Blogi

Tuolla nimellä on julkaistu Kansallisarkiston tietokanta, josta voi hakea Venäjälle eri vaiheissa siirtyneitä ihmisiä. Mainitsinkin Kansallisarkiston projektin taannoisessa blogitekstissä pohtiessani Frans Heinon kohtaloa. Palataan häneen kohta, mutta ensin vähän tietokannasta yleisellä tasolla. Piti tietysti katsoa, keitä hämeenkyröläisiä on päätynyt sinne. Hämeenkyrössä syntyneitä löytyi kahdeksan, heistä yksi oli edelleen kirjoilla pitäjässä. En tunnistanut heidän joukossaan kyläläisiä. Toki on muistettava, ettei kotikunta välttämättä tullut kirjatuksi oikein tai lainkaan. Mouhijärvellä syntyneitä oli myös kahdeksan, heidänkin nimensä yhtä lukuun ottamatta outoja. 

Palataan sitten Frans Heinoon. Tietokannan tiedot sopivat häneen muuten, mutta kotikunta Perniö ei tietenkään ole oikein. Siispä tarkistamaan löytyikö Perniön Pettälästä Frans Heino. Ei löytynyt ainakaan vuosien 1869 - 1879 rippikirjasta. Eikä sopivaa Fransia muutenkaan, syntymävuosi ja sukunimi olisivat toki voineet muuttua matkan varrella. Seurakunnassa kastettiin 1876 kaikkiaan seitsemän Frans-nimistä poikalasta. Heistä yhden isä oli nimeltään Anders Johan (Antti Juho). Seurasin tätä Fransia 1900-luvun alkuvuosiin, jolloin hän muutti Hankoon. Ainakin siihen saakka sukunimi säilyi Ahlbäckinä. Eihän tämä tietenkään todista, ettei Petroskoihin päätynyt Frans Heino olisi ollut Perniöstä. Kuten todettua, syntymävuosi on voinut muuttua Amerikassa tai Venäjällä. Toistaiseksi kuitenkin pidän mahdollisena, että kyseessä olikin Haukijärveltä lähtenyt Frans Heino.

Toinenkin tutun kuuloinen nimi löytyi: Kaarle Vihtori Ahola, syntynyt 29.7.1900 Mouhijärvellä. Hänellä on jonkinlainen kytkös Haukijärvelle. Hänen isänsä Juho Ivar oli lähtöisin Parilan Rajalasta. Tupurlan Aholan torpassa Juho ehti asua vain muutaman vuoden ennen Amerikkaan lähtöään. Juho ja Hilma saivat kaksi poikaa, joista toinen siis kohtasi matkansa pään 1938 Neuvostoliitossa. Tämä herättää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Mikä sai mouhijärveläisen lähtemään rajan taakse? Mistä hän meni rajan yli? Tietokanta ei ainakaan tiedä Amerikan kautta kulkemisesta. Pikemminkin siinä mainittu salatein saa ajattelemaan, että hän meni Suomesta rajan yli Neuvostoliittoon. Oliko siellä myös Juho, jonka jäljet Amerikan mantereella häviävät melko pian hänen sinne saavuttuaan?

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Jatketaan vielä Amerikan mantereella ilmestyneiden suomalaisten lehtien parissa. Monenlaista pientä löytyi myös muista valtameren taakse asettuneista entisistä kyläläisistä. 

Päivälehti kertoi syyskuussa 1910, että John ja Ida Heinonen olivat saaneet tyttären, joka sai nimen Senni Kaariina. Todellisuudessa tyttären nimi taisi olla Jenni. Nimi mainitaan vanhempien muistokirjoituksessa. Tyttären syntyessä he asuivat Victoriassa, joka myös mainitaan myöhemmissä lähteissä. Maria ja Kalle Silta (Mustasilta) puolestaan ilmoittivat Erkki Johannes -pojan syntymästä Työkansa-lehdessä 1913. Canadan Uutiset tiesi kertoa 1920 Frank ja Hilda Ihantolan nuorimman lapsen ristiäisjuhlasta. Lapsi, joka valitettavasti kuoli seitsemänvuotiaana, sai nimen Kerttu Johanna. Paikalla oli naapureiden lisäksi kauempaa tulleet Kalle ja Elsie (os. Ihantola) Anttila.

Uuno Laakso (Selkee) ja Aino Tuominen kihlautuivat 1916. Avioliiton he solmivat samana vuonna. Sanonta "yhtyneet tovereiksi toisilleen" oli hyvin yleinen tuon ajan lehdissä. Mahdollisesti se viittasi siviiliavioliittoon. Laaksot näkyivät myös joulu- ym. tervehdyksissä lehdissä. Tässä yhdessä Väinö Selkeen perheen kanssa. 

Kalle Koivisto kaipaili Raivaaja-lehdessä 1915 kahta hämeenkyröläistä tuttavaansa. Hän toivotti tervetulleiksi kirjeet myös muilta tuttavilta ja jopa tuntemattomilta. Asuinpaikka oli tuolloin jo Michigan. Vastaavat ilmoitukset olivat hyvin tavallisia amerikansuomalaisissa lehdissä. Niinpä myös Väinö Maatiala etsi veljeään Erlandia Työmies-lehdessä 1907. Tiedossa ei ole, ehtivätkö veljekset tavata ennen Väinön kuolemaa. Erlandia kaipaili myös serkku Aina Järvinen Raivaaja-lehdessä. Veljestään oli huolissaan niin ikään Jeremias Mäki peläten tämän joutuneen tulipalon uhriksi 1918. Ilmoitus julkaistiin Työmies-lehdessä. 

"Farmille työhön" otsikoi ilmoituksensa Elizabeth Kinkki Toveri-lehdessä 1921. Kyseessä oli ymmärtääkseni Taavetti Kinkin ensimmäinen vaimo Amerikan mantereella. Taavetin elämänvaiheet uudessa maassa vaativat vielä hiukan selvittämistä. Niistä joskus myöhemmin lisää. Farmi, johon työvoimaa kaivattiin, oli Winlockissa Washingtonin osavaltiossa.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Kansalliskirjasto on digitoinut myös Amerikassa ilmestyneitä suomenkielisiä sanomalehtiä. Olen kyllä lehdet huomannut ja joskus yrittänyt niistä hakeakin. Tulos ei ole ollut kovin hyvä. Nyt näistä lehdistä on muodostettu kokoelma nimeltä Amerikansuomalaiset kausijulkaisut. Tällä valinnalla haun pystyy kohdistamaan kaikkiin kokoelman lehtiin. Joukossa on paljon työväenlehtiä, mutta toki muitakin. Lehtiä on tällä hetkellä digitoitu vuoteen 1923. Toivottavasti jatkoa saadaan pian. Kuten moni varmaan arvasi, olen etsinyt lehdistä Haukijärveltä muuttaneita koskevia juttuja. Niitä löytyikin muutamia. Eniten Alex Koivusta eli Taavetti Aleksius Koivistosta. Katsotaanpa tänään niitä.

Ensimmäinen juttu oli vuodelta 1911 Työkansa-lehdestä. Alex Koivu oli tuolloin farmari (maanviljelijä), mutta hän teki myös tilan ulkopuolisia töitä. Syyskuussa hän ajoi hevosella maata eräältä rakennustyömaalta. Tuolloin poliisi pysäytti hänet ja vaati näyttämään "laisin" eli luvan ajon suorittamiseen. Koivulla ei tällaista lupaa ollut. Poliisit selittivät, että itsenäisen farmarin tulee hankkia lupa, jotta hän voi harjoittaa hevosajoa kaupungin rajojen sisällä. Putkaan Koivu ei sentään joutunut, eikä hänen ajoaan estetty. Häneltä pidätettäisiin palkasta rahasumma, mahdollisesti 1000 dollaria (teksti on kovin himmeä juuri rahasumman kohdalla). Ymmärtäisin asian niin, että hän sai sakot. Jutun lopussa epäiltiin, että joku oli ilmiantanut Koivun poliisille.

Canadan Uutiset kertoi maaliskuussa 1923, että tiepaasin virkaan oli saapunut vain kaksi hakemusta. Toinen oli entiseltä tiepaasilta Alex Koivulta, toinen Simon Perrieriltä. Molemmat hakijat olivat McIntyresta, missä Koivun tila sijaitsi. Jostain syystä Shuniahin kunnanvaltuusto päätti antaa toimen Perrierille 500 dollarin palkalla. Älkää kysykö, mitä tiepaasin tehtäviin kuului tai mistä nimitys tulee. Tien kunnossapitoa voisi tietysti veikata.

Saman vuoden syyskuussa Koivu ilmoitti Canadan Uutisissa itse. Hän kehotti tilaamaan porsaita. Porsaat olisivat haettavissa lokakuun alkupäivinä. Hinta viisi dollaria viitannee melko pieneen porsaaseen. Tosin minulla ei ole mitään käsitystä Kanadan rahan tuolloisesta arvosta. Joulukinkuksi possut tuskin kuitenkaan ehtivät. Mielenkiintoista on myös se, että Koivulla oli jo tuossa vaiheessa puhelin.

Jatkossa hiukan muista Atlantin takana lehtiin päässeistä. Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. 

Ehkä joku on huomannutkin, että päivitin Kullan perheen tietoja viime viikolla. Tavallaan jää aina harmittamaan, kun entinen haukijärveläinen katoaa niin, ettei hänen matkansa päätä voi kertoa. Näin oli käynyt Kullan veljeksille. Verkkoon on edellisen etsintäkerran jälkeen tullut sen verran uutta aineistoa - sekä luotettavaa että hieman epätarkkaa - että uusi yritys kannatti tehdä. Salapoliisihommiin siis. Tällä kertaa suurena apuna olivat kuvat hautakivistä. 

Facebook-ryhmässä Suomen kirkkoja ja hautausmaita on kuvattu monia hautausmaita, myös Hämeenkyrön molemmat hautausmaat aika kattavasti. Ei muuta kuin selaamaan hautakuvia kotipitäjästä. Ensimmäisenä tuli vastaan Emil Arvid ja Hanna Maria Jokisen hautakivi. Siitä selvisi Emilin kuoliaika. Tottakai piti vielä varmistaa rippikirjasta, että syntymäaika oli oikea. Pitkään ei tarvinnut selata eteenpäin, kun myös Oskari ja Elin Järvisen hautakivi löytyi. Heidän kohdallaan katselin hiukan apuja lehdistä ja Genistä. Perustiedot tarkistin kuitenkin Hämeenkyrön ja Karkun kirkonkirjoista. Ilmeisesti molemmat veljekset elivät elämänsä Hämeenkyrössä. Oskari merkittiin haudattujen luetteloon satamatyömieheksi Kyröskoskelta.

Kalle Kustaa ja Vihtori Isak olivatkin hiukan vaikeampia tapauksia. Kallen reittiin apua toivat sanomalehdet. Ensin löytyi tieto aviokuulutuksesta. Pian seurasi muutto Kalvolaan ilmeisesti yhdessä vaimon kanssa, vaikka lehti ei häntä mainitsekaan. Jäljet päättyivät Kalvolaan, joten oli jälleen selattava hautakuvia. Ja toden totta, heidät oli haudattu sinne. Vielä syntymäaikojen tarkistus, ja kyllä, ne olivat oikein. Vihtorin käyttämää sukunimeä en tiennyt. Kullan nimellä ei löytynyt mitään. Niinpä kokeilin hänen veljiensä sukunimiä. Lehtitieto kertoi, että Vihtori Iisak Järvinen muutti Kalvolaan 1923, siis samana vuonna kuin Kalle Virtanenkin. Ehkä sitten Järvinen. Kalvolasta en saanut mitään irti. Viimeisenä oljenkortena tein haun SSHY:n sivuilla Kela-kortteihin. Haku kertoi, että Hämeenkyrössä oikealla päivämäärällä syntynyt Vihtori Iisak Järvinen oli kuollut 1940 Liedossa. Tarkistus Liedon haudattujen luettelosta selvitti, että hän oli tuolloin työmies Tammentaan kylästä ja naimisissa.

Tiukimmin Haukijärven kylään kytköksissä oli Emil. Hän omisti maata ja asumuksen siellä kymmenkunta vuotta. 1912 tehdyssä kauppakirjassa käytetään sanontaa "nykyään viljelemänsä maakappale". Hän todennäköisesti oli jo silloin rakentanut mökin ja kasvatti ainakin perunoita. Kovin suuria viljelyksiä ei 0,355 hehtaarin palstalle mahtunut. Myös Vihtori asui henkikirjan mukaan kylässä, kahden muun asuminen on epävarmaa.

Aina ei tietoja löydy helposti, joskus ei lainkaan. Monta on sivustolla vielä sellaista, jonka vaiheet on selvittämättä. Salapoliisityö kuitenkin jatkuu.