Blogi
Vielä muuttokirjoista, osa 1 (blogi)
Viikko sitten kirjoittelin hiljattain digitoiduista vuosien 1912 - 1917 muuttokirjoista. Kuten totesin, niiden hyödyntämistä vaikeuttaa se, ettei ajankohdan rippikirjaa ole vielä käytettävissä. Muuttokirjaan on useimmiten kirjattu vain rippikirjan sivu, jonne muuttokirjansa tuonut on Hämeenkyrössä merkitty. Vain Viljakkalasta tulleille ja muutamalle Mouhijärveltä tulleelle on merkitty kylä ja talo, jonne henkilö on siirtynyt. Tällainen on esimerkiksi Pukaran Kallioniemeen palkolliseksi tullut Ellen Lydia Siren. Hän tuli Uotsolasta 1913 ja oli syntynyt 1892 Mouhijärvellä. Muuta ei hänen vaiheistaan sitten tiedetäkään. Ellei hän sitten ollut se 1892 syntynyt Ellen Siren, joka lehtiuutisten mukaan kuoli 1923 Tampereen Kattohuopatehtaan tulipalossa.
Iso osa muuttajista tuli tietenkin Pakkaselle. Heistä enemmän ensi kerralla. Sitten oli muuten "tuttuja" muuttajia, kuten Hugo Sillanpää, Julia Estlander ja Emil Samuel Uusinoka. Monet palkolliset liikkuivat seurakuntarajan yli. Niinpä Kalle Varin palasi Mouhijärveltä 1913. Hänet merkittiin sivulle 636, joka voisi olla vaikka Kyröspohjaa. Lauri Kaunisto tuli 1914 Mouhijärven Tiisalasta Pakkaselle. Kaarle Nestor Rajala merkittiin 1914 sivulle 129, joka todennäköisesti oli Herttualaa. Herttualassa hän myös kuoli 1918.
Joskus aiemmin mainitsin Pertulla 20-luvulla itsellisenä asuneen Lydia Raiskion. Koska juttuun tuli kommenttina kysely hänestä, laitan tähän nyt sen vähän tiedon, mitä muuttokirjat hänestä kertovat. Hän oli syntynyt 1898 Ikaalisissa. Hämeenkyröön hän tuli ensimmäisen kerran 1916 marraskuussa Isoröyhiöstä, jossa oli ollut palvelijattarena. Hänet merkittiin sivulle 351, joka voisi olla Kalkunmäkeä. Melko pian hän palasi Ikaalisiin, josta muutti maaliskuussa 1917 Viljakkalaan ja sieltä edelleen saman vuoden lopussa Hämeenkyröön sivulle 1243. Se voisi olla Räystöä tai Sarkkilaa.
Muuttokirja (blogi)
Kun ennen vanhaan muutettiin seurakunnasta toiseen, piti olla muuttokirja, jota joskus myös ruotsalaisittain atestiksi kutsuttiin. Se otettiin lähtöseurakunnan papilta ja vietiin tuloseurakuntaan. Sen perusteella muuttaja merkittiin uuden seurakunnan rippikirjaan. Hämeenkyrön seurakuntaan tulleiden muuttokirjoja on hiljattain digitoitu SSHY:n jäsensivuille (kiitos vapaaehtoiselle toimijalle!). Tuoreimmat ovat vuosilta 1912 - 1917. Katsotaan yhtä sellaista esimerkkinä.
Ruoveden seurakunnan antama muuttokirja nro 116 vuodelta 1916 kertoo, että karjakko Jooseppi Juhonpoika Liukkonen ja vaimonsa Martta Amanda, os. Tyrvänen, muuttivat Hämeenkyröön. Mies oli syntynyt 1887 Virolahdella ja vaimo 1893 Tyrväällä. Naimisiin he olivat menneet 1914. Jooseppi oli tullut Ruovedelle 1913 Vilppulasta ja Martta 1914 Tyrväältä.
Molemmat oli rokotettu isorokkoa vastaan ja heidän äidinkielensä oli suomi. Lukutaito (sisäluku, katekismus ja raamatunhistoria) oli olemmilla kohtuullisen hyvä, samoin tieto kristinopista. Lukusijoilla oli käyty, kirjoittaa osattiin, ripille olivat päässeet ja Herran pyhällä ehtoollisella käyneet. "Tiettäviä ruumiinvikoja tahi mielenvirhettä" ei kummassakaan ollut. Maineensa puolesta molemmat olivat puhtaita.
Heidät merkittiin Hämeenkyrössä rippikirjan sivulle kahdeksan, siispä he tulivat Pakkaselle. Rippikirjaa ei vielä ole digitoitu, mutta Haukijärvi sen alussa varmasti on, kuten aiempienkin. Myös henkikirjat kertovat heidän olleen Pakkasella. Muuttokirjan taakse on merkitty heidän Ruovedellä 1915 syntynyt ja rokotettu tyttärensä Elma Annikki, joka tietysti seurasi heidän mukanaan Hämeenkyröön.
Muuttokirjan allekirjoitti Ruovedellä lokakuun 21. päivänä 1916 vt. kirkkoherra O. K. Heliövaara.
Lastenkoti Erkkilään (blogi)
Viime kerralla kirjoittelin siitä, millaisen talon kunta osti 1928 lastenkodiksi. Erkkilän muuttaminen tuohon tarkoitukseen alkoi näkyä kunnanvaltuuston päätöksissä seuraavan vuoden alussa. Hämeenkyrön Sanomat kertoo alkuvaiheista seuraavaa:
15.1.1929 kunnanvaltuusto päätti antaa rakennusten järjestelyn rakennuslautakunnalle. Sen tuli tilata hyväksytyt piirustukset ja laittaa mitä pikimmin rakennukset kuntoon.
5.2.1929 esiteltiin sosialiministeriön laatima suunnitelma Erkkilän päärakennuksen korjauttamisesta lastenkotia varten ja annettiin rakennuslautakunnan tehtäväksi laatia suunnitelmat ja kustannusarviot sekä yksi- että kaksikerroksiselle vaihtoehdolle.
5.3.1929 valtuusto hyväksyi T. V. Koskisen tekemät piirustukset. Niiden mukaan lastenkotiin mahtuisi 34 lasta. Taloon tulisi myös sairashuone, yläkertaan henkilökunnan huoneet sekä yksi huone kulkutauteihin sairastuneita varten. Kustannusarvio oli 209 000 mk. Lisäksi Erkkilään haluttiin pienempi maa- ja karjatalous, puhe oli viidestä tai kuudesta lehmästä.
10.4.1929 päätti valtuusto jättää sosialiministeriön hyväksymät piirustukset rakennuslautakunnalle, jotta se ryhtyisi rakentamaan.
14.5.1929 valtuusto hyväksyi kirvesmies T. Mäkisen 193 900 mk:n urakkatarjouksen Erkkilän päärakennuksen korjauksesta lastenkodiksi. Saman sivun juttu kertoo, että kyseessä oli kirvesmies Toivo Mäkinen Haukijärveltä.
9.7.1929 päätettiin jakaa Erkkilän navettarakennus kahtia, talliksi ja navetaksi. Lisäksi sovittiin lastenkodin hoitoon tulevan maa-alan suuruudesta.
1.11.1929 lykättiin urakoitsija T. Mäkisen anomus rakennusajan pidentämisestä käsiteltäväksi sitten, kun työ on valmistunut.
17.12.1929 päätettiin ottaa lastenkodin yhteydessä viljeltäviksi kaikki Erkkilän maat lukuun ottamatta Järventaustan maalohkoa. Lisäksi lastenkotiin päätettiin rakentaa heinäsuuli, jota varten menoarvioon otettiin 5 000 mk. Samassa kokouksessa valtuusto hyväksyi lastenkodin uudisrakennukset kunnalle vastaanotetuiksi. Työnjohtaja T. Kivelän (myöh. Kalliopohja) anomus saada ostaa itselleen tonttialaa Erkkilän maista hyväksyttiin 3 000 mk:n kauppahinnasta.
Lisää lastenkodin rakennuksista sivustolla.
Hyvämetsäisen talon huutokauppa (blogi)
Kuten tiedetään osti kunta Erkkilän talon lastenkotia varten 1928. Millainen tila Erkkilä oli tuolloin? Siitä kertoo huutokauppailmoitus, joka julkaistiin ainakin Hämeenkyrön Sanomissa ja Paikallissanomissa. Huutokauppa pidettiin 27.6.1928 klo 12 alkaen Erkkilässä. Ilmoituksen otsikossa puhutaan hyvämetsäisestä maanviljelystalosta ja irtaimistosta.
Tila sijaitsi kauniilla paikalla järven rannalla. Se oli perintötila. Sen pinta-alaksi ilmoitettiin 300 tynnyrinalaa eli noin 150 hehtaaria. Tästä viljeltyä oli noin 32 hehtaaria. Kyseessä oli savi- ja suomultamaa. Metsää ei oltu hakattu vuosikymmeniin. Edellisenä vuonna oli metsässä arvioitu olleen noin 10 000 runkoa tukkipuita. Kaupunkilaistuneen entisen kyläläisen silmissä määrä vaikuttaa isolta. Kommentoikaapa metsäasioita paremmin tuntevat.
Tilan päärakennuksessa oli kahdeksan huonetta. Valokuvia vanhasta Erkkilästä ei ole säilynyt, tai ainakaan niitä ei ole saatu sivustolle. Rakenteilla olleesta lastenkodista on kuva galleriassa. Sen perusteella talo on tehty alusta saakka uudestaan. Ehkä kuitenkin vanhan rakennuksen hirsiä hyväksi käyttäen. Uuden rakennuksen suunnitteli rakennusmestari T. V. Koskinen. Hämeenkyrön Sanomien jutuista saa kuitenkin käsityksen, että vanhaa päärakennusta olisi vain uudistettu. Erkkilän navetta ja talli olivat kivestä. Myös muut talousrakennukset mainittiin ilmoituksessa.
Erkkilään oli 1928 jo vedetty sähköt, sillä myynnissä oli myös 15 hevosvoiman sähkömoottori. Lisäksi mainitaan tappuri, niittokone, heinäharava sekä työ- ja ajokalut. Voisi olettaa, että ilmoituksessa mainittu tappuri tarkoittaa puimakonetta, jota on käytetty sähkömoottorin avulla.
Katsotaan kunnan Erkkilässä tekemiä muutoksia toisen kerran.
Salapoliisityötä (blogi)
Kuten sivustolta käy ilmi, muutti Hilma Maria Mäensivu 1904 Pirkkalaan. Pirkkalan rippikirjoja on digitoitu (SSHY:n jäsensivuilla) vuoteen 1909. Niiden mukaan Hilma oli piikana ensin Kohmalassa ja sitten Haikalla, jonne seuranta näiltä osin päättyy. Pirkkalan Uutiset tietää kertoa, että entinen palvelija Hilma Maria Mäensivu muutti 1920 Viikistä Kymiin. Kouvolan Sanomien mukaan Hilma Maria Mäensivu kuulutettiin 1922 avioliittoon Adam Liukkosen kanssa Kuusankoskella. Oliko kyseessä Haukijärveltä lähtenyt Hilma Mäensivu? Sukunimi on kohtalaisen yleinen, toki kahden etunimenkin täsmääminen uutisissa mainittuihin lisää todennäköisyytta huomattavasti.
Avuksi tuli ensin Kansaneläkelaitoksen henkilökortisto. Sieltä löytyneen Kuusankoskella asuneen Hilma Maria Liukkosen syntymäajaksi on merkitty 6.8.1878. Syntymäpaikkaa ei hänen korttiinsa ole kirjattu. Nyt tulee vastaan ongelma: Hämeenkyrössä ei tuolla päivämäärällä ole syntynyt yhtään Hilma Mariaa. Eri henkilö siis? Vilkaistaan vielä Pirkkalan rippikirjaa. Kohmalassa Hilman syntymäaika on selvästi 16.8.1878, Haikalla ensimmäinen ykkönen on aika himmeä, mutta toki nähtävissä. Mutta, mutta. Ei Hämeenkyrössä ole syntynyt tuonnimistä lasta myöskään 16.8.1878. Tämä Pirkkalan Hilma on kuitenkin lähtöisin Haukijärveltä, muuttoajat ja rippikirjan sivut pitävät paikkansa.
On siis aika palata Hämeenkyröön ja edetä rippikirjoissa taaksepäin. Taas liikutaan SSHY:n jäsensivuilla, siksi ei linkkejä. Hilman tie Pirkkalaan kulki kotoa Hillun, Purtun, Ruusin, Parkkisen, Hämylän ja taas Parkkisen kautta. Palveluspaikoissa syntymäajaksi oli selvästi merkitty 16.8.1878. Kotitorpassa kuukautta osoittava numero voisi olla myös viitonen tai kuutonen. Erikoista on niin ikään se, että Mäensivussa hänet on ensin merkitty Helenaksi, mikä oli sitten vedetty yli ja korjattu Hilmaksi. Vielä on mentävä rippikirjoissa taaksepäin, jotta arvoitus selviää.
Vuosien 1881 - 1890 rippikirjassa Mäensivussa on taas Hilma/Helena Maria, jonka syntymäaika on 16.8.1878. Perhe kuitenkin tuli sinne 1887 Mahnalan Lehtiniemen Laurilan torpasta, jonka kohdalla Helenan syntymäaika on 16.6.1878. Samoin on sitä edeltävissä merkinnöissä. Kastettujen luettelo kertoo, että tuolla päivämäärällä syntyi Mahnalan Lehtiniemen torppari Viktor Laurilan ja vaimonsa Kustaava Mikontyttären tytär Helena Maria.
Virheet, erityisesti syntymäaikojen muutokset, eivät ole kirkonkirjoissa kovin harvinaisia. Syntymäkuukauden muutos tapahtui selvästi jo Hämeenkyrössä muuttojen yhteydessä. Ykkösen tippuminen syntymäpäivästä pois on tapahtunut myöhemmin, aikaisintaan Pirkkalassa, ehkä vasta Kymiin muutossa. Väärän nimen kirjaaminen kastettujen luetteloon on harvinaisempaa, mutta selvästi tässä tapahtunut ja korjattukin rippikirjaan. Sen verran moni asia tässä on kohdallaan, että uskalsin avioitumisen Kuusankoskella kirjata sivustolle.
Tämän tarinan myötä toivotan lukijoille aurinkoista pääsiäisaikaa.