelle 1931 laaditussa talousarviossa. 30-luvun alussa tilanhoitajana oli Mauri Alenius (myöh. Aasla, s. 1901, k. 1973 Tampereella). Myös vaimo Hilja (s. 1908, k. 1991 Tampereella) ja tytär Pirkko (s. 1936, k. 2013 Tampereella) asuivat lastenkodissa. Vuodesta 1937 toiminnan päättymiseen saakka tilanhoitajana toimi maatalousteknikko Reino Vanhatalo.

Muiden maatalouspuolen työntekijöiden nimiä on mainittu lähteissä vain niukasti. Eero Katajisto ja Arvo Järvinen (s. 1904) ovat olleet työmiehinä lastenkodissa 30-luvun puolivälissä. Arvo Järvisen puoliso oli Hulda (s. 1890). Heillä oli yksi poika. Myös Oskari Jalonen ja Arvo Puolamäki ovat työskennelleet lastenkodissa. 30-luvun lopun henkikirjoissa näkyy työmies Kalle Mäkinen (s. 1902) vaimonsa Sannin (s. 1903) ja yhden tyttären kanssa. Karjakoista lähteissä on mainittu Suoma Läykki (s. 1907) 30-luvun puolivälissä, Maiju Heikkilä sekä 30-luvun lopussa Elsa Koskinen (s. 1919 Kesälahdella).

Vuoden 1918 tapahtumien, tuberkuloosin ja muiden syiden vuoksi kunnassa oli lapsia, joiden vanhempia ei joko ollut elossa tai elossa oleva vanhempi ei pystynyt heistä huolehtimaan. Osa näistä lapsista sijoittui sukulaisperheisiin, osa kasvatiksi muihin perheisiin. Tarvittiin myös lastenkoti. Lastenkodissa oli yleensä yli kolmekymmentä lasta. Heitä oli leikki-ikäisistä 16-vuotiaisiin saakka. Tämä käy ilmi johtokunnan pöytäkirjoista ja sodan jälkeen johtokuntaan kuuluneen Erkki Kanervan haastattelusta. Kaikkiaan lapsia ehti lastenkodin kirjoissa olla noin kolme sataa. Myös muut kunnat, ennen kaikkea Helsingin kaupunki, sijoittivat Hämeenkyrön lastenkotiin lapsia hoidettaviksi. 

Uuden lastenkodin vihkiäisiä vietettiin 2.3.1930. Juhlassa oli muun ohjelman lisäksi useita puheita. Niitä pitivät kunnanvaltuuston puheenjohtaja Frans Mustasilta, aiempi johtajatar Aina Ilvonen, köyhäinhoidontarkastaja Gauffin ja seurakunnan kappalainen. Opettaja Lehtosaloa pyydettiin sepittämään runo juhlaan ja lausumaan se. Kyröskosken soittokunta esitti siellä torvisoittoa.  Tilaisuuden emäntinä toimivat Julia Estlander ja Aina Salomäki.

Kun lastenkoti siirtyi Haukijärvelle, otti johtokunta kantaa myös kasvatuskysymyksiin: ” ja ilmeni se mielipide, että toivotaan voitavan yhteisvoimin vaikuttaa lapsiin siten, että he olisivat nöyriä ja tottelevaisia sekä kotona että koulussa. Koska johtokunnan ja johtajattaren toivomus olisi, että tällainen henki juurtuisi lapsiin ilman usein uusiutuvia ankaria kurinpitotoimenpiteitä ja rankaisuja, päätettiin, että johtokunnan taholta lapsille selostamaan valittiin Kalle Haukipää”.

Lastenkodissa pyrittiin huolehtimaan lasten kasvatuksesta ja päivittäisestä hoidosta. Myös lääkärintarkastukset kuuluivat ohjelmaan ja lääkkeitä oli niitä tarvitseville. Hengellistä kasvatusta pidettiin tärkeänä ja hartaustilaisuuksia oli usein. Musiikkikin kuului ohjelmaan. Lastenkodissa oli harmoni ja lahjoitusvaroin hankittiin viulu. Työhön totuttaminen oli tärkeää ja kodin töissä auttaminen, maatilan työt sekä puutarhan hoitaminen tarjosivat tähän mahdollisuudet. Ahkeruudesta ilmeisesti myös toisinaan palkittiin pienillä rahasummilla. Lasten päivät lastenkodissa sujuivat samalla tavalla kuin muidenkin ikäistensä. Läheinen Parilanjärvi tarjosi kesällä uinti- ja kalastusmahdollisuuden, talvella luistinradan.

Lapset kävivät kansakoulua Haukijärvellä. Koulun jälkeen useimmat siirtyivät töihin oppiakseen ammattiin. Hämeenkyröläiset tilat ottivat näitä nuoria oppimaan maataloustöihin. Haukijärvellä tällaisia tiloja olivat Metsäraukola, Lehtola, Viljamaa, Peltoniemi ja Peltola. Jotkut tytöistä menivät kotiapulaisiksi. Opettaja Lehtosalo otti apulaisen lastenkodista, samoin Pakkasen tilanhoitaja Saarinen. Muutamat tytöistä halusivat lastenhoitajiksi, ja heille on koulutus järjestynyt. Talouskouluakin lienee käyty.  Niille, jotka olivat taitavia käsistään, pyrittiin löytämään kouluja ja kursseja lisäopin saamiseksi. Ainakin Karkun evankeliseen kansanopistoon ja Kihniön kotiteollisuuskouluun on lähetetty nuoria opiskelemaan. Myös Osaran maamieskouluun on johtokunta ehdottanut yhtä poikaa lähetettäväksi.  Kun omassa kunnassa aloitti ammattikoulu, pääsivät useammat opiskelemaan. Kasvattilapseksi pääseminen saattoi avata tien oppikouluun ja pitempiin opintoihin.

Lastenkodin lapset kasvoivat aikuisiksi, perustivat perheen ja toimivat työelämässä. Monet heistä ovat jo siirtyneet eläkkeelle, osa jo autuaammille leikkikentille. Ainakin kaksi entistä lastenkodin asukasta kaatui sodassa.

Eräs lastenkodin asukas on muistellut lapsuuttaan lastenkodissa

Elämää lastenkodissa, useiden henkilöiden muistikuvia

Lastenkodin asioista päätti kunnanvaltuuston valitsema johtokunta, johon puheenjohtajan lisäksi kuului neljä jäsentä. Kaksi jäsenistä oli naisia. Johtokunnan jäsenten tuli olla lasten kasvatukseen ja terveydenhoitoon perehtyneitä tai muuten tehtäväänsä sopivia henkilöitä. Johtokunta valittiin i ilmeisesti kunnanvaltuuston toimikauden ajaksi, joka alkuvuosina oli kolme vuotta, myöhemmin neljä vuotta.  Pitkään johtokunta valitsi vuosittain keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja taloudenhoitajan. Samoin vuosittain valittiin laskujen hyväksyjät, inventaarion pitäjät ja halkojen vastaanottajat. Sodan jälkeen taloudenhoitajan valitsi kunnanvaltuusto ja 60-luvulle tultaessa puheenjohtajasta päätti sosiaalilautakunta. Myöhempinä vuosina ainakin maatalouspuolen kirjanpito siirtyi kunnantoimistolle ja maatilan toimintaa valvoi hoitokunta. Johtokunta ja henkilökunta noudattivat lastenkodille hyväksyttyä johtosääntöä. Myös tarkastaja vieraili talossa vuosittain. Johtokunta perehtyi hänen raportteihinsa.

Johtokunta päätti määrärahojen puitteissa hankinnoista, henkilökunnan valinnoista, lasten sijoittamisesta muualle ja monista käytännön asioista. Se teki joka vuosi ja aina johtajattaren vaihtuessa inventaarion laitoksen kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta.  Se myös teki kullekin vuodelle talousarvion, jonka köyhäinhoitolautakunta (myöhemmin huoltolautakunta ja sosiaalilautakunta) hyväksyi.  Isommat asiat, kuten remontit alistettiin lautakunnalle, joka pyysi kunnanvaltuustolta tarvittavat määrärahat. Johtokunta näyttää puolestaan tarkastaneen ja hyväksyneen rakennustyöt. Varsinkin puheenjohtajan ja taloudenhoitajan osalle näyttää tulleen paljon hoidettavia asioita.

Kun lastenkoti siirtyi Haukijärvelle, ruvettiin sen johtokuntaan valitsemaan jäseniksi lähialueilla asuvia. Vuonna 1930 johtokuntaan kuuluivat Frans Mustasilta puheenjohtajana, Arvi Heikkinen taloudenhoitajana, Julia Estlander, Aina Salomäki ja Kalle Haukipää. Lastenkodin johtokuntaan ovat myöhempinä vuosina kuuluneet Selma Perttu, Hilja Eskola, Samuli Metsäraukola, Alma Alakeskinen, Urho Leppihalme, Erkki Kanerva, Tauno Heikkilä, Asta Niittymäki, Risto Haukipää, Hilkka Kirmo, Martti Katajisto, Pentti Naskali, Senja Laaksonen ja Reino Toiviainen (aikajärjestyksessä ensimmäisen valintakerran mukaan). Puheenjohtajina ovat Frans Mustasillan jälkeen toimineet Kalle Haukipää, Samuli Metsäraukola, Urho Leppihalme, Pentti Naskali, Reino Toiviainen ja Risto Haukipää. Taloudenhoitajan tehtävää ovat Arvi Heikkisen lisäksi hoitaneet ainakin Kalle Haukipää, Urho Leppihalme,  Risto Haukipää ja  Asta Niittymäki. Sihteerinä johtokunnan kokouksissa toimi johtajatar. Elsa Ojasen loppukaudella pöytäkirjat kirjoitti Asta Niittymäki.

50-luvulta lähtien johtokunnan kokouksissa olivat läsnä myös sosiaalilautakunnan ja kunnanhallituksen edustajat. Lautakunnan edustaja oli ensin Mauno Eronen, myöhemmin Matti Hakala. Kunnanhallitusta edusti pitkään Nikolai Mäkelä, 60-luvun puolivälissä edustajana oli kunnanjohtaja Kemppainen.

Lastenkodin maatilan hoitokuntaan valittiin 1955 Eino Laaksonen, Hugo Kukkola ja Urho Leppihalme.

Lisätietoja