Blogi

Ennen joulua kirjoittelin vuoden 1934 tapahtumista kylässä. Silloin tuli mieleen, että lehdet kertoivat kaikenlaista tuon ajan elämästä. Tässä joitakin huomioita. Lähteenä Hämeenkyrön Sanomien tuon vuoden numerot.

Jokaisen lehden etusivulla oli lääkärien ilmoituksia. Kunnanlääkäri oli pitäjässä ollut jo pitemmän aikaa. 1934 hän oli Paavo Valtimo, joka ilmoituksensa mukaan piti vastaanottoa kunnanlääkärin talossa klo 9 - 12, sunnuntaisin sopimuksen mukaan. Kyseessä taisi olla nykytermein niin akuutti- kuin kiireetönkin vastaanotto. Sukulaisten kertomuksista tiedän, että lääkärissä kyllä käytiin. Ilmeisesti maksut olivat sellaiset, että köyhemmälläkin oli varaa lääkärikäyntiin, jos se oli välttämätöntä. Hampaitakin hoidettiin. Hammaslääkäri Kaisu Härkönen ilmoitti ensin, ettei ota uusia potilaita. Myöhemmin hän kertoi vastaanottoajakseen klo 11 - 1. Lienee joku kyläläinenkin särkevän hampaansa otattanut pois. Kunnaneläinlääkäri Jaakko Härkönen piti vastaanottoa asunnossaan arkipäivisin klo 9 - 12. 

Monenlaisia muitakin palveluita oli tarjolla. Kunnan kantakirjasto oli avoinna sunnuntaisin klo 12 - 14.30. Kunnantoimisto palveli lauantaisin klo 9.30 - 11.30. Asianajajaksi voi palkata nimismies Yrjö Tainion, jolla oli toimisto kirkonkylässä. Kyrökosken VPK esitti elokuvia ja Tampereen Teatteri vieraili Kyrölässä. Kaupat tarjosivat ostettavaksi monenlaista ruoasta väkilannotteisiin ja ruumisarkkuihin. Ennen joulua oli K. Voutilaisella myynnissä jopa tuoreita ja kuivattuja hedelmiä. Missä määrin haukijärveläiset näitä palveluita käyttivät? Ensi sijassa turvauduttiin varmaankin oman kylän tarjontaan. Mutta esimerkiksi lainhuudatusasioissa valtuutettiin usein juuri nimismies tai joku lautamiehistä toimimaan asiamiehenä.

Velvollisuuksiakin oli. Maaliskuussa K.J.Tarri ilmoitti lehdessä, että edellisen vuoden taksoitusluettelo (veroluettelo) oli esillä kunnantoimistolla Suomelassa niin, että verovelvolliset saattoivat tarkistaa heille määrätyt verot. Asiasta voi tehdä muistutuksen, jonka kunnanvaltuusto tutki. "Muistutus on verovelvollisen tehtävä itse tai laillisesti valtuuttamansa asiamiehen kautta ja mahdollisuuksien mukaan todisteilla varmennettava." Muistikuvani mukaan haukijärveläiset eivät olleet mitenkään innokkaita verovalittajia. Tiedän kuitenkin 1930-luvulta yhden tapauksen, jossa muistutus tehtiin ja veroja kohtuullistettiin.

Hyvää uutta vuotta kaikille, jotka näitä tekstejä joskus lukevat. 

Mitä jäi sivustolta mieleen vuodesta 2024? No ainakin valokuvat.  Museovirasto julkaisi Pakkasen kuvia ja  Vapriikin kuva-arkisto toi Vivi Richterin kuvat vapaasti käytettäviksi. En ole varma, tapahtuivatko muutokset juuri viime vuonna, mutta ainakin itse huomasin ne vasta loppuvuodesta. Vapriikin kuva-arkistossa pitää poiketa uudemman kerran. Heillä on kuvista sisäisessä verkossa selvästi enemmän tietoa kuin Internetissä. Kuvien henkilöistä selvinnee sieltä lisää. Sain kuulla, että Pakkasen kartano oli mukana kirjassa "Suomen kartanot ja suurtilat". Kuvia sieltä kirjassa on kuitenkin vain yksi.  Ehkä muutkin 1930-luvun kuvat on kuitenkin otettu samassa yhteydessä. Muistutuksena vielä, että ennen vuotta 1960 otetut valokuvat Haukijärveltä ovat edelleen tervetulleita. On vielä monta taloa, josta ei ole kuvia lainkaan.

Alkaneelle vuodelle on suunnitteilla yksi isompi projekti. Aion merkitä Hämeenkyrön näkyviin syntymäpaikkana. Nyt se on jonkinlaisena oletusarvona, useimmat kyläläiset kun olivat siellä syntyneitä. Kun kirjaan Hämeenkyrönkin, erottuvat selkeämmin ne, joiden syntymäpaikka ei ole tiedossa. Projektista aiheutuu paljon näennäisiä päivityksiä. Pyrin kuitenkin etenemään järjestyksessä, jotta todelliset uudet tiedot olisi helpompi löytää päivityslistalta. Kovasti odotan edelleen, että Hämeenkyrön 1910-luvun rippikirjat digitoitaisiin. Niistä löytyisi varmasti uutta tietoa monen talon kohdalta. Mutta digitointi etenee vapaaehtoisvoimin omaa tahtiaan. Muuten en odota tälle vuodelle kovin paljon uutta tietoa kirkonkirjoista, sillä Tampereen, Pirkkalan ja useimpien Hämeenkyrön naapuriseurakuntien rippikirjat on jo digitoitu niin pitkälle kuin mahdollista.

"Kauhea kiire koko viikon, kun keskiviikkona on kampaaja", totesi entinen työkaverini eläkepäivistään. Ehkä minulle on käymässä samoin. Aiemmin kirjoittelin blogitekstejä ja muita päivityksiä junassa istuessani silloisella heikolla verkkoyhteydellä. Samoin mökkireissuilla ja muissa vastaavissa tilanteissa. Nyt laitan yhä useammin tiedoksi, ettei sivusto päivity seuraavalla viikolla. Vanha ei jaksa hoitaa montaa asiaa samalla kertaa. Silti olen yhtä innoissani joka kerta, kun jotain uutta tietoa löytyy. Blogin aiheitakin on vielä pitkä rivi, ja toivottavasti uusiakin tulee. Tutkimista en aio lopettaa niin kauan kuin jalkeille pääsen ja jotain aineistoista ymmärrän.

Lehtiä selatessa näytti ensin siltä, ettei iltamia järjestetty 1934 lainkaan. Huhtikuussa kuitenkin niiden tarpeeseen herättiin. Niinpä työväenyhdistys järjesti sellaiset huhtikuussa, toukokuussa, syyskuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Ryhdin iltamia vietettiin elokuussa (päivällä urheilujuhla), syyskuussa, marraskuussa ja joulukuussa. Lisäksi Mustajärven pienviljelijäosasto pani elokuussa toimeen iltamat Kyröspohjan palokunnantalossa. 

Aina ei iltamissa mennyt niin kuin Strömsössä. Muutamia kyläläisiä tuomittiin syyskäräjillä juopumuksesta ja iltamarauhan häiritsemisestä.

Muitakin juhlia oli. Kalle Aleksius Mustajärvi täytti 60 vuotta, Maria Vilhelmiina Mäkelä samoin. Matilda Josefiina Ihantolalle vuosia oli kertynyt jo 80. Ei ole tiedossa, kuinka isosti heitä juhlittiin. Voisi kuitenkin arvella, että sukua ja naapureita oli koolla, ehkäpä sahtiakin tarjolla.

Myös huutokaupat keräsivät väkeä. Sellainen oli Peltoniemessä, jossa myynnissä oli myös T-Ford. Viitaniemessä myynnissä olivat myös rakennukset poissiirrettävinä sekä myöhemmin kasvavaa ruista. Ojaniemessä myytiin huutokaupalla kuusi lehmää ja sonni. Heinosella oli sekä heinähuutokaupppa että irtaimiston huutokauppa. Lisäksi lehti-ilmoituksella myytiin Pakkasella heiniä ja syöttökauraa, Valkamassa pian poikiva lehmä ja Kallioniemessä porsaita.

Uskonnollisista tilaisuuksista mainittakoon jumalanpalvelus koululla marraskuussa sekä kinkerit Peltolassa ja Metsäkirmolla kevättalvella.

Alakoulu alkoi toimia ja muuttui 1.8.1934 alkaen 36-viikkoiseksi. Syksyllä se aloitti 27.8, yläkoulu puolestaan 20.8. Lastenkodin johtajattareksi valittiin 21 hakijan joukosta Hilja Ester Siren Kiikasta. Lastenkodin saunarakennus annettiin urakalla tehtäväksi. Nuori virheetön ajohevonen haluttiin ostaa taloon, varsa puolestaan oli myytävänä.

Apteekkari Haapasen isokokoinen musta koira Pierre katosi, ja siitä pyydettiin ilmoituksia. Lehti ei kertonut löytyikö koira.

Joulunviettoon päästiin myös 1934, ehkä hiukan helpommissa tunnelmissa kuin edeltäneinä lamavuosina. Lainaan loppuun ensimmäisen säkeistön U. W. Walakorven joulurunosta: 

Syttyy yöhön soihdut kirkkahat,

talvenvalkoisina tienoot hohtaa,

saapuu vierahiksi unelmat, 

katse katseen, sydän toisen kohtaa.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran loppiaisen jälkeen.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Tällä ja seuraavalla kerralla hiukan siitä, mitä kylässä ja kyläläisille tapahtui 90 vuotta sitten. Lähteenä on käytetty Hämeenkyrön Sanomien ja Paikallissanomien tuon vuoden numeroita. 

Yli ajan rajan siirtyivät Ida Kukkola tammikuussa, Eeva Mäkelä helmikuussa, Elina Viitaniemi maaliskuussa, Matti (Vihtori Matias) Mäkinen maaliskuussa Lahden sotilassairaalassa, Kaarina Mustasilta maaliskuussa, Matilda Leivo maaliskuussa, Fanni Viitaniemi huhtikuussa ja Juho Heinonen lokakuussa. Heistä Eeva Mäkelä, Matti Mäkinen, Kaarina Mustasilta ja  Fanni Viitaniemi olivat nuoria ihmisiä, muut olivat jo hiukan iäkkäämpiä.

Avioliittoon kuulutettiin työmies Aukusti Kankaansivu ja entisen talollisen leski Saima Palomäki, työmies Eero Katajisto ja palvelija Aino Ahola, tilallisen poika Lauri Laine ja talollisen tytär Elli Alavenetmäki Mouhijärveltä sekä tilallisen poika Aleksi Koivisto ja tilallisen tytär Anna Mäkinen. Anna Mäkinen, Aleksi Koivisto ja Lauri Laine olivat Viidanojankulmalta, Eero Katajisto merkittiin Kalkunmäkeen ja Aino Ahola Herttualaan. Aino Ahola oli lähtöisin Mustajärvenkulmalta. Aukusti Kankaansivu ja Saima Palomäki olivat vasta muuttaneet Hämeenkyröön ja Haukijärvelle.

Seurakunnasta muuttivat Toini Aho Kemiin, Arvo Mustajärvi perheineen Mouhijärven Uotsolaan, Maire Laakso Pohjois-Pirkkalaan, Irma Viitaniemi Tampereelle, Karl Estlander Iittiin, Rauha Kaunisto Tampereelle, Aarne Aaltonen (Viitaniemestä) Tampereelle, Lauri Laine Mouhijärven Venetmäkeen, Elli Lystilä (myöh. Mäenpää) Parkanoon, Onni Lammi (Peltoniemestä) perheineen Pohjois-Pirkkalaan ja Erkki Anttila Viljakkalaan.Toini Aho oli lastenkodin johtajatar. Maire Laakso oli Jaakko ja Hillma Varinin tyttärentytär.

Seurakuntaan muuttivat Johannes Nieminen perheineen Pälkäneeltä,  Aukusti Kankaansivu sekä Saima Palomäki tyttärineen Kiikasta, August Rantanen perheineen Huittisista, Paavo Uusikulku Suodenniemeltä, Väinö Rajala perheineen Kalvolasta sekä Uuno Saarinen perheineen Lohjalta. Johannes Nieminen ja Uuno Saarinen toimivat Pakkasella tilanhoitajina, August Rantanen taas työnjohtajana.

Ensi viikolla lisää kylän tapahtumia.