Blogi

Juho Ivar Taavetinpoika syntyi 1870 Hillun Palomäen torpassa Viidanojankulmalla. Torpassa oli hänen varttuessaan lapsia isä Taavetin ensimmäisestä avioliitosta, isän ja äiti Juditin yhteisiä sekä äidin ja tämän uuden puolison Isakin yhteisiä lapsia. Palomäessä Juho Ivar kasvoi mieheksi ja otti aikuiseksi tultuaan käyttöön sukunimen Jokinen. 1893 hän muutti Suoniemelle. Siellä hänestä tuli Kuljun kartanon renki. Hän palveli kartanossa viisi vuotta, viimeisen vuoden kuitenkin työmiehenä, ei renkinä. Elokuussa 1898 oli tullut aika muuttaa Viipurin maaseurakuntaan.

Mikä sai Juhon lähtemään toiselle puolelle maata? Luultavasti nuori nainen nimeltä Katriina Risu, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1898 Säkkijärvellä. Katriina oli syntynyt Säkkijärvellä 1865. Nuoret asettuivat asumaan Konkkalan hovin (kartanon) maalle. Juhon ammatiksi merkittiin työmies. Miten Juho ja Katriina oikein tutustuivat? Ensimmäisenä tulee mieleen, että kartanoiden välillä oli yhteyksiä. Niitä kuitenkin pitäisi tutkia erikseen.

Juholle ja Katriinalle syntyi Viipurissa kaksi tytärtä, Lempi Katriina 1901 ja Impi Anna Maria 1905. Perhe muutti 1912 Johannekseen. Uusi koti löytyi Kaislahden kylästä, jossa Juho toimi muonarenkinä. Tämän jälkeen heidän vaiheistaan on aika vähän tietoa, koska digitaalisia lähteitä ei viimeisten 100 vuoden ajalta juuri ole. Henkikirjoista 1920 heidät löydämme Kaislahdesta. Lempi todennäköisesti avioitui ja muutti Viipuriin. Hän kuoli siellä huhtikuussa 1944. Palataan hänen vaiheisiinsa joskus myöhemmin, jos ne varmistuvat.

Vielä on yksi tietolähde: hautakivi Turun Kakskerran hautausmaalla. Haudassa lepäävät Juho, Katriina ja Impi. Nimet ja syntymäajat ovat oikein. Johanneksen pitäjän asukkaita muutti sodan jälkeen paljon Turun seudulle. Juho Ivar Jokinen kulki pitkän matkan Viidanojankulmalta Suoniemen ja Viipurin kautta Johannekseen ja sieltä edelleen evakkotaipaleiden kautta Kakskertaan.

Huhtikuun 19. päivänä 1912 Hämeenkyrön käräjillä käsiteltiin suutari Kaarlo Niemisen anomusta rekisteröidä vuokravälikirja Haukijärven Suojan taloon. Suutari Niemisen asuinpaikaksi on merkitty Pirkkalan pitäjän Pispalan kylä. Anomuksesta, joka hyväksyttiin, käy ilmi, että alkuperäinen vuokravälikirja oli laadittu 1. päivä toukokuuta 1902 ja se oli kiinnitetty taloon oikeuden istunnossa 2.12.1902. Siispä etsimään tuo alkuperäinen kiinnitys, jotta saamme asiasta tarkempaa tietoa.

Mainittuna joulukuun päivänä oikeuden istunnossa oli esillä vain yksi Haukijärveä koskeva kiinnitys. Siinä Frans Sillanpää sai kymmeneksi vuodeksi kiinnityksen Suojaan vakuutena vuokraoikeudestaan kolmen kapanalan alueeseen 10 markan vuosivuokraa vastaan. Kiinnitys tuli siis uusia 1912. Miksi uusija oli Kalle Nieminen eikä Sillanpää itse? Sillanpää omisti mäkitupansa rakennukset, vaikka sen maa-alue kuului Suojalle. Hänellä oli oikeus myös myydä ne. Mahdollisuudesta siirtää vuokraoikeus toiselle ei välikirjassa mainita mitään. Rakennusten jääminen paikoilleen lieneekin vaatinut suostumuksen maanomistajalta (tuolloin jo Estlander).

Edellä olevan perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että myöhemmän Vuoren talon ensimmäiset asukkaat Sillanpään Pransu ja Miina myivät rakennuksensa suutari Niemisen perheelle. Perhe siiirtyi viimeistään 1912 Pispalaan, todennäköisesti jo muutamaa vuotta aikaisemmin. He kuitenkin halusivat säilyttää vuokraoikeutensa maa-alueeseen. Kenties vanhimpia lapsia vielä asuikin talossa. Melko pian taloon muutti Mäkisen perhe, kuten sivustolla on kerrottu. Millainen heidän asemansa oli? He varmasti ostivat rakennukset Niemisiltä.

En ole löytänyt tietoa siitä, että Frans Mäkinen olisi vaatinut vuokra-alueensa lunastamista, kun sellainen tuli mahdolliseksi. Vastaan ei ole myöskään tullut vapaaehtoisesta kaupasta kertovaa lainhuudatusasiaa. Koukeroisesta kielestä huolimatta ymmärrän tuon 1912 rekisteröinnin tapahtuneen 10 vuodeksi. Onko siis Frans Mäkinen perheineen asunut tontillaan uuden rekisteröinnin, suullisen sopimuksen vai sittenkin omaksi lunastamisen turvin?  En ole myöskään nähnyt lainhuutoa Mäkiseltä 30-luvulla Pakkasen ja Suojan omistajaksi tulleelle Haapaselle. Tämän haltuun talo kuitenkin siirtyi. Asia vaatii vielä tutkimista.

 

 

Jatketaan taas sarjaa siitä, mitä kylässä tapahtui 90 vuotta sitten eli 1930. Tiedot ovat peräisin tuon vuoden Hämeenkyrön Sanomien numeroista.

Aloitetaan kirkollisista ilmoituksista. Kylässä kuoli kolme henkilöä, nimittäin Vihtori Anshelm Ihantola (Salomäki), Frans Fabian Mäkinen (Yliviidanoja) ja Maria Vilhelmiina Hellsten (Kahila). Mäkinen oli 55-vuotias, muut kaksi jo iäkkäämpiä. Lisäksi yksi pienenä kuollut lapsi mahdollisesti oli Haukijärveltä, mutta asia pitää vielä tarkistaa muista lähteistä.

Avioliittoon kuulutettiin kirvesmies Aimo Mäkinen Haukijärveltä ja tilallisen tytär Lyydi Niemi Kyröspohjasta, työmies Eino Immenius Kyröspohjasta ja palstatilallisen tytär Iida Rintala Haukijärveltä, tilallisen poika Arvo Laine ja kauppiaan tytär Elma Heinonen, molemmat kylästä sekä työmies Josef Virtanen Kyröskoskelta ja palvelija Emma Niemi (Halla) Haukijärveltä. Emma Niemi oli töissä Pakkasella.

Seurakunnasta muutti karjakko Fanni Söderling, joka siirtyi Halikkoon.

Huutokaupat kuuluivat kylän elämänmenoon. Pakkasella myytiin huutokaupalla muurattu höyrypannu ja koneet, meijerikoneita, 10 lehmää, kaksi hevosta ym. Vihtori Ihantolan kuoleman jälkeen pidettiin huutokauppa Salomäessä. Heinää myivät huutokaupalla kunnan kiinteistölautakunta Erkkilässä sekä Nikolai Mäkelä. Urakkahuutokauppa pidettiin helmikuussa, kun Heinoon rumpu ja Mustasillan rumpu annettiin uusittaviksi.

Kunnanvaltuustoon tulivat valituiksi kyläläiset Kalle Haukipää, Frans Mustasilta, Toivo Mäkinen ja Vihtori Järvelä.

Haukijärven työväenyhdistys järjesti iltamat helluntaina, lokakuussa ja tapaninpäivänä.

Suurin muutos kylässä noihin aikoihin oli lastenkodin tulo. Lapset olivat osittain muuttaneet kylään jo edellisenä syksynä. Vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa. Uutta henkilökuntaa palkattiin. Lastenkodissa järjestettiin ainakin yksi hengellinen iltama, jossa puhujana oli neiti Grönberg. Siellä toimi myös kiertokoulu keväällä 1930.

Taannoin kirjoitin kylässä sota-aikana asuneista kirvulaisista. Osoittautui, että heistä on säilynyt ainakin yksi valokuva. Se on tiettävästi otettu Metsäkirmolla 1941, vuosiluku on kuvan kääntöpuolella. Kuva on otettu heinäpellolla. Kyseessä on siis kesä 1941, jolloin jatkosota oli juuri alkanut. Kirvulaiset eivät vielä olleet ehtineet palata takaisin kotiseudulleen. Kuvasta on tunnistettu Arvo ja Martta Mustajärvi sekä kaksi heidän lastaan. Keitä mahtavat olla kuvan kirvulaiset?

Lue lisää...

Kuvan on skannannut Kaija Valkama

Toinen muutaman viikon takainen aihe oli kylään liittyvät esineet. Nyt on löytynyt kaksi koulussa tehtyä käsityötä liki 100 vuoden takaa. Tekijä oli Aleksi Koivisto. Työkalut ovat selvästi pysyneet hänen käsissään. Lusikkalaatikko ja suuntapiirrin vaikuttavat käyttökelpoisilta. Aleksi aloitti varsinaisen kansakoulunsa 10-vuotiaana, kuten muutkin tuohon aikaan. Laatikkoa tehdessään hän on ollut 11 - 12-vuotias. 

Lue lisää...Lue lisää...Lue lisää...

Kuvat: Hannu Niemi

Käsitöitä on koulun toiminta-aikana tehty valtava määrä. Toivottavasti muutkin lähettävät niistä tietoja ja mielellään myös kuvia. Oma käsityötunnilla tehty mollamaijani joutui epähuomiossa remontin yhteydessä roskiin kuljettuaan sitä ennen mukanani yli 50 vuotta. Sääli. Onko joku teistä säilyttänyt omaansa paremmin?

Kiitos kuvia ja tietoja lähettäneille.

 

Maaliskuussa 1862 syntyi Häijään Sepän Murtomäen torpassa tytär Eufrosiina, jota todennäköisesti kutsuttiin Siinaksi. Hänen isänsä Tuomas Heikinpoika oli lähtöisin Alaviidanojan torpasta. Murtomäkeen hän oli tullut avioiduttuaan torpparinleski Serafia Tuomaantyttären kanssa. Sisaruksia Siinalla oli ainakin neljä. Murtomäki sijaitsi Häijään Perämaassa. Siinan isä kuoli 1881. Silloin Siina oli kuitenkin jo muuttanut pois kotoa. Siinan vanhimmasta veljestä tuli  uusi torppari. Tämän kuoleman jälkeen torppa siirtyi pois suvulta.

Luultavasti Siina eli lapsuudessaan normaalia, työteliästä torpantytön elämää. Ripille hän pääsi 15-vuotiaana kesällä 1877. Vain vuotta myöhemmin - 16-vuotiaana - hän avioitui Santamäen torpan pojan Kalle Taavetinpojan kanssa. Tämä oli tuolloin 21-vuotias. Nuoripari asui vähän aikaa Murtomäessä. Siellä syntyi myös esikoinen Kalle Vihtori lokakuussa 1879. Tämän jälkeen perhe muutti läheiseen Vuorion torppaan, joka kuului Rouhulle. Siellä väki vaihtui noina vuosina tiuhaan. Kalle Taavetinpoika oli torpparina pari vuotta. Viimeistään loppuvuodesta 1881 hänet merkittiin jo entiseksi torppariksi. Taavetti Matias kastettiin Hämeenkyrössä helmikuussa 1882. Virallisesti perhe muutti Hämeenkyröön maaliskuussa 1882.

Kalle Taavetinpoika oli rakentanut jonkin matkan päähän Hämylän maalle ainakin saunan, jossa perhe aluksi asui. Luultavasti hän oli myös raivannut vähän peltoa vielä Vuoriossa asuessaan. Uusi torppa sai nimen Linnusmäki. Perhe alkoi käyttää sitä sukunimen tapaan. Kalle Linnusmäestä tuli tunnettu hahmo Haukijärvellä ja laajemminkin. Millaista mahtoi olla Siinan elämä hänen rinnallaan? Kalle oli paljon poissa puutarhaharrastuksen ja siemenkaupan takia. Luultavasti hän kuitenkin oli enemmän paikalla alkuvuosina, kun lapset olivat pieniä. Ehkä myös sukulaiset auttoivat Siinaa. Lapset laitettiin tuohon aikaan töihin jo nuorina. Heistä oli varmasti apua torpan hoidossa jo 1890-luvulle tultaessa.

Siinan myöhemmistä vaiheista tiedämme kovin vähän. Elämä torpassa lienee ollut niukkaa, sillä monena vuotena Siina ja Kalle vapautettiin henkiveron maksusta. Tilanne nähtävästi helpottui hiukan, kun lapset kasvoivat isommiksi. Henkikirjat kertovat Siinan olleen kivulloinen vuodesta 1912 lähtien. Tarkemmin sairaus ei lähteistä ilmene. Viimeisinä vuosinaan hän oli hoidettavana kunnalliskodissa. Siina kuoli tammikuussa 1927 64-vuotiaana.

 

Hämeenkyrön ja Mouhijärven kirkonkirjojen (SSHY:n jäsensivuilla) ja henkikirjojen  lisäksi on lähteenä käytetty Puutarha-lehden artikkelia, joka on ilmestynyt 1.9.1916. Huomattakoon, etteivät artikkelin tiedot ole täysin yhtäpitäviä virallisten lähteiden kanssa.

Lisätietoja