Blogi

Jatkan vielä hiukan edellisestä aiheesta, koska siitä tuli lisätietoa. Kaija Liisanantti kertoi muistojaan 40-luvun rokotuksista ja neuvolasta. Hän muistaa rokotuksia annetun 40-luvun puolivälissä lastenkodissa. Kyse ei tiettävästi ollut varsinaisesta neuvolatoiminnasta, vaan pelkästään rokottamisesta. Haukijärven neuvola alkoi toimia Pakkasella 1946. Sieltä se siirtyi 50-luvun alussa koululle.

Neuvola toimi ensin Pakkasen väenrakennuksessa ja myöhemmin meijerirakennuksessa. Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina tulivat terveyssisar Signe Rantala (lempinimeltään kirpputäti) ja kätilö Laina Leino kirkonkylästä Haukijärvelle. Kesällä he kulkivat pyörillä, talvisaikaan Lauttakylän linja-autolla.

Terveyssisar kävi myös koululla antamassa terveysvalistusta. Hän saattoi kostuttaa vanua ja testata, kuinka hyvin oppilaiden kädet oli pesty. Ihan valkoista vanutuppoa ei löytynyt, joten käsien pesusta oli syytä muistuttaa. Jo 1913 oli koululle hankittu jonkinlainen juoma- ja pesulaite. Tästä kertovat johtokunnan pöytäkirjat. Hygienian merkitys ymmärrettiin aikana, jolloin se oli lähes ainoa keino torjua tarttuvia tauteja.

Ensimmäinen terveystarkastukseen viittaava maininta on johtokunnan pöytäkirjoissa vuonna 1926, jolloin kouluhoitajatar on käynyt koululla ja häntä varten on hankittu vaaka. Pöytäkirjoissa on merkintöjä eväiden tai ruokatarpeiden toimittamisesta muutamien perheiden lapsille. Aliravitsemus ei liene ollut ihan tuntematonta 30-luvulla, jolta nuo merkinnät ovat. Lasten painoa oli siis syytä seurata.

Terveysasioista olen näissä teksteissä kirjoittanut aiemminkin. Tänään tartun ajankohtaiseen aiheeseen, rokotuksiin. Koko sivuston käsittelemän ajan on kansaa rokotettu, 40-luvun lopulle saakka tosin vain isorokkoa vastaan. Hämeenkyrön Lehdessä kerrottiin 1895, että kuntakokous oli tarkastanut ja hyväksynyt sen vuoden rokotuspäivän. Valitettavasti asiasta ei uutisoitu tarkemmin. Ketä, missä ja milloin rokotettiin?

Vuosilta 1917 - 1920 on sitten jo tarkempaa tietoa. Esimerkiksi rokotusaikataulu 1919 julkaistiin Kyrön Sanomissa. Rokottaja oli heinäkuun ensimmäisenä päivänä klo 10 Herttualan Alakeskisellä, klo 12 Parilan Pertulla ja klo 15 Heinijärven Hillulla. Aikataulu tuntuu hiukan kiireiseltä, kun matkoihin ja toimenpiteen valmisteluunkin piti varata aikaa. Ilmeisesti rokotettavia ei ollut kerralla kovin montaa, luultavasti vain yksi ikäluokka. Joka tapauksessa heidän piti tulla viikon päästä samaan paikkaan tarkistuttamaan rokotuksen onnistuminen.

Kyläläisiä siis rokotettiin Pertulla. 20-luvulta on maininta Sillanpäässä annetusta rokotuksesta. Muita paikkoja ei ole sattunut silmiini, vaikka niitä luultavasti on ollut. Rokotuksista tehtiin luettelot, ja koulun johtokunta sai tiedon koulupiirinsä rokottamattomista lapsista. Heitä oli aika vähän. Joskus asiasta huomautettiin nimien kera myös Hämeenkyrön Sanomissa. Ilmeisesti kodit hoitivat huomautusten jälkeen rokotusasiat kuntoon.

Neuvolasta Haukijärvellä huomasin ensimmäisen maininnan vuoden 1947 Hämeenkyrön Sanomissa. Se toimi tuolloin mahdollisesti Pakkasella, paikka ei kuitenkaan käy lehti-ilmoituksesta selville. 50-luvun puolelta sitten on mainintoja koululla toimineesta äitiys- ja lastenneuvolasta. Vuoden 1956 ilmoituksessa oli teksti: "Äidit! Huolehtikaa lastenne kurkkumätä-, hinkuyskä- ja calmette-rokotuksista. Tuokaa lapset neuvolaan."

Tuosta calmette-rokotuksesta tuli mieleeni pieni kysymys lukijoille. Minulla on hämärä mielikuva pienoisröntgenkuvauksesta Haukijärven koululla. Muistaako joku muu sellaisessa käyneensä?

Palaan vielä Hämeenkyrön seurakunnan haudattujen luetteloihin (1913 - 1967), jotka hiljattain on digitoitu SSHY:n jäsensivuille. Päätin katsoa, antaako luettelo jotain lisätietoa sodan seurauksena 1918 kuolleista kyläläisistä. Verkossa on jo pitkään ollut Suomen sotasurmat 1914 - 1922-tietokanta, jonka yhtenä lähteenä ovat olleet papistolta saadut tiedot. Varsinaisesti uutta tietoa ei tietokantaan verrattuna ole, joitakin tarkennuksia sivuston tietoihin kyllä. Kerään nyt tähän yhteenvedon niistä kyläläisistä, jotka tuolloin kohtasivat matkansa pään. Mukana on muutama muualla Hämeenkyrössä asunut, mutta Haukijärveltä kotoisin ollut henkilö. Puuttumaan jää joitakin kadoksiin joutuneita. Heistä olisi merkintöjä myöhemmiltä vuosilta, viimeistään siinä vaiheessa, kun heidät on julistettu kuolleiksi.

Ensimmäinen merkintä, joka saattaa pitää sisällään myös haukijärveläisiä, on päivätty 27.3.1918: "Siunattiin 76 punasta rivihautaan". Luultavasti tuossa joukossa oli eniten muualta kotoisin olleita, taisteluissa kaatuneita punakaartilaisia. Teloitettuja paikkakuntalaisia kenties myös, vaikka heidät varmaan piti myöhemmin luetteloon nimetäkin. Jo pari päivää aiemmin oli Hillunvainiolla ammuttu Alakeskisen talon renki Kalle Nestor Rajala Herttualasta, kotoisin Rajalan torpasta Parilasta. Vihtori Leivo tuli ammutuksi huhtikuussa pakomatkalla Hämeenlinnan seudulla.

Hämeenlinnan vankileirillä menehtyivät Väinö Tonttila, Vilho Antila, Olga Mäkelä, Väinö Jokinen (Kukkola), Vilho Kinkki, Alvar Vilen (Koivisto) ja Martti Valkama. Lahden vankileirillä kuolivat Juho Vilhelm Keskinen, Taavetti Kalliomäki ja Frans Viitaniemi. Taavetti Kivelä kuoli Tammisaaren vankileirillä heikkouteen. Muille ei ole tarkempaa kuolinsyytä merkitty. Pahimmat kuukaudet vankileireillä olivat kesäkuu ja heinäkuu.

Haukijärvellä 6.4.1918 tapettua Arvo Yrjälää ei luettelo tunne. Vierasseurakuntalaisten joukossa on tosin kolme tuntematonta valkoista sotilasta, mutta heistä kirjatut vähäiset tiedot eivät oikein sovi Yrjälään. Samana päivänä kuollut Juho Ala-Nappa on haudattu Mouhijärvelle. Siellä on haudattujen luettelossa merkintä, että hän oli lähetti ja kuoli Pakkasen lähellä.

Näin siis seurakunnan haudattujen luettelo vahvistaa nämä jo aiemmin tiedossa olleet surulliset kohtalot.

Hiljattain on SSHY:n jäsensivuille digitoitu Hämeenkyrön haudattujen luettelot vuosilta 1913 - 1967. Niissä on kirjattu muiden tietojen lisäksi myös kuolinsyyt. Tein pientä tilastoa siitä, mihin kyläläisiä kuoli vuosina 1913 - 1922. Tilastoa tarkasteltaessa on syytä muistaa, etteivät luetteloon kirjatut kuolinsyyt vastaa nykyajan lääketieteessä käytettyjä. Laki ei tuolloin vielä edellyttänyt lääkärin suorittamaa kuolinsyyn toteamista. Niinpä omaisten ilmoitus riitti, jos kuolemassa ei ollut mitään epäilyttävää. Olen jättänyt tilastosta pois vuoden 1918 sodassa kaatuneet ja vankileirillä kuolleet. Kuolema vankileirillä olisi ollut ajanjakson yleisin kuolinsyy, mutta liittyi kuitenkin tuon yhden vuoden poikkeuksellisiin tapahtumiin.

Tuona aikana kuoli kaikkiaan 60 kyläläistä. Joukossa oli sellaisiakin, joita sivustolla ei mainita, kuten Pakkasella lyhyen aikaa työskennelleiden lapsia. Kuten arvelinkin, yleisimmät kuolinsyyt olivat vanhuus ja keuhkotauti. Vanhuuteen (osa vähän yli 70-vuotiaina) kuoli 13 kyläläistä, keuhkotautiin 11. Neljää kohtasi halvaus, samoin neljän lapsen kuolinsyy oli tuntematon. Tulirokkoon menehtyi kaksi lasta. Syöpä oli kuolinsyynä yhdellä, lisäksi yhden henkilön kerrottiin kuolleen kasvin takia, mikä tarkoittanee samaa. Kaksi henkilöä kohtasi matkansa pään ajetustaudin takia, toiselle oli lisäksi merkitty ahdistus kuoleman aiheuttajaksi. Pelkkä hengenahdistus vei yhden henkilön. Kaksi henkilöä kuoli kitumukseen ja heikkouteen. Erikoista oli, että kahden henkilön kohdalla mainittiin muun syyn lisäksi mielenvikaisuus.

Harvinaisempia olivat sitten syyt, joiden takia menehtyi vain yksi ihminen. Tällaisia olivat sydäntauti, maksatauti, hinku, angiina, hukkuminen, hivutus, aivotulehdus, hermotauti, keuhkokuume, kurkkumätä, ruusu, reumatismi, espanjantauti, munuaistauti, yskä, vesitauti ja vatsuri. Jos vanhat kuolinsyyt kiinnostavat, lisätietoa voi etsiä tästä linkistä. Voin vielä palata aiheeseen joskus ja ottaa tarkasteluun jonkun myöhemmän ajanjakson kuolinsyyt.