Blogi

Viimeksi kirjoitin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtyneistä, jotka matkustivat yhdessä uusille kotiseuduilleen. Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan reiteistä, joita he käyttivät. Linkit vievät tälläkin kertaa FamilySearch-palveluun, joka on ilmainen, mutta vaatii kirjautumisen.

Ylivoimaisesti suosituin reitti oli Englannin kautta Amerikkaan. Sitä käyttivät kaikki edellisessä tekstissä mainitut ja monet muutkin. Yhdysvalloissa määräsatamia olivat lähinnä New York ja Boston, joista jatkettiin tarvittaessa muualle maahan. Kanadassa noustiin maihin ainakin Quebecissä, Montrealissa ja Halifaxissa. Osa Minnesotaan Yhdysvaltoihin menneistä käytti Kanadaan matkanneita laivoja. 

Muitakin reittejä matkustettiin. Anna Maria Koivisto matkusti 1925 Kööpenhaminasta s/s Frederik VIII-laivalla New Yorkin kautta Baltimoreen. Samaa reittiä käytti Juho Varin jo 1909 mennessään s/s United States-aluksella Gardneriin Massachusettsiin. Myös Göteborgin kautta kuljettiin. Väinö Selkee nousi siellä perheineen 1923 s/s Stocholmiin matkalla New Yorkiin. Edellisenä vuonna Göteborgista lähti Martti Eskola (Mustajärvi) s/s Drottningholmilla kohti Yhdysvaltoja. Miksi he valitsivat eri reitin? Matkan hinta saattoi vaikuttaa asiaan. Lisäksi Yhdysvalloissa suhtauduttiin vuoden 1918 jälkeen hiukan epäluuloisesti suomalaisiin ja varsinkin punaisten puolella olleisiin. Ehkäpä ajateltiin, että seula ei ole yhtä tiukka, kun matkustaa muiden pohjoismaalaisten joukossa. Ihan kaikkien matkareitti ei ole selvillä. En esimerkiksi tiedä, mitä kautta Taavetti Koivisto matkusti 1919.

Jotkut matkasivat Atlannin yli useamman kerran. Viimeksi mainitsin jo Vihtori Heikkilän ja Erland Maatialan. Myös ainakin Kaarle Selkee, Taavetti Koivisto  ja Yrjö Järvelä tekivät matkan toistamiseen, Järvelä ehkä useamminkin Suomessa vieraillessaan. Kaarle Ihantola löysi vaimonsa Hiljan Kanadasta ja kävi tämän kanssa Suomessa 1936. Frans ja Hilda Ihantola puolestaan vierailivat Suomessa 1962. Silloin oli kuitenkin jo siirrytty lentomatkustamiseen.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Olen useasti kirjoittanut näissä teksteissä Amerikan mantereelle siirtolaisiksi lähteneistä. Edelleen heistäkin löytyy uutta tietoa. Runsaan vuoden on ollut käytettävissä Suomen Sukututkimusseuran jäsensivuilleen digitoimat Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelot. Yhtiö kuljetti matkustajia Suomesta Englantiin, josta nämä jatkoivat valtamerialuksilla Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tuli nyt mieleen vertailla näiden laivojen matkustajaluetteloita keskenään. Aiemmin olen olettanut, että kyläläiset matkustivat uudelle mantereelle lähinnä yksin tai avioparit kahdestaan. Vertailu näyttäisi, että suurempiakin porukoita oli liikkeellä. Linkit vievät valtamerialusten matkustajaluetteloihin FamilySearch-palvelussa, joka on ilmainen, mutta vaatii kirjautumista. 

Paul Richterin matkoja en palveluista löytänyt. Sen sijaan Erland Maatiala meni ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin 1903. Ihan yksin hän ei ollut liikkeellä. Samassa laivassa olivat myös Taavetti ja Vihtori Heikkilä Hahmajärveltä. Yhdessä he jatkoivat s/s Auranialla Liverpoolista New Yorkiin suunnatakseen kohti Evelethiä Minnesotassa. Vihtori matkasi Amerikkaan useamman kerran, asui matkojensa välissä Parilan Rajalassa ja palasi lopulta Suomeen Viljakkalaan. Erland Maatiala haki vaimonsa Hulda Koiviston Suomesta, ja he asettuivat Minnesotaan.

Kolme vuotta myöhemmin olivat liikkeellä Kaarle Selkee (Laakso), Väinö Maatiala (Aalto), Kaarle Mustasilta (Silta) ja Kaarle Valkama. He lähtivät Suomesta kohti Kanadan Fort Williamia Arcturuksella marraskuussa, ja jatkoivat joulukuussa Ionian-aluksella Halifaxiin. Kaarle Selkee päätyi New Yorkiin, Maatiala kuoli pian Kanadassa, Mustasilta asui Kanadan Brittish Columbiassa ja Valkama palasi parin vuoden päästä Suomeen.

1908 oli myös liikkeellä useampia. Kaarle Tonttila ja Kaarle Ihantola nousivat Polarikseen Hangosta ja jatkoivat s/s Empress of Britainilla Saint Johniin Kanadassa. Kaarle ja Vihtori Keskinen sekä Taavetti ja Kaarle Koivisto lähtivät Suomesta Astraealla, mutta nousivat  Englannissa samaan laivaan edellisten kanssa. Mukana olivat myös Martti ja Taavetti Hakala Herttualasta. Tonttila palasi Suomeen, Ihantola asui Kanadan Port Arthurissa, Keskisen veljekset kuolivat jo matkaa seuranneena vuonna, Taavetti Koivisto eli elämänsä Kanadassa ja hänen veljensä Kalle USA:n puolella Minnesotassa. 

Seuraavalla kerralla hiukan lisää kyläläisten matkustamisesta reilut sata vuotta sitten.

Jos vain mahdollista niin yrittäkääpä saada käsiinne Vpl Pyhäjärvi-lehden viisi viimeistä numeroa. Niissä on juttuja, jotka käsittelevät laajasti Haukijärvelle sodan jälkeen syntynyttä karjalaisasutusta. Ymmärtääkseni juttusarja jatkuu vielä ainakin yhdellä osalla. Päätoimittaja Tea Itkonen, joka vastaa artikkeleista, kertoi ettei siirtoväen asettumisesta uusille asuinsijoille ole kovin paljon kirjoitettu. Hyvä siis, että haukijärveläiset ovat tässä kärkipäässä. 

Sivuston alkuvaiheessa mukana ei ollut siirtolaisten taloja lainkaan, sillä arvelin niistä ja niiden asukkaista olevan vaikea saada tietoa. Joskus 2010 päätin, että karjalaisasutus on niin oleellinen osa Haukijärveä, että sitä pitää käsitellä. Melkeinpä nolottaa, kun toimittaja muistaa joka jutussa mainostaa keräämiäni tietoja. En tietenkään ole yksin ollut asialla, vaan tietoja on tullut eri tahoilta. Tässä on syytä mainita ainakin Marja-Liisa Einolan pohjatyö. Siirtokarjalaisten tie-kirjasarja osoittautui hyväksi lähteeksi. Myöhemmin arkistossa on voinut Vpl Pyhäjärven digitoiduista kirkonkirjoista seurata karjalaisperheiden vaiheita taaksepäin.

Mutta takaisin juttusarjaan. Sen mielenkiintoisinta antia ovat ainakin itselleni olleet muistelmat karjalaisten alkutaipaleesta Haukijärvellä. Miten tultiin hevosen vetämissä kärryissä Karkun asemalta kylään. Miten opintietä koulussa helpotti, kun yksi opettajista oli karjalainen. Hyvä, että vielä löytyy henkilöitä, joilla on tuosta ajasta omia muistikuvia. Juttujen yhteydessä on näkynyt myös muutamia valokuvia, joita en ole aiemmin nähnyt. Kovasti toivoisin, että ne saataisiin myös sivuston galleriaan. Nehän ovat nyt jo sähköisessä muodossa lehdellä, tarvittaisiin siis vain julkaisulupa sivustolle. 

Omat muistikuvani yltävät 50-luvun loppupuolelle. Silloin karjalaisasutus oli jo ainakin meille lapsille luonnollinen osa kylää. Toki aikuisten puheissa saattoi joskus kuulla kateutta ja pientä ilkeyttäkin heidän puhuessaan uusista kyläläisistä. Mitään isompaa selkkausta en kuitenkaan muista. Ei mitään sellaista, mitä ei olisi esiintynyt kylän vanhojen asukkaiden keskenkin. Elämä kulki eteenpäin kaikkien kyläläisten kohdalla.

Ainakin vanhemmat lukijat muistanevat vuosittain ilmestyneen paksun kirjan nimeltä Suomen tilastollinen vuosikirja. Olen selannut vuosikirjoja aikana, jolloin tietoverkosta ei tiedetty mitään. Nyt kaikki on tietysti verkossa, niin uudet kuin vanhat vuosikirjat. Sattumalta tulin lehteilleeksi vuoden 1910 kirjaa. Se sisältää tietoja vuosilta 1909 ja 1908, toki myös vanhempia. Ei, ei siellä Haukijärveä mainita, mutta pientä vertailua pystyy silti tekemään.

Aloitetaan väestöstä. Suomessa oli 1908 hiukan yli kolme miljoonaa asukasta. Hämeenkyrön väkiluku oli noin 8500. Haukijärven väkimäärää en rupea laskemaan, mutta sivusto antanee siitä jonkinlaisen käsityksen. Avioliittoja solmittiin 1908 20 000 kappaletta. Hämeenkyröstä löydämme kuultusten määrän, niitä oli 47. Haukijärveltä avioituneita löytyi kolme kylässä silloin asunutta ja kaksi muihin kyliin muuttanutta. Lapsia syntyi koko maassa 92 000 ja Hämeenkyrössä 264. Haukijärvellä asui kyllä vuosien varrella useita 1908 syntyneitä, mutta laskujeni mukaan vain kuusi todella syntyi tuolloin kylässä. Kuolema kohtasi tuolloin 55 000 suomalaista. Hämeenkyrön kuolleiden luettelossa on 250 nimeä. Haukijärveläisiä heistä oli 15. Osa luvuista on pyöristetty.

Liki 6000 henkilöä otti 1908 ulkomaanpassin. Edellisenä ja seuraavana vuonna luvut olivat vielä suurempia, jopa yli 10 000. Haukijärveläisiä muuttajia laskin yhdeksän. Yli 3000 palasi takaisin Suomeen tuona vuonna. Tuon luvun lähdetieto pitää yrittaa kaivaa esiin. Amerikan mantereelta palanneista on niukasti tietoa verrattuna sinne matkustaneisiin. Haukijärveltä tiedän yhden 1908 palanneen.

Vuosikirja sisältää myös tietoja maataloustyöväestön palkoista Suomessa. Ehkä voidaan olettaa, että ne suunnilleen pätivät myös Haukijärvellä. Useimmat rengit ansaitsivat 250 - 400 markkaa vuodessa. Piian palkka taas oli 100 - 200 markkaa. Nämä luvut kertovat palkasta silloin, kun oltiin talon ruoassa (ja yleensä myös asuttiin talossa). Vähemmän ja enemmän ansainneitakin oli. Miten tuollaisella palkalla eli? Erilaisilla rahanarvomuuntimilla palkan saa nykyeuroiksi, mutta ne eivät kovin paljon kerro, niin erilaista elämä oli 115 vuotta sitten. Jos renki tai piika sai käyttää koko palkkansa itse, hän varmaan sai sillä vaatetuksensa hankituksi ja rahaa jäi hiukan huvituksiinkin. Jos sillä piti elättää perhettä, toimeentulo oli niukkaa.

Lopuksi vielä hiukan säätietoja vuodelta 1909. Tampereen lämpötila oli tammikuussa selvästi korkeampi kuin 15 vuoden keskiarvo, huhtikuussa jonkin verran korkeampi, toukokuu oli viileä, lokakuu taas lämmin ja marraskuu keskiarvoa viileämpi. Koko vuoden keskilämpötila oli hyvin lähellä 15 vuoden keskiarvoa. Eiköhän Haukijärvellä vuosi kulunut sään puolesta suunnilleen samoin. 

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.