Kansallisarkisto on hiljattain digitoinut Hämeenkyrön perukirjoja vuosilta 1918 -1924. Jos siis esivanhempasi on kuollut Hämeenkyrössä tai hämeenkyröläisenä noina vuosina, kannattaa tutkia hakemistoja. Ne täydentyvät vapaaehtoisten toimesta. Itse olen yrittänyt laittaa hakemistoihin haukijärveläisten nimet näkyviin. Lisäksi jokaisen vuoden alussa on nimiluettelot.
Entä jos esivanhemman perukirjaa ei löydy? Se on hyvin mahdollista. Laki kyllä vaati tuohon aikaankin perukirjan laatimista, mutta paljon niitä jäi tekemättäkin. Ehkä ei ollut ketään, joka olisi kutsunut arvioitsijat paikalle. Ehkä vain pidettiin huutokauppa ja jaettiin sen vähäinen tuotto. Ehkä ei toimitettu perukirjaa käräjäoikeuteen. Niiden arkistoja nyt digitoidaan. Seurakunnalle perukirja piti toimittaa, jos leski aikoi avioitua uudestaan.
Seuraavassa luettelo niistä kyläläisistä, joiden perukirjat löytyvät nyt digitoidusta aineistosta: Taavetti Kallio, Ville Keskinen, Mikko Poutala, Vihtori Leivo, Frans Ahonen, Olga Mäkelä, Vilho Antila, Kalle Ojala, Edla Peltomaa (Högerman), Elina Teliniemi (Haukipää), Ville Kanerva ja Kalle Mäkelä. Yleensä omaisuusluettelot ovat aika odotettuja. Torppareista ja mäkitupalaisistakin jotkut olivat muita vauraampia. Toisaalta perijöitä saattoi olla paljon eivätkä perinnöt muodostuneet isoiksi.
Ehkä yllättävin asia, mikä perukirjoissa tuli vastaan, oli jäljennös Mikko Poutalan testamentista. Hän jätti kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuutensa tyttärelleen Eliinalle ja tämän miehelle Taavetti Teliniemelle. Testamentti oli päivätty vuoden 1917 alussa, kolme vuotta ennen Mikon kuolemaa. Mikko omisti siis rakennuksensa, vaikka maa kuului hänen pojalleen Vihtori Jokiselle. Perukirjasta voi päätellä, että Mikko oli asunut tyttärensä luona Teliniemessä viimeiset aikansa. Ehkä testamentti oli tapa korvata Mikon hoito Teliniemille.