Aion näissä blogiteksteissä kertoa hiukan tarkemmin joistakin kyläläisistä. Jokainen kylässä asunut ansaitsisi oman tarinansa, mutta läheskään kaikkien kohdalla ei tietoja irtoa arkistolähteistä riittävästi. Jos siis joku teistä lukijoista haluaa kertoa omista esivanhemmistaan, ottakoon yhteyttä vaikka sähköpostilla. Tietosuojasyistä pitäydyn 1800-luvulla syntyneisiin. Aloitan turvallisesti omasta isoisoisästäni Samuel Viktor Petterssonista. Kutsuttakoon häntä tässä Vihtoriksi, sitä nimeä hänestä ilmeisesti käytettiin Samulin ohella. Nimestään huolimatta hän oli ihan supisuomalainen.
Vihtorin vanhemmat muuttivat pari vuotta ennen hänen syntymäänsä Orivedeltä Messukylään, jossa hänen isänsä oli renkinä eri taloissa. Isästä olisi paljonkin kerrottavaa. Todettakoon tässä vain, että hänellä oli kaikkiaan neljä vaimoa ja 17 lasta. Kun rengin perheeseen syntyi jatkuvasti lapsia, voi kuvitella, että nämä lähtivät maailmalle heti, kun pystyivät. Niin lähti Vihtorikin vuoden 1871 alussa Tampereelle ennen kuin ehti täyttää 12 vuotta. Hän meni töihin puuvillatehtaaseen, ilmeisesti Finlaysonille. Siellä töissä ollessaan hän kävi rippikoulun, sen sijaan tehtaan ylläpitämään kansakouluun hän ei päässyt tai halunnut. Tehtaalla hän oli töissä seitsemisen vuotta, 1878 alkavassa rippikirjassa hänet on merkitty Finlaysonin entiseksi työntekijäksi. Hän lienee elättänyt itsensä sekalaisilla töillä, kunnes 1886 muutti Hämeenkyröön.
Muuton syy oli todennäköisesti Eeva Kaisa Jobintytär, jonka kanssa Vihtori avioitui joulun aikaan 1886. Perhe asui Kyröspohjassa, missä Vihtori oli renkinä ensin Kievarilla ja sitten Haimalassa. Avioliitto kesti vain vajaat kahdeksan kuukautta, Eeva Kaisa kuoli elokuun alussa 1887 pian synnytyksen jälkeen. Pienet kaksoset eivät selvinneet ilman äitiä. Poika kuoli samana päivänä kuin äitinsä, tytär eli lokakuulle. Yksin jäätyään Vihtori muutti vielä samana vuonna Haukijärvelle Pakkaselle rengiksi. Loppu onkin kerrottu sivustolla.
Siitä, millainen Vihtori oli ihmisenä tiedetään kovin vähän. Muistitiedon mukaan hänelle maistui alkoholi, mikä nyt ei ollut kovin harvinaista siihenkään aikaan. Hänen juttujaan ei aina kylällä uskottu. Kenties se johtui hänen kokemuksistaan tai sitten vain vilkkaasta mielikuvituksesta. Yllätys oli, että hän oli aktiivinen työväenyhdistyksessä. Hän kuului työväenyhdistyksen johtokuntaan, sen huvitoimikuntaan ja antoi myös julkaista nimensä työväenlehtien uudenvuodentervehdyksissä. Helppoa ei liene Vihtorin elämä ollut missään vaiheessa, mutta eipä se sitä ollut muillakaan.