Blogi

Nyt poikkeusaikana muutamat verkossa sukututkijoille maksullisia palveluita tarjoavat yritykset (Ancestry, MyHeritage) ovat avanneet osan tietokannoistaan vapaasti käytettäviksi. Niitähän on tietysti pitänyt tutkailla. Kovin paljon uutta en ole löytänyt, mutta jotakin sentään. Seuraavassa yksi Haukijärveen liittyvä tarina. Se käsittelee oikeastaan samaa aihetta kuin pari aiempaakin kirjoitustani eli sitä, miten entisen kyläläisen jäljet katoavat uudella mantereella. Tekstissä on linkit vain kaikille avoimien tietokantojen tiedostoihin, jotka tosin nekin vaativat kirjautumisen. Lisäksi lähteenä on käytetty edellä mainittujen palveluiden ja SSHY:n jäsensivujen tietoja.

Frans Vilhelm Heino syntyi marraskuussa 1876 Hämeenkyrössä. Hänen vanhempansa olivat tuolloin Pakkasella töissä. Frans asui koko lapsuutensa ajan Pakkasen maalla. On mahdollista, että heidän mökkinsä sijaitsi Heinoonkyläksi sanotulla alueella. Frans muutti 1892 Mouhijärvelle, missä hän pääsi ripille samana vuonna. Hän palveli renkinä eri taloissa Ryömälässä ja Rienilässä. 1897 hän muutti Ylöjärvelle. Siellä hänestä tuli Mäkkylän renki. Matka jatkui Liimolan kylään. Siellä asuessaan hän solmi avioliiton Fanny Leposen kanssa. Tämäkin oli syntyisin Hämeenkyröstä, mutta muuttanut jo lapsena Ylöjärvelle. Perhe muutti 1900 Mäkkylään. Mäkitupalaisperheeseen syntyi viisi lasta ennen kuin Frans 1907 muutti Yhdysvaltoihin.

Frans matkusti Caronia-laivalla Liverpoolista New Yorkiin toukokuussa 1907. Hän ilmoitti menevänsä veljensä Taavetin luokse Astoriaan Oregoniin. Ilmeisesti hän myös jäi Oregoniin, sillä 1918 hän asui siellä, kun tuli kirjatuksi ensimmäisen maailmansodan aikana rekisteröintikorttiin. Vielä löydämme hänet vuoden 1920 väestölaskentatiedoista. Siihen hänen jälkensä päättyvät. On tietysti mahdollista, että hänet kirjattiin seuraavissa vaäestönlaskennoissa niin, ettei mikään keksimäni haku yksinkertaisesti löydä häntä. Tai hän on voinut muuttaa nimensä tai palata Suomeen. Todennäköisempänä pitäisin kuitenkin sitä, että hän kuollut joskus 20-luvulla. En kuitenkaan löytänyt häntä Ylöjärven seurakunnan haudattujen luetteloista 1920 - 1967. Tosin niissä oli muutenkin vain vähän tietoja Amerikassa kuolleista, erityisesti 50- ja 60-luvuilta. Fanny asui Mäkkylässä lastensa kanssa edelleen 1920.

Fransin tarina jättää monta kysymystä. Ehkä niihin joskus tulevaisuudessa löytyy vastauksia.

Joulun alla 2017 esitin teille, hyvät lukijat, paikannimihaasteen. Haaste ei tuolloin ottanut tulta. Jos oikein muistan, en saanut lainkaan yhteydenottoja sen tiimoilta. Kokeillaanpa nyt hiukan uudessa muodossa ja täsmennettynä. Nimiarkiston sivulla on hakutoiminto, jolla voi etsiä mm. paikannimen ja keruupitäjän perusteella. Nyt monilla on enemmän aikaa myös tietokoneen äärellä vietettäväksi. Siksi haastan sinut, lukijani, etsimään näitten avulla kotisi, mummolasi tai muuten tutun talon lähistöllä esiintyviä paikannimiä. Erityisesti kiinnostavat sellaiset, joita sivuston kartalla ei ole. Vielä parempi, jos osaat kertoa jonkin nimeen liittyvän tarinan. Mistä nimi on syntynyt? Ehkä löydät jonkun virheen, niitäkin mielestäni on. Ja jotta ei menisi pelkäksi koneen äärellä istumiseksi, voit tehdä kävelyretken löytämääsi kohteeseen.

Paikannimet (ei tosin ihan kaikkia) on merkitty kartalle, jonka latautuminen voi kestää. Siksi ei kannata etsiä pelkästään Hämeenkyröä (Mouhijärveä) hakusanana käyttäen. Itse huomasin, että haku muuttuu ketterämmäksi, kun laittaa Paikannimi-kenttään alkukirjaimen ja *-merkin. Jollakin kirjaimella tarvittiin mukaan toinenkin kirjain. Siis esimerkiksi "Pe*", ilman lainausmerkkejä. Ja keruupitäjäksi Hämeenkyrö/Mouhijärvi. Kun kartta tulee näkyviin, sitten vain suurennetaan ja tarvittaessa taas pienennetään, kunnes haluttu kohta Haukijärven kylästä tulee näkyviin. Klikkaamalla kohdetta saa sen tiedot näkyviin. Näin myös, jos kohteita on useampia lähekkäin. Sitten vain käymään aakkosia läpi. No, ei nyt kaikkia kerralla tietenkään.

Otanpa tähän pari esimerkkiä. Hakuehdot "T*" ja "Hämeenkyrö" tuottavat tulokseksi Haukijärveltä mm. Turvesuon ja Tervahaudanmäen. Turvesuo on niitty  mahdollisesti lähellä Peltomaan taloa. Sieltä on varmaankin joskus nostettu turvetta. Ehkä suo on myöhemmin kuivattu pelloksi. Nimi on tunnettu vielä 1979. Pehkusuosta olen kuullut puhuttavan, se taitaa olla Herttualan Kirmon maalla. Tiettävästi sieltä on nostettu turvetta eläimille kuivikkeeksi. Olisiko Turvesuon historia samanlainen? Tervahaudanmäki taas on Mustajärvenkulmalla ja nimensä mukaisesti mäki. Syy nimeen on ilmeinen. Milloin siellä lienee viimeksi poltettu tervaa?

Viime perjantaina (13.3.2020) tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Talvisodassa kaatui kaikkiaan 13 Haukijärvellä silloin asunutta tai aiemmin useita vuosia kylässä elänyttä miestä. Se on yli puolet sodissa 1939 - 1945 kaatuneiden kyläläisten määrästä. Koska olen aiemmin käsitellyt näissä teksteissä kaatuneiden kantakortteja, palaan yksityiskohtiin (linkeissä) nyt vain niiden osalta, joiden korttia ei ole vielä digitoitu. Ensimmäinen talvisodassa henkensä menettänyt oli Toivo Mäkinen. Hän oli muuttanut pari vuotta aiemmin Tampereelle. Hän kaatui 10.12.1939 Tolvajärven taistelussa. Viimeiset kylään liittyvät uhrit taistelut vaativat 10.3.1940, vain kolme päivää ennen sodan päättymistä. Silloin kaatui kaksi Mouhijärvelle muuttanutta. Lauri Laine kaatui Impilahdella ja Uuno Malkamaa Vilajoella Säkkijärvellä.

Elämme pandemian aikaa. Sellainen oli myös sata vuotta sitten, kun espanjantauti koetteli Suomea 1918 - 1920. Katsoin Hämeenkyrön ja Mouhijärven seurakuntien haudattujen luetteloista taudin aiheuttamia kuolemia paikkakunnalla. Tauti saapui Hämeenkyröön ilmeisesti elokuussa 1918. Silloin siihen kuoli seitsemänvuotias poika Kyröskoskelta. Luettelossa tosin on jo aiemmin useampia keuhkokuumeeseen kuolleita. Viruksella on voinut olla osansa heidänkin sairauteensa. Espanjantautiin kuoli kaksi kyläläistä. Impi Ketola kuoli helmikuussa 1920 ja Mikko Poutala saman vuoden maaliskuussa. Tosin on mahdollista, että vankileireillä kuolleista kyläläisistä useampikin menehtyi tautiin kesällä 1918. Heidän kuolinsyytään ei kuitenkaan ole tutkittu eikä kirjattu. Tauti liikkui Hämeenkyrössä ainakin kahtena selvänä aaltona, joiden välissä oli yksittäistapauksia. Kaikkiaan laskin seurakunnan luettelosta noilta vuosilta 34 espanjantautitapausta ja lisäksi yhden influenssamerkinnän. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät luetteloon kirjatut kuolinsyyt ole nykyaikaisessa mielessä luotettavia. 

Elämme tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sodan jälkeen poikkeustilassa. Erona sota-aikaan meillä ei nyt ole voimassa sensuuria. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa. Niinpä tässäkin lienee paikallaan muistuttaa luotettavan tiedon hakemisesta (esim. yle ja THL). Ei kannata välittää eteenpäin mitään somesta löytynyttä tautijuttua, vaikka se kuulostaisi kuinka hyvältä ja kiinnostavalta. Jospa meistä löytyisi nyt sitä yksimielisyyttä ja auttamishalua, jota sota-ajan kokeneet ovat muistelleet.

Kun olin julkaissut viimeviikkoisen tekstin, huomasin, että oli olemassa parempikin ehdokas kortin saaneeksi Tildaksi. Hän on Tilda Ihantola. Miksikö hän on parempi? No ikänsä takia lähinnä. Hän oli syntynyt 1881, siispä kortin saadesaan hän oli 17-vuotias. Edellisenä vuonna hän oli päässyt ripille, joten tuttavapiiri oli laajentunut. 1898 hän oli palveluksessa Herttualan Alakeskisellä. Tuttuja olivat varmaankin sekä Herttualan että Haukijärven nuoret. Vaikka kortin teksti on hiukan synkkä, on helpompi kuvitella nuorten vaihtaneen keskenään korttitervehdyksiä. Lisäksi samanikäiset nuoret todennäköisesti osasivat kirjoittaa. Kun Tilda nyt kerran tuli puheeksi, katsotaan hiukan hänen elämänvaiheitaan. 

Tilda syntyi 1881 Jumesniemen Kärjen Salmensivun torpassa. Torpan tarkempi sijainti ei ole tiedossa. Tilda oli 12-vuotias, kun perhe muutti Ihantolan torppaan nykyisen Haukijärven alueelle. Torppa kuului Kalkunmäen Tiipiälle. Perheessä oli silloin seitsemän lasta ja Ihantolassa heitä syntyi vielä kaksi. Yksi lapsista oli kuollut pienenä Salmensivussa. Kotona Tildan elämä oli pienemmistä sisaruksista huolehtimista ja varhaista työntekoon oppimista. Muistitieto kertoo äidin olleen ankara, mikä ei liene tuolloin ollut harvinaista. Rippikoulun jälkeen tie vei palvelukseen Alakeskiselle. 1899 hän muutti Pirkkalaan.

Pirkkalassa Tilda oli palveluksessa Kennolan Mikkolassa, Kohmalan Kohmalla ja Nokian Säterillä. 1903 hän avioitui Jaakko Erik Malmin (s. 1884 Pirkkalassa) kanssa. Tämän ammatiksi merkittiin yleensä työmies tai lämmittäjä, joissakin lähteissä myös betonityöntekijä. Perhe asui ensin Jaakon kotona Tyrkkölän Jaakkolassa, myöhemmin Pispalassa. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Lapsista Erkki Malm kävi usein isovanhempiensa luona Haukijärvellä ja tapasi myös muita kyläläisiä. Tilda kuoli 1923. Kuolinsyystä ei ole tietoa.