Blogi

Aiemmin olen näissä teksteissä (osa 1 ja osa 2) kertonut kylässä asuneista itsellisistä, joiden asuinpaikka ei ole tiedossa. Sivustolla on käsitelty Pakkasen kartanon ja lastenkodin työväkeä. Monen asumuksen kohdalla heitä on myös esitelty. Tässä tekstissä aion kertoa sellaisista kartanon palveluksessa 40-luvulla olleista, joista ei sivustolla ole mainintaa. Osa esiintyy gallerian kuvissa, joihin yritän heidät linkittää.

Aloitetaan perheettömistä. Sellaisia, joiden ammatti on tiedossa, olivat 40-luvulla karjanhoitaja Eeva Linbom (s. 1921 Kankaanpäässä) sekä karjakot Taimi Hooli (s. 1918 Karungissa), Hulda Ahola (s. 1908) ja Elli Kivinen. Työmiehistä on henkikirjoissa mainittu Erkki Lähteenmäki (s. 1925 Huittisissa). Sisar (?) Suoma Lähteenmäki (s. 1923) tuli Haukijärvelle Tampereelta.

Perheitä oli 40-luvullakin useita. August Jalmari Rantanen (s. 1903 Pälkäneellä) toimi Pakkasella työnjohtajana. Hänen vaimonsa Nimma Maria (os. Koskinen, s. 1900 Vesilahdella) ja tytär Mirjam (s. 1928 Lempäälässä) asuivat myös siellä. Jalmarin äiti Adolfiina ja veli Kaarle (s. 1909 Pälkäneellä) olivat talossa ainakin jonkin aikaa. Tallimies Arvo Ala-Harju (s. 1907 Ilmajoella), vaimo Armi (s. 1913 Ilmajoella) ja lapset Anni (s. 1936 Ilmajoella) ja Alpo (s. 1938 Ilmajoella) kuuluivat kartanon väkeen. Laaksolan perheen isä toimi autonkuljettajana. Niin ikään Kujansuun ja Vienolan perheet asuivat Pakkasen rakennuksissa. Jälkimmäiseen kuuluivat isä Kustaa (s. 1898 Kullaalla), äiti Hulda (s. 1906 Kauvatsalla) ja neljä lasta.

 Juho Junnila (s. 1913 Siikajoella) ja hänen vaimonsa Helga (s. 1912 Muhoksella) näkyvät tiettävästi yhdessä valokuvassa. Heillä oli yksi poika. Kustaa (s. 1891) ja Iida (s. 1899) Nikkilä lienevät olleet hämeenkyröläisiä. Heillä oli neljä lasta. Mikko (s. 1898 Ilmajoella) ja Elma (s. 1902 Aitolahdella) Kivistö olivat töissä kartanossa 40-luvun lopussa. Heillä oli Mikko-niminen poika (s. 1936 Seinäjoella).

Pari kertaa minulta ovat Pakkasella töissä olleiden lastenlapset kyselleet isovanhemmistaan tietoja tai valokuvia. Siinä yksi syy tähän tekstiin.

Lähde: henkikirjat

Taannoin kirjoitin tsaarin ajan asevelvollisista. Totesin, että Taavetti Vilhelm Palomäki sai arpanumeron 10, mikä saattoi hyvinkin tarkoittaa vakinaista kolmen vuoden palvelusta. Rippikirjat eivät kuitenkaan kerro hänen palveluksestaan. Niissä on vain merkintä "Asev. hyväksytty" ja tuo mainittu arpanumero. Turun arkistosta löysin luettelon vuonna 1899 vakinaiseen palvelukseen valituista. Yksi heistä oli Taavi Vilhelm Palomäki Hämeenkyrön Heinijärveltä.

Luettelo kertoo Taavetin arpanumeron, kotikunnan ja -kylän sekä sen, että hänen tuli astua Turun pataljoonan asepalvelukseen marraskuun alussa. Palvelun kesto oli kolme vuotta. Lykkäystä tai vapautusta anoneista oli omia luetteloitaan, mutta Satakunnan puolelta en sellaista löytänyt. Kun kutsunnat oli pidetty jo edellisenä vuonna, olettaisi päätöksen mahdollisesta vapautuksesta ehtineen tulla ennen alussa mainitun luettelon laatimista. Mitään korjauksia siinä ei näkynyt.

Asepalveluksessa oloa vastaan puhuu hiukan se, että Taavetti avioitui Emmansa kanssa kesäkuussa 1900. Olisiko hän saanut lomaa mennäkseen naimisiin? Ehkä, jotain mainintoja lomista olen nähnyt Suomen Kaartiin kuuluneen päiväkirjoja selatessani. Olihan palvelua tuolloin ehtinyt kertyä jo yli puoli vuotta. Tampereen ja Turun välillä oli ratayhteys, ja taisivat junat kulkea jo Siuroon ja Karkkuunkin. Lomalla kotona käyminen oli siis mahdollista. Ja varmaan myös mieluisaa.

Tilikirjat kertovat monenlaista. Viimeksi kerroin hankinnoista, joita tehtiin, kun koulu aloitti Haukijärvellä 1898. Nyt keskityn siihen, millä tavalla koulu työllisti kyläläisiä vuosina 1898 - 1941. Tehtävä ei ole ihan helppo, sillä kirjaukset eivät ole mitenkään tarkkoja. Kun jonkun esittämä lasku on maksettu, ei ole mahdollista tietää, onko kyseessä työsuoritus, tavaran hankinta vai jotain muuta. Oppilasavustuksista ainakin osa kulki koulun tilien kautta. Lisäksi johtokunnan jäsenet ehkä tekivät hankintoja ja perivät sitten saataviaan koululta. Niinpä olen ottanut seuraavaan mukaan vain ne, jossa työsuoritus on mainittu tai oikein mikään muu ei tule kyseeseen.

Koulu tietenkin työllisti opettajat, myös poikien käsitöitä opettaneet. Heistä on sivustolla tarkemmin. Lisäksi kaksi ryhmää sai koululle tekemästään työstä tuloa melko säännöllisesti. Heitä olivat puiden pilkkojat ja siivoojat. Jälkimmäisille on usein maksettu nimikkeellä "koulun pesu". Toki siivoojan palkka mainitaan 30-luvulla. Puita ovat pilkkoneet ainakin V. Mustasilta, Juho Söderling, Ville Kanerva, Vihtori Mäkinen, Alfred Viidanoja, Kalle Hakala ja Juho Jalonen. Siivoustyötä ovat tehneet Miina Mäkelä, Miina Anttila, Siiri Virtanen, Aina Hakala, I. Hakala, Hilma Jalonen ja H. Hakala.

Koulun kunnossapito ja monet hankinnat työllistivät käsityöläisiä. Heistä ehkä käytetyin oli Kalle Virtanen, joka on muun muassa korjanut saunaa, laittanut muurin ja aitaa ja raudoittanut veräjän. Myös Frans Vihtori Mäkinen ja Toivo Mäkinen tekivät usein kunnossapitotöitä. Seppä Jokisen työt mainitaan myös, samoin suutareista Väinö Mustajärvi ja Kalle Salo. He lienevät tehneet jalkineita, joita avustuksena jaettiin oppilaille. Avustuksiin liittynevät myös ompelu-, kudonta- ja neuletyöt, joita tekivät ainakin Virtaska (ilmeisesti Aleksandra Virtanen), Hulda Huippula, Tilda Pettersson, Elli Mäkelä ja Aino Salomäki.

Kalle Haukipää oli laittanut kaivon, Uuno Selkee ajanut savea ja santaa, V. Järvelä tehnyt kivitolpat, Kalle Ojala ajanut vettä, Vihtori Niemi tuonut kirjoja, Samuli Metsäraukola tuonut paloöljyä ja lautoja, Fanny Jokinen ja Heimo Keskinen huolehtineet lämmityksestä, Arvi Heikkinen ja Väinö Salomäki tehneet sähkötöitä ja Kalle Hakala Toivo Kanervan kanssa suorittanut lumen ajoa. Monta suoritusta jää tässä mainitsematta. Ehkä joskus toisen kerran hankinnoista, joita koulu on suorittanut.

 

Koulun arkistoon kuuluva tilikirja kertoo, että "Vuonna 1898 on aljettu ostaa Suojan kansakoulukoululle seuraavia tarpeita". Joku johtokunnan jäsenistä on toiminut taloudenhoitajana ja pitänyt kirjaa menoista. Sivulla on tosin kahta eri käsialaa, mahdollisesti ensimmäiset merkinnät ovat opettaja Hilja Tättälän.

Mitä sitten on hankittu? Koulun pitoon on tarvittu seinäkello, kaksi isompaa lamppua, vähäisempi lamppu, ämpäri, tulitikkuja, kuuppa, 20 pulpettia, pöytä, taulu, helmitaulu, karttajalka, pesänkoukku, urkuharmoni ja kirjoja. Kallein yksittäinen hankinta oli urkuharmoni, jonka hinta oli 340 mk. Lisäksi sille tuli vielä kahdeksan markan tarkastusmaksu ja kolmen markan kuljetusmaksu. Kirjoja hankittiin noin 290 markan arvosta. Pulpettien yhteishinnaksi tuli 187 mk.

Taloudenhoitaja on kirjannut menoja lukuvuoden ajalta. Niihin kuuluvat kaluston vakuutusmaksu, koulun peseminen kaksi kertaa (suursiivous?), mustan taulun toiskertaan maalaus, kynttilät joulukuuseen, halkovajan lukitseminen ja muutama pienehkö lasku. Paria kirjausta joutuu hiukan arvailemaan. Etu lukku voi olla koulutilan lukitukseen liittyvä, vampa sieni kenties taulusieni.

Yhteensä menoja kertyi aloitusvuodelle 1212,92 mk. Tuloja ei ole eritelty, mutta niitä on ollut 1185,45 mk. Miinuksella oltiin siis 27,47 mk. Kouluvuosi ei ole sama kuin kalenterivuosi. Voi siis olla, että kevätlukukaudella saatiin budjetti tasapainoon. Opettajan palkkaa ei ole lainkaan kirjattu menoihin. Myöhempiin tileihin se on merkitty. Ehkä palkkamenot näkyisivät kunnan tilinpidossa.

Jatketaanpa vielä hiukan vanhojen lehtien parissa. Olen joskus aiemmin pohtinut, mikä talo Haukijärvellä mahtoi olla kaupan 1908. Miltei samanlainen ilmoitus oli Sosialidemokraatti-lehdessä syyskuussa 1913. Silloin K. Nieminen myi taloa huutokaupalla, edelleen sen kerrottiin sopivan erityisesti kauppiaalle tai käsityöläiselle ja myynnissä olevan myös irtaimistoa. Nytkin syynä oli poismuutto, joka ei ilmeisesti ollut tapahtunut vielä 1908. Kuten aiemmassa tekstissä totesin, kyseessä voisi olla Vuoren talo, jonne Mäkiset muuttivat juuri noihin aikoihin.

"Kaikkia niitä henkilöitä, joilla on Haukijärven työwäenyhdistyksen omaisuutta, pyydetään tuomaan se takaisin sanotulle yhdistykselle ennen 15. p:wää heinäk. 1919. Holhooja." Ilmoitus julkaistiin Kyrön Sanomissa heinäkuun alussa 1919. Muistan nähneeni jossakin tiedon, että Martti Erkkilä toimi työväenyhdistyksen omaisuuden holhoojana, tosin en ole varma käytetystä termistä. Keiden muiden hallussa omaisuutta oli? Oliko sitä otettu takavarikkoon 1918? Nyt yhdistys oli ilmeisesti saamassa omansa takaisin. Tärkein oli varmasti oma talo.

Loppuun surullinen tarina Sosialidemokraatti-lehdestä lokakuulta 1911. "Köyhän lehmä tullut tapettawaksi. W. k. 29 p:nä tuli Hämeenkyrön Haukijärvellä torpp. Frans Mustasillan lehmään n. s. "poikimakuume", jota seurasi satakertun tulehdus. Waikka lääkäreitä käwi useampia m. m. piirieläinlääkäri, täytyi eläimen kärsimykset lopettaa t. k. 2 p:nä. Lehmä oli Mustasillan ainoa ja oli se lypsänyt wiime wuonnakin 18 kiloa päiwässä. Arwo oli n. 150 mk. Siinä meni kuin leipä suusta, joten wahinko oli warsin tuntuwa."  Eihän Mustasilta torppari ollut eikä toimittaja varmaankaan karjatalouden asiantuntija, mutta johtopäätös oli silti oikea. Melkoinen menetys.

Lisätietoja