Blogi

Vaikka nyt mennäänkin hiukan 1960-luvun puolelle, lisättäköön viimekertaiseen tekstiin, että Martti Pakarinen vei sekatavarakauppansa kaupparekisteriin 1962. Toiminimi oli Martti Pakarinen. Kauppa oli haukijärveläisistä ainoa, jonka omistaja on myös poistanut rekisteristä. Se tapahtui 1967. Muut on rekisterinpitäjä poistanut.

Olen muutamaan otteeseen kirjoitellut kylän postiasioista. Kun oli tilaisuus käydä Kansallisarkistossa, selasin maalaiskirjeenkantajien luettelot läpi vuosilta 1902 - 1917. Niissä ei mielestäni mainittu ketään kyläläistä, ei myöskään Haukijärveä kuljetuksen määränpäänä. On tietysti mahdollista, että jossakin on vielä olemassa sivutoimisiä kirjeenkantajia koskeva luettelo. Aika todennäköisenä voinee kuitenkin pitää, että posti noina vuosina tuli kylään jonkin muun linjan kylkiäisenä.

Postiasioista edelleen. Viidanojankulma oli postinhakua varten jaettu kahteen osaan, tien alkupäähän ja loppupäähän. Raja kulki Hakalan ja Tuomelan välissä. Kummankin osan kukin talo vuorollaan haki postin Kalliopohjasta ja jakoi sen alueensa taloihin. Posti haettiin arkisin (ma - la) noin klo 18 - 19.

Lopuksi lisäyksenä luonnonlääkintää käsitelleeseen tekstiin kuva Ikaalisten Yli-Ojalta. Kuva on ilmeisesti 30-luvulta. Täältä lienee useampi kyläläinen hakenut helpotusta vaivoihinsa.

 

Lue lisää...

Kuvan omistaa Hannu Niemi.

Tekstissä mainittujen lisäksi on lähteenä käytetty Mauno Jokisen antamia tietoja.

Kun joku perusti kaupan, piti hänen tehdä siitä ilmoitus kaupparekisteriin. Ilmoitus jätettiin aluksi kihlakunnan kruununvoudille, sotien jälkeen henkikirjoittajalle. Kovin paljon tietoa ilmoitukset eivät sisältäneet, lähinnä kerrottiin virallinen nimi, toimiala ja -paikka sekä tietysti päivämäärä. Seuraavassa muutamia huomioita kylän kauppojen ilmoituksista. Lakanneiden yritysten osalta ilmoitukset löytyvät Kansallisarkistosta.

F.E. Sillanpään vanhemmat taisivat perustaa kauppansa jo Kierikkalassa asuessaan eikä ilmoitusvelvollisuutta ehkä silloin vielä ollut. Fiina Jokinen on sellaisen kyllä tehnyt, mutta sitä ei arkistosta löytynyt. Kristian Malinen ilmoitti 1912 perustavansa sekatavarakaupan ja leipurinliikkeen. Haukijärveä hän ei maininnut, vaan kertoi liikkeensä pääpaikaksi Kuotilan. Ehkä sivutoimipaikkoja ei tarvinnut erikseen ilmoittaa.

Arvo Laine halusi ensin laittaa kauppansa nimeksi "Sekatavarakauppa Arvo Laine". Miltei samanniminen liike oli jo olemassa, joten se ei kelvannut. Niinpä nimeksi tuli "Maakauppa Arvo Iivari Laine". Kauppaa käytiin vuodesta 1934 koti- ja siirtomaatavaroilla.

Atte Rekonen perusti 1946 Haukijärven kaupan ja Haukijärven kahvilan. Kummankin ilmoitus kävi hyväksyttävänä Elinkeinotoiminnan säännöstelytoimikunnassa. Ilmeisesti sääntely oli peräisin sota-ajan poikkeusoloista. Toimiala oli tarkkaan määritelty: siirtomaa-, seka-, kangas- ja lyhyttavarakauppa.

Kerttu Lehtosalo irtisanoutui postipysäkinhoitajan toimestaan huhtikuussa 1911. Hänen tilalleen ruvettiin heti etsimään uutta virkailijaa. Ilmeisesti toimi ei ollut kovin haluttu eivätkä kaikki toisaalta uskoneet pärjäävänsä työssä. Lehtosalo oli halunnut irtautua siitä jo 1907, mutta hänelle todennäköisesti tuolloin myönnetty palkankorotus sai hänet jatkamaan. Katseet kääntyivät nyt Taavetti Antilaan. Jotta asiasta päättävät virkämiehet vakuuttuisivat hänen pätevyydestään, pyydettiin hänelle Gustav Estlanderilta suositus. Pakkaselle tuli varmasti paljon postia, joten Estlanderille ei ollut yhdentekevää, kuka tointa hoiti.

Niinpä Estlander vahvisti allekirjoituksellaan, että "... tällainen pysäkki on paikkakunnalla kovin välttämätön suuren kirjeenvaihtoon ja monien lehtien nähden eikä tietääkseni muuta sopivampaa hoitajaa ole saatavissa kuin itsellinen David Anttila, joka asuu aivan maantien vieressä ja joka on täysin raitis ja rehellinen, sekä kauvan paikkakunnalla asunut, sekä sillä ajalla tunnettu täysin luotettavaksi mieheksi, niin rohkenen hänet ehdottaa sen vuoksi ja hänelle sentähden puoltolauseeni antaa." Suositus loppuu näin:

 Lue lisää...

Niin tuli Taavetti Antilasta postipysäkinhoitaja. Virallisen nimityksen hän sai vasta 1913. Tarina ei kerro, oliko toimeen jonkinlainen koeaika. Hän ehti hoitaa haukijärveläisten postiasioita noin seitsemän vuoden ajan. Hänen tyttärensä Lempi aloitti työt viimeistään isänsä kuoleman jälkeen 1919. Postipysäkki siirtyi Hiirikalliolle ilmeisesti heti, kun Taavetista oli tullut sen hoitaja.

 

 

Aikoina, jolloin ei ollut musiikin tallentamisen ja toiston mahdollistavia laitteita, piti laulaa itse. Arkkiveisut ja piirilaulut kulkivat kylästä toiseen muuntuen paikallisiin oloihin sopiviksi. Usein muuntelu oli tahallista, haluttiin saada sanoihin paikallisväriä. Laulut käsittelivät samoja asioita kuin nykyisinkin, varsinkin ihmissuhteet olivat suosittu aihe. Myös suuria tapahtumia kommentoitiin, erityisesti arkkiveisuissa. Haukijärveen jollakin tavalla liittyviä lauluja on tallennettu ainakin Ida Ojaniemeltä, joka on myös kertonut, keneltä on laulut kuullut.

Eeva Huippulan laulu alkaa "Plikk' oli pieni ja pinkee, kun pojalle morenta huusi." Poika osoittautui "suureskälmiksi", laulun loppu jääkön lukijoiden mielikuvituksen varaan (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 186, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Sen sijaan hiukan vanhempien mahdollisesta seurustelusta kertonut laulu, joka alkaa "Pertun mammalla punanen talo korkealla mäellä", on jäänyt arkistossa ilman merkintää alkuperäisestä esittäjästä (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 183, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Laulussa luultavasti sekoittuvat Vilhelmiina Perttu, joka eli leskenä 1900 - 1908, ja joku talon aiempi leskiemäntä, jota tosin joutuu hakemaan 1800-luvun alusta. Ainakaan kartan mukaan Pertun talo ei enää 1800-luvun lopussa ollut mäellä Erkkilän lähellä. Myöskään laulun jatkossa nimetty sulhaskandidaatti ei oikein sovi. Tämä kun jäi leskeksi vasta 1912.

Luulin, että nämä omatekoiset tekstit hävisivät, kun radio alkoi soittaa musiikkia ja gramofoni ilmestyi maaseudullekin. Eräs muistelija on kuitenkin kertonut pilkkalaulusta, jota esitettiin 30-luvulla. Hän ei enää muistanut tekstiä tarkkaan, mutta kyse oli erään haukijärveläisen perheellisen miehen uskottomuudesta. Joitakin muitakin tarinoita erityisesti Herttualan kylän nuorten miesten riimittelyistä 30- ja 40-luvuilla olen kuullut. Ehkä työväenliikkeessä suositut kisällilaulut ja radiossa esitetyt hupailut pitivät perinnettä yllä. Nyt olisi korkea aika kerätä talteen nämä kylään liittyvät tekstit, jos joku niitä vielä muistaa, vaikka osittainkin. Niitä ei ole pakko julkaista, jos ne ovat loukkaavia.

Kun Haukijärven postipysäkki oli 1902 perustettu, piti jonkun kuljettaa posti sinne Häijäästä, jonka postitoimiston alainen pysäkki oli. Pysäkkiä hoitanut opettaja Kerttu Lehtosalo tuskin kuljetti itse postilähetyksiä. Tietoa varhaisista postinkuljettajista näyttää olevan kovin vaikea löytää. Olen käynyt läpi postin arkistoja sekä Kansallisarkistossa että Hämeenlinnan maakunta-arkistossa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kaikkea en ole kuitenkaan vielä ehtinyt tarkistaa, ehkä joskus tulevaisuudessa tärppää.

Mitä postinkuljettajista sitten tiedetään? Mouhijärveläinen Vihtori Mäkelä on muistellut Postitorvi-lehdessä postin kuljettamista Haukijärvelle 1917 - 1919. Tietoa voi pitää luotettavana, vaikka postin arkistoista sille ei ole löytynyt vahvistusta. Kun Mäkelä teki pitkän uran postin palveluksessa Mouhijärvellä, voisi olettaa muidenkin kuljettajien kenties olleen mouhijärveläisiä. Tosin postia on kuljetettu myös Mouhijärveltä Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin ja päinvastoin. Kuljettajina oli esimerkiksi Kyröspohjan talollisia ja jälleen mouhijärveläisiä. Asiakirjat eivät kuitenkaan mainitse Haukijärveä. Luulisi, että ylimääräinen pysähdys olisi kirjattu ja näkynyt palkassa.

Lempi Antila sai nimityksen postipysäkin hoitajaksi vuoden 1920 aikoihin. Vuoden 1922 Hämeenkyrön Sanomissa hän kiitteli "Haukijärven postia käyttävää yleisöä" postinkantajansa muistamisesta. Ilmeisesti hän kuljetti itse tuolloin postia. Jo hänen isänsä Taavetti Antila, joka toimi postinhoitajana vuodesta 1913 alkaen, olisi voinut myös kuljettaa postia. Tästä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään merkintöjä. Lisäksi Lempin palkkio oli selvästi suurempi kuin Taavetin, mikä tietysti voi selittyä myös inflaation vaikutuksella. Lempillä on arkistotiedoissa mystinen merkintä "k. aj."

Sitten olemmekin muistitiedon varassa. Kaksi vanhoja aikoja muistellutta on kertonut Samuel Petterssonin toimineen postinkuljettajana. Hänen kerrotaan ajelleen Kallioniemeen saakka. Kun hän kuoli 1931, on postin kuljettaminen luultavasti tapahtunut 20-luvulta alkaen. Yksi henkilö on lisäksi kertonut Hilja Mustasillan kantaneen postia jalan. Taavetti Kalliopohjan muistavatkin sitten jo monet.

Arkistoista on löytynyt myös merkintöjä postin kuljettamisesta Haukijärven postiasemalta Laineen kaupalle 30-luvun lopussa. Ilmeisesti kuljetuksesta on maksettu eikä se ole ollut pelkästään talojen vastuulla. Tiedoista ei kuitenkaan selviä, kuka korvausta olisi nauttinut. Paljon olisi siis vielä tutkittavaa, kun vain osuisi oikeiden lähteiden äärelle. Muistelen valitettavasti nähneeni jossakin tiedon Tampereen postipiirin kadonneista arkistoista 20- ja 30-luvuilta.

 

Lisätietoja