Blogi
Vielä vähän lehmistä (blogi)
Tällä kertaa pääsemme karjaa käsitelleen minisarjamme loppuun. Aihe on sikäli kiinnostava, että tämän sivuston käsittelemänä aikana lehmiä oli lähes joka talossa. Pienissä mökeissäkin, tosin vain yksi tai kaksi. Toki jotkut ostivat tinkimaitoa naapurista. Kun nyt ajelee Haukijärven teitä pitkin kesäaikaan, ovat lehmät melko harvinainen näky. Maailma muuttuu.
Digitoiduissa Maaseudun Tulevaisuus-lehdissä ilmoittivat Pakkasen ja lastenkodin lisäksi myös muutamat muut kyläläiset. Eniten ilmoituksia oli Väinö Sunilla. Ne ajoittuvat aikaan, jolloin perhe oli siirtymässä tai jo siirtynyt Tampereelle, mutta omisti vielä Mustajärven tilan. Vuonna 1939 tilalle etsittiin talouden- ja karjanhoitoon tottunutta palvelijaa. Lehmiä oli tuolloin seitsemän. Karjanhoitajaa tilalle haettiin 1951. Lehmiä oli silloin 10. Navetassa oli sähkövalo ja painovesi. Seuraavana vuonna Mustajärvellä pidettiin suomenkarjan huutokauppa. Myyntiin tuli 11 lehmää, kaksivuotias sonni, vasikka, seitsemän lammasta, neljävuotias ruuna ja tammavarsa. Tilan ilmoitettiin siirtyvän karjattomaan maatalouteen. Kuitenkin vuonna 1954 Suni etsi itsenäiseen työskentelyyn tottunutta pariskuntaa hoitamaan maatilan töitä. Navetassa oli neljä lehmää ja nuortakarjaa. Sähköpumppu ja automaattisesti toimivat juomakupit mainittiin ilmoituksessa. Tilalla oli traktori.
Karjattomaan maatalouteen siirtyi 50-luvulla myös muita tiloja. Heikki Halonen myi karjansa 1956. Karja- ja irtaimistohuutokaupassa myytiin neljä lehmää, kaksi vasikkaa, sonni, hevonen, Lame-merkkinen kotitarvemylly, silppu- ja paalauskone, hevosaura ym. 1959 Sven Jokinen ilmoitti huutokaupasta, jossa myytiin kahdeksan lehmää ja hieho. Nekin kuuluivat suomenkarjaan. Parhaiden lehmien vuosituotoksen kerrottiin olleen yli 200 rasvakiloa. Länsi-Savo-lehti kertoi myöhemmin, että huutokauppaan tuli väkeä aina Keski-Suomea ja Savoa myöten. Erityisen korkeaan hintaan myytiin Nätti-lehmä. Siitä lapinjärveläinen ostaja maksoi 125 000 mk.
Suurin karja (blogi)
Kylän suurin karja oli Pakkasen kartanossa. Niin oli vielä sen jälkeenkin, kun tilan maista iso osa oli otettu karjalaisten tarpeisin. En valitettavasti löytänyt Maaseudun tulevaisuus-lehdestä sotaa edeltävän ajan työpaikkailmoituksia Haukijärveltä. Seuraavassa hiukan siitä, mitä nämä ilmoitukset kertovat Pakkasen karjataloudesta vuosilta 1944 - 1960.
Vuonna 1944 Pakkaselle haettiin karjakkoa noin 100 päätä käsittäneen ay-karjan hoitajaksi. Karjan määrä väheni vuoteen 1946 dramaattisesti, silloin sitä mainittiin olevan vain 22 lypsävää. Seuraavan vuoden ilmoituksessa puhuttiin 30-päisestä ay-karjasta. 1951 talossa oli 25 lypsävää ja nuorta karjaa. Samana vuonna etsittiin myös sianhoitajaa 14 emakolle ja lihotussioille. Työnkuvaan kuului myös navettatöihin osallistuminen. Pari vuotta myöhemmin emakoita oli 18. 1960 Pakkasella oli 18 lypsävää.
Sota-aika näkyi 1944 ilmoituksessa, sillä siinä kerrottiin, että tilalta sai työjalkineita. Myöhemmin karjakolle oli luvassa oma huone ja talon ylöspito. Talon ylöspidon tai muonan välillä voi valita. Vuoden 1951 ilmoituksessa mainittiin konelypsy. Usein korostettiin asuntojen hyvyyttä. 1960 maidolle oli koneellinen jäähdytys. Myös puolisolle oli luvassa maataloustöitä. Joissakin Pakkasen ilmoituksissa mainittiin koulun läheisyys.
Monissa vanhoissa lehti-ilmoituksissa käytetään sanontaa "sattuneesta syystä". Niinpä minäkin kerron, että sattuneesta syystä seuraava blogiteksti ilmestyy vasta kahden viikon kuluttua.
Karjanhoitoa (blogi)
Alkukuusta kävin yliopiston kirjastossa etsimässä Haukijärveen liittyviä juttuja digitoiduista Maaseudun Tulevaisuus-lehdistä. Se on nimittäin yksi niistä harvoista Historiallisen sanomalehtiarkiston lehdistä, jotka on kuvattu lähes kokonaan. Tässä tapauksessa vuosilta 1916 - 2016. Kylään liittyviä asioita tuli vastaan lähinnä työpaikkailmoituksissa. Tosin eri hakulauseiden käyttö voisi tuoda esiin muutakin. Pitää joskus palata asiaan. Tällä kertaa hiukan siitä, mitä ilmoitukset kertoivat lastenkodin karjataloudesta.
Ensimmäinen löytämäni ilmoitus oli vuodelta 1942. Silloin lastenkotiin etsittiin reipasta ja kunnollista karjakkoa. Ilmoitus kertoi, että tilalla oli kahdeksan lehmää ja kaksi emakkoa. Karjakolle luvattiin ruoka laitoksesta sekä siisti oma huone ja keittiö. 40-luvulla työvoimaa etsittiin lähes vuosittain. Talon lehmien määrä vaihteli kuuden ja yhdentoista välillä. Emakoita oli toisinaan neljä. Myös nuori karja ja teurassiat mainittiin. Myöhemmissä ilmoituksissa kerrottiin sähkövalon ja lämmön tulevan talon puolesta.
Navetta ja asunto olivat ilmoitusten mukaan ajanmukaisia. Vuonna 1956 tarjottiin karjakolle palkkaa 21 740 mk/kk. Luontaiseduista perittiin 5040 mk/kk. Vuonna 1959 talossa oli konelypsy, aiemmin sellaisesta ei ole mainintaa. Se, kuuluiko karjakon osallistua talon töihin muuten, ei selviä lehdistä. Esimerkiksi Pakkasen ilmoituksissa on mainittu vapaat väliajat. Karjakon toivottiin olevan koulun käynyt, töistään huolehtiva ja kunnollinen.
Verotettuja (blogi)
Sanomalehdissä julkaistaan joka vuosi tietoja eniten veroja maksaneista. Perinne on vanha. Jo 1910-luvun lehdissä oli tällaisia tietoja, tosin paljon pienemmin otsikoin. Kyrön Sanomat ja myöhempi Hämeenkyrön Sanomat kertoivat oman pitäjän verotiedot. Haukijärveläisiä ei näille listoille kovin runsaslukuisesti päässyt. Muistan nähneeni vain Gustav Estlanderin, Juho Pertun ja Frans Erkkilän nimet. Paikallissanomista en Mouhijärven luetteloita löytänyt.
Kun viimeksi kävin Tampereen kaupunginarkistossa, ehdin hiukan silmäillä myös vuosien 1920 ja 1930 verotusluetteloita. Lähinnä etsin niistä sukulaisia, mutta muutama entinen kyläläinenkin tuli vastaan. Vihtori Ihantola toimi 1920 kuskina. Hänen tulonsa olivat 15 200 markkaa, josta hänelle kertyi 38 äyriä. Luettelosta ei käynyt selville veroäyrin hinta. Vuonna 1930 hän oli poliisi. Äyrejä oli 199.
Tapionkadulla asunut Eino Viitaniemi oli ammatiltaan kivityömies. Hänelle määrättiin 162 äyriä 1930. Hänen vaimollaan Elsalla ei ollut verotettavia tuloja. Einon sisaruksista myös Aina ja Matilda löytyivät vuoden 1930 luettelosta. Aina oli ompelija ja Matilda lakkityöntekijä. He asuivat Puuvillatehtaankadulla. Ainalle ei äyrejä ollut merkitty lainkaan, Matildalla niitä oli 30. Hänelle oli jostain syystä merkitty 10 prosentin veronkorotus.
Veroluetteloiden tutkiminen jäi pahasti kesken. Ehkä niistä joskus tulevaisuudessa lisää.
Vielä muuttokirjoista, osa 2 (blogi)
Katsotaanpa tällä kertaa, keitä Pakkaselle muutti vuosina 1912 - 1917. Monet heistä viivähtivät vain lyhyen aikaa. Yritin etsiä heistä lisätietoa muuttaneiden luettelosta, henkikirjoista, koulun oppilasluettelosta ja vanhoista sanomalehdistä. Valitettavasti useilla oli niin yleinen nimi, ettei johtopäätöksiä voinut tehdä. Mennään suunnilleen aikajärjestyksessä ja hiukan luettelonomaisesti.
Marraskuussa 1912 kirjattiin rippikirjan sivulle kahdeksan seppä Alfred Lindgren (s. 1866 Messukylässä), hänen vaimonsa Maria (os. Hagren, s. 1873 Tottijärvellä) ja poikansa Martti (s. 1912 Urjalassa). He tulivat Urjalasta. Haukijärvellä he viihtyivät korkeintaan vuoden, sillä seuraavan vuoden marraskuussa merkittiin samalle sivulle seppä Aapeli Lindlöf (s. 1892 Porvoon maaseurakunnassa) Porvoon maaseurakunnasta. Mukanaan hän toi vaimonsa Olgan (os. Lindqvist, s. 1891 Tuusulassa) ja kasvattipoikansa Toivo Oksasen (s. 1911 Porvoossa). Lindgrenit muuttivat 1913 Mouhijärvelle ja Lindlöfit 1914 Porvoon maaseurakuntaan. Häijäässä toimi 20-luvulla Alfred Lindgren-niminen seppä, mahdollisesti sama mies?
Ajallisesti seppien väliin Pakkaselle muuttaneista osui entinen kauppias Aukusti Lahtinen (August, s. 1865 Virroilla). Hänellä oli vaimo Aina (s.1872 Virroilla) ja lapset Tyyni (s. 1894 Virroilla), Heikki (s. 1896 Virroilla), Eero (s. 1897 Virroilla), Aina (s. 1898 Virroilla) ja Yrjö (s. 1901 Virroilla). August Lahtinen oli tehnyt Virroilla konkurssin ja siirtyi muonarengiksi kartanoon. Tyyni muutti 1913 Tampereelle ja muu perhe 1915 Kalvolaan.
Lyhyen piipahduksen Haukijärvelle tekivät myös työmies Emil Liimatainen (s. 1884 Vesannolla) vaimonsa Idan (os. Pakarinen, s. 1883 Vesannolla) kanssa 1913 sekä palvelijatar Lydia Puttonen (s. 1889 Laukaassa) 1914. Liimataiset muuttivat 1914 Mouhijärvelle eikä Puttostakaan ole merkitty vuoden 1915 henkikirjaan. Niin ikään 1913 tullut työnjohtaja Johan Veckström (s. 1883 Porvoon maaseurakunnassa) oli perheineen kartanossa vielä 1915. Hänen vaimonsa oli Agnes (os. Sundholm, s. 1891 Siuntiossa), ja heillä oli pojat Erik (s. 1912 Vihdissä) ja Martin (s. 1913 Sipoossa). He muuttivat 1916 Hartolaan.
1914 tulivat kartanoon lisäksi työmies Juho Laakso (s. 1885 Kullaalla), hänen vaimonsa Iida (os. Vastamäki, s. 1886 Kullaalla), heidän lapsensa Lauri (s. 1905 Ulvilassa), Aili (s. 1908 Ulvilassa), Reino (s. 1910 Ikaalisissa) ja Toivo (s. 1912 Porissa), entinen palvelija Hilja Kankaanranta (s. 1888 Ikaalisissa) sekä palvelijatar Helmi Hyvönen (s. 1896 Rutakossa). Laaksot muuttivat 1917 Mouhijärvelle. Hilja Kankaanranta avioitui itsellinen (myöhemmin Pakkasen muonarenki) Nestor Hummarkosken kanssa. Perhe muutti 1917 Tuusulaan. Helmi Hyvönen viihtyi kylässä hiukan pitempään. Vasta 1923 hän muutti Riihimäelle.
Vuonna 1915 kartanoon tuli kolme uutta palkollista. Renki Verner Kallio (s. 1891 Mouhijärvellä) toi mukanaan vaimonsa Hilman (os. Harjunpää, s. 1891 Mouhijärvellä) ja poikansa Kaarlen (s. 1914 Mouhijärvellä). He muuttivat 1916 Pirkkalaan. Renki Kalle Lahtinen (s. 1892 Mouhijärvellä), hänen vaimonsa Emma (os. Virtanen, s. 1892 Mouhijärvellä) ja poikansa Kaarle (s. 1913 Mouhijärvellä) tulivat Mouhijärveltä ja palasivat sinne takaisin jo seuraavana vuonna. Myös Alina Välkki tuli joulukuussa tuona vuonna Pakkaselle.
Lopuksi hiukan pitempään kylässä asunut perhe. Vuoden 1916 lopulla tuli Ikaalisista itsellinen Kalle Vihtori Pajunen (s. 1878 Ikaalisissa) perheineen. Hänen vaimonsa Selma oli syntynyt 1881 Ikaalisissa. Heillä oli lapset Reino (s. 1907 Ikaalisissa), Maija (s. 1909 Ikaalisissa) ja Saima (s. 1913 Ikaalisissa). Hämeenkyrössä syntyivät ainakin Erkki 1919 ja Kalle 1922. Kalle Pajunen toimi kuskina Pakkasella. Perhe ilmeisesti käväisi Ikaalisissa 1923, mutta palasi takaisin kartanoon. Lopullisesti he muuttivat Haukijärveltä 30-luvun alussa. Sen jälkeenkin perhettä asui Hämeenkyrössä.