Tällä kertaa kerron teille kahdesta silkkihuivista. Muistitieto kertoo, että aiemmin aikuiset naiset laittoivat tumman silkkihuivin päähänsä mennessään kirkkoon tai hautajaisiin. Mahdollisesti joku käytti sitä myös hartiahuivina juhlapuvun kanssa. Kylmällä säällä silkkihuivin alle laitettiin toinen huivi, jotta pää pysyi lämpimänä. Kerrottakoon nuoremmille, ettei Haukijärvellä eikä muuallakaan Suomessa ollut mitään tapaa peittää päätään. Esimerkiksi valokuvissa oltiin ilman huivia. Huivi oli päähine, jota käytettiin työssä ja tarvittaessa ulkona. Ja kirkkoon mentäessä laittauduttiin kirkkosilkkiin.
Aloitetaan Alina Valkaman silkistä. Se on musta, hapsuton ja tunnetun ruotsalaisen Almgrenin silkkitehtaan mallinumerolla 356 valmistama. Tehtaan museon mukaan mallin nimi on "Grus sl. bn". Museokin ihmetteli nimeä, sillä sana grus tarkoittaa soraa tai hiekkaa. Oma arveluni on, että se viittaa jonkin kasvin kansanomaiseen nimeen. Esimerkiksi ahdekaunokista on SAOB:n mukaan joskus käytetty nimeä "grusflock". Museo ei osannut sanoa, milloin malli on ollut tuotannossa. Tiedämme kuitenkin, että malli 278 on ollut saatavana vuodesta 1908 lähtien. Alinan silkinkin voinee ajoittaa 1900-luvun alkupuolelle.
Toinenkin kirkkosilkki Haukijärveltä on säilynyt. Se kuului Tyyne Ihantolalle. Se on kuitenkin huonommassa kunnossa, taitekohdista kulunut rikki. Silkki syö itse itseään, kuten sanonta kuuluu. Siinä ei ole mitään leimaa. Ei ole tietoa, mistä ja milloin se on hankittu. Huivissa on hiukan yli kymmensenttiset mustat hapsut. Kuten Alinan huivissa myös Tyynen silkissä on kukkakuvio, josta on vaikea sanoa, mitä kukkaa se tarkalleen esittää. Mahdollisesti ruusua.
Muistitieto kertoo, että Tyyne käytti kirkkosilkkiään viimeisen kerran 1950 miehensä sisaren hautajaisissa. Tilaisuudesta on valokuva, jossa myös Alina Valkama ja Fanny Haukipää ovat huivit päässä. Mahdollisesti Alinalla oli silkki vielä miehensä haudalla 1957 otetussa kuvassa. Kirkkosilkkien käyttö oli kuitenkin alkanut vähentyä sodan jälkeen. Käyttö riippui myös iästä ja asuinpaikasta. Huivien käyttö ylipäätään jatkui maaseudulla pitempään kuin kaupungissa. Muutos näkyy jo 1936 Matilda Peltoniemen haudalla otetussa valokuvassa.
Olisi kiehtovaa ajatella, että nuo Alinan ja Tyynen huivit ovat kihlasilkkejä, kihlajaislahjaksi sulhaselta saatuja. Tästä ei kuitenkaan ole kummankaan osalta tietoa. Onko sinulla tallessa kirkkosilkki tai jokin muu vanha esine Haukijärveltä? Kerro sen tarina sähköpostilla.
Tiedot Alina Valkaman silkkihuivista Kaija Valkamalta