Blogi
Vaari vankileirillä? (blogi)
Arkistolaitos on avannut kaikkien luettaviksi digitoimiaan vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin liittyviä aineistoja. Esittelen niistä seuraavassa kolme lyhyesti. Ne voivat kiinnostaa sukuaan tutkivia, mutta myös kylän historiasta kiinnostuneita. Monta kylässä joskus asunutta aineistoista löytyykin. Palaan ehkä joidenkin kohtaloihin myöhemmin näissä teksteissä. Lisätietoa aineistoista voi etsiä arkistolaitoksen Portti-palvelusta.
Helppokäyttöisin näistä kolmesta on valtiorikosylioikeuden aktien muodostama aineisto. Siitä voi hakea tietoa kirjoittamalla etsimänsä henkilön sukunimen (alempaan) hakukenttään Digitaaliarkiston hakupalvelussa. Eteen avautuu luettelo kyseisen sukunimen omistajista, jotka ovat vieneet tapauksensa valtiorikosylioikeuden ratkaistavaksi. Jos oikea henkilö löytyy listasta, saa näkyville esimerkiksi virkatodistuksen, alemman oikeusasteen käsittelystä muodostuneet asiakirjat ja kotipitäjän suojeluskunnan lausunnon henkilöstä. Vaikka nimi olisi yleinen, ei erehtymisen vaaraa juuri ole, sen verran tarkat tiedot syytetyistä on.
Hiukan enemmän etsimistä vaatii sotavankilaitoksen vankikortiston käyttö. Jonkun aikaa haarukoimalla sieltäkin henkilön löytää, mikäli hänestä on kortti tehty. Käsitykseni mukaan ihan kaikista vankileireillä olleista ei korttia ole tehty tai sellaista ei ole säilynyt. Korteilla on paljon vähemmän tietoa kuin edellä mainituissa akteissa. Onkin syytä olla tarkkana, jos etsii hyvin yleistä nimeä.
Arttur Pettersson kuoli Hämeenlinnan vankileirillä heinäkuussa 1918. Hän oli perheetön, siksi uskallan julkaista kuvan hänen vankikortistaan. Lähde: Digitaaliarkisto
Viimeinen aineisto koostuu valtiorikosoikeuksien eri osastojen tuomioluetteloista. Niissä on mainittu henkilön nimi, kotipaikka, syntymäaika, rikos, josta häntä syytettiin ja annettu tuomio. Osastoja oli paljon ja luettelot sisältävät yleensä satoja nimiä. Yhden ihmisen etsiminen niistä on aikaa vievää. Eniten hämeenkyröläisten asioita käsiteltiin Tampereen (osastot 17 - 21, 52, 56 - 61, 144), Hämeenlinnan (osastot 9, 10, 40 - 50, 54, 55, 59, 100 - 102, 110) ja Lahden (osastot 71 - 76, 121 - 132) valtiorikosoikeuksissa.
Aineistoissa on osittain samoja henkilöitä. Alemmassa oikeusasteessa vapautetut, ehdonalaiseen vankeuteen tuomitut tai leireillä kuolleet eivät välttämättä vedonneet tuomioistaan ylioikeuteen. Valtiorikosoikeuksiin tuotiin syytettyjä myös kotoa, joten kaikki eivät olleet vankileireillä. Sikäli on perusteltua käydä läpi kaikki aineistot.
Vuonna 2017 (blogi)
Ihan aluksi toivotan kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta. Ennen kuin mennään alkaneen vuoden suunnitelmiin ihan pieni katsaus menneeseen vuoteen. Tein parikin arkistoreissua Turkuun ja kävin läpi henkikirjoja ja perukirjoja. Kaikkea aikomaani en ehtinyt, mutta niinhän siinä yleensä käy. Arkistolaitos yllätti mukavasti digitoimalla Kansaneläkelaitoksen hakemistokortit. Niistä löytyi useamman entisen kyläläisen kuolinvuosi ja viimeinen kotipaikka, joillekin ammattikin. Eri puolille Suomea on haukijärveläisiä kulkeutunut.
Arkistokäyntejä on tarkoitus jatkaa. Henkikirjoissa on sekä Hämeenkyrön että Mouhijärven osalta vielä tutkittavaa. Mouhijärven perukirjojakin on vielä syytä lueskella. Kunhan Tampereen Metso-kirjastosta löytyy taas remontin jälkeen paikka mikrofilmien lukulaitteille (ehkä sellainen jo on olemassa?), aion jatkaa Paikallissanomien parissa. Jos oikein muistan, olen niitä käynyt läpi vain 20-luvulta. Ja Kansalliskirjaston digitoidut aineistot karttunevat myös, nekin on siis syytä käydä tarkistamassa.
Arkistolaitos aloitti viime vuonna vuosien 1960, 1965, 1970 ja 1975 henkikirjojen hakemistojen digitoimisen. Hämeen lääniä siellä jo on, Turun ja Porin lääniä ei vielä. Odotan mielenkiinnolla varsinaisia henkikirjoja, niissä tietoa lienee hakemistoja enemmän. Lähinnä noiden vuosien henkikirjoista voisi löytyä kuolinvuosia. Digitaaliarkistoon on tullut vapaasti luettavaksi vuoteen 1918 liittyvää materiaalia, mutta siitä toisen kerran enemmän.
Tämä vuosi on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Hyvät nykyiset ja entiset kyläläiset, minulla on ehdotus, miten jokainen voisi sitä omalta kohdaltaan juhlistaa. Kaivelkaapa omia ja sukulaistenne arkistoja, vanhoja valokuva-albumeja ja haastatelkaa iäkkäitä sukulaisianne. Saatte itsellenne kuvan sukunne menneisyydestä ja voitte kenties kartuttaa tätä sivustoa lisätiedoilla, tarkennuksilla, korjauksilla tai blogin aiheilla. Viimeksi mainittuun kelpaa pienikin muistiinpano, havainto, kertomus, jopa kysymys. Voin kaivella lisää tietoa vinkin saatuani.
Joulukuvia (blogi)
Vuosi sitten - vai oliko kaksi vuotta sitten, aika kuluu nykyään niin nopeasti - kävin läpi vanhoja valokuvia löytääkseni jouluaiheisen, 50-luvulla tai aiemmin otetun valokuvan. Sellaista ei löytynyt. Kuusikymmenluvulta niitä sitten jo oli, salamakuutioilla otettuja, nyt jo värit pahasti muuttuneina. Syy vanhojen joulukuvien vähäisyyteen on tietysti juuri valo tai oikeastaan sen puute joulun aikaan. Sisäkuvaus ei hämärinä päivinä tavallisten kyläläisten kameroilla onnistunut. Ja mitäpä sitä ulos kuvaamaan, räntäsateeseen tai pakkaseen.
Sivuston galleriassa on ainakin kaksi jouluaiheista valokuvaa. Työväentalolla on pidetty joulujuhlat 1930, ja niissä lienee ollut paikalla joku ammattikuvaaja, koska sisällä otettu valokuva on hyvälaatuinen. Sune Viidanoja on kuvattu joulun aikaan, kuvassa näkyy joulukuusi. Tätä kuvaa ei ole ajoitettu tarkasti, mutta ihan poikanen ei Sune kuvassa ole. Hän oli syntynyt 1912, joten kuva lienee 30- tai 40-luvulta. Hänen veljensä Risto (s. 1926) omisti kameran ja on ottanut galleriassakin olevia kuvia. Jos kuva on hänen ottamansa, se lienee 40-luvulta. Siinäpä ne jouluaiheiset kuvat olivat, ainakin näin ulkomuistista.
Kuvituskuva liittyy Haukijärveen vain aikamoisen mutkan kautta. Se on peräisin tätini arkistosta ja on syytä olettaa, että siinä on joku Mouhijärven puolella Kiviniemessä asuneista Toivon veljeksistä. Kuva lienee sota-aikainen, mutta tarkempi aika tai paikka ei ole tiedossa.
Lopuksi muistutan vielä mahdollisuudesta lähettää e-kortti. Sivusto (ja blogi) päivittyy seuraavan kerran vuodenvaihteen jälkeen. Toivotan kaikille oikein rauhallista joulunaikaa.
Inkeriläisiä Haukijärvellä (blogi)
Haukijärven koulun oppilasmatrikkelissa on neljän oppilaan kohdalla merkintä "Eronnut poismuuton takia 1.12.1944". Yhteistä noille lapsille on myös, että heillä on merkintä inkeriläisyydestä. Ilmeisesti heidät perheineen palautettiin joulukuussa 1944 Neuvostoliittoon. Olen aiemminkin kirjoittanut kylässä asuneista inkeriläisistä. Viimeksi Hämeenkyrön henkikirjoja tutkiessani löysin heistä tarkemman luettelon vuodelta 1944. Kirjaan siitä tähän ne, joiden syntymästä on kulunut 100 vuotta tai enemmän. Jospa joku heidän jälkeläisistään olisi kiinnostunut sukunsa vaiheista ja löytäisi tätä kautta tiedon sijoituspaikasta Suomessa.
Eniten inkeriläisiä oli Pakkasella. Tiedossa ei ole, asuivatko he kartanon rakennuksissa vai Haapasen omistuksessa olleissa mökeissä. Seuraavat perheet on henkikirjassa merkitty Pakkaselle:
- Aleksanteri Kirppu (s. 1912 Liisilässä), hänen vaimonsa Katri (os. Kirppu, s. 1913 Liisilässä) sekä heidän tyttärensä
- Pietari Kirppu (s. 1899 Liisilässä), hänen vaimonsa Sofia (os. Kopri, s. 1903 Koprinassa) ja heidän lapsensa
- Pekka Kirppu (s. 1905 Liisilässä)
- Paavo Luisti (s. 1912 Liisilässä), hänen vaimonsa Anna (os. Akkalainen, s. 1913 Inkeressä) sekä heidän lapsensa
- Maria Hänninen (os. Hänninen, s. 1913 Koprinassa) poikansa kanssa
- Anna Hänninen (os. Soikka, s. 1871 Koprinassa)
- Mikko Puuronen (s. 1901 Venjoella)
- Anna Sihvonen (os. Kirppu, s. 1900 Liisilässä) tyttärensä kanssa.
Mustajärvenkulman Palomäkeen oli henkikirjan mukaan sijoitettuna
- Liisa Ivanov (os. Kaupponen, s. 1896 Spankovassa) poikansa kanssa.
Parilassa oli kolme inkeriläisperhettä:
- Anna Kouru (os. Kirjanen, s. 1877 Venjoella) ja tytär Maria (s. 1915 Venjoella) Kalliopohjassa
- Sofia Kirppu (s. 1890 Liisilässä) lastenkodilla ja
- Juho Hyyrönen (s. 1899 Venjoella), hänen vaimonsa Katri (os. Pöntönen, s. 1900 Venjoella) sekä heidän poikansa Pertulla.
Kirjaukset on oletettavasti tehty vuoden 1944 alkupuolella. Muitakin inkeriläisperheitä on kylässä todennäköisesti asunut. Lisätiedot näistä kylän lyhytaikaisista, vaiheikkaan matkan kulkeneista asukkaista ovat tervetulleita.
Loppuun vielä pieni mainos. Jos haluat muistuttaa ystävääsi Haukijärvi-sivustosta, voit nyt lähettää hänelle sähköisen joulukortin sivuston gallerian kautta. Mukana on myös uusia kortteja Kaija Valkaman upein valokuvin. Kiitokset Kaijalle! Ohje e-kortin lähettämiseen löytyy sivustolta.
Sotilaspassin kertomaa 1/2 (blogi)
Vuonna 1902 syntyneen Lauri Niemen sotilaspassi on säilynyt, vaikkakin hiukan heikkokuntoisena. Katsotaan mitä siitä selviää.
Lauri oli kutsunnoissa 15.2.1922 Satakunnan kutsuntapiirissä, paikka ei sotilaspassista selviä. Lokakuun 28. päivänä vuonna 1922 alkoi vakinainen palvelus Polkupyöräpataljoona 2:n 1. komppaniassa. Matka Lammikulman Niemestä Raivolaan lähelle itärajaa tapahtui varmaankin junalla, kenties reittiä Karkku-Tampere-Riihimäki-Lahti-Kouvola-Viipuri-Raivola. Junamatka on kestänyt melkoisen kauan, sillä vielä 1950-luvun aikataulujen mukaan matka Karkusta Vainikkalaan kesti liki kahdeksan tuntia ilman mahdollisia odotusaikoja junanvaihtojen yhteydessä. Tuskin junat 1920-luvun alussa yhtään nopeammin kulkeneet (pikemminkin päinvastoin) ja nykyiseltä rajalta Vainikkalasta on vielä 100 kilometriä Raivolaan.
Raivolan asema 1920-luvulla, keskellä ns. pakaasiraide (kuva Lauri Niemen albumista)
Polkupyöräpataljoona 2 oli perustettu vuonna 1921 ja sijoituspaikkana oli 1920-luvun alussa "tsaarinajan kukoistuksen jälkeen autiuteen vaipunut kansainvälisestikin tunnettu huvilayhdyskunta" Raivolan kylä, josta tarvittavat majoitustilat oli vuokrattu. Tilat olivat hajallaan, mutta parannusta aikaisempaan oli, yksiköt olivat "vain" parin kilometrin säteellä komentajan virkahuoneesta. Majoitustilat olivat alkuaan vain kesäkäyttöön rakennettuja, joten polttopuukulut olivat kohtuuttoman suuret.
Polkupyöräpataljoona 2:n 1. komppanian kasarmit (Lauri Niemen albumista)
Lauri vannoi sotilasvalan 25.11.1922 ja kävi ryhmänjohtajakurssin 4.12.1922 - 10.4.1923.
Polkupyöräpataljoonassa polkupyöriä oli alkuksi vähän, ne olivat vanhoja ja varustukseltaan puutteeliisia, koulutusta niillä kuitenkin annettiin. Huomaa taustalla olevan rakennuksen koristeelliset ikkunalistat ja vasemmassa reunassa näkyvän rakennuksen heikkokuntoinen katto.
Sotilaspassissa on kohta Päästetty lomalle (aika ja syy), siinä kohtaa ei ole merkintöjä. Olisiko niin että varusmiespalveluksen aikana ei päässyt käymään kotona Hämeenkyrössä, matkoihin olisikin mennyt kohtuuttomasti aikaa. Ilmeisesti vapaa-aikana oli mahdollista liikkua lähiseuduilla, albumissa on säilynyt kuva Terijoella sijainneesta hotelli Belle Vuesta.
Armeijaan kuuluvat olennaisena osana paraatit. Kuvan tilaisuudesta ja tapahtumapaikasta ei valitettavasti ole säilynyt mitään tietoa.
Lauri vapautettiin täysin palvelleena vakinaisesta sotapalveluksesta ja siirrettiin reserviin 16.10.1923, allekirjoittajana on jääkärieverstiluutnantti ja pataljoonan komentaja Aarne Heikinheimo. Asevelvollisuusaikana Niemen perhe oli muuttanut Santamäkeen ja sinne Lauri palasi vuoden palvelun jälkeen. Vielä piti käydä näyttämässä sotilaspassi nimismiehelle, Yrjö Tainion allekirjoituksen päiväys on 25.10.1923.
Joukko-osaston historian osalta lähteenä on käytetty Pertti Suomisen kirjaa Jääkäripataljoona 2, Uudenmaan Jääkäripataljoona 1921-1971 (Polkupyöräpataljoona 2:n nimi muuttui 1936 Jääkäripataljoona 2:ksi)
Blogin toisessa osassa käsitellään sota-ajan merkintöjä.