Blogi

Herttualan Alakeskisen renki Kalle Nestor Rajala kuoli Herttualan Hillunvainiolle 25.3.1918. Haudattujen luetteloon on kirjattu hänen tulleen "ammutuksi punasena". SDP:n keräämä ns. terroritilasto on hiukan monisanaisempi. " Murhattu heti kiinni saatua Valkosten toimesta murhasi tuntemattomat Pohjalaiset". Taistelut olivat päättyneet Kyröskoskella edellisenä päivänä. Ehkä Kalle oli pakenemassa tai sitten hän vain yritti palata Herttualaan, jossa oli ollut renkinä ennen sotaa. Vuoden 1916 henkikirja kertoo hänen olleen Alakeskisellä jo silloin. Edellä esitetyt merkinnät tuntuvat viittaavan antautuneen tai pakenevan miehen tappamiseen pikemmin kuin aseella uhanneeseen punakaartilaiseen.

Kirjoitan nyt Kallesta, koska minua kiinnostaa Suomen sotasurmat-tietokannan merkintä siitä, että Kallella oli yksi lapsi. Terroritilaston mukaan hän oli kihloissa. Mutta ensin hiukan hänestä itsestään. Sukunimi Rajala oli peräisin Parilan Rajalasta, johon hänen äitinsä avioitui ensimmäisen puolison kuoltua. Kallen isästä käytettiin nimeä Engbäck. Perhe asui Kalkunmäessä ja Heinijärvellä, mahdollisesti nykyisen Haukijärven alueella. Kalle syntyi 1887 Mouhijärvellä. Vartuttuaan hän oli renkinä eri taloissa ensin Mouhijärvellä, sitten vuodesta 1914 lähtien Hämeenkyrössä. SDP:n keräämä aineisto, jonka tiedot on antanut (tai ainakin allekirjoittanut) Frans Mustasilta, kertoo hänen liittyneen Haukijärven työväenyhdistykseen 1917 ja punkaartiin 15.2.1918.

Kuka sitten oli Kallen kihlattu morsian, jolla oli lapsi? Sitä eivät lähteet kerro. Voisi olettaa, että hän olisi ollut piika tai torpparin tytär lähiseudulta, samasta "säädystä" siis. Todennäköistä on, että lapsi on syntynyt vuoden 1918 alussa. Ehkä sota on estänyt vihilläkäynnin. Sen paremmin Hämeenkyröstä kuin Mouhijärveltäkään ei ole vuoden 1918 kastettujen luetteloa vielä digitoituna käyettävissä. Jos vanhemmat olivat lapsen syntyessä kihloissa, on isä todennäköisesti merkitty luetteloon. Hyvin epämääräinen muistitietoon perustuva vihje on olemassa, mutta luotettavien lähteiden käyttö olisi turvallisempaa. Kallea siis jäi kaipaamaan kihlattu morsian ja mahdollisesti pieni punaorpo, jolla ei ole ollut isästään mitään muistikuvaa.

Myönnän, että edellä oleva tarina on hiukan heikosti dokumentoitu. Joudun luottamaan siihen, mitä Frans Mustasilta on vuoden 1920 aikoihin kirjannut ylös. Hän oli silloin ollut työväenyhdistyksen puheenjohtajana toistakymmentä vuotta ja luultavasti tunsi seurakuntansa. Virheet ovat silti mahdollisia. En myöskään tiedä, millainen hänen suhtautumisensa aviottomiin lapsiin oli. Olisiko hän voinut kirjata Kallelle morsiamen jo aiemmin syntyneen aviottoman lapsen? Kihlattu morsian kuitenkin pitänee paikkansa, sillä niin tekevät myös muut Mustasillan kirjaukset 1918 kuolleiden perhesuhteista.

Surullinen tarina tämäkin, kuten niin monet sisällissotien tarinat ovat.

Tämä teksti sai alkunsa Kyrön Sanomissa julkaistusta kuolinilmoituksesta. Voisiko siinä mainittu Olga Peltomäki olla Mustajärvenkulmalta? Väinö Jaakkolan traagisesta kohtalosta oli kuvauksia useammassa lehdessä. Tässä linkki Uuteen Suomettareen, joka kertoo, että Väinön morsian Olga Peltomäki työskenteli Uudenkaupungin piirimielisairaalan ylihoitajana. Lyhyesti niille, jotka eivät jaksa avata linkkejä: Uudenkaupungin metsänvartija Väinö Jaakkola oli helmikuussa 1918  tervehtimässä morsiantaan tämän työpaikalla, kun punaiset veivät hänet mukanaan ja murhasivat aseettoman miehen ampumalla. Kuolinilmoituksen perusteella voisi arvella, että Olga ja Väinö olivat kihloissa. 

Väinö Evert Jaakkola syntyi 1886 Hämeenkyrössä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Matti Jaakkola ja tämän vaimo Eveliina Timistä. Hänellä oli neljä veljeä ja yksi sisko. Hän kävi kansakoulun, Päivölän maamieskoulun ja Tuomarniemen metsänvartijakoulun. Hän ehti työskennellä Uudenkaupungin metsänvartijana (metsätyönjohtajana) toista vuotta ennen kuin kohtasi kuolemansa helmikuisena iltana. Muistosanoissa häntä kuvattiin eteväksi, tunnontarkaksi ja rehelliseksi. Hänet haudattiin Hämeenkyröön.

Lue lisää...

Väinö Jaakkola

Olga Pelltomäki syntyi 1890 Mouhijärvellä, Mustajärvenkulman Peltomäessä. Hän kävi kansakoulun Haukijärvellä vuosina 1898 - 1902. Myöhemmin hän opiskeli Heinolan seminaarissa, josta valmistui opettajaksi 1915. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan toiminut opettajana lainkaan, vaan hakeutui sairaanhoitajan koulutukseen. Hän kouluttautui Pitkaniemen sairaalassa. Vuonna 1916 hän oli sairaanhoitaja ja hänet valittiin vasta perustetun Lounais-Suomen Piirimielisairashoitolan ylihoitajattareksi. Hän siis tuli Uuteenkaupunkiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin Väinö Jaakkola. Heidän kihlauksestaan ei lehti-ilmoitusta löytynyt, emmekä tiedä, tunsivatko nuoret toisensa jo kotisudullaan. Sulhasensa kuoleman jälkeen Olga eli 10 vuotta. Sairaus päätti hänen elämänsä 1928. Muistokirjoituksen mukaan hänen harrastuksiinsa kuului erityisesti lottatyö. Olga haudattiin Mouhijärvelle. Ja kyllä, Olga Peltomäki oli varmasti Mustajärvenkulmalta, sen vahvistavat edellä mainittu muistokirjoitus sekä kuolinilmoituksessa mainittu syntymäaika.

Lue lisää...

Olga Peltomäki

Sodat ovat vuosisatojen aikana saaneet aikaan tuhansia surullisia tarinoita. Tämä oli yksi niistä. Ehkä kerron seuraavalla kerralla vielä toisen samasta sodasta. Ensi viikolla blogitekstiä ei kuitenkaan ilmesty. Palataan asiaan parin viikon kuluttua.

Kuvat kuuluvat Pasi Peltomäen kokoelmiin.

Alkuvuodesta kerroin, että Kansallisarkisto digitoi kaikkien sodissa kaatuneiden kantakortit. Nyt huomasin ensimmäiset kyläläisten kortit. Nimiä on paljon, joten muidenkin kortteja voi jo olla digitoituna. Mutta aloitetaanpa Jalmari Ahosen ja Tauno Erkkilän kantakorteista. Jalmari Ahosella sivuja on kaikkiaan 10, Tauno Erkkilällä vain neljä. Nähtävästi Ahosen joukko-osastoissa tiedot kirjattiin uudestaan, kun hän astui palvelukseen talvisodassa ja jatkosodassa. Erkkilän kohdalla näin ei tehty.

Jalmari Ahonen kävi kutsunnoissa 1923. Siellä kirjattiin, että hänen pituutensa oli 167 cm, painoa hänellä oli 58 kg, ja hän oli käynyt kiertokoulun. Asevelvollisuutensa hän suoritti 1924 - 1925 Uudenmaan rakuunarykmentissä, joka tuohon aikaan lienee toiminut Lappeenrannassa. Kantakortissa hänen sanotaan palvelleen aseettomana ja toimineen räätälinä. Sodassa hän kuitenkin toimi kiväärimiehenä ja kranaatinheittimen lataajana. Jonkinlaisen asekoulutuksenkin hän siis lienee saanut. Talvisodassa hän taisteli Jalkaväkirykmentti 23:n riveissä. Hän osallistui taisteluihin Taipaleessa ja Vuoksella, missä haavoittui maaliskuun 1940 alussa. Jatkosodassa hän kuului JR 36:een. Hän haavoittui heinäkuun 1941 lopussa ja kuoli kenttäsairaalassa 1.8.1941. Hänen arkkunsa lähetettiin Karkun asemalle. Hänet haudattiin Mouhijärvelle.

Tauno Erkkilä osallistui kutsuntoihin 1925. Kantakortista käy ilmi, että hän oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua. Pituutta ja painoa ei ole merkitty. Asevelvollisuutensa hän suoritti 1926 - 1927 Salmin rajavartiostossa Karjalassa. Ilmeisesti hän pääsi käymään lomalla joulun aikaan 1926. Hän sai kiväärimiehen koulutuksen. 1935 hän oli kertausharjoituksissa. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli JR 17 (myöh. JR 7). Hän katosi Summassa helmikuussa 1940. Kantakortissa on myös merkintä taisteluvammasta.

Joukko-osastoista voi etsiä lisätietoa esimerkiksi Sotasampo-sivustolta. Toivon palautetta, mikäli olen tulkinnut jonkun kantakortin merkinnöistä väärin. Samoin siinä tapauksessa, että kortista löytyy lisätietoa. Perhesuhteet olen jättänyt tästä tekstistä pois, koska niitä on käsitelty jo varsinaisella sivustolla.

Hämeenkyrön Sanomat kertoi 15.11.1929 ilmestyneessä numerossaan Parilassa sattuneesta kuolemantapauksesta. Juttu on otsikoitu "Mies kuollut korpirojun nauttimisesta". Tapauksen kytkeminen kieltolakiin menee omaan piikkiini. Henki voi toki lähteä myös laillisesti hankitun alkoholin takia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kieltolaki näkyi Haukijärvelläkin muutaman kuolemantapauksen, puukotusten ja tappeluiden muodossa. Niitä on tullut vastaan haudattujen luetteloissa, vanhoissa lehtijutuissa ja käräjäpöytäkirjoissa. Seuraavassa mainitsen menehtyneen nimeltä, sillä tietääkseni hänen läheisiään ei ole elossa.

Katajiston saunaan oli siis marraskuun 10. päivän iltana kerääntynyt joukko miehiä ryypiskelemään. Heidän tiedetään nauttineen kotipolttoista viinaa. Jossain vaiheessa Malakias Jalonen, ammatiltaan suutari, meni tajuttomaksi. Kun muut juhlijat lähtivät pois, vietiin sammunut Katajiston pirtin lattialle. Hänen kerrotaan olleen elossa, mutta tajuttomana vielä seuraavana päivänä. Kello yhden aikaan päivällä hänen havaittiin kuolleen.

Jutusta ei käy ilmi, kuka hänet virallisesti totesi kuolleeksi. Ehkä paikalla kävi poliisi tai lääkäri. Kenties hänet vain kuljetettiin näiden tarkastettavaksi. Lehdessä kuoleman kerrotaan aiheutuneen väkijuomasta. Sama on kelvannut myös kirkonkirjoihin, tosin niissä kuolinsyymerkintä on yliviivausten takia hiukan epäselvä. Tuohon aikaan kuoltiin vielä vanhuuden heikkouteen, viinaan ja jopa tuntemattoman syyn takia. Ilmeisesti ruumiinavausta ei tehty. Luultavasti kuitenkin tarkistettiin, ettei väkivallan merkkejä ollut havaittavissa.

Malakias Jalonen oli kuollessaan 58-vuotias ja perheetön.

 

Sivustolla on ollut erillinen kuvagalleria kohta kymmenen vuotta ja kuvia siihen on kertynyt jo lähes 900. Kuvien katselijat ovat varmasti huomanneet gallerian ulkoasun ja toimintojen muuttuneen pari päivää sitten.

Miksi muutos, kun vanhakin toimi?

Kuten joskus ilmaisten ohjelmien kanssa käy, käytössä olleen galleriaohjelmiston ylläpito loppui kehittäjien siirryttyä kohti uusia haasteita. Virheiden korjauksia ja uusia versioita ei ole enää muutamaan vuoteen ilmestynyt. Tästä aiheutui jonkinlainen tietoturvariski. Lisäksi ohjelmisto ei ollut enää täysin yhteensopiva sivutilan taustaohjelmien kanssa ja toimivien asetusten teko vaati tasapainoilua. Näistä syistä uuden galleriaohjelmiston etsiminen tuli ajankohtaiseksi.

Mikä muuttui ja mitä uutta?

Uusi galleria toimii pääosin samoin kuin vanhakin, etusivulta pääsee kuvien katseluun joko sivun vasemman reunan valikosta tai klikkaamalla suoraan haluamsa albumin otsikkokuvaa. Muutamia uusia tai aiemmasta poikkeaviakin toimintoja on. Kuvia voi katsella erikokoisina Kuvien koot -painikkeen alta löytyvällä valikolla (katso kuva alla).

Lue lisää...

Yksittäisen kuvan katselusta pääse takaisin esikatselukuviin, edelliseen kuvaan tai seuraavaan kuvaan kuvan yläpuolella oikealla olevilla nuolipainikkeilla (edelliseen ja seuraavaan kuvaan pääsee myös näppäimistön nuolinäppäimillä). Haku samoin kuin linkit viimeksi lisättyihin kuviin ja albumeihin löytyvät gallerian etusivun vasemmasta reunasta.

Kommentointimahdollisuus löytyy jokaisen kuvan alapuolelta. Kommentit eivät tule automaatisesti näkyviin, vaan ne menevat ensin tiedoksi sivuston ylläpitäjille. Kommentit erityisesti kuvien tunnistamattomista henkilöistä ovat edelleen tervetulleita.

Vielä tehtävää

Kuvat siirrettiin galleriaohjelmistosta toiseen koneellisesti eikä siirto onnistunut aivan täydellisesti. Kuvan otsikoksi tuli tiedostonimi ja aikaisempi kuvan otsikko näkyy nyt kahteen kertaan kuvan lisätiedoissa. Osasta kuvia tekstit on korjattu käsin, mutta suuri osa on korjaamatta.

Varsinaisen sivuston puolelta galleriaan johtavat linkit eivät tällä hetkellä välttämättä toimi, koska galleriasivujen osoitteet muuttuivat. Linkit on tarkoitus käydä läpi ja korjata lukuun ottamatta blogiteksteisssä olevia linkkejä, niiden läpikäyminen on turhan iso urakka.

Korttien lähettämismahdollisuutta uudessa galleriassa ei ole, mutta pulmaan löytyy varmaan ratkaisu ennen joulusesonkia.

Palautetta toivotaan

Mitä mieltä olet muutoksesta? Löysitkö jotain outoa? Kaipaatko lisää ohjeita? Ovatko kirjaimet liian pieniä (niitä voi kyllä suurentaa selaimessa painamalla CTRL ja + -näppäimiä)? Kerro ihmeessä ajatuksesi sivuston palautesivulta löytyvällä lomakkeella tai suoraan samalta sivulta löytyvään sähköpostiosoitteeseen.

Lisäkuvat ovat tervetulleita, niistäkin voi vinkata palautelomakkella tai sähköpostiin. Nopeasti mieleen tulee mopo. Oliko Haukijärvellä mopoja jo 1950-luvun lopussa ja olisiko niistä säilynyt kuvia?

 

 

Lisätietoja