Blogi

Jatkan viimekertaisesta aiheesta. Minkälaisista asioista kyläläiset joutuivat käräjille vastaamaan teoistaan? Edelleen kyse on vuosista 1918 - 1928 ja käräjäoikeuden istunnoista. Jätetään tällä kertaa alkoholiin liittyvät jutut vähemmälle. Niitä toki riitti, ja melko lailla saman kaavan mukaan. Nuorehko mies hankki kieltolain aikana pirtua, humaltui ja aiheutti pahennusta tai vahingoitti jotakuta. Lisäksi olivat laittoman viinan valmistajat ja myyjät, niitäkin kylästä löytyi.

Ehkä erikoisin vastaan tullut juttu koski luvatonta yhdyselämää. Pariskunta, joka oli kuulutettu kolmasti, asui yhdessä Haukijärvellä. Heidän selityksensä oli, ettei heillä ollut varaa mennä naimisiin. He olivat kyllä lupautuneet niin tekemään saatuaan kuulla, että se kävisi ihan ilmaiseksi. Lopulta kävi niin, ettei heitä enää tavoitettu, ja juttu raukesi. Hämmästyin siitä, että vielä 1923 papisto vei tällaisen jutun käräjille. Varsinkin kun kylässä samaan aikaan oli toinenkin vihkimätön pariskunta, jolla oli useita lapsia. Heitä vastaan ei syytettä tiettävästi nostettu. Käräjille joutuneilla ei lapsia mainittu olleen.

Mistä sitten muuten käräjöitiin? Pari viljelijää sai syytteen siitä, ettei ollut luovuttanut määrättyä määrää viljaa valtiolle. Kumpikin vapautettiin, virhe oli ilmeisesti elintarvikelautakunnan merkinnöissä. Jutut liittyivät vuoden 1918 elintarvikepulaan. Kaksi äitiä haki lapselleen elatusapua. Toinen isäehdokas vapautettiin, toisessa tapauksessa asianomaiset olivat sopineet jutun keskenään. Muutama muukin juttu raukesi, kun sen paremmin kantaja kuin vastaajakaan ei ilmestynyt oikeuden istuntoon. Yhden talokaupan purkua haettiin käräjiltä, mutta oikeus ei ruvennut kauppaa purkamaan. Myös yksi testamentin valvonta oli esillä.

Ei kyläläisiä läheskään jokaisilla käräjillä näkynyt. Tilastoja ei ole käytettävissä, mutta luulen, että he olivat edustettuina suunnilleen väkimäärän mukaisessa suhteessa. Keskimäärin lainkuuliaista porukkaa siis.

Kirjoittelen tätä tekstiä junassa ja aion laittaa kaikki kirjoitusvirheet olosuhteiden piikkiin. Kävin jälleen Turussa, tällä kertaa lueskelin Hämeenkyrön käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjoja vuosilta 1918 - 1928. Nyt hieman siitä, miten haukijärveläiset niissä näkyivät. Nimiä en aio mainita. Lisäksi on huomattava, että monet valittivat tuomioista.

Vuosi 1918 näkyi loppuvuodesta ja seuraavana vuonna niin, että punakaartissa mukana olleilta vaadittiin korvauksia menetetyistä aseista ja perunoista. Se oli tietysti ymmärrettävää. Erikoista sen sijaan oli, että yksittäistä kaartilaista vaadittiin korvaamaan koko summa, vaikka takavarikoijia oli ollut useita tai joku oli vain tuonut kaartin määräyksen. Vaatimukset menivät yleensä oikeudessa läpi.

Vuonna 1919 oli esillä myös eläinrääkkäysjuttu, jossa siinäkin poikkeukselliset tapahtumat näkyivät. Erään tilan eläimet olivat huonossa kunnossa ja liian vähällä ravinnolla. Selityksenä tarjottu rehupula ei täysin vakuuttanut oikeutta, sillä se antoi isännälle langettavan tuomion.

Jännityksellä odotin, kuka kyläläisistä ehti tekemään ensimmäisen kieltolakiin liittyvän rikoksen. Viinankeittovälineet löytyivät Mustajärvenkulmalta 1922 ja rangaistuksena oli sakko. Tosin jo 1919 oli muuan kyläläinen saanut vankeustuomion Karkun käräjillä kotirauhan rikkomisesta. Mahdollisesti silläkin oli alkoholin kanssa jotain tekemistä.

Huomenna on juhannusaatto. Aiemmin, jonnekin 50-luvun alkuun saakka, juhannusta vietettiin aina 24.6. Tänä vuonna osutaan siis varsin lähelle vanhaa juhannusta. Juhannusjuhlista olen joskus aikaisemmin kirjoitellut. Tällä kertaa hiukan kesähäistä.

Juhannushäät olivat jossain vaiheessa suosittuja. Sitten tuli muuta kiinnostavaa, isoja juhannusjuhlia, festareita, mökkeilyä. Häät siirtyivät heinäkuulle. Mutta ei juhannushäitä vietetty 1900-luvun alkuvuosinakaan. Katsoin Hämeenkyrön seurakunnan vihittyjen luettelosta (SSHY:n jäsensivuilta) vuosina 1900 - 1917 vihityt parit. Juhannuksen aikaan avioliiton oli solminut keskimäärin kaksi paria. Oli kuitenkin vuosia, jolloin ketään ei ollut vihitty 23. - 25. kesäkuuta. Juhannuksena vihittyjen joukossa ei ollut yhtään haukijärveläistä. Suositumpia avioitumisaikoja olivatkin runtuviikko syksyllä ja joulunpyhät.

Häät olivat aiemmin monipäiväinen juhla. Fanny ja Kalle Haukipää kertoivat haastattelussa kaksipäiväisistä häistään, joita vietettiin toukokuun lopussa 1903. Lempi ja Hugo Selkeen häiden kolmannesta päivästä on säilynyt valokuva. Väki lienee tuossa vaiheessa jo vähentynyt, mutta sitkeimmät juhlijat vielä jatkoivat. Tuolloin elettiin vuotta 1924. Perinne on nähtävästi jatkunut sodan jälkeenkin. Kuvat kertovat Marja ja Aulis Sunin sekä Elvi ja Jaakko Vuoren häiden toisesta päivästä. Kesähäistä on muitakin kuvia. Kallioniemessä pidettiin kaksoishäät sota-aikana. Lyyli ja Viljo Uuusikulku avioituivat niin ikään kesällä. Emme tiedä, vietettiinkö edellä mainittuja häitä juuri juhannuksen aikaan. Tietoa ja muisteluita kylässä vietetyistä juhannushäistä voi lähettää alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää juhannusta. Auringosta emme ehkä saa tänä vuonna nauttia, mutta toivottavasti leppoisasta vapaa-ajasta ja hyvästä seurasta.

Josua Malakias Honkolin syntyi lokakuussa 1863 Kiikoisten Honkolinin torpan pojan Heikki Malakias Abrahaminpojan ja tämän vaimon Anna Kaisa Jaakontyttären vanhimpana lapsena. Myöhemmin hän sai kaksi sisarusta. Josua asui kotitorpassaan kunnes kesäkuussa 1890 lähti Hämeenkyröön, Haukijärven Suojalle. Hänet merkittiin tuolloin Suojan isännäksi. Suoja oli aiemmin kuulunut Mikko Erkkilälle, mutta tuossa vaiheessa tämä myi molemmat talot. Erkkilään tuli Frans Jokinen, jonka vaimo Emma Loviisa oli Josuan serkku. Se miten lähinnä torpparitaustaiset uudet isännät kykenivät talonsa ostamaan, ei kirkonkirjoista selviä. 

Josua löysi Hämeenkyröstä vaimon. Hulda Karoliina Heikkilä oli torpparintytär Pinsiöstä. Hän oli miestään kahdeksan vuotta nuorempi. He avioituivat huhtikuussa 1891. Ehkä Josua oli oleskellut Hämeenkyrössä jo ennen varsinaista muuttoaan ja tutustunut silloin Huldaan. Ehkä tämä peräti oli syynä muuttoon. Emme voi tietää. Josuan ja Huldan vaiheista Haukijärvellä on kerrottu sivustolla tarkemmin. Josua asui kylässä 23 vuotta, Hulda noin vuoden vähemmän. 1913 suunnaksi otettiin Mouhijärvi.

Ei ole tietoa siitä, muuttiko perhe suoraan Häijään Kuutin Koiviston torppaan. Joka tapauksessa vuoden 1915 henkikirjoissa heidät on merkitty sinne. Josualle ja Huldalle syntyi Mouhijärvellä vielä elokuussa 1916 tytär Rauha Kaarina. Lapsista ensimmäisenä kotoa lähti Lauri, joka palasi 1915 Hämeenkyröön. Josua lienee lunastanut torppansa omaksi, kun se tuli mahdolliseksi. Lainhuudon hän on saanut 1927. Tila siirtyi myöhemmin Eero Suojan omistukseen. Josua ja Hulda asuivat tilalla eläkeläisinä. Molemmat kuolivat kesällä 1948, Hulda kesäkuussa, Josua elokuussa.