Muita sivuja

Kriittisyyttä ja itsekriittisyyttä

"Joko sää taas kuolet?" kysyi Erkki Kanerva vaimoltaan Hannalta. Tämä valitti toisinaan huonovointisuuttaan ja arveli pian kuolevansa.

"Jos joku pimeässä vie, niin kyllä se aamulla tuo takaisin!" sanoi Lehtolan Elma, kun häneltä kysyttiin eikö häntä pelota olla yksin kotona.

 

Hevosella pääsee

Yli-Viidanojalle oltiin tuomassa kuorma-autolla puimakonetta. Auto jäi kiinni savihautaan Tuomelan ja Metsä-Raukolan välillä. Kun autoa koitettiin saada irti risuilla yms, hevosella kylältä päin tullut Frans Niemi totesi kuorma-autoa kiertäessään ja hevoselle ohjaksilla vauhtia antaessaan "Tommosilla vehkeillä mitään tee, mutta hyvällä hevosella pääsee aina."

 

Ennakkoluuloja

"Leipä leipänä ja puuro puurona" tokaisi Jenny Honkanen, kun karjalaisemännät leipoivat piirakoita.

"Kyllä siä ny papusoppa lentää" sanoi Lehtisen Väinö, kun Virkin Villen häistä kuuli. Karjalaisten juhlissa oli hernerokka juhlaruokaa.

 

Kielivaikeuksia

Saulamon nuorimmat lapset olivat olleet sotalapsina Ruotsissa eikä nuorimmainen Markus osannut suomea juuri ollenkaan. Tilanhoitaja Leppihalme vei viisivuotiaan katsomaan sikoja. Markus juoksi innoissaan kotiin ja huusi "Mamma, mamma, tilanhoitaja on iso sika".

 

Laulava koira

Oman myymälänhoitajana toimineen Tuomisen perheellä oli koira, Musti nimeltään. Mustilla oli tapana seurata lapsia kouluun. Tapa oli varmaan syntynyt perheen tyttärien mennessä kouluun ja jatkunut sitten seudun muiden lasten kanssa. Opettaja antoi koiran toisinaan tulla luokkaan asti. Mustin vakiopaikka oli luokan edessä, Asta Niittymäen asuntoon vieneen oven vieressä. Kun ohjelmassa oli laulua, intoutui Mustikin joskus ulisemaan mukana. Jälkeenpäin on varmaan moni tuonaikaisista oppilaista toivonut, että pääsisi aikamatkalle seuraamaan, kun opettaja soitti harmonia ja haukijärveläislapset ja Musti lauloivat mukana.

 

Saima ja Saimi

Niemen Laurilla oli Saima niminen lehmä. Lauri oli hakemassa lehmiä laitumelta lypsylle ja huuteli "Tse Saima, tse!". Pirhosen Saimi ilmestyi metsästä marja-astiansa kanssa ja ilmoitti: "Minun nimeni ei ole Saima, se on Saimi!"

 

Työnpuutetta

50- ja 60-lukujen taitteessa poikkesi Salomäkeen vanha kulkumies, jolle annettiin yösija, koska sää oli kehno. Illan aikana mies kutoi sukkaa. Se oli aika erikoista tuohon aikaan ja herätti talonväessä hilpeyttä. Kun käytiin nukkumaan, purki mies kaiken mitä oli saanut aikaan. Muiden tätä ihmetellessä tokaisi mies: "Mitä sitten huomenna teen, jos tänään teen kaiken valmiiksi!"

 

Tarkka asiakas

Aapro Luukkanen oli hyvin tarkka ostamiensa tuotteiden virheettömyydestä. Tämä ei aina miellyttänyt kauppiasta. Kerran Aapro valitti siitä, että leipä oli kovaa. Tähän kauppias (Atte Rekonen tai Elo Tuominen) tokaisi: "Kyllä se pehmenee, kun kastaa kahviin!"

 

Sinappikin maittoi

Peltolan Viljo tuli kerran Rekosen kuppilaan. Hän oli ehkä nauttinut jotain virvoketta ennen kahvilaan tuloaan. Hän osti kuuman makkaran ja Jalostajan väkevää sinappia. Siihen aikaan sinappi oli pakattu juomalasin tapaiseen astiaan. Hän söi makkaransa sinapin kera. Kun makkara oli lopussa, oli sinappia vielä jäljellä. Viljo ehkä ajatteli, että kaikki syödään mistä on maksettukin ja söi lopun (väkevän!) sinapin paljaaltaan pyöräytellen sormella lasista ja nuoleskelemalla sormen puhtaaksi ilmeenkään muuttumatta.

 

Pippuria

Mustajärvenkulmalla pidettiin usein talkoita. Erään talon isäntä tuli hyvin myöhään kotiin talkoista. Kello oli jo melkein 23. Emäntä ei kommentoinut muuta kuin ihmetteli myöhäistä tuloaikaa ja sitäkin, että oli näköjään ollut hyvät nestetarjoilut puffetti-puolella. Emäntä kiirehti tuomaan isännän eteen päivällisellä syötyä keittoa. Isäntä tiiraili tuvan hämärässä lautastaan ja pyöritteli lusikkaa. "Eikö maistu"? kysyi emäntä. Isäntä sen kuin pyöritteli lusikkaansa ja viimein maistoi. "Kai se maistuu, mutta mitä varten tässä on niin pirusti pippuria"? Emäntä istahti toiselle puolen pöytää ja tokaisi: "Jaa että pippuria, se on kesäkeittoa!"

 

Onnekas seppä

Kullervo Lehtinen sai opettajaltaan (Kaarlo Villanen tai Tauno Heikkilä), joka oli innokas puukäsitöiden tekijä, tehtäväksi viedä pari puukonterää Pakkasen seppä Formulahdelle karkaistaviksi. Hän tietysti teki työtä käskettyä, mutta Formulahti oli kiireinen ja äreällä päällä sanoen "karkase puukkos itte".

Kullervo ei uskaltanut viedä teriä opettajalle takaisin karkaisemattomina. Hän oli monesti nähnyt, miten seppä teki työn. Niinpä hän yritti tehdä samalla tavalla, vaikka ei tiennytkään, minkä väriseksi terä pitää kuumentaa, kun se karkaistaan. Karkaisemansa terät hän vei seuraavana päivänä opettajalle ja pelkäsi kovasti, ettei niistä olisi mihinkään.

Opettaja oli laittanut teriin varret ja kokeillut niitä. Seuraavana päivänä hän sanoi Kullervolle, ettei hänellä ollut vielä ikinä ollut yhtä hyviä puukkoja. Hän aikoi hankkia lisää teriä sepän karkaistavaksi. Tällöin Kullervon oli pakko kertoa, kuka terät oli karkaissut. Hän arveli, ettei onni olisi toistamiseen yhtä suotuisa.

 

Outo lintu

Seuraavan tarinan on kertonut Mustajärvenkulmalla vieraillut kaupunkilainen:

Kaupunkilaisflikka oli toista tai kolmatta kertaa näytillä sukutalossa. Oli kaunis hiljainen kesäilta. Istuttiin kai iltakahvilla. Yhtäkkiä kaupunkilaisflikka kuuli avoimesta ikkunasta oudon äänen ja kysyi: "Mikä lintu se oli"? Tupaan laskeutui hiljaisuus, kaikki olivat sopivasti hämäläistapaan totisia ja vakaita. Viimein isäntä sanoi verkkaisesti: "Se oli hevonen." Sen jälkeen nauru maittoi, kaikille.

 

Sormus sodassa

Ripille päässyt tyttö oli saanut isoäidiltään lahjaksi muistosormuksen. Sormusta ihailtiin porukalla, kun kokoonnuttiin Sillanpäähän tanssimaan gramofonin tahdissa. Sormus mahtui myös paikalla olleen sotamiehen pikkusormeen. Romanssia ei nuorten välillä ollut. Kuinka ollakaan sormus unohtui sotamiehen sormeen ja jäi siihen tämän palatessa rintamalle. Tytölle kadonneesta sormuksesta tuli paha mieli. Itku muuttui kuitenkin iloksi, kun sotamies seuraavan kerran tuli lomalle. Hän pyyteli unohdustaan anteeksi ja palautti sormuksen. Niin kävi sormus sodassa ja selvisi sieltä vahingoittumattomana, kuten sotamieskin.

Kansanrunousarkistosta peräisin olevat tarinat on merkitty lyhenteellä KRA. Muut jutut ovat vanhojen kyläläisten kertomia.

 

Eri murteita

Hämeenkyröläisen puhetavan lisäksi Haukijärvellä on voinut kuulla ainakin karjalaista ja huittislaista murretta. Laviasta kotoisin olleen Edla Peltomaan puhe oli kyläläisten korvissa hyvin lyhyttä. Muutama hänen sanontansa on jäänyt elämään. Toiselle puolisolleen Kaarle Högermanille hänen kerrotaan sanoneen: "Pist kiss kaappiis, ota kaapp selkääs ja mee Mustianojall. Mun töll, mun töll!". Huonona satovuonna Edla valitteli: "Perunakki on ku pappui eikä oo lehminloist eikä mittää." Lehminloinen tarkoitti maitoa, sana on tunnettu Hämeenkyrössäkin.

 

Tuntematon kasvi

Kalle Linnusmäki oli taitava kasvien tuntija. Hänellekin kuitenkin sattui joskus eteen outo kasvi. Tällöin hänen kerrotaan tokaisseen: "Se on kans yhtä laija pletuunaa". Sanonta jäi elämään paikkakunnalle vielä Linnusmäen kuoleman jälkeenkin.

 

Sanontoja

Ida Ojaniemi on K. Laitakarin haastattelemana 1936 kertonut, että Amanda Kinkillä oli omaperäisiä sanontoja. "Kas niin Kaija, kun meidän Maija, miehenkin sai", oli hänellä tapana sanoa. Ei ole tiedossa, mihin yhteyteen sanonta liittyi. "Heit' toisella peräsä", hän saattoi sanoa, kun joku pudotti astian. (KRA)

 

Laulu köyhästä vävystä

Iida Ojaniemi on kertonut kuulleensa seuraavan laulun eräältä vävyynsä tyytymättömältä emännältä Mustajärvenkulmalla:

"Lainalakki, lainatakki,

lainasaappaat jalaasansa,

lainakintaat käresä,

lainakihlat kintahissa." (KRA)

 

Laulu meijeristä

Meijeristä kertova laulu on myös peräisin Iida Ojaniemeltä:

"Eikä ny enää Haukijärvellä

markat oo ahtaalla.

Pakkasen talossa se meijeri käy

silinterirattahalla." (KRA)

(Laulun pohjana lienee jokin arkkiveisu. Siitä tunnetaan myös Mouhijärvelle sijoitettu versio.)

Petterin laulu

Edelleen Iida Ojaniemeltä kuultu laulu:

"Plattuu, plattuu,

Korpimaas' on tanssi,

Ison-Villen purpuri,

ja Vähän-Villen valssi."

Laulua lienee lauleskellut Samuel Pettersson. (KRA)

 

Kaikki sivun uskomukset ja tarinat ovat peräisin Kansanrunousarkistosta.

 

Enteitä ja uskomuksia

Seuraavat taiat ja uskomukset on F.O.Viitanen tallentanut Taavetti Antilalta vuonna 1900. Viitanen on pyrkinyt tallentamaan myös Taavetti Antilan puhetavan, joka on tähän jäljennetty suoraan hänen tekstistään.

Jos syyskylvönsä ni tekee Pertun taikka Sakeuksen päivänä, ni niistä ei tu yhtään mitään.

Ku joulupäivältä jääneet piänet leivän palaset ni viärään elikoille, ni ne rupee kovasti menestyyn. Jos ne sitte ehtii miähet viämään, ni menestyy hevoset, taikka jos vaimoväet ehtii ne viämään, ni rupee lehmät menestyyn.

Siähen paikkaan, josta pääsiäisaamuna ensimmäiseksi sauvu nousee, ni kokoontuu suvella kaikki kärpäset siltä paikkakunnalta.

Ku paijuja perataan niitulta, ni sen pitää olla viimenen tuostai kuusa, ei ne virkoo sitte juurista.

Ku syä yhdeksän kusiaista ennen käen kukkumista ensimmäisestä pesästä, josa näkee eläviä kusiaisia, ni se on lääke yhreksää tautia vastaan.

Ku tua kirkkomaalta ni ruumiin pääkallon ja hautaa sen maahan ni semmotteen paikkaan, johon jo enneki on joku haurattu, ja kylvää sitte ni sen pääkallon suuhun pavun, ni siittä kasvaa sitte varsi, eikä siähen varteen kasva sitte muuta ku yks papu. Ja ku pitää sitte sitä papua suusansa kiälen alla, ni sitte on näkymätön, ni ette kekään näe. (Kertoi T. Antila. Hänelle tämän kertoi eräs pohjalainen noita muutama vuosi takaperin, palkaksi siitä, kun Antila antoi hänelle maksutta yösijan ja ruokaa, Hän oli kumminkin kieltänyt kovasti Antilaa kellekään tätä taikaa ilmaisemasta.) (KRA)

 

Vainonen

Seuraava uskomus on K. Laitakarin Iida Ojaniemeltä 1936 tallentama:

Kun eläintä teurastetaan, voi nähdä kuinka vainonen hyppää kuolevan elikon lavan juuresa. Sanotaan, että se menee taliansa hakeen. Jos puree siihen paikkaan, missä vainonen silloin hyppää, tulee rohkeeksi, ei pelkää mitään sitten enää. (KRA)

 

Hyvä ja paha silmä

K. Laitakari on tallentanut Kalle Linnusmäen kertoman jutun Heikistä, Piilunojan tohtorista. Laitakari arveli hänen tarkoittaneen Viilanojan (Viidanojan) Heikkiä, jonka sanottiin olleen suoneniskijä. Heikin kerrotaan pelänneen pahaa silmää. Jos hän oli kylään menossa ja tuli akkoja vastaan, niin hän palasi takaisin kotiin.

Heikki oli etevä metsämies. Kerran, kun hän oli saanut ison suden, meni Santamäen Ulla (Ulriikka) sutta katsomaan. Kotona oli vain Heikin tyttärentytär Tilta, joka sanoi taatan kieltäneen näyttämästä sutta kenellekään. "Näytä nyt vaan", kärtti Riikka, "huomenna saa taata toisenkin suren, kus näytät." Ja Tilta näytti suden. Komea susi se oli ollut. Ja niin ihmeellisesti kävi, että kun Heikki meni pyydyksiään katsomaan, oli taaskin susi mennyt pyydykseen. Kun Tilta kertoi Ullan käyneen sutta katsomassa, ja mitä hän oli sanonut, lähti Heikki kohta Santamäkeen hakemaan Riikkaa toistakin sutta katsomaan. Santamäen Ulriikalla oli kai Heikin mielestä "hyvä silmä", kun se oli hänelle onnea tuottanut. (KRA)

 

Aarnihauta

Vihtori Malmi Mouhijärven Tupurlasta on kertonut Laitakarin haastattelemana, että Juho Heino oli juhannusyönä nähnyt aarnivalkean ja päättänyt kaivauttaa sen esille. Aarnihauta oli Heinoonkylässä. Hän palkkasi monta miestä sitä kaivamaan. Kaivettiin useamman metrin syvyyteen. Kenenkään ei ollut määrä puhua mitään, vaan ottaa talteen kaikki, mitä löytyi. Viimein tuli esille vanhanaikaiset, ruostuneet hohtimet. Silloin joku miehistä sanoi: " Mitä perkelettä näilläkin teet?" Vaikka kaivamista sen jälkeen jatkettiin, ei mitään löytynyt. Hohtimetkin katosivat. Köyhä mies oli kuluttanut vähät rahansa turhan tähden. (KRA)

Kansanrunousarkistosta peräisin olevat tarinat on merkitty lyhenteellä KRA. Muut kertomukset ovat vanhojen kyläläisten kertomia.

 

Mykkyrä

Iida Ojaniemen mukaan Juho Mäenpää on kertonut ajaneensa maantietä hevosella, kun näki tiellä mykkyrän. Se oli vähän ihmisen muotoinen. Hän sanoi sille: "Mee luiskalle, kylläs siell' pääset (henkestäs)". Siinä oli lähellä rantatie (rautatie?), jota hän sanoi luiskaksi. Ja mykkyrä oli hävinnyt. (KRA)

 

Neitoset valkoisissa

Aino Viitaniemi on kertonut Kalle Selkeen ja Kalle Aaltosen olleen tulossa tansseista kotiin tammikuun pakkasella, kun heitä vastaan tuli kaksi neitosta valkoiset vaatteet päällä. Tämä tapahtui vuonna 1899. Neitoset kulkivat miesten edellä parin metrin päässä eivätkä hävinneet silmien edestä ennenkuin miehet tulivat kotiportille. (KRA)

 

Trullit

Trulleista on paljon tarinoita. Aino Viitaniemi on kertonut erään mouhijärveläisen jääneen kiinni trullina kulkemisesta ainakin Viitaniemessä, Selkeellä ja Mäkelässä. Tapahtumat ajoittunevat 1910-luvulle tai sitä varhaisempaan aikaan. (KRA)

 

Hiilen (hiiden) väki

Vanhaisäntä Aapeli Mäkelä Mouhijärven Kairilan kylästä on kertonut seuraavan tarinan 1936 Kaarle Laitakarin tallentamana:

Kyrössä oli ollu rykmenttisotakokous. Tilan isäntä oli ollut kokouksessa ja oli sieltä tulossa. Herttualan kylässä häntä varoitettiin ja pelvotettiin, että hiilenväkeä oli liikkeellä. Sanottiin: "Älä ny sinne me, ole yötä täällä.” Ei hän uskonu, kun jatko matkaa.

Kun hän oli vähän matkaa ajanu, tuli niinkun suuri markkinajoukko häntä vastaan, ja kaikki ois tahtonu pistää kättä. Mutta hän tiesi, ettei niille ollu hyvä kättänsä antaa ja hän nyhytti hevosta vetämällä ohjaksilla rintaansa vastaan. Mutta hevonen ei tahtonu päästä meneen, kun oli niin paljo kansaa tiellä. Pääsi hän sentään Haukijärvelle ja jäi sinne yöksi. (KRA)

 

Aaveita sillalla

Seuraava kummitusjuttu esiintyy kahtena eri versiona. Ensimmäinen on Iida Ojaniemen K. Laitakarille 1936 kertoma:

Hämeenkyrössä Pakkasen luona Suosillan sillalla näki joku maatiellä kulkija kaksi alastonta miestä. Ne tappeli 25 pennistä. Kulkija heitti 25 penniä niiden väliin ja ne lakkas kohta tappelemasta ja hävis sillalta, niin että hän pääsi sillasta yli meneen. (KRA)

Aino Viitaniemi on kertonut jutun hiukan eri muodossa Vilho Seppälälle 60-luvun lopussa. Hän ajoitti tapahtuman 1800-luvun puoliväliin.

Kalle Lahokoski-niminen mies kulki Haukijärven metsätietä. Hän tapasi kaksi miestä tiellä tapellen 50 pennistä. He olivat pelkkiä haamuja. Miehet tappelivat aivan mainitun miehen silmien edessä. Miesten saadessa tuon 50-pennisen he häipyivät ja tuli rauha kulkijalle.(KRA)

 

Lisää kummitusjuttuja

Pakkasen vaunuvajaan kerrotaan jonkun kartanon työväkeen kuuluneen joskus hirttäytyneen. Tapaus lienee sattunut 1800-luvun lopussa. Kuten näihin tarinoihin kuului, ei tämä onneton sielu saanut rauhaa, vaan liikkui vajassa vielä kuolemansa jälkeen.

Työväentalolta kerrottu kummitusjuttu on 1910- tai 1920-luvulta. Kaksi nuorta naista oli menossa taloa lämmittämään ennen iltamia. Oli jo pimeää. Talon lähelle saavuttuaan he kuulivat talosta tanssin jytkettä. Naiset säikähtivät, mutta menivät kuitenkin sisään, eikä talosta ketään löytynyt. Vaikutuksen tanssivat kummitukset heihin kuitenkin tekivät, koska tarina on kulkeutunut lapsenlapsille asti.

Myös Antilassa Uus-Pukarantien varressa kerrotaan kummitelleen. Tarina kertoo, että kauempaakin tultiin katsomaan kummituksia ja oltiin pettyneitä, jos ne eivät ilmestyneet. Kummittelu sijoittunee 30-luvun alkuun.

Erkkilässäkin kummitukset häiritsivät elämänmenoa. Kerrotaan esimerkiksi tuhkan tulleen omia aikojaan uunista lattialle ja tuulenpuuskan lennättäneen tyttären hametta, vaikka tuulta ei ilmassa ollutkaan. Tarina ajoittunee 20-luvulle. (Erkkilä KRA)

Lue lisää...

Osa pitäjänkarttaa 1800-luvun puolivälistä, Pakkanen ja Suoja ovat vielä vierekkäin.

 

Lue lisää...

Osa ns. Kalmbergin kartaston karttalehteä vuodelta 1855. Lisätietoa Kalmbergin kartastosta

Lue lisää...

Osa ns. senaatinkartan karttalehteä 1910-luvulta. Kartta perustuu vuonna 1910 tehtyihin mittauksiin, korkeuskäyrät ovat 4 sashenin eli 8,53 metrin välein. Ilmeisesti näitten mittausten yhteydessä rakennettiin kolmiomittaustorni Ritalanvuoreen. Kartta on venäjänkielinen, oheisessa karttassa nimiä on käännetty ja kartalle on hahmoteltu nykyinen tieverkko.

 

Lue lisää...

Osa 1940-luvulla tehtyä kulontorjuntakartaston karttalehteä, merkinnät on tehty käsin vuonna 1933 painetulle taloudellisen kartan lehdelle.

Lue lisää...

Häijääntie on jo rakennettu 1950/60-luvun vaihteessa, mutta kartalla näkyvät myös aikaisemmin käytetyt tiet Märrin aukean karjalaistaloihin.

Lisätietoja