Seuraava tarina vie meidät 1860-luvulle, siis sivuston aikaa varhaisempiin vuosiin. Kerron siitä kuitenkin, koska varkauden kohteeksi joutunut Nikodemus Yliviidanoja on mainittu sivustolla. Tapauksen kulku selviää Ylä-Satakunnan ylisen tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjasta vuodelta 1863 sivuilta 410 - 416.
Kun Nikodemus Yliviidanoja aamulla 5. tammikuuta meni ulos, huomasi hän, että lukitun aiitan seinän viereen oli nostetttu tikkaat ja aitan pärekattoon oli tehty reikä. Maassa oli lunta, ja siinä erottuivat kahdet jalanjäjet. Niitä Nikodemus lähti seuraamaan naapurinsa Vilhelm Alaviidanojan kanssa. Jäljet - yhdet isojen saappaiden ja toiset pienten kenkien - veivät Mouhijärven puolella olleeseen torppaan. Torppari ja hänen vaimonsa kielsivät käyneensä varkaissa ja suhtautuivat Nikodemukseen ja Vilhelmiin ynseästi.
Avuksi saatiin parin päivän kuluttua jahtivouti Fransen. Jäljet olivat edelleen näkyvissä, ja Fransen suoritti etsinnän torpassa. Hän löysi torpparin isot saappaat ja hänen vaimonsa pienet kengät, jotka näyttivät sopivan jälkiin. Jäljistä tehtiin piirrokset oikeudenkäyntiä varten. Todistajina olivat Vilhelm Alaviidanoja ja Taavetti Santamäki. Varastettua sianlihan kimpaletta Fransen ei torpasta löytänyt. Jos vanhoja mittoja oikein tulkitsen, oli lihaa viety suunnilleen seitsemän kilon verran.
Seurasi oikeudenkäynti, jossa kantajana oli Nikodemus Yliviidanoja ja vastaajina torppari ja hänen puolisonsa. Jahtivouti, Alaviidanoja ja Santamäki olivat jutun todistajia, ja kertoivat tapahtumista edellä esitetyn mukaisesti. Oikeus kuuli myös vastaajia, jotka edelleen kiistivät syyllisyytensä. He eivät pystyneet selittämään, miksi heidän jalkineensa sopivat jälkiin. Jalkineita ja jäljistä tehtyjä piirroksia tutkittiin myös oikeudessa. Lopulta oikeus päätti, että vastaajat olivat syyllisiä. Torpparille määrättiin raipparangaistus ja hänen vaimolleen vitsaa. Lisäksi heidät määrättiin korvaamaan lihan arvo Nikodemukselle.
Torppari ja hänen vaimonsa ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon. Niinpä heidät siirrettiin Turkuun odottamaan hovioikeuden käsittelyä. Hovioikeuden tuomio selviää Mouhijärven rippikirjoista (SSHY:n jäsensivuilla). Se vapautti syytetyt syytteestä puutteellisen näytön vuoksi. Torppari ja hänen vaimonsa palasivat kotiinsa, mutta kuolivat pian nälkävuosien aikaan.