Blogi
Harjavallasta Haukijärvelle (blogi)
Kalle Paulinus Salo syntyi pari päivää enen juhannusta 1886 Harjavallassa. Isä Anton (Antti) Ylander oli ammatiltaan työmies. Emme tiedä, työskentelikö hän taloissa muonamiehenä vai oliko hänellä jokin muu ammatti. Äiti oli Loviisa Juhontytär. Lapsia perheessä oli kahdeksan. Heistä ainakin yksi kuoli pienenä. Perheen äiti oli kotoisin Eurajoelta ja vanhimmat lapset olivat syntyneet siellä. Kalle oli lapsista toiseksi nuorin. Ainakin kaksi perheen pojista toimi puusepän ammatissa.
Kalle pääsi ripille kesällä 1901 ja jo saman vuoden lopussa hän muutti Lohjalle. Siellä hän ei pitkään viihtynyt, mutta ehti kuitenkin suutarin oppiin. Suutarinoppilas Kaarle Paulinus Ylander (Salo) muutti jo seuraavana vuonna Poriin. Vuoden kuluttua matka vei Vaasaan. Ilmeisesti hän työskenteli edelleen jonkun suutarin oppilaana. Vaasassa hän asui ainakin vuoteen 1906 saakka. Noihin aikoihin hän muutti Helsinkiin (mahdollisesti Helsingin maalaiskuntaan eli nykyiselle Vantaalle), nimittäin Helsingistä palasi lokakuussa 1907 Harjavaltaan jalkinetyöntekijä Kalle Salo Ylander. Molemmat sukunimet näkyvät tuon ajan lähteissä.
Tammikuussa 1908 Kalle Salo ja Selma Palomäki hakivat kuulutukset ja helmikuussa heidät vihittiin. Tytär Elsa Maria syntyi vielä samana vuonna. Perhe asettui asumaan Selman kotiin Mämminmäen Palomäkeen, joka lienee ollut mäkitupa. Oliko Harjavallassa huonosti suutarintöitä vai oliko Kalle tottunut liikkuvaan elämään? Joka tapauksessa eräs lehtijuttu kertoo, että jo 1910 hän oli ehtinyt olla jonkun aikaa Haukijärvellä suutarina. Hän lienee tuolloin ollut edelleen kirjoilla Harjavallassa, kuten myös 1918. Virkatodistus nimittäin tiesi kertoa, että muonitusmestarina Haukijärven punakaartissa toiminut Salo oli sotaa edeltävät vuodet asunut Hämeenkyrössä erossa perheestään.
Selmakin tuli jossain vaiheessa Hämeenkyröön, mutta luultavasti vain lyhyeksi ajaksi. Tytär ilmeisesti jäi Harjavaltaan. Kalle ja Selma on 20-luvulla merkitty henkikirjoissa Parilaan. Kun 1931 piti olla kirjoilla siellä, missä todellisuudessa asui, muutti Selma kirjansa Harjavaltaan. Todellinen muutto lienee tapahtunut jo aiemmin, sillä Selmasta ei kenelläkään muistelijalla ole ollut minkäänlaista mielikuvaa. Niin jäi Kalle kiertämään Haukijärveä ja muutakin Hämeenkyröä suutarintöitä tehden.
Olen pahoillani, ettei edeltävässä tekstissä ole linkkejä lähteisiin. Ne kuitenkin veisivät SSHY:n maksullisille jäsensivuille. Lähteinä on myös käytetty vain vapaakappalekirjastoissa näkyvää digitoitua lehtijuttua sekä valtiorikosylioikeuden aktia, joka puolestaan on luettavissa vain arkistolaitoksen sisäisessä verkossa.
Luonnonlääkkeitä ja kansanparantajia (blogi)
Kun lapsena sai haavan jalkaansa tai käteensä, käski vanhempi väki laittamaan haavan päälle piharatamon lehden. Tosin kasvista käytettiin silloin jotain muuta nimeä, joka jotenkin liittyi rautaan. Rautalehti, jos oikein muistan. Tutkimusten mukaan kasvi sisältääkin bakteereja tuhoavaa ainetta. Kukaan ei kyllä muistaakseni kehottanut pesemään haavaa tai lehteä. Ehkä esimerkissä kiteytyvätkin kansanlääkinnän piirteet: kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa, huonoa hygieniaa ja aimo annos taikauskoa. No, parempaakaan ei menneinä vuosisatoina ollut tarjolla.
Kasvien parantavasta vaikutuksesta oli perillä myös Kalle Linnusmäki. Muistitieto kertoo, että häneltä sai tarvittaessa lääkeyrttejä. Varsinaisena kansanparantajana hän ei kuitenkaan liene toiminut, kiinnostus kasveja ja puutarhaa kohtaan vei hänen aikansa. Linnusmäki tiesi muutenkin perinteisistä parannuskeinoista ja uskomuksista. K. Laitakarin haastattelemana (SKS KRA Hämeenkyrö, KRK 33, Laitakari K. 373, K. Linnusmäki 78 v.) hän on kertonut Parkanon Kuninkaan lähteen vettä käytetyn silmäsairauksien ja muidenkin vaivojen parantamiseen. Avunhakijat uhrasivat lähteeseen rahaa ja arvoesineitä. Hän kertoi näin tehdyn vielä 1870-luvulla.
Tunnettuja kansanparantajia ei kylässä ole ollut. Ida Ojaniemi (os. Mäenpää) tosin mainitsee K. Laitakarin haastettelemana (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 187, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö), että Amanda Kinkki oli "noita". Lapsenpäästäjänä toiminut Amanda on mahdollisesti tuntenut myös luonnonlääkintäkeinoja. Muuten kyläläiset turvautuivat vaivojensa hoidossa seudulla tunnettuihin Ketunkiven Eevaan ja hänen tyttäriinsä, ikaalislaiseen Ojan isäntään (Juho Yli-Oja, k. 1943) ja Tyrvään Hultaan silloin, kun lääkärin apu ei auttanut tai sitä ei jostain syystä haluttu hakea. Muistitieto kertoo, että Tyrvään Hultan luona käytiin vielä 30-luvulla.
Yllä mainittujen lisäksi on tekstin lähteinä käytetty Jorma Ala-Maakalan ja Jaakko Valkaman antamia tietoja.
Ulkoilmajuhlia (blogi)
En muista koskaan kuulleeni, että Haukijärvellä olisi järjestetty suuria koko kylän juhannusjuhlia. Mustajärvenkulmalla ehkä olisi isommalle kokolle sopivaa järvenrantaa ollut tarjolla, muualla kylässä heikommin. Pienemmällä porukalla poltettiin kyllä kokkoa minunkin lapsuudessani, muutaman talon väki kokoontui silloin yhteen. Makkaranpaisto onnistui kokolla, grillejä kun ei vielä tunnettu.
Muuten kesäjuhlia on toki kylässä vietetty, niistä on kuvia niin Suojalta, työväentalolta kuin Mustajärvenkulmaltakin. Myös urheilutapahtumat keräsivät väkeä. Monien kesähäiden ja syntymäpäivien järjestäjät toivoivat kaunista säätä, jotta juhlaväki voi oleskella ulkosalla.
Pari hiukan erikoisempaa ulkoilmatapahtumaa löytyy 1900-luvun alkuvuosilta. Molemmat liittyvät vappujuhliin. Kansan Lehden mukaan Haukijärven työväenyhdistys päätti 1910 kokoontua Suojan ristille viettämään vappuillanviettoa. Jutussa lienee virhe. Todennäköisesti risteyksestä on marssittu Maatialaan tai muulle juhlapaikalle. Sen sijaan vappuaamuna 1909 on puoli seitsemän aikaan ollut tarkoitus kerätä väki Haukikalliolle laulamaan "aamuvirsiä kansainväliselle juhlapäivälle". Kuinkahan paljon lienee väkeä tullut paikalle? En ole koskaan käynyt Haukikalliolla. Se voi toki nykyään olla kovin erinäköinen kuin 1909. Olisiko paikalta silloin avautunut näkymä järvelle? Olisi myös mielenkiintoista tietää, onko se toiminut yleisemminkin kokoontumispaikkana.
Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista juhannusta.
Lisäys: Muistitieto kertoo, että Haukikalliolta on laskettu suksilla mäkeä ainakin 40-luvulla. Hyppyrimäki lienee antanut hyvän vauhdin. Silloin kalliolta näkyi hyvin järvelle. Samalla vuosikymmenellä on Pakkasen pajan takana järven rannassa poltettu juhannuskokkoa. Siellä kävi Pakkasen oman väen lisäksi myös muita kyläläisiä.
Siikaisista Untilaan ja Parilaan (blogi)
Ei tietenkään ole kovin ihmeellistä, että joku on tullut Siikaisista Hämeenkyröön. Yhteyksiä paikkakuntien välillä toki oli. Silakkaa käytiin ostamassa rannikolta ja matka kävi Siikaisten kautta. Muitakin liikkujia lienee ollut. Voisi myös ajatella, että nuori mies tai nainen kulkeutui palveluspaikasta ja seurakunnasta toiseen. Näin ei kuitenkaan ollut Maria Vilhelmiina Lundin kohdalla. Kerron tällä kertaa hiukan hänen vaiheistaan ennen kuin hän tuli Parilan Koskelaan.
Maria syntyi 1874 Siikaisissa. Isä Isak ja äiti Adolfiina olivat torppareina Siikaisten Pyntäisten kylän Strömin torpassa. Sisaruksia Marialla oli neljä, yksi heistä kuoli pienenä. Torpparin asema ei liene vanhempia tyydyttänyt. 1882 he päättivät muuttaa Hämeenkyröön. Emme voi tietää, miksi he valitsivat juuri Kyrön. Lähisukulaisia ei uudella paikkakunnalla liene ollut, koska molemmat vanhemmat olivat syntyneet Siikaisissa.
Hämeenkyrössä he asettuivat Tokoisten Putulaan, joka oli tuolloin Rossan omistuksessa. Siellä perhe kasvoi yhdellä pojalla. Parin vuoden kuluttua he päätyivät Rossan ja Putulan Sillanpään torppaan. Heistä käytettiin edelleen nimeä Ström. Torpassa he viihtyivät vain vuoden verran. 1885 matka vei Untilan (Vaivio-)Vännille, jonka hallitsijaksi Isak merkittiin rippikirjaan. Siellä perheeseen syntyi tytär. Vuosien 1891 - 1901 rippikirjaan Isak merkittiin ensin Vännin talolliseksi, myöhemmin itselliseksi. Nyt nimi Ström muuttui Lundiksi. Ainakin yksi lapsista käytti siitä suomennettua Lehto-nimeä.
Jossain on Maria tavannut Edvard Vilho Mäkelän, sillä syyskuussa 1897 heidät vihittiin. Maria asui tuolloin kotonaan Vännillä, mutta muutti avioitumisen jälkeen Mäkelään (Koskelaan?). 1901 perhe muutti Pirkkalaan. Vilho oli töissä Pitkäniemen sairaalassa. Parilaan he palasivat 1904. Loppu onkin kerrottu sivustolla.
Syntymäpäiviä (blogi)
Viime viikon UutisOiva-lehti kertoi, että taas on vietetty 100-vuotispäiviä. Tällä kertaa vuorossa oli Taimi Koskela, jonka elämänvaiheita oli lehden jutussa esitelty kattavasti. Mainittakoon tässä, että Taimi on asunut pitkään Peltoniemessä. Haukijärven historia-sivusto haluaa esittää lämpimät onnittelut korkean iän saavuttaneelle.
Ihan ensimmäinen 100 vuoden ikään ehtinyt kyläläinen oli tiettävästi Kahilan Tuovi Suominen, joka täytti pyöreät vuotensa 2007. Kun tätä blogia ei vielä silloin ollut, jäivät onnittelut esittämättä. Jos oikein muistan, Hämeenkyrön Sanomat kertoi merkkipäivästä. On tietysti mahdollista, että joku nuorena kylästä pois muuttanut on ehtinyt sadan vuoden ikään jo aiemmin. Vinkkejä otetaan vastaan.
Hämeenkyrön Sanomat julkaisi pitkään merkkipäiväpalstaa. Sinne on moni haukijärveläinenkin saanut nimensä. Joku läheinen lienee asian ilmoittanut, lehdellä tuskin on ollut mahdollisuutta seurata kirkonkirjoja. Myös hiukan laajempia kirjoituksia nykyisten haastattelujen tapaan on kyläläisten merkkipäivistä ollut. Silloin on mahdollisesti lähetetty toimittaja asialle. Näin arvelisin käyneen ainakin Kalle Linnusmäen ja Frans Mustasillan kohdalla. Joskus merkkipäiväjutun laati joku kyläläinen. Frans Mustasilta kirjoitti Kalle Haukipäästä tämän täyttäessä 70 vuotta. Seuraavassa pari esimerkkiä kyläläisten syntymäpäivien uutisoinnista lehdessä.
Emma Erkkilän täyttäessä 60 vuotta helmikuussa 1926 kirjoitti lehti hänestä melkein palstan verran. Hänen kerrottiin olleen toimelias suuren perheen vaalija ja hoitaneen tarmokkaasti talon kaikki asiat miehensä kuoleman jälkeen. Erkkilästä sanottiin aina löytyneen yöpaikka erilaisissa asioissa liikkuneille. Lehden mukaan Emma Erkkilä turvautui vaikeina hetkinään Jumalaan. Tunteikkaan ja uskonnollissävytteisen jutun lopussa oli viittaus raamattuun: Matt. 7:12.
Hyvin asiapitoinen oli puolestaan lyhyt juttu, jonka lehti julkaisi Hemming Jokisen täyttäessä 65 vuotta joulukuussa 1947. Hänen kerrottiin syntyneen Ikaalisissa ja omistaneen siellä aiemmin myllyn ja sahan. Muutettuaan Hämeenkyröön hän oli taitavasti hoidellut Haukijärveltä ostamaansa maatilaa. Sen ohella hänen sanottiin toimineen myös puuseppänä ja muurarina, joissa toimissa häntä niin ikään pidettiin taitavana.