Blogi

Selasin digitoituja tuomiokirjoja 1800-luvulta ja törmäsin tähän tapaukseen. Siinä itsellinen Jeremias Heikinpoika Poutalaa ja tämän vaimoa Kustaava Matintytärtä Hämeenkyrön Haukijärveltä syytettiin 1863 luvattomasta viinanmyynnistä. Syytteessä nyt ei ole mitään kovin erikoista, vastaavia tapauksia löytyisi myös sivuston tarkastelemalta ajalta. Kaiken lisäksi Jeremias ja Kustaava vapautettiin syytteestä. Uutta ainakin itselleni on sukunimen tapaan käytetty Poutala jo tuossa vaiheessa. Aiemmin olin yhdistänyt sen 1900-luvun alkuun.

Ensin hiukan Jeremiaksesta (henkikirjoissa joskus myös Miia) ja Kustaavasta (Stava). Jeremias syntyi 1815 Tokosten Joenmaan torpassa, Kustaavalle puolestaan on rippikirjoissa merkitty vain syntymävuosi 1821. Hän oli Sirkkalan Sirkalle syntynyt Kustaava Magdalena Matintytär, jonka nimi oli unohtunut kastettujen luettelosta, mutta jota pystyy seuraamaan rippikirjoista Sirkalta Suutarlaan. Joka tapauksessa he olivat vihittäessä 1844 molemmat palveluksessa Kalkunmäen Suutarlassa. Lapsia heille syntyi ainakin kolme. Suutarlasta heidän tiensä kulki Metsätiipiän, Soron ja Märrin kautta Kalkunmäen itsellisiksi. Perhe oli itsellisenä myös Kirmolla, Purtulla, Maatialassa, mahdollisesti Palomaassa ja lopulta vuodesta 1861 Suojalla. Vuonna 1865 alkavassa rippikirjassa Jeremiakselle on jälkikäteen lisätty sukunimi, Pesä. 1881 hänelle on merkitty ammatiksi muurari. Kumpikin kuoli 1894 edelleen Suojan itsellisenä.

Kirkonkirjoissa ei Jeremiaksella esiinny sukunimeä Poutala. Henkikirjassa nimi näkyy tuon oikeusjutun vuonna 1863  ja seuraavana. Voisi siis otaksua, että Poutalaa on sukunimen tapaan käytetty lyhyen aikaa 1860-luvulla, ja nimi on sen jälkeen muuttunut muurarille sopivaksi Pesäksi. Suoja (Suojanen) ja Pakkanen ovat vanhoja nimiä, ne näkyvät kirkonkirjoissa jo 1700-luvun alkupuoliskolla. Poutala ei ollut talo, vaan itsellisen pieni mökki. Oliko se kuitenkin paikannimi, kenties vanhakin vai leikittelivätkö kyläläiset nimillä, kun Jeremias rakensi mökkinsä? Rakensiko hän sen vai oliko paikalla jo ennestään itsellisasumus, jota sanottiin Poutalaksi? Kysymyksiin ei ole toistaiseksi vastauksia, mutta toivottavasti niitä joskus löytyy.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Mutta ei Suomessa, vaan Yhdysvalloissa. Tiedot on digitoitu hiljattain, ja katsomme tällä kertaa, mitä kuului Haukijärveltä Amerikkaan muuttaneille. Tiedot eivät siis sisällä Kanadan puolella asuneita. Ja kuten aina näissä indeksoinneissa, jonkun nimi on voinut  muuttua tunnistamattomaksi. Edellä olevan linkin sivusto antaa hakutuloksia eikä yksittäistä väestölaskennan sivua näyttäisi pystyvän sen kautta avaamaan tai linkittämään. Hakutulosten järjestyskin näyttää vaihtelevan, joten tekstissä mainittu vaihtoehto ei välttämättä pidä paikkaansa. Näillä huomautuksilla toivotaan parasta ja katsotaan, keitä entisiä kyläläisiä pystymme löytämään USA:sta 1950.

Hulda Kivi (os. Koivisto, myöh Maatiala l. Mattila) asui puolisonsa Uno Kiven kanssa Minnesotan St. Louisissa (ensimmäinen vaihtoehto). Ilmeisesti he olivat luopuneet maanviljelystä, sillä Unon ammatiksi on merkitty sanomalehden tilaushankkija.

Kalle Laksoa (Selkee) en onnistunut luetteloista löytämään. Hänen perheensä (linkin vaihtoehdoista seitsemäs) siellä kyllä on. Kalle oli ilmeisesti kuollut jo 1946. Tytär Vienon ammatista en saa selvää, poika Kalle (Charles) oli isänsä tapaan puuseppä.

Uno Lakso (Selkee) asui vaimonsa Ainon kanssa niin ikään Queensissä New Yorkissa (linkin kuudes). Hän oli ammatiltaan puuseppä rakennusalalla. Aino Lakso työskenteli hierojana.

Väinö Selkee  asui vaimonsa, poikansa ja tyttärensä kanssa New Yorkin Queensissä. Valitse linkin vaihtoehdoista viides. Väinö oli puuseppä, tytär Helvi näyttäisi työskennelleen YK:ssa.

Anna Venäläinen (os. Koivisto) asui Baltimoressa Marylandissa tyttärensä Marthan kanssa. Valitse linkin ensimmäinen vaihtoehto. Hän oli yksityiskodissa kokkina.

Martta Manelius (os. Koivisto) oli sairaalahoidossa, kuten miehensäkin Linkin vaihtoehdot 17 ja kolme.

Kalle Koivisto lienee tämän linkin seitsemäs. Hän asui St. Louisissa Minnesotassa. Hän oli jäänyt leskeksi. Hänen ammatikseen on merkitty kuljetusliikkeen esimies.

Jeremiah Mckey löytyi Lakesta Illinoisista Linkin 12. vaihtoehto. Ammatiltaan hän oli hammaslääkäri.

Ida (os. Mustajärvi) ja Juho Heinonen asuivat Ontonagonissa Michiganissa. Linkin viides. Heille ei ole merkitty ammatteja, ehkä he olivat jo eläkkeellä.

Juho Heinon perheineen löydämme Clatsopista Oregonista. Linkin toinen. Juho oli varastonhoitajana kaupassa, lapset Väinö ja Toivo maatilan töissä.

Tällä kertaa käydään hiukan lainaamassa naapurin puolelta. Mouhijärven, Suodenniemen, Lavian ja Kankaanpään paikallislehti Paikallissanomat julkaisi 1935 juttusarjan otsikolla "Mitä sananlaskumme kertovat". Osia oli useampia, ja ainakin osan niistä oli kirjoittanut Kaarle Laitakari. Osa sananlaskuista on tuttuja, osaa en ole kuullut aiemmin. Lainaan tähän viisi lausahdusta, jotka liittyvät jollakin tavalla juhannukseen.

"Ei oo nähty tähäätöntä helluntaita eikä jyvätöntä juhannusta." Uskoisin, että tämä liittyy syysrukiiseen. Mielikuva lapsuudesta kertoo, että ruis oli juhannuksen aikaan jo pitkää, ja silloin pelättiin myös juhannushallan voivan tuhota sadon. Korjatkaa, jos olen väärässä.

"Joka ei juhannuksen aikaan puhteita valvo, ei se taloansa hyvin asu." Kesä oli maanviljelijälle kiireistä aikaa, työtä oli paljon. Juhannusta kai kuitenkin vietettiin juhla-aikana, jolloin oli häitä  ja tavattiin naapureita ja sukulaisia. Liittyykö sananlaskuun ajatus juhannushallan torjumisesta? Artikkelissa ei ole tästä tarkemmin.

"Juhannuskasi on se, joka lantut kasvattaa." Lantun taimet lähtivät kasvuun juhannuksen aikaan?

Papu oli kylvettävä niin harvaan, että "lammas karittoineen mahtuu juhannuksen aikaan makaamaan taimien välissä". Tarkoittaako sanonta papua vai hernettä, josta haukijärveläiset käyttivät nimeä papu? Kertokaapa tietävämmät, mitä neuvolla tarkoitetaan.

Lopuksi kaikille tuttu: "Kun ennen juhannusta sataa, sataa laariin; kun jälkeen juhannuksen sataa, sataa laarista pois." Toivotaanpa siis heinäpoutia.

Ikäisteni lapsuudessa kasvatuksessa viljeltiin paljon erilaisia sananlaskuja. Joskus olen jopa inhonnut monia niistä. " Pane lapsi asialle ..." Nykyään pystyn hymyilemään vanhoille sanonnoille.

Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista juhannusaikaa.

Tässä tarinassa on paljon aukkoja. Haluan kuitenkin kertoa sen nyt, sillä en ole varma, pystyykö aukkoja paikkaamaan. Jos lisätietoa tulevaisuudessa löytyy, palataan sitten aiheeseen.

Topias Pärtynpoika Pirhonen syntyi toukokuussa 1893 Hiitolassa. Hänen perheeseensä kuuluivat isä, Pärtty Matinpoika Pirhonen, äiti Maria Mikontytär Kokko sekä ainoa aikuiseksi elänyt sisarus, veli Matti. Pärtty oli tuolloin talollinen Haapalahden kylässä. Myöhemmin asuinpaikka vaihtui muutaman kerran. Viimeinen julkinen rippikirjamerkintä (rk 1910 - 1920) heistä löytyy Hiitolan Piippulaisesta, jonne he tulivat 1918. Kuten linkistä näkyy, oli Topias jo avioitunut. Puolison nimi oli Anna Katri Mikontytär Sikiö (s. 1899 Hiitolassa, k. 1968 Helsingissä). Avioliittolain säätämisen (1929) jälkeen hänen sukunimekseen tuli Pirhonen. Myöhemmät rippikirjat kertovat, että Topias ja Anna saivat 20-luvulla kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Pärtty kuoli 1929 ja Maria 1945. Perhe oli kirjoilla Hiitolan seurakunnassa lähes sen lakkauttamiseen saakka. Anna muutti kirjansa 1949 Porin maaseurakuntaan ja Topias 1948 Paltamoon. Tässä kohdassa on iso aukko Topiaksen tiedoissa. Mitä hän teki ja missä asui vuosina 1944 - 1955?

Saimi Siviä Simontytär Torkki syntyi tammikuussa 1909 Kurkijoella. Hänen isänsä oli läksiäinen (itsellinen) Simo Matinpoika Torkki ja äitinsä Maria Pekantytär Korjonen. Hänellä oli ainakin seitsemän sisarusta. 1931 perhe muutti Kurkijoelta Hiitolaan. 1940 Saimi siirtyi Tampereelle. Tampereen osoitekortisto kertoo hänen olleen ammatiltaan työläinen ja asuneen Messukylässä. Hänen äitinsä muutti Messukylään 1947, isä oli kuollut Karjalassa. Tampereella Saimi asui vuoteen 1951, jolloin muutti Ikaalisten Kilvakkalaan.

Seuraava maininta Topiaksesta ja Saimista löytyy Hämeenkyrön Sanomien kirkollisista uutisista toukokuulta 1955. He muuttivat Tampereelta Heinijärvelle eli Viidanojankulman Rajalaan. Kovin pitkään he eivät siellä viihtyneet. Marraskuussa 1956 heidät mainitaan taas kirkollisissa. He muuttivat Hämeenkyröstä Pylkönmäelle. Muutamia värikkäitä tarinoita jäi kertomaan heidän ajastaan Haukijärvellä.

Tämän jälkeen ollaan hajanaisten lehtitietojen varassa. Mikkelin maalaiskunta antoi 1961 puoltavan lausunnon Topias Pirhosen anomukseen harjoittaa edelleen kulkukauppaa. 1960-luvulla Pirhoset näyttävät asuneen Mikkelin seudulla. 70-vuotiaana Topiaksen ammatiksi kerrotaan edelleen kulkukauppias, 75-vuotiaana vuokraaja ja 80-vuotiaana maanviljelijä Kangasniemellä. Kangasniemelle he olivat muuttaneet 1969. 1975 oli vuorossa Joutsa. Sieltä matka jatkui seuraavana vuonna Keuruulle. Ei ole tiedossa, mihin heidän matkansa päättyi.

Hiitolan rippikirjassa Topias oli isänsä kuoleman jälkeen talollinen Hännilän kylässä. Hänen tilansa oli kuitenkin aika pieni, joten mahdollisesti hän harjoitti kulkukauppaa jo silloin. Pärtty Pirhosella oli ehkä johonkin aikaan kauppa Hiitolassa. Kenties Topias kulki kaupalla jo silloin. Oliko Topiaksella Paltamossa maatila? Milloin ja missä hän avioitui Saimin kanssa? Paljon jää kysymyksiä tämän arvoituksellisen kulkukauppiaan elämästä.