Työväenyhdistyksen toiminta jatkui melko vilkkaana sodan jälkeen. Vuonna 1945 jäseniä oli 19. 50-luvun alussa yhdistys erosi SDP:sta ja liittyi SKDL:oon. Vuonna 1957 on jäsenmaksunsa maksaneiden luetteloon merkitty 35 jäsentä, joista noin kolmannes asui Herttualassa. Sodan jälkeen pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi Eino Laaksonen.

Poliittisen toiminnan lisäksi yhdistys järjesti juhlia ja iltamia, joihin väkeä kutsuttiin tolppa- ja lehti-ilmoituksin. Esiintyjät olivat edelleen pääasiassa yhdistyksen omaa väkeä. Toivo Kanerva soitti mandoliinia ja Pauli Kanerva harmonikkaa. Jossain vaiheessa heillä oli orkesteri, jonka rumpalina toimi Martti Virkki. Yhtye esiintyi laajemminkin seurojentaloilla. Viljo ja Hugo Kukkola soittivat viulua, Viljo Haukipää mandoliinia ja Martti Katajisto lauloi. Muualta tulleista esiintyjistä suosituin oli karkkulainen Väinö Kiviruusu, joka soitti harmonikkaa ja lauloi. Myös mouhijärveläiset Liuha, Mikko Pärmäkoski ja Ville Lahtinen esiintyivät iltamissa.

Juhlien järjestämisen ohella rahaa hankittiin arpoja, luutia ja vihtoja myymällä sekä vuokraamalla taloa eri tilaisuuksiin, joista erityisesti elokuvaesitykset olivat suosittuja. Naisia ei yhdistyksen jäseninä  juurikaan ollut, mutta heitä oli mukana talkootyössä. 50-luvun loppupuolella perustettiin ompeluseura, joka sekin hankki varoja toimintaa varten. Talon kunnossapito vaati jatkuvaa talkootyötä. Myöhempinä vuosikymmeninä työväenyhdistyksen toiminta on hiipunut.

Urheiluseura Ryhti toimi myös vilkkaasti sodan jälkeen. Pääasiassa kokoonnuttiin työväentalolla, mutta seuralla oli 50-luvulla sauna Kelhäjärven rannalla. Sinne kerääntyi kesäiltaisin paikkakunnan nuorisoa. Myös Ryhdin toiminta on loppunut.

Sodanjälkeisestä toiminnasta on useita kuvia sivuston galleriassa.

 

Lisätietoja