Blogi

Sivustolla kävijät ovat varmaan huomanneet, että kuviin on lisätty vesileimat. Aiemminhan kuvien tallentaminen oli estetty, mutta se ei järjestelmässä enää toimi. Ja tallentamisen esto oli tietysti kohtuullisen helposti kierrettävissä. Galleriassa vesileimat ovat olleet käytössä jo pidemmän aikaa. Joku on varmaan miettinyt, miksi näin menetellään. Yritän seuraavassa hiukan valottaa syitä.

Haukijärven historiasta kertovat kuvat on saatu käyttöön nimenomaan sivustoa varten. Niillä ei kuitenkaan eräitä gallerian korttikuvia lukuunottamatta ole enää tekijänoikeussuojaa, koska ne ovat yli 50 vuotta sitten otettuja. Siinä mielessä ne siis ovat vapaata riistaa. Vesileimojen tarkoitus on estää kuvien joutuminen asiattomiin yhteyksiin, joita niitäkin verkossa valitettavasti on. Mummon kuvan joutuminen häneen millään tavoin liittymättömälle nettisivulle voisi olla ikävä yllätys. Ei kai vesileimakaan mikään sataprosenttinen tae ole, mutta harva kuvia kopioiva viitsii nähdä vaivaa sen poistamiseksi.

Olenko sitten tavannut sivuston kuvia muualla verkossa? Olen, eräässä Facebook-ryhmässä. Ryhmä on asiallinen ja kuvissakin taisi muistaakseni olla lähinnä autoja. Mitään mainintaa ei alkuperästä ollut, ja kun tästä huomautin, sain aika asiatontakin palautetta. Erityisen ikävältä tuntui se, ettei useiden ihmisten vaivannäköä kuvien hankkimiseksi katsottu sen arvoiseksi, että lähde olisi mainittu.

Vesileiman käyttö voi harmittaa niitä, jotka haluaisivat jonkun kuvan ihan omaan käyttöönsä tai vaikka tulostaa sen vanhemmalle sukulaiselleen. Heidän toivon ottavan yhteyttä sähköpostilla. Kuvan voi saada minulta ilman vesileimaa, kun käyttöehdoista sovitaan. Tarvittaessa asiaa voidaan selvittää kuvan omistajan kanssa. Aina joskus pyyntöjä tuleekin. Yleensä niitä pyydetään edellä mainittuihin tarkoituksiin. Yhden hiukan erikoisemman pyynnön muistan. Jokin bändi halusi t-paitaansa Pakkasen heinäntekoa esittävän kuvan. Ohjasin kysyjän ottamaan yhteyttä kuvan omistajaan. Muistaakseni tämä antoi luvan käyttää kuvaa.

Kuka kylässä asuneista on tullut sinne pisimmän matkan päästä? Vaikea kysymys, siispä rajataan sitä hiukan. Tarkastellaan seuraavassa vain syntymäpaikkoja. Toki moni on voinut ennen Haukijärvelle asettumistaan piipahtaa kaukana, jopa valtameren takana, mutta jätetään sellainen nyt sivuun. Käytännön syistä jaetaan tarkastelu ajallisesti kahtia, sotiin rajoittuvaan aikaan ja sotien jälkeiseen aikaan.

Ennen sotaa kylässä asuneista melko pitkän matkan oli kulkenut Kristian Malinen. Hän oli syntynyt Kuhmossa, muuttanut myöhemmin Tampereelle ja sieltä 1912 Hämeenkyröön. Haukijärvelle Maliset tulivat 20-luvun alussa. Malinen kuoli jo 1924. Ehkä kerron hänen vaiheistaan jossain vaiheessa tarkemmin. Matkaa Kuhmosta Hämeenkyröön tulee yli 400 kilometriä.

Sodan aikana Haukijärvellä asui ainakin kirvulaisia ja inkeriläisiä, joista jälkimmäiset olivat kulkeneet pitkän matkan. Joskus voin heidänkin reissuaan katsoa hiukan tarkemmin, useimpien syntymäpaikat löytyvät lähteistä. Myöhemmin kylään asettui lähinnä Viipurin läänin Pyhäjärveltä lähteneitä. Pitkä matka heilläkin, suoraan Hämeenkyröön ei tainnut tulla kukaan. Oliko Salmista kotoisin olleella Saulamon perheellä vielä pitempi matka? Etäisyys sekä Pyhäjärvelle että Salmiin lienee yli 400 kilometriä. Kun meidän piti katsoa syntymäpaikkoja, niin mainittakoon, että Matti Tiittanen oli syntynyt Pietarissa.

Asuihan Haukijärvellä myös Ruotsissa syntyneitä. Kun he viipyivät vain lyhyen aikaa Pakkasella, on heidät kirjattu ainoastaan näihin blogiteksteihin, ei varsinaiselle sivustolle. Muita ulkomailta Haukijärvelle kulkeutuneita en tiedä. Olisi toki hyvin mahdollista, että joku kylään asettunut olisi käynyt syntymässä vaikka Amerikassa. Yhtään havaintoa sellaisesta ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Korjatkaapa lukijat, jos olen jonkun pitkämatkalaisen kokonaan unohtanut, henkilöitä kun näillä sivuilla on melkoinen määrä.

Haukijärven koulun arkistoa penkoessani löysin valokuvan, josta osa on tuossa alapuolella. Kuvan takana on teksti: "Tohtori Valtimo ja koulusisar B. Rantala tarkastamassa terveydentilaa koululla 1947 syksyllä". Otin kuvasta mukaan vain osan, koska jonossa seisoneet tytöt olivat ilman vaatteita ja ainakin osa heistä oli mahdollisesti tunnistettavissa. Ilmeisesti yksityisyyden suoja ei ollut kovin tärkeä tuohon aikaan. Valitettavasti samalla jäi pois opettaja Niittymäki, jonka läsnäolo viittaa siihen, että tarkastettavat olivat alakoululaisia.

Arkistossa oli myös 30- ja 40-luvulla koulussa olleiden oppilaiden terveyskortteja. En käynyt niitä tutkimaan, koska useimpien tuolloin koulua käyneiden kuolemasta ei ole vielä kulunut 50 vuotta. Sen verran kuitenkin äitini korttia katsoin, että laitoin muistiin, mitä oppilaista tuolloin tutkittiin. Henkilötietojen lisäksi korttiin oli kirjattu pituus, paino, näiden poikkeama normaalista sekä opettajan ja kouluhoitajan merkintöjä terveydestä. Kortin kääntöpuoli oli varattu lääkärintarkastukselle. Sinne kirjattiin yleisvaikutus, oliko kalpeutta tai vähäverisyyttä, ruumiinviat, tuberkuloosi, isot imurauhaset ja muut taudit sisäelimissä, näkökyky, kuulokyky, trakooma, taudit korvissa, nenässä tai nielussa, syhelmät ja syöpäläiset, vialliset hampaat, muu huomioitava ja hoito-ohjeet.

Itselleni oli yllätys, että lääkäri kävi koululla tarkastamassa oppilaita jo 30-luvulla. En omalta kouluajaltani sellaista muista, mutta todennäköisesti lääkäri silloinkin meidät tutki joko koululla tai sitten vastaanotollaan kirkonkylällä. Tuberkuloosi taisi olla  aiemmin nuorten ihmisten yleisin kuolinsyy. Sen havaitseminen jo alkuvaiheessa oli tärkeää. Lasten tarkastukset olivat siinä suhteessa avainasemassa ja tarjosivat mahdollisuuden muutenkin kohentaa kasvuikäisten terveydentilaa.

Viime viikolla huomasin, että arkistolaitos on digitoinut Kyröspohjan isojakoon liittyvän kartan, joka koskettaa myös Haukijärveä. Aikani karttaa ihmeteltyäni tulin siihen tulokseen, että se esittää Haukijärventien vartta Herttualan rajalta aina Mustasillalle asti. Joskus olen näissä teksteissä miettinyt, oliko tien varrella asutusta aiemmilla vuosisadoilla. Karttaan ei asumuksia ole merkitty. Tietä näyttäisivät 1700-luvun lopussa reunustaneen vain metsä ja niityt.

Mutta mennäänpä nimiin. Ne löytyvät karttaa seuraavilta sivuilta. Numeroilla 136  ja 137 on Kirvesjärven perkoota. Sitten numerot 138 - 141 tuovat jonnekin, jonka arkistolaitos näyttää tulkinneen Lammanmaaksi, mutta joka joissakin luettelon nimissä voisi olla myös Lomman (niitty tai perkoo). Vaikka olen noilta kulmilta lähtöisin, on nimi ihan outo. Pitää yrittää sitä jäljittää. Mutta jatketaan matkaa. 144 - 149 viittaavat Heinoon alueeseen. Ja Mustasuolle tullaan sen jälkeen, numeroissa 150 - 158.

Isojaossa tehtiin myös aluevaihtoja eri talojen kesken. Tuossa yhteydessä ilmeisesti Herttualan ja Kyröspohjan sekä Kalkunmäen ja Kyröspohjan talojen välillä. Esimerkiksi alue, jolle myöhemmin syntyi Salomäen talo, näyttäisi isojaossa siirtyneen Kyröspohjasta Kalkunmäkeen.

Vielä hiukan nimistä. Itselleni oli yllätys,että Korsu (joka tosin on Herttualan puolella) on noin vanha nimi. Mikähän lienee nimen alkuperä? Että Mustasilta on vanha nimi, ei varsinaisesti ole yllätys. Heinoo sen sijaan on. Olin kuvitellut, että nimi tulisi Heinon perheestä. Ehkä onkin päinvastoin. Perhe sai nimensä paikasta, jossa asui.