Blogi
Fanny Sofian matkassa (blogi)
Fanny Sofia syntyi 1890, kun perhe oli juuri muuttanut Mouhijärveltä Hämeenkyröön. Hänen isänsä Kaarle (Karl) Engbäck oli renkinä Tiipiällä (myöh. Peltola). Tilan vuokraviljelijä Juho Heikinpoika ja tämän vaimo Eliina Tuomaantytär toimivat tytön kummeina. Fanny oli Kaarlen ja hänen vaimonsa Maria Sofian kolmas lapsi. Hänen jälkeensä syntyi vielä yksi tytär. Kaarlesta tuli pian Fannyn syntymän jälkeen Maatialan itsellinen. Perhe asui joko Maatialan rakennuksissa tai jossain mökissä Maatialan maalla. Kaarle kuoli 1895. Maria lapsineen muutti seuraavana vuonna asumaan Tättälän maalle. Emme tiedä, asuivatko he Lamminkulmalla, Viidanojankulmalla vai varsinaisessa Heinijärven kylässä. Maria vihittiin 1902 Aleksanteri Rajalan kanssa, ja perhe muutti Parilaan. Siellä Fanny asui viisi vuotta.
1907 Fannyn matka vei Mouhijärvelle. Hänestä tuli Uotsolan Villankehruutehtaan isännöitsijäperheen piika. Emme tiedä, työskentelikö hän ollenkaan tehtaalla. Todennäköisempää on, että hän oli palvelijana perheessä. Hän otti käyttöön sukunimen Kivistö, mutta myös nimiä Engbäck ja Rajala käytettiin lähteissä. Hän viihtyi palveluspaikassaan melkein viisi vuotta. Keväällä 1912 matka vei Tampereelle. Tampereen rippikirjoja ei ole tuolta ajalta digitoitu, mutta todennäköisesti hän sielläkin palveli perheissä. Muuttaneiden luettelossa 1912 hänet mainitaan entisenä palvelijana. Kun hän 1915 muutti Tampereelta Pohjan pitäjään, oli ammattina niin ikään palvelija.
Pohjan rippikirjoja on digitoitu pitemmälle, joten tiedämme, että Fanny muutti Billnäsin kansakoululle. Hänestä tuli yhteiskoulunopettaja Ester Petterssonin palvelija. Ja kyllä, varmemmaksi vakuudeksi rippikirjaan on merkitty kaikki Fannyn sukunimet. Siispä tiedämme, että kyseessä oli oikea henkilö. Kesäkuussa 1917 Fanny avioitui Axel Richard Cedergrenin kanssa. Tämä oli syntynyt 1885 Karjaalla, oli yksikätinen, ja työskenteli Billnäsin tehtaalla. Tämän jälkeen emme tiedä pariskunnan elämästä kovin paljoa. Axel kuoli 1932. Todennäköisesti heillä ei ollut lapsia. Miehensä kuoleman jälkeen Fanny mahdollisesti toimi Billnäsin seurojentalon vahtimestarina. Hän kuoli Pohjassa 1977.
Moni on varmaan jo ehtinyt ihmetellä, miten suomenkieliseltä seudulta kotoisin ollut Fanny asettui ruotsinkieliseen Pohjaan. Sama ihmettely sai minutkin tarkistamaan tietoja moneen kertaan. Ellen olisi löytänyt Pohjan rippikirjasta Fannylle sukunimiä Rajala, Kivistö ja Engbäck selvästi merkittynä, olisin luultavasti ajatellut, että rippikirjoissa on virhe ja kyseessä oli joku muu Fanny Sofia. Nyt ajattelin, että Fanny työskenteli Tampereella kaksikielisessä perheessä ja oppi siellä ruotsin. Hyvä ehdokas olisi edellä mainitun Ester Petterssonin perhe, jossa isä oli Norrköpingistä ja äiti Uskelasta. Pitkä Tampereen henkikirjojen selaus osoitti teoriani oikeaksi. Pari vuotta Pohjassa ruotsinkielisen opettajan palveluksessa vahvisti kielitaitoa. Moninaisia ovat ihmisten elämänpolut.
Hiukan Suojan historiaa (blogi)
Hämeenkyrön käräjäkunnan ilmoitusasioiden pöytäkirjassa on 1898 "uudistettu kiinnitys Suojasen perintötaloon Haukijärven kylässä Hämeenkyrön pitäjää torppari Matti Matinpoika Viitaselle Mouhijärven pitäjän Pappilan alueelta vakuudeksi eläkkeestä". Heti herää tietysti kysymys, miksi Mouhijärven pappilan torpparilla oli eläke Haukijärven Suojalta. Osittain asia selviää, kun tekstiä lukee eteenpäin. Matti Matinpoika on yhdessä vaimonsa Maria Juhontyttären kanssa luovuttanut 1878 tehdyllä välikirjalla Suojan talon vävylleen Frans Vihtori Juhonpoika Saksalle ja tämän vaimolle Maria Henriikka Matintyttärelle ehdolla, että nämä maksavat 3000 markan korvauksen heidän toiselle tyttärelleen Jemina Matintyttärelle. Lisäksi ehtoihin kuului heille itselleen eläke, joka käsitti viljaa ja muita elintevikkeita, asunnon Suojalta ja muita tekstistä selviäviä etuja.
Kauppa oli siis tehty 1878 ja Frans Saksa oli myös hakenut omistukselleen ainakin kaksi lainhuutoa. Mutta miten tila oli oikein joutunut torppari Viitasen haltuun alun perin? Sekin selviää pöytäkirjoista, mutta silloin pitää mennä vuoteen 1865. Suojan silloinen isäntä Jeremias Suoja oli velkaa Matti Viitaselle 3880 markaa, jonka vakuudeksi Matti sai kiinnityksen Suojan taloon. Ilmeisesti Jeremias ei selvinnyt velkojen maksusta, sillä rippikirjassa 1865 -1871 (SSHY) taloon muuttaa vuokraviljelijä, ja seuraavassa Jeremias asui talossa itsellisenä. 1868 Matti Viitanen haki ensimmäisen lainhuudon käräjillä Suojaan, jonka oli ostanut Turun maakanslian julkisessa huutokaupassa.
Frans ja Maria Saksa tulivat taloon rippikirjojen mukaan 1878 Mouhijärveltä. He eivät kuitenkaan viihtyneet Suojalla pitkään, vaan jo 1880 he suuntasivat Pirkkalaan. Talo joutui tuolloin Mikko Erkkilän (Äärilän) omistukseen. Häneltä sen osti Josua Honkolin (Suoja). Frans ja Maria päätyivät Pirkkalasta Tampereen kautta Mouhijärven Murron Saksalle, joka oli Fransin kotitila. Sinnekään he eivät jääneet, vaan Frans muutti synnyinpitäjäänsä Ahlaisiin ja Maria Viitaselle, jonka torpparina oli hänen siarensa Jeminan mies, hänkin nimeltään Frans. Maria ja Frans erosivat 1888.
Kuinka paljon Matti Viitanen hyötyi eläkkeestään Suojalta? Elintarvikkeet hän luultavasti sai, ehkä polttopuutkin, mutta Suojalle hän ei muuttanut asumaan, vaan pysyi vaimoineen Viitasella kuolemaansa saakka. Vaimo Maria kuoli 1895 ja Matti 1899. Alkuvuosinaan Suojalla Josua Suoja mahdollisesti maksoi eläkettä Viitaselle, Mikko Erkkilälle ja vielä Jeremias Suojan sisarelle. Enää ei ole mahdollista selvittää, millainen merkitys näillä eläkkeillä oli talon arvoon ja ostohintaan.
Parilasta Seinäjoelle (blogi)
Josefiina Vilhelmiina syntyi maaliskuussa 1887 Rajalan torpassa Parilassa. Torpassa hän asui 20-vuotiaaksi asti. Silloin hän päätti lähteä Tampereelle, jossa asui myös vanhempi sisko Aina. Työtä löytyi tehtaasta. Lähteet eivät kerro, missä Tampereen monista tehtaista Josefiina työskenteli. Pian kaupungista löytyi toinen Hämeenkyrössä syntynyt, työmies Taavetti Arvid Oksanen. Pariskunta vihittiin syyskuussa 1910. Taavetin perhe oli muuttanut Hämeenkyröstä Tampereelle 1897, jolloin Taavetti oli ollut 10-vuotias. Hänen syntyessään perhe oli asunut Heinijärven Hämylän Mäkipäässä. Taavetti kuitenkin kuoli keuhkotautiin jo toukokuussa 1912. Avioliitosta syntyi yksi poika.
Miehensä kuoleman jälkeen Josefiina näyttäisi Tampereen poliisilaitoksen asukasluetteloiden mukaan asuneen ensin appivanhempiensa luona Moisionkadulla ja sitten alivuokralaisena Tammelanpuistokadulla. Heinäkuussa 1915 hänet kuulutettiin avioliittoon torpparin poika Frans Vihtori Salovaaran kanssa. Kuulutus on yksi harvoja, missä olen nähnyt jollakin olleen asiaan huomauttamista. Ilmeisesti huomautus ei johtanut mihinkään, sillä pariskunta vihittiin marraskuussa samana vuonna. Frans Vihtori Salovaara oli Suoniemeltä, jossa hän oli syntynyt 1894 Kauniaisten Välimäen torpassa. Sukunimen Salovaara hän otti aikuisena.
Tampereelle muutettuaan Frans Salovaara työskenteli konepajalla. 1918 perheen matka vei Seinäjoelle. Frans ilmeisesti siirtyi rautateiden palvelukseen, ensin vetuirinlämmittäjäksi ja myöhemmin veturinkuljettajaksi. Josefiinan maallinen matka päättyi Seinäjoella elokuuussa 1927. Tätä ei ole toistaiseksi mahdollista tarkistaa muista lähteistä. Ikä kuitenkin sopii Parilan Josefiinalle, ja muut tiedot on tarkistettu kirkollisista lähteistä SSHY:n jäsensivuilta ja Tampereen seurakuntien keskusarkistosta sekä henkikirjoista. Josefiinan kuoleman jälkeen Frans Salovaaara avioitui uudestaan. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.
Kuvia, kuolinilmoituksia, hautakiviä (blogi)
Sivuston galleriassa on nyt uusi albumi, Sodissa 1939 - 1945 kaatuneet. Siellä on kuvat talvisodassa kaatuneista. Vain Sulo Lehtisen valokuva puuttuu kokoelmasta. Sitä ei ollut lähteenä käytetyssä kirjassa Vapautemme hinta - sodan 1939-1940 sankarivainajat. Jatkosodassa kaatuneista on vain muutamia kuvia, jotka ovat olleet galleriassa jo aiemmin. Ne ovat peräisin haukijärveläisten kokoelmista. Olisi hyvä saada mukaan kaikkien sodissa kaatuneiden kyläläisten kuvat. Jos sinulla siis on tällaisia kuvia tai tiedät henkilön, jolla kuva kaatuneesta voisi olla, ota yhteyttä:
Tulin selanneeksi vanhoja tallennuksia lehdistä. Niitä on sekä paperille tulostettuina että sähköisessä muodossa. Huomasin, että joukossa oli aika monen sodassa kaatuneen kuolinilmoitus. Yritän jatkossa käydä ne huolella läpi. Jos niistä saa kattavan kokoelman, ne voisi liittää edellä mainittuun albumiin. Tähänkin kaivataan hiukan lukijoiden apua. Aiemmin monet leikkasivat kuolinilmoituksia lehdistä. Kyse ei tarvinnut olla sukulaisesta, myös naapurin tai kyläläisen ilmoitus laitettiin talteen. Löytyykö sinulta nippu vanhoja kuolinilmoituksia? Muidenkin kyläläisten kuolinilmoituksista voisi saada ainakin blogitekstin verran asiaa. Niiden muuttumista vuosien varrella voisi tarkastella, samoin tavallisesta poikkeavia ilmoituksia ja lasten kuolinilmoituksia. Yhteydenottoja toivotaan yllä olevaan osoitteeseen.
Kuolinilmoituksista hautakiviin. Facebook-ryhmästä Suomen kirkkoja ja hautausmaita olen löytänyt kuvan useamman entisen kyläläisen hautakivestä. Pidän niitä suhteellisen luotettavina lähteinä, ja olenkin yleensä lisännyt kuvien tiedot, lähinnä kuolinajan, sivustolle. Ongelmaksi muodostui Vatialan hautausmaalla ikuistettu Toivo Einari ja Helmi Maria Heleniuksen hautakivi. Olen melko vakuuttunut siitä, että Helmi Maria Helenius asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan Haukijärvellä. Ennen avioliittoaan hän oli Helmi Maria Keskinen. Haukijärven Helmi Keskinen syntyi muistitiedon mukaan 1912 mahdollisesti Hämeenlinnassa. Koulun matrikkelista syntymävuosi on jäänyt pois, mutta päivä ja kuukausi (31.3) ovat samat kuin hautakivessä. Henkikirjassa Haukijärvellä on syntymävuosi 1911. Helmi muutti Haukijärveltä Tampereelle 1931. Toisaalta tiedetään, että Helmi Maria Keskinen ja Toivo Einari Helenius avioituivat 1936 Tampereella. Tampereen poliisilaitoksen osoitekortti vahvistaa Toivo Heleniuksen vaimon Helmi Marian syntymäajaksi 31.3.1911 ja syntymäpaikaksi Hämeenlinnan. Riittävä näyttö?
Tarkkailukarjakko kiersi kylällä (blogi)
Palaan viime kerralla mainittuun karjantarkastustoimintaan (myöh. karjantarkkailu). Koulutuksen saaneita tarkastuskarjakoita on liikkunut Haukijärvellä erityisesti sodan jälkeisenä aikana, ja ainakin yksi heistä, Liisa Jaakkola, myös asui Haukijärvellä. Mukanaan tarkastuskarjakolla oli suhteelisen painava mittalaitteisto, jolla määritettiin maidon rasvaprosentti. Hän yöpyi taloissa ja sai hevoskyydiin seuraavaan taloon. Hänen kerran kuukaudessa tapahtunut vierailunsa saattoi tuntua talonväestä hiukan jännittävältä, kertoivathan mittaustulokset karjanhoidon onnistumisesta. Tulokset merkittiin tarkkailukirjaan.
Kuvat Kaija Valkama
Hämeenkyrön ensimmäinen karjantarkastusyhdistys lienee perustettu 1910-luvun alkupuolella. Sen ensimmäinen (tai ensimmäisiä) tarkastuskarjakko oli Saima Salovius (s. 1884 Orivedellä), joka toimi melko pitkään kunnassa. Ei ole tiedossa kävikö hän Haukijärvellä. Jos kävi, niin todennäköisesti Pakkasella. 20-luvun alkupuolella kunnassa oli jo useampia yhdistyksiä, joista Hämeenkyrön Läntinen Karjantarkastusydisitys kattoi Haukijärven alueen. Sen tarkastuskarjakoksi valittiin 1924 Eila Utriainen Pielisjärveltä. Tämä oli aloittanut karjanhoitoharjoittelijana vuonna 1916. Muita todennäköisesti läntisessä piirissä 20- ja 30-luvuilla toimineita olivat Jenni Ojanperä ja Impi Harju. Jälkimmäinen oli aloittanut opinnot 1918. Hämeenkyröstä hän siirtyi Juupajoelle. Jenny Ojanperä valmistui karjakkokurssilta 1929.
Sotiin asti enemmistö haukijärveläistiloista oli suhteellisen pieniä, hiljattain itsenäistyneitä torppia. Vuoden 1930 maatalouslaskennan perusteella oli koko laajan kylän alueella 16 tilaa, joissa lehmiä oli viisi tai enemmän. Yli kymmenen lehmää taisi olla vain Pakkasella. Luvuista puuttuu tuohon aikaan Haukijärvelle siirtynyt lastenkoti. On luultavaa, että pienemmät tilat tyytyivät meijerin antamaan arvioon maidosta eivätkä liittyneet karjantarkkailuyhdistykseen. Muistitieto kertoo, että 40-luvulla tarkastuskarjakko kävi Sillanpäässä. Lehtitietojen mukaan tarkkailukarjakko Aili Katajisto muutti Herttualasta 1945 Kiikkaan. 1948 tarkkailukarjakko Laila Koso tuli Vironlahdelta Herttualaan. He todennäköisesti kiersivät Haukijärvellä.
Sodan jälkeen tilanne muuttui. Kylään syntyi runsaasti uusia tiloja, ja vanhatkin pyrkivät hankkimaan lisää maata. Myös maidontuotantoa pyrittiin tehostamaan. 50-luvun puolivälissä tarkkailuyhdistyksen toiminnassa oli mukana melkein 30 tilaa Haukijärveltä. Valkamassa säilyneiden tarkkailukirjojen mukaan 50- ja 60-luvuilla Haukijärvellä kiertäneitä tarkkailukarjakkoja olivat aikajärjestyksessä Saara Frigård, Hilkka Hakala, Eila Rakkila, Hanna Simula, Liisa Jaakkola ja Mirja Kontti. Heistä Liisa Jaakkola lienee aloittanut meijerialalla, toiminut karjanhoitajana ja käynyt karjantarkkailukurssin myöhemmin. Hilkka Hakala valmistui karjakoksi 1934. Muut taisivat olla sen verran nuorempia, ettei heidän koulutuksestaan ole tietoja vielä 30-luvun lehdissä. Mahdollisesti Herttualasta 1954 Karkkuun muuttanut Eila Rahkila oli sama henkilö kuin edellämainittu Eila Rakkila.
Korjaukset ja lisätiedot ovat tervetulleita.
Lähteet: Hämeenkyrön historia, osa III, Historiallinen sanomalehtikirjaston lehdet, aiemmin muistiinpanoina Hämeenkyrön Sanomista mikrofilmeiltä tallennetut Haukijärveen liittyvät kuvat vuosilta 1940 - 1960, Oriveden seurakunnan rippikirjat SSHY:n jäsensivuilla sekä Kaija Valkaman, Kaija Liisanantin ja Eeva Ihantolan antamat tiedot