Blogi

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut Amerikan mantereelle "kadonneista" kyläläisistä. Viikonvaihtessa olivat Findmypast-palvelun tietokannat vapaasti käytettävissä. Pakkohan ne oli tarkistaa. Tällä kertaa keskityin etsimään erityisesti Taavetti Oskari Huhtalaa. Kuten arvata saattaa, on Huhtala-nimisiä siirtynyt Amerikkaan paljon, erityisesti Pohjanmaalta. Lisäksi tulevat vielä väärin kirjoitetut nimimuodot. Huntala on todennäköisesti jotain muuta, mutta onko se Huhtala, Hautala vai jokin muu. Oli siis pakko ottaa etunimi mukaan. Niinpä etsin Taavetti, David ja Oscar Huhtalaa. 

Työmies Taavetti Oskari Huhtala Heinijärveltä (s. 13.4.1887) on ottanut esteettömyystodistuksen passia varten 29.10.1913. Tämä selviää Hämeenkyrön nimismiehenarkiston luettelosta. Määränpääkseen hän on ilmoittanut USA:n. Passi on varmasti annettu juuri tuolla nimellä eikä esimerkiksi Kataistolla tai Lammilla, jotka asuinpaikan mukaan myös olisivat mahdollisia. Hänen on täytynyt matkustaa vuoden 1913 lopulla tai alkuvuodesta 1914. Mutta lähtikö hän matkaan?

Ketään Taavetti (tai David) Huhtalaa eivät matkustajaluettelot tunne. Oskar Huhtala-nimisiä on liikkeellä ollut useampia, mutta heidän matkustusaikansa ei sovi meidän Oskarimme passin hankintaan. Oletetaan nyt kuitenkin, että hän matkusti, mutta ei jostain syystä - esimerkiksi nimen kirjoitusasun takia - ole luetteloista löydettävissä. Yhdysvalloista parhaita lähteitä ovat avioliittoasiakirjat ja maailmansotien aikaan laaditut kutsuntakortit, joita tehtiin myös siirtolaisista. Edellisissä on usein vanhempien nimet mainittu, jälkimmäisissä taas tarkat syntymäajat. Kenenkään tarkistamani Oskarin tiedot eivät täsmänneet. Minnesotassa on 1915 avioitunut Oscar Huhtala Aino Marttilan kanssa. Olen kuitenkin näkevinäni nimikirjoituksessa J-kijaimen toiseen etunimeen viitaten. 

Alan yhä enemmän kallistua sille kannalle, ettei Taavetti Oskari syystä tai toisesta lähtenyt Amerikan mantereelle. Sen puolesta puhuu myös, ettei häntä ole merkitty vuoden 1915 henkikirjassa Heinijärvelle. Tuohon aikaan henkikirjaan kirjattiin myös Amerikkaan siirtyneet. Mahdollista tietysti on, että hän teki vain pikavisiitin ja palattuaan asettui muualle. Tai jos hänellä kävi oikein huono tuuri, hän sairastui ja kuoli ehtimättä jättää jälkiä amerikkalaisiin rekistereihin. Niinhän tapahtui Keskisen veljeksille Kanadassa.

 

Seurakuntien arkistoissa on jonkun verran perukirjoja ja huutokauppaluetteloita. Jos leskeksi jäänyt aikoi avioitua, piti todistaa, että edellisen puolison kuoleman jälkeen oli asiat selvitetty. Hämeenkyröstä näitä on digitoitu vuoteen 1869 saakka. Vilkaistaan nyt muutamaa kylään liittyvää. Perukirjan ja huutokauppaluettelon muoto säilyi samanlaisena 1900-luvun puolelle.

Aloitetaan Lamminkulman Mäkelästä. Torppari Juho Vilhelm Matinpojan vaimo Edla Vilhelmiina Taavetintytär kuoli lokakuussa 1864. Seuraavan vuoden helmikuussa kokoontuivat Karl Parkkinen alaikäisten lasten etujen valvojana, Abraham Haimala ja Mikko Valin uskottuina miehinä sekä Carl Ahlgren pyydettynä toimitusmiehenä ja kirjurina Mäkelään suorittamaan "kalunkirjoituksen", kuten ennen vanhaan sanottiin. Juho ja Edla olivat asuneet torpassa jo toistakymmentä vuotta, joten heille oli ehtinyt kertyä jonkun verran omaisuutta, joka nyt siis tarkasti kirjattiin perukirjaan. Torpassa tarpeellisia työkaluja, hevonen, pari lehmää, nuorta karjaa, lampaita, vaatteita, huonekaluja ja astioita. Pientä ylellisyyttä kahvivälineiden ja merivahapiipun muodossa. Kaikki melko selvästi kirjoitettuna. Mutta mitä mahtoivat olla tulappi (talappi?) ja sortuti, joiden  yhteinen arvo ylitti hevosen hinnan?

Toukokuussa 1855 kuoli Metsäkirmon renki Joel Malakias Eskonpojan vaimo Ester Loviisa Jaakontytär. Myös hänen jälkeensä suoritettiin perunkirjoitus. Rengin perheen omaisuus oli selvästi vähäisempi. Kirves ja sirppi löytyi heiltäkin, samoin jalkapannu ja vaatetta. Arvokkain oli  50 kopeekan hintaiseksi arvioitu "waimowäjen pälsy", mikä se sitten lieneekään. Ilmeisesti jokin naisten vaate.

Edelliset perukirjat olivat suomenkielisiä. Kun mennään ajassa 10 vuotta taaksepäin, tulee vastaan Leena Juhontytär Äärilän kuoleman jälkeen pidetyn huutokaupan ruotsinkielinen luettelo. Hän oli Äärilän eli Erkkilän isännän veljen vaimo. Vaikka kyse ei ole isäntäparista, on omaisuutta selvästi palvelusväkeä ja torppareita enemmän. Hopeasormuksia, kangaspuita tai kirjoja ei muilla ollut. Jos ruotsinkieliset termit eivät aukene, kannattaa katsoa ostajien nimiä. Leski (enklingen, "englingen") on huutanut selvästi eniten, mutta väkeä huutokaupassa on ollut ainakin Parrilta, Pertulta ja Haukijärveltä (Pakkanen, Suoja). Myös Pukarasta, Herttualasta ja Heinijärveltä on tultu huutokauppaan.

Huutokauppaluetteloita on myös sivustolla. Suku vaihtui sekä Erkkilässä että Mäkelässä 1800-luvun loppupuolella, joten edellä olevat eivät liity sivustolla käsiteltyihin henkilöihin.

Henkilö, jota sivuston tarkastelemana aikana (1890 - 1960) varmaan sanottiin vanhaksi tervaskannoksi, oli Noak Mäenpää. Seuraavassa hiukan hänen vaiheistaan.

Noak syntyi 1830 Kierikkalan Pylsyn talon syytinkiläisen, isännän veljen Matti Matinpojan ja hänen vaimonsa Riitta Juhontyttären neljäntenä lapsena. Perheen isä kuoli jo 1837. Perhe asui Pylsyllä joitakin vuosia, mutta muutti sitten Heinijärven Hämylän Sillanpäähän, jonne Noakin sisko oli avioitunut. Kun Noak lähti rengiksi Heinijärven Kokkoselle, oli hän jo ehtinyt avioitua. Puoliso Amanda Karoliina Emanuelintytär oli syntynyt 1833 Jumesniemessä. Heidät vihittiin 1856Pakkaselle Noak siirtyi 1857 ja siellä kuluikin sitten parikymmentä vuotta, ensin renkinä, sitten muonarenkinä ja lopuksi itsellisenä. (Linkit loppuvat tähän, koska on siirryttävä SSHY:n maksullisille jäsensivuille). 

Mäenpäähän perhe muutti 1876. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kaksi kuoli pienenä. Heistä Karoliina Vilhelmiina perheineen asettui Haukijärvelle Mäenpäähän 1884. Kaarle Ivar asui perheineen joitakin vuosia AlaviidanojallaJuho Vilhelm oli töissä Pakkasella. Amanda kuoli 1888 keuhkokuumeeseen. Ilmeisesti sen jälkeen Noak luovutti torpan vävylleen Juholle. Todennäköisesti hän asui Mäenpäässä kuolemaansa saakka.

Vuonna 1901 oli Noak Mäenpää todistajana maanjako-oikeudessa. Siellä käsiteltiin muun muassa Heinijärven ja Salmin kylien jakokuntien välistä kiistaa Linnuksen niitystä. Noak kertoi, mitä hän lapsuusajalta muisti kyseisestä niitystä. Mahdollisesti hän oli Sillanpäässä asuessaan ollut siellä joskus töissä. Ainakin hän oli käynyt paikalla, koska muisti siellä olleen aidan. Näin siis oikeudessa hyödynnettiin 70-vuotiaan, ilmeisesti hyvämuistisen Noakin tietoja 50 vuoden takaisesta tilanteesta. Todistajapalkkiota hän sai kaksi markkaa, Kaarle Hämylä velvoitettiin tämä summa maksamaan todistajiksi pyytämilleen henkilöille. Itse rajakiistasta enemmän ehkä joskus myöhemmin.

Lue lisää...

 Maanjao-oikeuksien pöytäkirjat ja päätökset 1779 - 1963, Turun maakunta-arkisto

Hyvää uutta vuotta kaikille sivuston ystäville!

En anna vuoden alussa mitään lupauksia, mutta suunnitelmia toki teen. Vuosi sitten kirjoittelin suunnitelmistani vuodelle 2015. Suurelta osalta ne ovat toteutuneet. Hämeenkyrön perukirjat ja henkikirjoja eteenpäin kävin selaamassa Turun maakunta-arkistossa. Tänäkin vuonna sinne pitää suunnistaa. Henkikirjoista löytyy vielä tutkittavaa ja Mouhijärven puoli on kokonaan tarkistamatta. Helsingissä kävin Kotuksen nimiarkistossa ja Kansallisarkistossa. Niiden annin hyödyntäminen on vielä kesken, mutta näkynee jossakin vaiheessa ainakin näissä blogiteksteissä. En matkustele pelkästään saadakseni tietoja Haukijärveltä. Kyse on aina myös sukututkimuksesta. Kyläläisten kuolinvuosia etsin edelleen useammastakin lähteestä. Onhan hyvä saada ihmisten koko elinkaari näkyviin.

Loppuvuodesta lisäsin sivustolle kaksi uutta taloa, Kurosen ja Ketolan. Kylän rajojen edelleen laajentamiseen ei nyt taida olla tarvetta. On tietenkin mahdollista, että itsellisten asuinpaikoista löytyy uutta tietoa. Tai että selviää, onko koulun lähellä metsikössä (?) todella ollut jokin asumus ja viittaako Viidanojankulman Siukola paikalla sijainneeseen pirttiin. Myös Huhtalan perheen asuinpaikoissa ja Parilan Rajalan mailla sijainneissa mökeissä lienee tarkentamisen varaa. Kaikki nämä menevät kuitenkin toiveiden puolelle. Muistitietoa ei enää ole ja dokumenttien löytyminenkin on onnekkaan sattuman varassa. Toivotaan sellaisia.

Blogiteksteissä käsittelen edelleen monenlaista eteen sattunutta tietoa, jota en ole voinut hyödyntää varsinaisilla sivuilla. Kerron myös vanhoista kyläläisistä, varsinkin sellaisista, jotka ovat tulleet muualta kylään. Voin joskus myös kaivella hiukan vanhempia asioita kuin mihin sivusto keskittyy. Digitoituja sanomalehtiä näyttää tulleen hiukan lisää, ne ovat pikku-uutisineen blogikirjoittajan aarreaitta. On siis aika suunnistaa yliopiston kirjastoon.

Lopuksi toiveosastolle. Olisi mukava, jos blogikirjoittajien piiri laajenisi. Jos kirjoittaminen ei suju, myös aiheita otetaan mieluusti vastaan. Kylä on laaja enkä välttämättä tiedä mitään toisen reunan kiinnostavista asioista tai henkilöistä. Muuten voin yhtyä edellisvuoden toiveisiin kotiarkistoista ja muistoista.

Aiemmassa tekstissä käsittelin kyläläisten opiskelua. Myöhemmin huomasin, että opiskelleiden joukosta puuttui ainakin Lauri Suoja. Hänestä on Hämeenkyrön Sanomissa julkaistu 2008 perusteellinen artikkeli, joten en käy tässä läpi hänen elämänvaiheitaan. Tämä MTK:n tehtävissä toiminut ja omalta alaltaan useita kirjoja kirjoittanut entinen kyläläinen opiskeli Mustialan maatalousopppilaitoksessa Tammelassa ja valmistui sieltä maatalousteknikoksi.

Muutama viikko sitten kyselin tietoja Eero Järventaustasta, joka toimi Haukijärven kirjekerhon vastuuhenkilönä. Hän oli ilmeisesti Suoniemellä kansanperinnettä kerännyt ja siitä useita kirjoja julkaissut opettaja, joka sai kotiseutuneuvoksen arvonimen. Hän oli syntynyt 1919, joten Haukijärven kirjekerhoa luotsatessaan hän oli nuori, mahdollisesti opiskelija. Kenties tehtävien tarkistaminen tarjosi mahdollisuuden ansaita hiukan rahaa. Kirjeopiskelu oli varhainen etäopiskelun muoto.

Lue lisää...Viikon päästä on jouluaatto. Sen kunniaksi yritin vanhoista lehtileikkeistä selvittää, oliko kylässä yhteisiä jouluperinteitä. Joulu on kuitenkin aiemmin vielä enemmän tainnut olla perheen ja suvun kesken vietetty juhla. Kyläillä sopi vasta tapaninpäivänä ja sen jälkeen. Koulun joulujuhla tietysti kokosi väkeä yhteen. Vanhoissa lehdissä näkyivät myös tapaninpäivän ja loppiaisen tanssit, joita järjestettiin työväentalolla ja sodan jälkeen muuallakin. Nuuttipukkiperinteestä olivat omassa lapsuudessani jäljellä vielä lähinaapureissa vierailleet lapsipukit. Aiempina vuosikymmeninä meno kuuluu joskus olleen railakastakin.

Blogi jää joulutauolle ja palaa verkkoon loppiaisen jälkeen. Toivotan kaikille lukijoille oikein Rauhallista Joulua.

 

Lisätietoja