Hän lähti 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan etsimään parempaa toimeentuloa. Hän työskenteli ahkerasti metsätöissä ja kaivoksilla. Lopulta hän onnistui hankkimaan pienen maatilan. Sukulaiset Suomessa saivat valokuvia perheestä, talosta ja autosta. Hän kävi Suomessa jo 30-luvulla. Myöhemmin hän teki vielä pari vierailua. Kun hän kuoli, muistokirjoitus kertoi, että hän oli arvostettu henkilö yhteisössään. Näinhän se monen kyläläisenkin kohdalla meni. Eläkepäivillään he olivat tyytyväisiä elämäänsä. Kaikkien unelmat eivät kuitenkaan toteutuneet.

Muutamien Haukijärveltä Amerikan mantereelle lähteneiden elämän vei vakava sairaus jo nuorella iällä. Keuhkotauti vaivasi niin Suomessa kuin valtameren takana. Eikä muihinkaan vakaviin sairauksiin juuri ollut parannusta. Alkoholikin houkutteli. Niinpä ainakin yksi entinen kyläläinen kuoli puuspriitä (metanolia) nautittuaan. Ennenaikaisen kuoleman uudessa kotimaassa kohtasivat ainakin Keskisen veljekset Kaarle ja Viktor, Kaarle Mäkelä ja Otto Metsäraukola. Juho Varin vietti viimeiset elinvuotensa todennäköisesti parantolassa. Hän tosin oli silloin jo 60-vuotias.

Sitten on muutamia entisiä kyläläisiä, jotka näyttävät katoavan lähteistä pian Kanadaan tai Yhdysvaltoihin saavuttuaan. Kalle Koivisto, Juho Ketola ja Juho Ahola löytyvät laivojen matkustajaluetteloista, mutta muita tietoja heistä ei ole. Frans Heino oli elossa vielä 1918, sen jälkeen lähteet eivät häntä tunne. He ovat voineet sairastua, joutua onnettomuuteen esimerkiksi kaivoksessa tai päätyä Neuvosto-Venäjälle. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, että heidän kohtalonsa olisi ollut traaginen. He ovat myös voineet vaihtaa nimeä tai tulla kirjatuiksi väestönlaskennoissa niin, ettei heitä ole mahdollista löytää rekistereistä. Onpa joku heistä myös saattanut palata Suomeen.

Seuraava blogiteksti ilmestyy vasta kahden viikon kuluttua.

Lisätietoja