Blogi

Aluksi takaisinveto. Viimeksi linkittämäni matkustajaluettelon Hilja Ketola ei todennäköisesti ole Haukijärven Juho Ketolan puoliso. Arvelin ensin luettelon kotipaikaksi merkittyä Lanuni-sanaa lääniksi. Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla, että kyseessä on Lammin pitäjä Hämeessä. Tuskinpa Nokialla asunut Hilja olisi sinne muuttanut vain siirtyäkseen kohta Kanadaan. Selasin verkokssa olevia kanadalaisia lehtiä ja muita aineistoja. Tarjolla oli useampikin Juho Ketola ja ainakin yksi Hilja Ketola, mutta heistä kenenkään ikä ei passaa. Vain yksi, Ontarion Green Pointissa 71-vuotiaana 1960 kuollut Victor Ketola, voisi tulla kysymykseen. Joskus tulevaisuudessa voisin pyytää hänen muistokirjoituksensa. Nyt kuitenkin ollaan perheen suhteen lähes nollapisteessä.

Joskus aiemmin kirjoitin pehtoori, talonomistaja Kaarle Peltosesta. Tekstissä väitin, että hänen toinen avioliittonsa kesti vain lyhyen aikaa. Väite ei pidä paikkaansa. Tampereen poliisilaitoksen osoitekortisto (Kansallisarkiston sisäisessä verkossa) kertoo, että avioliitto kesti Kaarlen 1934 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Hänen vaimonsa nimi oli Aina Alina (ent. Lans, s. 1872 Tampereella), joka oli myös talonomistaja. Heillä oli 1909 syntynyt tytär Helvi. Aiemmin varsin usein paikkakunnalta toiselle muuttanut Kaarle asettui ilmeisesti 1900-luvun alkuvuosina pysyvästi Tampereelle.

Muutama vuosi sitten mainitsin kansanparantajia koskeneessa tekstissä Tyrvään Hultan. Hänestä taisi kertoa Jaakko Valkama. Silloin en löytänyt hänestä tarkempaa tietoa. Nyt huomasin, että hän on jäänyt kuuluisamman äitinsä varjoon. Tyrvään Mantasta löytyy paljon tietoa kansanparantajia käsitteleviltä verkkosivuilta. Amanda ja Juho Jokisella oli 1882 syntynyt Hulda Amanda Maria-tytär, joka ilmeisesti jatkoi äitinsä suvun perinteitä kansanparantajana. Vielä vuonna 1914 Hulda asui kotonaan. Verkossa olevien tietojen mukaan hän ei koskaan avioitunut. Hän kuoli 1962. Talosta, jossa Manda ja ilmeisesti myös Hulda asuivat, on säilynyt valokuva.

Kanada on hiukan hankala tapaus, mitä tulee sinne muuttaneiden siirtolaisten jäjittämiseen. Syynä on suomalaisiin kirkonkirjoihin verrattavan väestökirjanpidon puuttuminen, nimien muuttuminen ja muuttaminen sekä digitaalisten lähteiden maksullisuus.  Entisistä kyläläisistä on perusteellisesti kadoksissa ainakin kaksi, nimittäin Kalle Koivisto ja Juho Ketola. Katsotaanpa, mitä heistä tedämme. 

Rippikirjassa on merkintä, että Kalle Koivisto muutti Amerikkaan 1908. Myös henkikirjat vahvistavat muuton, samoin muistitieto. Siirtolaisrekisteri (osin maksullinen) kertoo, että Taavetti ja Kalle lähtivät Hangosta Englantiin joulukuun alussa 1908. Englannista he jatkoivat Empress of Britain-laivalla 11.12.1908 matkustaakseen lopulta Ontarion Fort Williamiin. Tuon laivavuoron matkustajaluettelosta on ilmeisesti säilynyt vain muutama sivu. Ilmainen FamilySearch löytää lukuisia Kalle ja Kustaa Koivistoja Kanadasta ja Yhdysvalloista. Tiedot ovat kuitenkin joko riittämättömät tai yhteensopimattomat meidän Kalle Koivistomme kanssa. Ehkä lähimmäksi tulee tämä (linkki vaatii ilmaisen kirjautumisen palveluun). Olisiko Kalle siis siirtynyt Kanadasta Yhdysvaltoihin?

Juho Ketola avioitui 1910 Mouhijärvellä. Hän muutti Pirkkalaan vaimonsa ja poikansa kanssa 1915. Henkikrijoista häntä voi seurata seuraavat viisi vuotta Kankaantaan kylässä nykyisen Nokian alueella. Historiallinen sanomalehtikirjasto antaa lukuisia vinkkejä hänen toiminnastaan Pirkkalassa 20-luvulla. 1927 Juho ja Hilja halusivat myydä talonsa Kankaantaassa kunnalle. Ilmeisesti ostaja löytyi kuitenkin muualta. Muistitieto on kertonut, että Juho muutti perheineen (?) Amerikkaan. Empress of France-laivan matkustajaluettelossa sopiva Juho Ketola näyttäisikin esiintyvän. Laiva lähti matkaan Southhamptonista 28.5.1927 kohti Quebecia. Lähimmäksi Suomeen jääväksi omaisekseen Montrealiin menossa ollut Juho ilmoitti vaimonsa Hiljan Pohjois-Pirkkalan Simossa (Siurossa?). Ainoastaan kotipaikaksi merkitty Parkano ei täsmää, mutta se lienee kopioitu edelliseltä riviltä. Jos tässä on Hilja matkalla Maija-tyttären kanssa Juhon luo Port Arthuriin, on kirjaajalle tullut Hiljan iässä 10 vuoden laskuvirhe. Juhon ja perheen jäljet loppuvat näihin luetteloihin. Ketola-nimisiä oli toki Amerikan mantereella paljon, mutta oikeaa Juhoa ei ole löytynyt.

Etsintä jatkuu. Jos sukulaisilla on tietoa näiden Kanadaan muuttaneiden vaiheista valtameren toisella puolella, otan tiedot mielihyvin vastaan.

 

Yllättävän monta haukijärveläistä siirtyi Tuusulan seurakuntaan vuosina 1916 - 1917. Osa jäi sinne asumaan, osa palasi takaisin. Kenties joku muutti myös eteenpäin. Katsotaanpa, ketkä olivat liikkeellä.

Ensimmäinen löytämäni muuttaja oli Paavali Mäensivu. Hän jätti muuttokirjansa Tuusulan seurakuntaan toukokuussa 1916. Samalla muuttokirjalla oli perhe: vaimo Lydia ja lapset Paavo, Ester ja Eino. He asettuivat Järvenpään Kyrölän tilan mäkitupalaisiksi. Tytär Ester kuoli 1917 ja Paavo 1949, molemmat Tuusulassa.

Joulukuussa 1916 muuttokirjansa jätti Väinö Mustasilta. Hän muutti Mouhijärveltä vaimonsa Hiljan ja poikansa Erkin kanssa Nummenkylän Lillmalmin tilalle mäkitupalaiseksi. Esko ja Maire syntyivät Tuusulassa. Välillä perhe asui vähän aikaa Mäntsälässä. 20-luvulla he palasivat Tuusulasta Mouhijärvelle.

Marraskuussa 1917  Vihtori Mäensivu seurasi veljeään Tuusulaan. Mukana muuttivat myös vaimo Aliina sekä lapset Vihtori (jo omalla muuttokirjallaan), Vilho, Olga, Elsa ja Kalle. Hekin asuivat Järvenpään Kyrölän maalla. Vihtori oli ammatiltaan muonamies. Hän kuoli jo 1918. Todennäköisesti perheen elanto jäi tuolloin vanhimpien poikien harteille. Aliina kuoli 1954 Järvenpäässä.

Tuusulaan muutti myös kaksi sellaista Pakkasella töissä ollutta perhettä, joita ei ole sivustolla esitelty. Työmies Nestor Hummarkoski, hänen vaimonsa Hilja, poikansa Yrjö ja tyttärensä Elli tulivat marraskuussa 1917 Haukijärveltä Nummenkylän Malmakselle. Nestorin ammatiksi on merkitty työmies. Nestor kuoli 1957 Lohjalla. Työmies Taavetti Heino (ei Haukijärvellä aiemmin asunutta Heinon perhettä), vaimo Maria ja lapset Taavetti, Tuovi ja Tuure saapuivat Haukijärveltä Tuusulaan marraskuussa 1917. Hekin asuivat Malmaksessa. Poika Taavetti kuoli 1958 Keravalla. Tuure kaatui talvisodassa 1939. Hän oli tuolloin kirjoilla Tampereella.

Tuusulan Järvenpään kartanoon töihin muutti lokakuun alussa 1917 myös Arttur Pettersson. Hän jäi edelleen kirjoille Mouhijärvelle. Hän oli kartanossa töissä maaliskuun alkuun 1918, liittyi sitten punakaartiin ja päätyi toukokuun alussa 1918 Hämeenlinnan vankileirille. Siellä tehdyn kuulustelupöytäkirjan liitteenä oleva Tuusulan suojeluskunnan lausunto kertoo, että hän oli rauhallinen ja hyvä työmies. Suojeluskunta ehdotti hänen vapauttamistaan ensi tilassa. Lausunto on päivätty 13. heinäkuuta. Silloin Arttur oli jo kuollut.

Mikä heidät sai muuttamaan Tuusulaan? En tiedä. Paavali ja Vihtori Mäensivu olivat veljeksiä, Nestor Hummarkoski taas Aliina Mäensivun veli. Jos oikein rippikiirjaa tulkitsen, kuului Kyrölä tuohon myöhemmin mainittuun Järvenpään kartanoon. Nähtävästi siellä tarvittiin työvoimaa. Ehkä tieto työmahdollisuuksista Tuusulassa sai muutkin liikkeelle aikana, jolloin työttömyys oli alkanut kasvaa.

 

Olisi tietysti mukavaa, jos kylän jokaisen talon historia olisi selvitetty koko tarkasteltavalta ajalta 1890 - 1960. Tyyliin: Vuoteen 1925 tilalla asui Lahtisen perhe. Seuraavana vuonna sinne muuttivat Virtaset. Ja tietysti perheenjäsenten elämänvaiheet alusta loppuun. Sellainen vain ei ole käytännössä mahdollista. Seuraavassa tarkastelen muutaman esimerkin avulla, miksi näin on. Kantatalojen historia on kaikkein helpointa selvittää. Rippikirjassa ne on selvästi merkitty, yleensä omalle sivulleen. Kun talo vaihtoi omistajaa, haettiin muutokselle lainhuuto, joka kirjattiin oikeuden pöytäkirjoihin ja on sieltä edelleen löydettävissä. Torppien ja mäkitupien kohdalla tilanne on tällainen vasta 1920-luvulta lähtien, kun niiden omaksi lunastaminen tuli mahdolliseksi. Sitä ennen niiden historiassa voi olla isojakin aukkoja. Vielä hankalampi tilanne on "työsuhdeasunnoiksi" muuttuneiden mökkien osalta.

Mutta niihin esimerkkeihin. Lähdetään liikkeelle Santamäestä. Sen viimeinen torppari Matti Juhonpoika Santamäki kuoli 1911. Seuraavat, jotka varmasti asuivat siellä, ovat Niemet vuodesta 1923. Mahdollisesti Myllymäen perhe asui siellä vuosina 1920 - 1923. Oliko torppa siis tyhjänä vuodet 1912 - 1920/1923? Tuskin täysin asumattomana, mutta ei siellä ollut ainakaan sellaisia asukkaita, jotka olisivat vaatineet sen lunastamista itselleen. Ei siis ketään torpparin asemassa. Henkikirjoissa on kyllä Tättälään merkitty välillä itsellisiä, jotka olisivat voineet asua Santamäessä. Asuminen oli siinä tapauksessa kuitenkin lyhytaikaista eikä heitä kiinnostanut tilan omaksi ostaminen 20-luvun alussa.

Osa torppareista luopui oikeuksistaan  ja tyytyi eläkkeeseen. Mökit tulivat usein Pakkasen haltuun. Myöhemmin niissä asui kartanon työväkeä kenties vuosikymmenten ajan. On aika mahdotonta tietää kaikkia asukkaita tai edes sitä, milloin talo on lopullisesti purettu.

Katsotaan seuraavaksi Tonttilaa. Kustaava Tonttila kuoli 1908. Sen jälkeen asukkaista ei ole varmaa tietoa ennen kuin 1923, jolloin Virtasen perhe sai siihen lainhuudon. Todennäköisesti he kuitenkin olivat asuneet siinä jo muutamia vuosia ja saaneet tuolloin lunastaa sen omakseen. Aukkoa kumminkin on sen verran, että muitakin asukkaita talossa on voinut olla.

Aukkoja on myös Vuoren talon historiassa. Ensimmäinen niistä on vuosilta 1905 - 1913. Ehdokkaita asukkaiksi on, mutta varmuutta ei. Varmuutta ei myöskään ole siitä, lunastivatko Mäkiset tilan itselleen 20-luvulla. Olen käynyt lainhuudatuspöytäkirjat läpi, mutta yleinen nimi on voinut mennä hakemistossa ohi silmien. Rakennus varmaan kuitenkin oli Mäkisten. Auki on myös se, milloin talo tuli Pakkasen omistukseen ja milloin Sulinit muuttivat siihen.

Vielä en ole luovuttanut näiden enkä muidenkaan talojen osalta. Laitan toivoni siihen, että Hämeenkyrön seuraava rippikirja (todennäköisesti 1912 - 1921) digitoitaisiin parin vuoden päästä. Se voisi selvittää monta nyt avoimeksi jäävää asiaa. Ja toki tiedonmurusia voi löytyä muualtakin. Ei, sivusto ei varmaan tule koskaan täysin valmiiksi, mutta ainakin toistaiseksi aion päivittää sitä uusilla tiedoilla.

Tiedän kyllä, että joidenkin mielestä vuosikymmen vaihtuu vasta vuoden päästä. Blogin otsikoksi saa nyt kumminkin kelvata, kun kerran kakkonen tuohon kymmenten kohdalle pyörähti. Mitä mahtaa tapahtua Haukijärvi-sivustolla 2020? Oikeastaan tällä kertaa kysymykseen on hiukan vaikeampi vastata. Se johtuu siitä, että Kansallisarkiston sivuilla on tapahtumassa muutoksia eikä heidän tulevista digitoinneistaan ja niiden tulosta verkossa käytettäväksi ole kovin paljon tietoa. Jossain vaiheessa tämän vuoden aikana. Erityisesti odottavalle kannalle jäävät näissä teksteissä esitellyt kaatuneiden sotilaiden kantakortit.  Ne täydentyvät ilmeisesti vasta uuteen systeemiin. Harmi, että kolmen kyläläisen kantakortti vielä puuttuu.

Samalla tavalla odottamaan jäävät ilmeisesti valtiorikosoikeuksien aktit. Niistä vain osa on tähän mennessä kuvattu. Tarkoitus ei ole suinkaan käydä kaikkien vankileirille joutuneiden kyläläisten papereita blogiteksteissä läpi. Muutamia, tavallisuuudesta poikkeavia tapauksia voisi kuitenkin esitellä. Akteista voisi myös löytyä lisätietoa sivustolle. En myöskään tiedä, avaako Kansallisarkisto vuoden 1920 henkikirjoja verkossa katsottavaksi nyt vai vasta uudessa systeemissä. Viime vuonna avautuivat vuoden 1919 henkikrijat. Olen toki selannut sadan vuoden takaiset henkikirjat Kansallisarkiston paikallisessa toimipisteessä. Omalla koneella rauhassa tutkimalla niistä saisi kuitenkin enemmän irti.

Entä sitten kirkonkirjat? Hämeenkyrön seurakunnan seuraavaa rippikirjajaksoa saamme odotella vielä parisen vuotta. Kovin merkittävää muutakaan uutta en sinne odota. Mouhijärveltä on SSHY:n jäsensivuilla valmiiksi kuvattuna vuoden 1919 kastetut, vihityt ja kuulutetut. Tähän saakka niitä ei ole päässyt näkemään. Nyt aion laittaa sinne pyynnön niiden avaamisesta. Sieltä voi löytyä tiedonmurusia kyläläisistä.

Jotain pientä uutta digitoitiin toki viime vuonna loppuvuodesta. Rokotusluetteloita, ilmoitusasiain pöytäkirjoja, perukirjoja. Ne täytyy vielä käydä läpi huolella. Varmaan niistä ainakin näihin teksteihin löytyy kaikenlaista. Perinteinen Turun reissukin kuuluu ohjelmaan. Sanomalehtiäkin kuvataan lisää, siispä yliopiston kirjastoon. Olen lisäksi luvannut itselleni, että katson tarkemmin niitä kylän taloja, joiden historiassa on selviä aukkoja. Ehkäpä eri lähteitä vertaamalla jotain selviää.

Lopuksi toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille.

 

Lisätietoja