Kirjoittelen tätä tekstiä junassa ja aion laittaa kaikki kirjoitusvirheet olosuhteiden piikkiin. Kävin jälleen Turussa, tällä kertaa lueskelin Hämeenkyrön käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjoja vuosilta 1918 - 1928. Nyt hieman siitä, miten haukijärveläiset niissä näkyivät. Nimiä en aio mainita. Lisäksi on huomattava, että monet valittivat tuomioista.
Vuosi 1918 näkyi loppuvuodesta ja seuraavana vuonna niin, että punakaartissa mukana olleilta vaadittiin korvauksia menetetyistä aseista ja perunoista. Se oli tietysti ymmärrettävää. Erikoista sen sijaan oli, että yksittäistä kaartilaista vaadittiin korvaamaan koko summa, vaikka takavarikoijia oli ollut useita tai joku oli vain tuonut kaartin määräyksen. Vaatimukset menivät yleensä oikeudessa läpi.
Vuonna 1919 oli esillä myös eläinrääkkäysjuttu, jossa siinäkin poikkeukselliset tapahtumat näkyivät. Erään tilan eläimet olivat huonossa kunnossa ja liian vähällä ravinnolla. Selityksenä tarjottu rehupula ei täysin vakuuttanut oikeutta, sillä se antoi isännälle langettavan tuomion.
Jännityksellä odotin, kuka kyläläisistä ehti tekemään ensimmäisen kieltolakiin liittyvän rikoksen. Viinankeittovälineet löytyivät Mustajärvenkulmalta 1922 ja rangaistuksena oli sakko. Tosin jo 1919 oli muuan kyläläinen saanut vankeustuomion Karkun käräjillä kotirauhan rikkomisesta. Mahdollisesti silläkin oli alkoholin kanssa jotain tekemistä.