Kun Pakkasen sisäpiika Matilda Mustasilta kihlautui Samulinsa kanssa, sai hän talosta kihlajaislahjaksi kellon. Kello seurasi Matildaa Mouhijärvelle ja takaisin Haukijärvelle. Se oli niitä harvoja esineitä, joita Matildan tyttärentytär halusi mukaansa lapsuudenkodistaan Hiirikalliolla. Kello oli hänen omassa kodissaan muistona koko hänen elämänsä ajan. Se ei ainakaan 50-luvun lopussa enää käynyt. Joku lienee vetänyt sitä niin, että vieteri oli katkennut. Myöhemmin toin kellon toiselle piuolelle Suomea, korjautin sen ja katkaisin taas vieterin. Nyt kello on taas vain muistoesine kertoen kolmen, osittain neljän naisen historiaa.
Tekstit kellon takana ovat ranskaa, joten se lienee valmistettu Ranskassa. Ehkä huomaatte, että kello on herätyskello. Matilda vihittiin 1888, kihlauksen ajankohdasta ei ole tietoa. Joka tapauksessa herätyskello on ollut suhteellisen uusi keksintö. Muita kelloja kyllä oli ollut pitempään, mutta herätyskelloa ei joka mökissä ollutkaan. Voi tietysti pohtia, oliko herätyskello Matildalle tarpeen. Hänellä riitti herättäjiä seuraavina vuosina. Kenties se edusti hänelle jotain kaunista ja hiukan ylellistä ja oli siksi tärkeä.
Kyllä, tiedän, ettei kello ole säilynyt kokonaisena, eikä sillä juuri ole rahallista arvoa. Uutena siinä on ollut jonkinlainen koristeellinen kehikko ympärillä. Mitä kehikolle on tapahtunut, ei ole tiedossa. Kenties se särkyi jo Pakkasella, ja he päättivät siitä syystä antaa kellon pois. Kukaties joku Matildan lapsista rikkoi sen vahingossa. Eipä sillä enää väliä, arjen historiaa kello kertoo kuitenkin.
Käykääpä katsomassa gallerian uutta kuvaa Haukijärveltä. Se on Urho Viidanojan arkistosta, kuten monet muutkin hienot kuvat. Keskeinen paikka, Suojan risti, jossa odotellaan linja-autoa suuntana ilmeisesti Tampere ja edelleen Valkeakoski. Olisipa mukava tietää, kenen koira on päässyt kuvaan.