Seuraava rakennus on ollut Kinkki, noin puolen kilometrin päässä (suunnilleen vastapäätä nykyistä Antinarontien tienhaaraa). Se kuului Heinijärven Hillulle, mutta siirtyi kaupan mukana Pakkasen omistukseen. Joissakin lähteissä sen sanotaan olevan 1897 perustettu torppa, tosin asukkaat on rippikirjassa merkitty itsellisiksi. Siinä on asunut mahdollisesti Viidanojankulmalta kotoisin ollut itsellinen Taavetti Juho Isakinpoika Kinkki (s. 1844, k. 1924) perheineen. Vaimo (vihitty 1869), Heinijärveltä lähtöisin ollut Amanda Kaisantytär oli syntynyt 1846 ja lapset
- Vilhelmiina s. 1871
- Hilda Mariana s. 1873
- Maria Alina s. 1876
- Taavetti Anshelm s. 1879
- Aina Matilda s. 1884
- Vilhelm Ferdinand s. 1887, k. 1918 ja
- Ida Erika s. 1890.
Myös Vilhelmiinan lapset Ida Elisabeth (s. 1896 Tampereella) ja Yrjö Vilhelm (s. 1898) asuivat Kinkillä. Perhe muutti 1901 Tampereelle. Hilda muutti Tampereelle jo 1894. Taavetti muutti 1899 Karkkuun. Siellä hän avioitui 1901 Rosa Kustaantyttären (s. 1882 Tyrväällä) kanssa. Taavetti muutti 1906 Yhdysvaltoihin. Minnesotalaislähteen mukaan Rosa asui 1918 edelleen Karkussa. USA:n väestönlaskentatietojen mukaan Taavetti toimi maanviljelijänä Washingtonin Winlockissa 1930. Hän oli avioitunut Miina Jauhiaisen kanssa. Maria avioitui Juho Heinosen kanssa. Aina muutti 1902 Tampereelle.
Vuoden 1910 henkikirjat mainitsevat Taavetin, Mandan ja Villen. He olivat elossa viisi vuotta myöhemminkin. Ville oli silloin avioitunut, puolison nimi on Lydia, s. 1887 Sirkkalassa. Lydia jäi leskeksi, kun Vilhelm (Wilho) kuoli 1918 Hämeenlinnan vankileirillä. Kun Lydia matkusti kesällä 1918 Hämeenlinnaan, hänet mainitaan läkkisepän vaimoksi. Heillä oli poika, 1913 syntynyt Raimo Vilhelm. 20-luvulla Lyydia lapsineen palasi äitinsä luokse Sirkkalan Tilkkuseen. Hän lähetti 30-luvulla Suomalaisen kirjallisuuden seuran keräyksiin tietoja kansanperinteeseen liittyvistä sanonnoista.
Kinkki on merkitty torppien luetteloon vuoteen 1924 saakka, mutta ei ole itsenäistynyt. Vuonna 1910 sen pinta-ala on ollut 4,3 hehtaaria. Taavetti Kinkki luopui 1913 Estlanderin kanssa tekemällään sopimuksella torppansa vuokraoikeudesta eläkettä vastaan. Eläkkeeseen kuului asumisoikeus molempien puolisoiden elinajaksi, oikeus ottaa tilan metsästä polttopuita, perunamaa Alaraukolan rajalla, puutarha, jonka aitaaminen kuului eläkkeensaajalle, viisi hehtolitraa rukiita ja kolme hehtolitraa ohraa vuodessa (määrät vähenivät, kun toinen puolisoista kuoli) sekä 15 litraa kuorittua maitoa viikossa, ei kuitenkaan kesä-, heinä- ja elokuussa.
Amanda Kinkin kerrotaan toimineen kylän lapsenpäästäjänä, toisin sanoen itseoppineena kätilönä.
Kerrotaan, että torpan rakennus siirrettiin Palolaan. Muistitiedon mukaan Kinkin viimeiset asukkaat häädettiin torpasta. Tapahtumasta ei ole säilynyt tarkempaa tietoa.
