Suojalta Lastenkodille

Vaikeat ajat heijastuivat myös koulun toimintaan. Kansalaissodan aikaan koulu oli jonkin aikaa suljettu, mutta näyttäisi aloittaneen toimintansa jo maaliskuussa 1918. Kireä yhteiskunnallinen tilanne vaikutti opettajan ja joidenkin punaista puolta edustaneiden kyläläisten suhteisiin. Vuonna 1917 ei kuusijuhlaa pidetty lainkaan, seuraavana vuonna se pidettiin päiväsaikaan kynttiläpulan vuoksi. Avustusten jakamisessa oli vaikeuksia, koska kaikesta oli pulaa. Oppilaat keräsivät jäkäliä, joita ilmeisesti käytettiin jauhojen lisänä. Pula-aikana 30-luvulla myytiin vähälle käytölle jäänyt radio Sigrid Richterille. Talvisodan aikana koulu oli suljettuna, koska lentokoneita lensi paikkakunnan yli ja ilmahälytyksiä oli usein. Jatkoluokat sentään toimivat, koska oppilaiden katsottiin jo olevan riittävän isoja varomaan vaaraa. Jatkosodan aikana koulu näyttäisi olleen toiminnassa. Tarvikkeista oli pulaa, koululaisten vanhemmat toimittivat ruokatarpeita koulukeittolaan. Polttopuita johtokunta kehotti säästämään.

Lukuvuonna 1918 - 1919 Haukijärven koululaisia vaivasi espanjantauti. Vuosikertomusten mukaan joinakin vuosina taas podettiin erityisen paljon tuhkarokkoa tai tulirokkoa. Myös tuberkuloosi oli yleinen niin koululaisten kuin aikuistenkin keskuudessa. Joitakin koulun oppilaita kuoli kouluaikanaan erilaisiin sairauksiin.

Koulu alkoi sotia edeltävänä aikana elokuun loppupuolella. Tammikuussa kouluun mentiin vasta loppiaisen jälkeen. Alkuaikoina koulu näyttää päättyneen keväällä tutkintoon, jonka sisällöstä ei ole tarkempia tietoja. Huugo Selkeen tutkintotodistus vuodelta 1910 on säilynyt. Myöhemmin koulun aloitus siirtyi syyskuun alkuun. Hiihtoloma tuli käyttöön 30-luvulla ja perunannostoloma sota-aikana.

Pientenlastenkoulussa opiskeltiin raamatunhistoriaa, sisälukua, laskentoa, kirjoitusta, laulua ja leikkiä. Varsinaisen kansakoulun opetusohjelmaan kuuluivat uskonto, äidinkieli, maantieto, historia, laskento (kuuluisa Ojalan laskuoppi oli käytössä ainakin 1910-luvulta lähtien), mittausoppi, luonnontieto, piirrustus, kaunokirjoitus, laulu, voimistelu ja käsityöt.

Koulussa kuljettiin kävellen, suksilla ja pyörällä. Voimistelutunneilla hiihdettiin talvella, syksyllä ja keväällä pelattiin nelimaalia. Kuten edellä mainituista hankinnoista näkyy, myös sisäliikuntavälineitä oli koululla. Koulujenvälisiin hiihtokilpailuihin osallistuttiin jo sota-aikana. Kilpailuissa kunnostautuivat ainakin Esko Eloranta, Veikko Välimäki, Kalevi Raisvuo, Pentti Vesterinen, Jaakko Vuori ja Leo Haukipää. 50-luvulla kilpailutoiminta oli vilkasta.

Koulu oli tärkeä kylälle. Se antoi tarpeellisia tietoja ja taitoja kaikille lapsille. Koulu ohjasi oppilaitaan kulttuuriharrastusten pariin. Koulun kuusi- ja kevätjuhlat olivat koko kylän yhteisiä tilaisuuksia, joissa oppilaiden esitykset olivat vanhemmille mukavaa katsottavaa ja kuultavaa. Koululaiset saivat kuusijuhlassa joululehden ("Joulupukki"-lehti näyttää olleen suosittu) ja usein myös omenan tai namusia.

Vuoden 1943 äitienpäiväjuhlasta on Hämeenkyrön Sanomissa julkaistu seuraava selostus: "Haukijärven koululla vietettiin sunnutaina äitienpäiväjuhlaa, jonka kerholaiset olivat järjestäneet. Tilaisuuteen saapui lähes sata äitiä, jotka kiitollisin mielin kuuntelivat nuorten esittämän ohjelman ja nauttivat monipuolisesta tarjoilusta."

Koululla myös edistettiin raittiusasiaa, toivonliittolainen raittiusseura Voitto oli toiminnassa ainakin 30-luvulla. Sen puheenjohtajana toimi Kerttu Lehtosalo ja sihteerinä Asta Niittymäki. Raittiuskilpakirjoituksiin osallistuttiin 20-luvulta lähtien. Kerttu Lehtosalo toimi Hämeenkyrön Sanomien asiamiehenä kylällä. Koulun käsityötunneilla valmistuneet työt ovat säilyneet monen mukana koko elämän ajan. Sodan jälkeen koulussa oli vireää musiikkitoimintaa Tauno Heikkilän ohjauksessa. Koulusta tehdyt retket avarsivat oppilaiden maailmaa aikana, jolloin matkustelu ei ollut yleistä. Hämeenkyrön Sanomissa on 1945 ilmestynyt mukana olleen kuvaus retkestä Helsinkiin (pdf-muodossa).

Koululla toimi lainakirjasto. Sellainen mainitaan 1917 ilmestyneessä Kyrön Sanomien artikkelissa. Jo 1905 on järjestetty iltamat kirjaston perustamiseksi. Ilmeisesti kyse oli koko kylälle tarkoitetusta toiminnasta. Ei ole tiedossa, jatkuiko kirjaston toiminta keskeytyksettä läpi vuosikymmenten. Vuodesta 1955 lähtien koululla toimi kantakirjaston lainausasema, myöhemmin sivukirjasto. 50-luvulla kirjastonhoitajina toimivat opettaja Uljas Kiurun vaimo ja opettaja Erkki Alasen vaimo Anja. Kirjasto oli avoinna joinakin arki-iltoina. Toiminta loppui 1973, kun kirjastoauto alkoi kiertää kylillä. Koululla oli ilmeisesti 20-luvulta alkaen myös oppilaskirjasto, josta oppilaat saivat lainata kirjoja opittuaan ensin kunnolla lukemaan.

Lue lisää...

Haukijärven sivukirjaston leima 1960-luvulta

Kouluradion kuuntelu tuli ohjelmaan viimeistään 40-luvulla. Tuolloin koulua käyneet muistavat, että opettajat toivat luokkiin omat radionsa. Kolmos- ja nelosluokkalaiset tulivat alakoulun puolelle kuuntelemaan ohjelmaa, joka alkoi klo 10.10. Toisinaan opettaja jätti luokan kuuntelemaan radiota järjestäjän valvonnassa. Järjestäjän piti kirjoittaa taululle sellaisten oppilaiden nimet, jotka eivät olleet hiljaa tunnin aikana. Tästä syntyi joskus kiistaa oppilaiden kesken. Useimmiten merkintöjä ei taululle tullut.

Alkuaikoina oppilaat siirtyivät koulusta työelämään, ensin mahdollisesti kodin töihin, sitten kauemmas. Ennen sotia oppikouluun meno oli harvinaista. Kun omaan pitäjään perustettiin yhteiskoulu 1949, alkoi koulutien jatkaminen yleistyä. Kansanopistot ja erilaiset kurssit tarjosivat mahdollisuuden yleissivistyksen ja kädentaitojen kohentamiseen. Muutama kylältä lähtenyt hankki ammatillisen koulutuksen jo ennen sotaa. Metsänhoitaja, sairaanhoitaja, diakonissa, poliisi ja rakennusmestari olivat sellaisia koulutusta vaativia ammatteja, joissa Haukijärveltä lähteneitä toimi. Osaran maamieskoulu tarjosi maatalousalan koulutusta. Itä-Satakunnan ammattikoulun perustaminen 50-luvun loppupuolella sai monet hankkimaan ammatin koulun kautta.

Toimintaan tarvittiin muutakin väkeä. Koulussa oli 60-luvulle saakka uunilämmitys. Vuodessa halkoja tarvittiin noin 150 kuutiometriä. Kun puut toimitettiin halkoina, tarvittiin puiden pilkkoja. Sellaisina toimivat alkuvuosina Ville Kanerva ja Juho Söderling. Vuonna 1903 otettiin koululle lämmittäjä, 20-luvulla tämä hoiti myös siivouksen. Siivouksesta ovat huolehtineet Miina Anttila, Fanni Puolamäki ja Hilda Raisvuo. Keittäjinä ovat toimineet Hilma Jalonen, Fanni Puolamäki, Hilda Raisvuo, Bertta Matikainen, Elvi Kukkola, Eine Kukkola (myöh. Akkanen), Sirkka Perttu ja Ilmi Kotti.

Koulukeittolan ruokalistalle kuuluivat puuro, vellit, maitolieminen perunakeitto, hernekeitto ja makkarakeitto. Oppilailla oli eväänä voileivät ja maitopullo, joka joskus särkyi repussa, kun leikit muuttuivat rajummiksi. Syksyisin oppilaiden piti tuoda puolukoita kouluun. Jossain vaiheessa koululla oli perunamaa. Oppilaat osallistuivat perunannostotalkoisiin. Keittolaan hankittiin elintarvikkeita kylältä. Valkamasta toimitettiin pitkään maitoa koululle. Sitä varten oli oma 20 litran tonkka ja maito toimitettiin joka toinen päivä maitoauton mukana koululle. Toimitus loppui, kun pastöroimaton irtomaito kiellettiin hygieniasyistä.

Kouluhoitajatar on käynyt koululla jo 20-luvun loppupuolella. Hänen käyttöönsä on koululle hankittu vaaka. Kun alakansakoulu aloitti, joutui johtokunta kehottamaan oppilaiden vanhempia hoitamaan lastensa rokotukset kuntoon. Koulun yhteydessä toimi 50- ja 60-luvuilla neuvola, joka huolehti kylän lasten terveystarkastuksista ja rokottamisesta. Kätilö ja terveyssisar olivat tavattavissa joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Toisinaan paikalla oli myös lääkäri. 50-luvun alkuvuosina koululaisia kuljetettiin Häijään Rouhulla hammashoidossa. Hammaslääkäri Hillu hoiti reikiintyneitä hampaita jalalla poljettavaa poraa käyttäen. Vuosikymmenen loppupuolella vastaanottotila oli siirtynyt koululle, mutta laitteisto oli samanlainen. Lievää hammaslääkäripelkoa tunnettiin yleisesti. Myöhemmin hammashoito siirtyi kirkonkylään, jossa laitteet olivat nykyaikaisemmat. Myös opettaja osallistui oppilaiden terveydenhoitoon. Asta Niittymäen muistetaan jakaneen ennen ruokailua kalanmaksaöljyä lusikallisen jokaiselle oppilaalle - sen nauttiminen oli pakollista.

Kun kuntakokous 1901 teki päätöksen uudesta koulurakennuksesta, valittiin rakennustoimikuntaan Frans Äärilä, Josua Suoja, Viktor Mauri, Viktor Pussi ja Sigrid Richter. Toimikunta laati alla olevat rakennuspiirustukset, jotka kuntakokous hyväksyi. Myöhemmin osoittautui, että rakennusvaiheessa tehtiin vielä joitakin muutoksia, joita kuntakokous käsitteli hyväksyen niistä osan. Ulkorakennuksen tekoon toimikunta sai vapaat kädet, kunhan noudatti sääästäväisyyttä kunnan varojen käytössä. Kuntakokous päätti myös palkata poikien käsityönopettajan, kun koululle oli saatu omat tilat. Käsityökalut ja mallikokoelma päätettiin myös hankkia.

Lue lisää...

Koulun pohjapiirros. Kuva on kuntakokouksen pöytäkirjasta 18.2.1901. Pituusyksikkönä on käytetty syltä (1 syli on joko 1,7 m tai 2,1 m). Lähde: Hämeenkyrön kunnan arkisto

Nuoremmille lapsille pidettiin pientenlastenkoulua viisi tai kuusi viikkoa alkusyksyllä. Sieltä oppilaat siirtyivät varsinaiseen kansakouluun, joka oli neljävuotinen kestäen 32 viikkoa vuodessa. Myös kiertokoulut jatkoivat toimintaansa antaen alkuopetusta. Alkuvuosina oppilaat tulivat kouluun varsin eri-ikäisinä, eikä kaikkien koulutie jatkunut neljää vuotta. Oppivelvollisuuslain tultua voimaan 1921 ja lastenkodin siirryttyä Haukijärvelle tuli ajankohtaiseksi myös alakansakoulun perustaminen. Sen opetusta hoidettiin vuodesta 1932 ensin yläkoulun veistoluokassa niin, että koulua käytiin 18 viikkoa vuodessa. Täysimääräisenä opetus aloitettiin 1934. Uuden 1941 valmistuneen alakoulurakennuksen urakoi Lamminkulmalla asunut Nikolai Mäkelä. Oppivelvollisuuslaki vaati lisäksi kahden jatkoluokan perustamista, oppivelvollisia olivat 7 - 14-vuotiaat.

Koulun asioista teki päätöksiä johtokunta, jonka kokouksissa opettaja toimi sihteerinä. Ensimmäiseen johtokuntaan kuului jäseniä muistakin kylistä. Vuonna 1901 valittiin johtokuntaan Sigrid Richter, Frans Erkkilä, Juho Perttu, Josua Suoja Haukijärveltä ja Parilasta sekä Vihtori Mauri ja Vihtori Pussi Pukarasta. Nykyään Mouhijärveen kuuluva Pukaran kylä kuului vuoteen 1922 Hämeenkyröön. Koulun johtokuntaan on kuulunut pukaralaisia vuoteen 1920 saakka. Edellä mainittujen lisäksi johtokunnan jäseninä ovat tässä esityksessä tarkasteltavana aikana toimineet ainakin seuraavat kyläläiset: Ville Metsäraukola, Gustaf Estlander, Kalle Haukipää, Taavetti Peltoniemi, Kalle Mustajärvi, Emma Metsäraukola, Malakias Mäkelä, Julia Estlander, Samuli Metsäraukola, Martti Erkkilä, Selma Perttu, Kalle Laine, Arvi Heikkinen, Frans Mustasilta, Vihtori Järvelä, Toivo Mäkinen, Kalle Valkama, Väinö Salomäki, Erkki Kanerva, Hugo Kukkola, Urho Leppihalme, Paavo Laine, Oskari Virtanen, Viljo Kukkola, Heikki Rautiainen, Yrjö Punkka, Keijo Ketola, Eino Kopperoinen, Heikki Luukkanen, Reino Toiviainen, Unto Luukkanen ja Salme Salomäki.

Johtokunta erotti alkuaikoina muutamia oppilaita näiden sopimattoman käytöksen tai muun sopeutumattomuuden vuoksi. 30-luvulla johtokunta joutui muistuttamaan joidenkin jatkoluokkalaisten vanhempia näiden oppivelvollisuudesta, oppilaat kun eivät olleet ilmestyneet kouluun. Raha-asioissa tärkeä päättäjä oli kuntakokous, myöhemmin kunnanvaltuusto. Opettajien palkka tuli valtiolta ja kunnalta. Tarkastaja näyttää käyneen koululla vuosittain ja osallistuneen myös johtokunnan kokouksiin varsinkin alkuvuosina. Tarkastaja teki ehdotuksia muun muassa alakoulun perustamisesta ja koulun paloturvallisuuden parantamisesta.

Oppilaita koulussa oli alkuaikoina kauempaakin, esimerkiksi Pukaran kylästä. Mouhijärven puolelta Hahmajärven suunnasta tuli myös oppilaita. Pakkasella oli töissä väkeä, joka oli edelleen kirjoilla aiemmassa asuinkunnassaan. Heidänkin lapsensa kävivät Haukijärven koulua. Johtokunta on muutamaan otteeseen keskustellut ulkokuntalaisten koulumaksuista. Herttualan kylään kuuluneista Mustajärvenkulman taloista on käyty koulua Haukijärvellä. Tunnetuin entisistä koulun oppilaista, Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää asui Suojalla koulua käydessään. Koulupiirit muodostettiin oppivelvollisuuslain mukaan niin, ettei oppilaiden koulumatka ylittänyt viittä kilometriä. Tämä toteutuikin Haukijärven alueella.

Alkuaikoina oppilaat maksoivat lukukausimaksun ja sisäänkirjoittautumismaksun. Vuonna 1899 kuntakokous päätti, että sisäänkirjoitusraha oli lukukaudessa kaksi markkaa talollisilta ja markan torppareilta oppilasta kohden. Köyhiltä ja itsellisiltä ei peritty mitään. Myös kirjat ja vihot olivat aluksi maksullisia. Vuodesta 1908 kaikki koululaiset saivat ilmaiset koulukirjat ja -tarvikkeet, tosin 30-luvulla pula-aikana maksuja taas perittiin. Johtokunta ehdotti tällöin, ettei keneltäkään oppilaalta perittäisi maksua, koska talollisten lapsia ei tuolloin ollut koulussa. Kunnan määräämän äyrirajan takia osa oppilaiden vanhemmista joutui maksun suorittamaan. Vähävaraisimmat tarvitsivat avustusta, jotta lapsilla oli vaatteet ja kengät koulunkäyntiä varten. Näiden avustusten perusteella näyttää siltä, että köyhistäkin mökeistä lähdettiin koulutielle heti koulun aloitettua toimintansa. Koulun vuosikertomuksissa mainitaan neiti Richterin antaneen usein varattomille lapsille vaatteita. Joskus johtokunta joutui miettimään, saavatko jotkut oppilaat kotona riittävästi ruokaa jaksaakseen käydä koulua.

Koulurakennusta remontoitiin useita kertoja. Myös pihaa ja puutarhaa paranneltiin. Vielä 50-luvulla koulun pihaa laitettiin talkoilla parempaan kuntoon. Nämä työt ja tarvikkeiden, kuten halkojen toimittaminen koululle toivat lisäansioita kyläläisille. Opetusvälineitä hankittiin vähitellen. Johtokunta on poikien käsityönopetuksen käynnistyessä 1902 päättänyt hankkia höyläpenkkejä ja muita tarvittavia työvälineitä koululle. Vuonna 1906 on päätetty hankkia voimistelutelineet ja fysikaalinen kalusto. Karttoja ja kemian välineet hankittiin 1909, korkeushyppyteline, punnerruspuut ja nojapuut 1920. Muitakin välineitä tarvittiin. Juoma- ja pesulaite oli vuorossa 1913 ja vuonna 1930 koululle hankittiin paloruisku.

 

 

Ensimmäisenä opettajana toimi Heinijärveltä lähtöisin ollut Hilja Tättälä (s. 1876), jolla ei ollut muodollista opettajanpätevyyttä. Seuraavana vuonna opettajaksi tuli huittislainen Amanda Unto (s. 1875 Huittisissa, k. 1943 Laviassa). Hilja Tättälä oli tiukka kurinpitäjä, Amanda Unto taas lempeämpi. Kirjailija F. E. Sillanpää on kuvannut näitä kahta opettajaa ja koulun alkuvuosia kirjoituksissaan.

Lue lisää...

Näin haettiin opettajaa vuonna 1899, ilmoitus Aamulehdessä 27.6.1899. Lähde Historiallinen sanomalehtikirjasto

Vuonna 1901 opettaja vaihtui, uudeksi opettajaksi tuli Kerttu Linden (vuodesta 1906 Lehtosalo, s. 1875 Turussa, k. 1961 Turussa), joka toimikin pitkään haukijärviläisten sivistäjänä. Hän piti tiukkaa kuria, myös vähän vanhempana koulutiensä aloittaneet oppilaat hän laittoi järjestykseen. Erilaiset hankinnat kertovat opettajan kiinnostuksesta koulutyön kehittämiseen. Hänen kerrotaan olleen tarmokas, itseriittoinen, aristokraattisesti ympäristöään ja kanssaihmisiään hallinnut persoona. Häntä pidettiin hyvänä opettajana. Monet hänen oppilaistaan muistelivat vielä myöhemmällä iällään häntä kunnioituksella, mutta yksityiskohdille naureskellen. Lehtosalo oli tunnettu vankoista mielipiteistään, koskien niin koulunkäyntiä kuin yleisempiäkin asioita. Hän oli sitä mieltä, että kirjoitettaessa kynän pään piti osoittaa olkapäähän. Kirjoitusasento ei salli kovin yksilöllistä tyyliä, eikä liene helpoimpia. Koulun pärekaton vaihtaminen epäilytti häntä. Hän esitteli lapsille, mitä voi olla seurauksena vanhaan rakennukseen laitetusta tiilikatosta. Esimerkkinä oli ovi, joka ei toiminut kunnolla. Tosin ovi oli irtokaapissa, mikä oppilaita hiukan ihmetytti.

Lehtosalo jäi eläkkeelle 1941 ja muutti Turkuun. Hänen jälkeensä yläkoulun opettajina toimivat Sirkka Elomaa, Kaarlo Villanen, Tauno Heikkilä (s. 1907), ylioppilas Paula Randell, ylioppilas Eeva-Liisa Leppihalme, Uljas Kiuru ja Erkki Alanen vuosina 1955 - 1974.

Ensimmäinen alakansakoulun opettaja oli Sirkku Valtasaari vuosina 1932 - 1934. Pitkäaikaisena opettajana alakoulussa toimi Asta Niittymäki (s. 1914 Punkalaitumella, k. 2016 Punkalaitumella). Hän oli koulussa opettajana vuosina 1934 - 1968. Hän opetti monta haukijärveläistä ikäluokkaa lukemaan ja kirjoittamaan. Useammasta kylän talosta ehti toinenkin sukupolvi hänen oppilaakseen.

Poikien käsitöiden opettajina toimivat monet kyläläiset, muut oppiaineet hoituivat kahden naisopettajan voimin. Käsitöitä ovat pojille opettaneet Kaarlo Koskinen, Viktor Peltonen, Kalle Haukipää, Alfred Laine, Taavetti Tuulonen, Vihtori Mäkinen, Martti Erkkilä, Tauno Erkkilä, Kalle Hakala, Toivo Mäkinen, Juho Heinonen, Mikko Mäkinen ja Hugo Kukkola.

Opettajat asuivat koululla, heitä varten oli kumpaankin koulurakennukseen tehty asunnot. Koulun toimiessa vielä Suojalla Amanda Unton sisar Alma (s. 1885 Huittisissa) asui ja kävi koulua Haukijärvellä. Kerttu Lehtosalon veli Johan Vilhelm Linden (s. 1870 Turussa, k. 1952 Turussa) asui koululla 30-luvulla. Hän oli ollut töissä tupakkatehtaalla Turussa ja sokeutunut siellä sattuneessa onnettomuudessa. Vuoden 1911 kansakoulumatrikkelin mukaan Haukijärven kansakoulun opettajalle kuului 25 aarin puutarha ja 13 aaria peltoa. Rahapalkka oli 250 markkaa. Koululla oli navetta, mutta ilmeisesti opettaja Lehtosalo ei pitänyt lehmää ainakaan jatkuvasti, koska johtokunta antoi luvan Siltasen lehmän sijoittamiseen navettaan. Kanoja hänellä tuohon aikaan oli. Ennen alakoulurakennuksen valmistumista opettaja Niittymäki asui ainakin Kivimäessä, ilmeisesti aika vaatimattomissa oloissa.

Sodan jälkeen kasvoivat ikäluokat niin suuriksi, että koululle tarvittiin kolmas opettaja. Sellaisena aloitti 1946 Raisa Saulamo (myöh. Luukkanen), joka perheensä mukana oli tullut siirtolaisena Karjalasta. Hän opetti kolmansia ja neljänsiä luokkia. Myös hän oli opettajana Haukijärvellä pitkään, 1980-luvun alkupuolelle saakka. Suurimmillaan koulun oppilasmäärä oli 105 oppilasta lukuvuonna 1950 - 51. On huomattava, että luvussa ovat mukana jatkoluokat, kansalaiskoulu aloitti toimintansa vasta 1958.

Lue lisää...

Seuraavana, edelleen tien oikealla puolella, on Raisvuo, jonka tontti on ostettu 40-luvulla osittain kunnalta, osittain Pakkaselta. Talossa asui sotaleskeksi jäänyt Hilda Raisvuo (s. 1907, k. 1990). Hänellä oli lapset

  • Veikko Kalevi, s. 1931, k. 1975 Hämeenlinnassa
  • Viola Kaarina, s. 1932, k. 1943
  • Vilma Kyllikki, s. 1933 ja
  • Valto Kullervo, s. 1935, k. 1995.

Perheen isä Yrjö Raisvuo (aiemmin Rosnell, s. 1906) oli ollut Pakkasella muonamiehenä. Hän katosi talvisodassa 1940. Hänet on siunattu kentälle jääneenä syntymäkuntaansa Huittisiin. Perhe oli muuttanut Haukijärvelle 30-luvulla Huittisista ja asunut ensin Hiirikallion Antilassa.

Kyllikki Raisvuo avioitui Leo Peltomäen (s. 1927, k. 1988) kanssa.

Nykyisin talo kuuluu Karmel-säätiölle.

Lue lisää...

Kuvassa Hilda Raisvuo lapsineen. Kuva on otettu perheen asuessa Hiirikalliolla. Kuvan omistaa Leila Niemenmaa.

Lue lisää...

Vasemmalta Rauha Viidanoja, Viola Raisvuo, Lea Pettersson ja Kyllikki Raisvuo. Kuvan on ottanut todennäköisesti Risto Viidanoja. Kuvan omistaa Pasi Peltomäki.

Lisätietoja